Lue keskustelun säännöt.
Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?
16.07.2025 |
Olen 30v nainen enkä vieläkään tiedä haluanko lapsia. Olen onnellinen tällä hetkellä elämässä, mutta tämä nyt vaan on kysymys mikä tulevien vuosien aikana pitäisi päättää.
En yleisesti välitä lapsista enkä pidä vauvoja söpönä tms. En tällä hetkellä ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä. Toisaalta en myöskään ole nimittänyt itseäni velaksi eli en myöskään ole tehnyt päätöstä, ettenkö lapsia haluaisi. Olen siis tällä hetkellä melko avoinna asian suhteen.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Höpön löpön. Täällä viisikymppinen vela, jolla on useita vela-kavereita ja kukaan meistä ei ole yksin. Ollaan myös terveitä. Jos sairaus tulee, ei siinä lapsi auta, vaan mennään lääkäriin.
No mä oon 42 v lapseton ja olen ihan yksin, kun kaverit viettää kaiken aikansa perheidensä kanssa. Lisäksi kukaan ei ole pitämässä puoliani vanhempana, kun olen hauras ja muistihäiriöinen. Apua saa vain jos jo
Sinua vain pelottaa, että koet saman kohtalon kuin minä. Siksi kieltäydyt uskomasta minua. Ja syytä onkin pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
No nyt on paksua tuubaa. Ensinnäkin veloilla on monesti paljon ystäviä, sekä toisia veloja että lapsellisia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on sukulaisia ja sukulaisten lapsia, joihin he pitävät yhteyttä. Eikö ole melko turvatonta, jos ainoa ihminen keneen voi turvautua on oma lapsi? Mitä jos se muuttaa ulkomaille tai vammautuu tai kuolee? Silloin ei ole ketään.
No mulla ei ole kavereita eikä sukulaisia tai niiden lapsia. Jos olisi puoliso ja lapsia niin siinä olisi oma lauma. Nyt olen ihan yksin.
Tuosta saa kyllä syyttää ihan itseään. Olisipa kamalaa ryhtyä tuollaisen ihmisen puolisoksi. Hirveät paineet tulevalle kumppanille ja lapselle, olla ainoita jotka tätä ressukkaa pitävät pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Höpön löpön. Täällä viisikymppinen vela, jolla on useita vela-kavereita ja kukaan meistä ei ole yksin. Ollaan myös terveitä. Jos sairaus tulee, ei siinä lapsi auta, vaan mennään lääkäriin.
No mä oon 42 v lapseton ja olen ihan yksin, kun kaverit viettää kaiken aikansa perheidensä kanssa. Lisäksi kukaan ei ole pitämässä puoliani vanhempana, kun olen hauras ja muistihäiriöinen. Apua saa vain jos joku sitä itselle vaatii, jos silloinkaan.
No kun molemmin puolin isovanhemmilla on ollut muistihäiriöt ja isällä on, niin aika todennäköistä että minullekin tulee. Ilman perhettä mulla ei muuta näin keski-iässä ole odotettavissakaan kuin kuolema joko omin käsin tai hylättynä jossain laitoksessa.
Sama kohtalo on monella lapsellisella. Ei se lapsista tai lapsettomuudesta ole kiinni, miten, mihin ja millaisissa olosuhteissa kuolee.
Minulla tilanne meni niin että elin kovassa stressissä. Kävimme mittaamassa siittiöni tasot.
Totesivat että ei onnistu kuin keinohedelmöityksellä. Voi huoletta olla yhdynnässä suojaamatta.
Tilanne muuttui kuudessa vuodessa josta viimeiset 3 vuotta olin työttömänä. Sitten tärppäsi ja ilmeisesti halusin lapsia.
Myöhemmin tarkastin tilanteen uudestaan ja siittiöiden tasot oli erittäin hyvät.
Stressitön elämä teki päätöksen puolestani. Kuusi vuotta elimistö mietti halusiko lisääntyä.
Täällä kirjoittelee ilmeisesti joku tosi katkera ja yksinäinen raukka, joka luulee tilansa johtuvan lapsettomuudesta ja puolisottomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
No nyt on paksua tuubaa. Ensinnäkin veloilla on monesti paljon ystäviä, sekä toisia veloja että lapsellisia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on sukulaisia ja sukulaisten lapsia, joihin he pitävät yhteyttä. Eikö ole melko turvatonta, jos ainoa ihminen keneen voi turvautua on oma lapsi? Mitä jos se muuttaa ulkomaille tai vammautuu tai kuolee? Silloin ei ole ketään.
No mulla ei ole kavereita eikä sukulaisia tai niiden lapsia. Jos olisi puoliso ja lapsia niin siinä olisi oma lauma. Nyt olen ihan yksin.
<
Erittäin monella ainoat läheiset 40+ on oma perhe. Vanhoista sukulaisistakin aika alkaa tuossa vaiheessa jättää, eikä läheskään kaikilla ole sisaruksia ja läheisiä serkkuja tms.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tiennyt lapsesta asti, että haluan lapsia.
Ja minä tiesin etten halua lapsia, jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiennyt myöskään vielä 30-vuotiaana. Mulla oli tuolloin paljon vielä kokematta ja muutinkin tuolloin ulkomaille asumaan, että sain haluamiani elämänkokemuksia.
Tapasin 33-vuotiaana miehen sellaiseen aikaan, kun itsellä alkoi muutenkin tulla halu asettua ja jäädä pysyvästi siihen maahan asumaan johon muutin. Hänet tavattuani kallistuin ajatukseen, että hänen kanssaan yksi lapsi olisi ihana jos miehen kanssa muutama vuosi parisuhdetta sujuu hyvin :)
Nyt olen 34v ja toivottavasti joskus 35-36v osuisi raskaus omalle kohdalle, jos parisuhde jatkuu yhtä tasapainoisena ja turvallisena
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
teitkö sä tällä perusteella lapsia? Eikö ole aika itsekästä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tiennyt lapsesta asti, että haluan lapsia.
Sama. Tai no, en mä nyt lapsena ajatellut, etten halua lapsia, mutta en koskaan ajatellut että niitä minulla aikuisena olisi. Joskus teini-iässä asiaa alkoi enemmän tiedostamaan ja siitä lähtien on ollut selvää etten omia halua. Pidän kyllä lapsista ja olen esimerkiksi sisarusten lasten ja kummilasten kanssa läheinen. Myös työtäni teen lasten ja nuorten kanssa.
Tuttavapiirini perusteella sanoisin että ne kellä ei vielä 30+ iässä lapsia ole, ovat juuri ap:n tilanteessa ja pohtivat haluavatko vai eivät. Jos lastentekohalut ovat selviä, on lapset kolmekymppisenä yleensä hommattu tai ainakin yritetty hommata, ja jos "ihan sama", niin "vahinko" ehtinyt käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tiennyt lapsesta asti, että haluan lapsia.
Sama. Tai no, en mä nyt lapsena ajatellut, etten halua lapsia, mutta en koskaan ajatellut että niitä minulla aikuisena olisi. Joskus teini-iässä asiaa alkoi enemmän tiedostamaan ja siitä lähtien on ollut selvää etten omia halua. Pidän kyllä lapsista ja olen esimerkiksi sisarusten lasten ja kummilasten kanssa läheinen. Myös työtäni teen lasten ja nuorten kanssa.
Tuttavapiirini perusteella sanoisin että ne kellä ei vielä 30+ iässä lapsia ole, ovat juuri ap:n tilanteessa ja pohtivat haluavatko vai eivät. Jos lastentekohalut ovat selviä, on lapset kolmekymppisenä yleensä hommattu tai ainakin yritetty hommata, ja jos "ihan sama", niin "vahinko" ehtinyt käydä.
Oho hyvinpä luin viestin johon vastasin 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Katsoppa minkä verran ihmisiä vanhainkodeissa, kyllä ne lapset hylkää vanhempansa vanhankotiin melkein 90% tapauksista ja juuri siksi, koska heillä on omat lapsensa tuossa vaiheessa. +40 vuotiaana lähes kaikki lähipiirini vanhemmat ovat onnellisia siitä, että lapset vihdoin lähtivät kotoa ja heillä on vihdoinkin aikaa ja rahaa tehdä jotain, ILMAN lapsia.
Ei ne lapset niitä vanhempiaan hylkää. Suomalaiset vanhemmat on selaisia että heittää pihalle omat lapsensa ja pitää pärjätä omillaan. Mitään apua heiltä ei saa ja melkein saa haukut jos haukkaa jääkaapista jotain kyläillessään aikuisena.
Eivät oikeastaan välitä ja kokevat olevansa kaikkivoipaisia täydessä itseydessään. Lapset oli vain sellainen teko joka pitää tehdä.
En tiedä sitten mitä ne olettavat myöhemmin, että pitääkö heidän hoitonsa maksaa yms. Kun eivät itse maksaneet paskaakaan ja aina sai ruinata apua tuloksetta.
Haukut sai päälle ja pittee itee pärjätä kato elämässä.
Siinähän pärjäilevät itse. Suomalainen vanhempi on sellainen tapaus että juuri näistä eläkkeistäkin keskustellessa voi havaita mistä se kana pissii. Heille rahat ja hoitakoon itsensä niillä rahoillaan. Niin paksuja eläkkeitä vetävät. Elämässä pitää pärjätä yksin omilla rahoillaan.
Sehän on heidän mottonsa joten pärjätköön itse.
Ei ole meidän lasten ongelma. Minä kasvatan omat ihan eritavoin ja saa asua vanhempien luona miten myöhään haluaa ja saa itsenäistyä omaan tahtiin. Koska lapset on haluttuja, eikä asioita jotka tehdään konservatiivisen elämän koodin sanelemina.
Olen 34 vuotias ja pohdiskelen ihan samaa. Jos koskaan haluan lapsia niin nyt alkaa olla viimeset mahdollisuudet niiden hankkimiseen. Uskon että olisin hyvä äiti ja lapsella olisi maailman parhaimmat isovanhemmat, mutta sitten taas miesystäväni ei halua lapsia enkä kyllä mitenkään osaa kuvitella häntä isäksi. Hänelle perhe ei merkitse yhtään mitään, ei ole ollut missään yhteydesä vanhempiensa tai sisarustensa kanssa ja katkaissut täysin välit koko sukuunsa. Luulen että jos hankksin lapsen minun pitäisi varautua yksinhuoltajuuteen ja sitä jokatapauksessa en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä silloin huomaa haluavansa lapsia, kun se ei enää ile mahdollista. Nykyään ihaillaan kaikenlaista turghaa huttua, joka ajaa lapsien hankkimisen ohi ja lopuksi vain turhat ja tarpeettomat asiat jää jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin huomaa haluavansa lapsia, kun se ei enää ile mahdollista. Nykyään ihaillaan kaikenlaista turghaa huttua, joka ajaa lapsien hankkimisen ohi ja lopuksi vain turhat ja tarpeettomat asiat jää jäljelle.
Nimenomaan näin
Minulla halukkuuteen vaikutti heikko itsevarmuus.
Kun sain opinnot päätökseen ja vihdoinkin töitä, niin itsevarmuuteni kasvoi ja voi sanoa että tunsin pitkästä aikaa itseni aikuiseksi. Ilman onnekasta työnsaantia olisin varmasti jäänyt heikon itsetunnon alaiseksi ja en olisi tuntenut voimakasta varmuutta lapsen saannista.
Heti kun ensimmäinen palkka kilahti tilille, niin tiesin varmasti että tulen pärjäämään vaikka yhtärinä.
Kysy Jani Hussilta.
Se osaa vastata.
Ilmoittanut mediassa ettei tiedä haluaako ikinä lapsia.
Suurin vale: kyllä se mieli muuttuu. Uskoin oikeasti että joskus vaan tulee jostain ulkopuolelta halu lapsiperhe-elämään ja lapseen, kun sitä toitotettiin väistämättömyytenä naisen elämässä. Ei sellaista mistään koskaan tullut ja nyt mietin suht vanhana lapsettomana, että se lapsi pitäisi vaan päättää hankkia jos vielä onnistuu. Mitään mystistä biologista halua ei koskaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin huomaa haluavansa lapsia, kun se ei enää ile mahdollista. Nykyään ihaillaan kaikenlaista turghaa huttua, joka ajaa lapsien hankkimisen ohi ja lopuksi vain turhat ja tarpeettomat asiat jää jäljelle.
Nimenomaan näin
Juu, sanoisin että samalainen tilanne kuin iltasilla mietit että pitäisikö juoda kännit. Sitten kello onkin jo 20.55 ja tekisi mieli, mutta on liian myöhäistä lähteä. Ja baariin tai ravintolaan ei tule kyllä lähdettyä. Niin kallista ja kauempana kuin kauppa.
Sitten sitä on aika pitkälti selvinpäin, kun ei muuta voi tässä maailmassa jossa alkoholia ei myydä 21 jälkeen.
Ja sitten vauva puklusi paidallesi ja turautti vaippansa täyteen haisevaa ripulipaskaa suoraan nenäsi kohdalla.