Lue keskustelun säännöt.
toivovatko duunarivanhemmat, että heidän lapsistaan tulee duunareita?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.
Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.
Miksi nämä ylioppilaat eivät ole jatkaneet opintojaan lukion jälkeen? Lukiohan on vain välivaihe.
No, kovin huonolla yo-todistuksella ei oikein pääse mihinkään sisään.
Pääsee sillä nyt vaikka amikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.
Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.
Miksi nämä ylioppilaat eivät ole jatkaneet opintojaan lukion jälkeen? Lukiohan on vain välivaihe.
No, kovin huonolla yo-todistuksella ei oikein pääse mihinkään sisään.
Pääsee sillä nyt vaikka amikseen.
Niin, no ihmettelinkin niitä työttömiä ylioppilaita...
Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?
Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.
Taas tämä duunari-akateeminen -hullu liikkeellä🤣Et ole ainakaan älyllä siunattu
Meidän faija on KTM ja mutsi so called kouluja käymätön. Mutsi opiskeli myöhemmin jonkun sisustuskurssin ja tekee toiminimellä hommia. En osaa sanoa olenko duunariperheestä vai en mutta vanhemmat ovat antaneet minun tehdä omat valintani ja tukeneet siinä. Käyn AMK:ia ja en tiedä onko se duunarihommaa vai ei. Onko tämä kysymys nykyään edes kysymys ja miksi joku tekee näitä aloituksia? Pakkomielle? Heikko itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.
Hä?!
Saavat itse päättää mitä opiskelevat, heidän tulevaisuutensa, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.
Enpä ole moista ennen kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.
Kyllä, mutta duunarimindset pysyy, vaikka varallisuus lisääntyy. Siihen kuuluvat juuri tällaiset, "rehellinen työ", "asunnon omistaminen", jne.
Ajatellaan, että elämä on jotakin mikä täytyy ostaa ja omistaa, jotta voi alkaa elämään. Synnytään vähän niinkuin velaksi.
No eiköhän tämä mindset löydy suurimmalta osalta suomalaisista. Väittäisin, että keskiluokassa vielä yleisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa ihmisistä on akateemisia duunareita.
Saavat itse valita. Tällä hetkellä esikoinen näyttää myöhemmin suuntaavan lukioon, nuoremmat amikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saavat itse valita. Tällä hetkellä esikoinen näyttää myöhemmin suuntaavan lukioon, nuoremmat amikseen.
Vanhempansa ovat duunareita.
Mutu-tuntumalta sanoisin, että olosuhteiden johdosta duunareiksi jääneet toivovat usein lastensa opiskelevan pidemmälle, koska heillä itsellään ei ollut siihen aikoinaan mahdollisuutta. Mikäli duunarius on puolestaan ollut vapaaehtoista ja oma valinta, ovat vanhemmat avoimia kaikille vaihtoehdoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauha isäni sielulle, mutta hän toivoi päin näköä, ettei meistä tulisi koskaan mitään, koska olimme vätyksiä. Ei tullut tukea, ei henkistä eikä taloudellista. Kiristi vielä välttämättömyyksilläkin. Muisti aina sanoa, kuinka ei jatkossa osallistu meidän koulu- ja kyytimaksuihin (sitä aikaa oli lukukausimaksut, maksullinen kouluruokailu yms), ei ruoka- eikä vaatekuluihin. Puhumattakaan että tuommosille pennuille pitäis mitään viikkorahaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Saavat itse päättää mitä opiskelevat, heidän tulevaisuutensa, ei minun.
Tavallaan samaa mieltä, mutta kun itsellä 40-vuotta enemmän elämänkokemusta, voin sanoa, että kyllä se koulutus olisi kannattanut?
Eihän akateemisuutta ja duunareita ole mitään järkeä vertailla, koska on kyse ihan eri asioista. Akateemisuus liittyy koulutukseen, duunareista taas puhutaan kun on kyse työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Rauha isäni sielulle, mutta hän toivoi päin näköä, ettei meistä tulisi koskaan mitään, koska olimme vätyksiä. Ei tullut tukea, ei henkistä eikä taloudellista. Kiristi vielä välttämättömyyksilläkin. Muisti aina sanoa, kuinka ei jatkossa osallistu meidän koulu- ja kyytimaksuihin (sitä aikaa oli lukukausimaksut, maksullinen kouluruokailu yms), ei ruoka- eikä vaatekuluihin. Puhumattakaan että tuommosille pennuille pitäis mitään viikkorahaa antaa.
No mitä teistä tuli?
Ei mun vanhemmat ainakaan. Olivat iloisia kun osoitin akateemisia taipumuksia ja pyysivät koulutetuilta ystäviltään usein vinkkejä. Kauhistuivat kun yhteishakustresseissäni harkitsin amista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän akateemisuutta ja duunareita ole mitään järkeä vertailla, koska on kyse ihan eri asioista. Akateemisuus liittyy koulutukseen, duunareista taas puhutaan kun on kyse työelämästä.
Niin me ollaan duunareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan?
No, kovin huonolla yo-todistuksella ei oikein pääse mihinkään sisään.