toivovatko duunarivanhemmat, että heidän lapsistaan tulee duunareita?

Olen monta kertaa huokaissut helpotuksesta etteivät lapseni oli akateemisia. 

Toivon onnellisia ja työssäkäyviä. 

Useimmat vanhemmat toivovat, että lapset tulevat toimeen omillaan ja ovat elämäänsä tyytyväisiä, ihan omasta koulutuksesta riippumatta. Eikä se ole mitenkään muuttunut, vaikka oma elämäntilanne on lasten kasvaessa muuttunut duunarista akateemiseksi.

Kunhan löytää oman juttunsa elämässä, on onnellinen ja elättää itsensä rehellisellä työllä. 

Ei sillä ammatilla ole väliä. Kaikista ei ole koulunkäyjiksi, ja kaikenlaisia ammatteja tarvitaan. 

Jotkut varmaan toivovat, sillä eivät osaa käsitellä sitä että lapsella on oma elämä ja todellisuus, joka on erillään heistä.

Mutta suurimmalla osalla ongemla on varmaan siinä, että duunari- tai orja-mindset on hyvin erilainen muista vaihtoehdoista, ja jos on tiukasti juurtunut siihen omaan mindsettiinsä, muut saattavat näyttää hulluudelta tai vääryydeltä

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.

Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

Nykyään pankit eivät hyväksy henkilötakausta että eipä se vanhemman hyvästä tahdosta ole kiinni

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

Kyllä, mutta duunarimindset pysyy, vaikka varallisuus lisääntyy. Siihen kuuluvat juuri tällaiset, "rehellinen työ", "asunnon omistaminen", jne.

Ajatellaan, että elämä on jotakin mikä täytyy ostaa ja omistaa, jotta voi alkaa elämään. Synnytään vähän niinkuin velaksi.

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

Onneksi ei tarvitsekkaan on mennyttä aikaa.

Koulutusvaatimukseni lapsille lukio siitä sitten valitsivat itse mihin kouluttautuivat

Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.

En tiedä mihin joukkoon kuulun (olen työtön, korkeakoulutettu ja tehnyt pelkkiä duunarihommia), mutta toivon, ettei lapsistani tule duunareita, koska tiedän miten kuluttavaa fyysinen työ on keholle.

60-70-luvuilla moni duunari äänesti kommunisteja, jotta hänen omien lastensa ei tarvitsisi äänestää heitä.

Toivon että kouluttautuu sellaiseen ammattiin josta saa töitä, oli se sitten duunari tai akateeminen. Hyvällä tuurilla se olisi lapsen unelmatyö, mutta riittävän hyväkin käy.

Kunhan on töitä. Itse en jaksa tätä työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.

Typerää yleistämistä. Kertoo kirjoittajan omista ennakkoluuloista.

Toivon että saa töitä.

Ihan typerää jaotella ihmisiä duunareihin ja akateemisiin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.

Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.

Miksi nämä ylioppilaat eivät ole jatkaneet opintojaan lukion jälkeen? Lukiohan on vain välivaihe.

Ei meillä ole identiteettiä rakennettu työn varaan. Omat vanhempani olivat toinen duunari ja toinen akateeminen, itse ole molempia (tutkinnot ja työkokemus), aikuisen tyttären toivon lähinnä löytävän tasapainon talouden, työn ja vapaa-ajan välillä. Se oli minulle se, mitä etsin, ja hän on kovin samaa tyyppiä.