Oletko käynyt koskaan Venäjän Karjalassa?
Kommentit (111)
Olen, ehkä neljä kertaa. Kaunista seutua. Juuret on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähes 200 vuoden takaisia juuria Volgan rannalla. Haluaisin nähdä kaupungin, josta esi-isä lähti. Sillä seudulla oli tuolloin kutsunnat, joissa otettiin pakolla 1 poika kustakin talosta sotaan. Hänet määrättiin Suomeen asumaan ja sitten Krimin sotaan oolannin sota) ja sen jälkeen määrättiin asumaan Suomessa edelleen. Myöhemmin määrättiin johonkin toiseenkin sotaan. Lähtömaahansa ei koskaan enää palannut. Kuoli Suomessa.
Kaupunki on edelleen olemassa ja olen katsonut netistä, että siellä on ikivanhoja rakennuksia jäljellä.
Lisäksi haluaisin käydä paikalla, jossa isäni oli taistelemassa itänaapurin vastaan toisessa maailmansodassa.
Erittäin kiinnostavaa! En ollut kuullutkaan tuollaisesta.
Huomaatteko miten venäläisten toimintatapa
Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Viipuri ei ole Karjalassa.
Mistä alapeukku? Se kuuluu Leningradin alueeseen.
Leningradia ei ole ollut olemassa vuosikymmeniin.
Mutta Leningradin alue on.
Vierailija kirjoitti:
Petroskoii näytti siistiltä, kävin Venäjän ainoassa suomenkielisessä teatterissa. Viipurissa kävin vuonna 2001, kun katulapsiongelma oli vielä paha. Muistan, että katsoin ulos hotellin ikkunasta. Kaikki näytti rauhalliselta, mutta joku pahan ilmapiiri oli kaiken yllä.
Jep. Putin on ratkaissun mm. katulapsiongelman.
Venäläisillä oli tapana (Käkisalmi) kutsua suomalaisia tyhmiksi.
Minulla on sukua sieltä, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen vaihtanut sukunimeni ruotsinkieliseksi. En halua ilmentää millään tavalla tuota taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Aamu oli sumuinen, kun Leena saapui vanhalla linja-autolla Sortavalaan. Hän oli tullut etsimään juuriaan isoäiti oli syntynyt näillä seuduilla, mutta joutunut lähtemään evakkoon sodan aikana. Leena oli kuullut vain palasia: puutarha, jossa kasvoi karviaisia, kivitalo, joka tuoksui savulta, ja järvi, joka "hengitti syvään kuin vanha mies".
Kaupunki otti hänet vastaan lempeästi. Sortavalan keskusta oli kuin suoraan vanhasta valokuvasta: jugend-taloja, mukulakivikatuja ja Laatokan laineiden läheinen kohina. Torilla vanha nainen myi metsämarjoja ja itse virkattuja sukkia. Leena osti molempia.
Päivisin hän vaelteli pitkin rantabulevardia, istui kahvilassa, jossa soi hiljaa harmonikka, ja katseli, kuinka vanhat pariskunnat syöttivät lokkeja. Eräänä päivänä hän päätyi retkelle Valamon luostarisaarelle. Siellä hän tapasi munkin nimeltä Feodor, joka tarjosi hänelle yrttiteetä ja kysyi, oliko hänellä kiire.
"Ei tänne kiire sov
😂
Kymmenisen vuotta sitten kerran.
Olen käynyt yli 20 kertaa, monenlaisissa merkeissä. Enää en mene.
Vieläkö Dikoni Viipurissa on olemassa? Tietääkö joku? Siellä tuli käydyksi usein, vietiin lapsille avustuksia.
Koko Karjalan alue, olkoon nyt nimitykseltään mikä tahansa, on ainakin kesäisin käydessä ollut maisemiltaan ylivertaisen kaunista, mutta se on sotkettu ja pilattu täysin. Jos joku ihminen on yrittänytkin oman pihansa pitää puhtaana ja siistinä, ei se miltään näytä, kun ympäristö on kuin kaatopaikka.
Itse asiassa Kontupohjan paikkeilla siellä jossain oli todellakin kaatopaikka jo tiessä kiinni ja valui siihen ajotielle jo, onko korjattu, en tiedä.
Petroskoi on paikka paikoin siisti ja kaunis, ja sitten taas ihan kauhea. Viimeksi kun kävin, oli kuulemma aloitettu jonkinlainen jätteiden käsittely, onko toteutunut, kuka tietää. Tapanahan oli ne isot peltitynnyrit, johon jätteitä sai kipata ja sitten niitä pikku hiljaa poltettiin niissä, kauhean pahanhajuinen savu levisi ympäriinsä. Samalla tavalla toimittiin muuallakin, Aunuksessa ja Viipurissa ym.
Vienan Karjalan kylät on idyllisiä, monet autioituneita.
Mitähän tapahtuu esim. Aunuksen evankelisluterilaiselle kirkolle, joka rakennettiin lähes kokonaan suomalaisten rahoituksella 90-luvulla? Tässä nykymenossa sillä voi olla taas karu kohtalo. Samoin Kelton, Jaaman ja Sortavalan evlut. kirkot, toimivatko edes vielä? Nyt, kun ortodoksi kirkot on taas julistettu ainoiksi oikeiksi siellä.
Olen käynyt isäni entisellä kotipaikalla, talo oli pystyssä vielä ja kohtuullisessa kunnossakin. Siinä asui kolme sukupolvea. Mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä, mutta kielimuuri vaikeutti yhteydenpitoa. Sanakirjan avulla tultiin juttuun. Naapuritalokin oli pystyssä ja siinä asui vanha mies yksinään. Lapsia oli kylä täynnä. Kauniille paikalle oli vaari talonsa rakentanut nuorena miehenä, mutta eipä saanut kauaa siinä asua.
Paljon olisi muistoja sieltä niistä vuosista. Nyt en enää sinne halua lähteäkään, tilanne on niin muuttunut. Ystäviä sinne kyllä jäi, heitä joskus kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähes 200 vuoden takaisia juuria Volgan rannalla. Haluaisin nähdä kaupungin, josta esi-isä lähti. Sillä seudulla oli tuolloin kutsunnat, joissa otettiin pakolla 1 poika kustakin talosta sotaan. Hänet määrättiin Suomeen asumaan ja sitten Krimin sotaan oolannin sota) ja sen jälkeen määrättiin asumaan Suomessa edelleen. Myöhemmin määrättiin johonkin toiseenkin sotaan. Lähtömaahansa ei koskaan enää palannut. Kuoli Suomessa.
Kaupunki on edelleen olemassa ja olen katsonut netistä, että siellä on ikivanhoja rakennuksia jäljellä.
Lisäksi haluaisin käydä paikalla, jossa isäni oli taistelemassa itänaapurin vastaan toisessa maailmansodassa.
Erittäin kiinnostavaa! En ollut kuullutkaan tuollaisesta.
Huomaatteko miten venäläisten toimintatapa
Kyllä huomasin saman, että toimintatapa itänaapurissamme vaikuttaa samanlaiselta kuin nykyisin.
Kyseessä on Kostroma.
Ainakin esi-isäni vanhemmilla oli sen ajan mittakaavassa suuri karja- ja maatila. Ja hänen äitinsä suri todella paljon poikansa pakottamista hyvältä äiti Venäjältä syrjäiseen ja Suomeen, jossa oli asiat huonommin. Hänen äitinsä pyörtyi hyvästellessään poikansa, kun oli niin järkyttävää. Mielestäni tämä kuulostaa siltä, että eivät olleet vähemmistökansan osa.
Hieno ketju.
Yleensä kun keskustelut tästä aiheesta tuppaavat menemään ikäviksi tyyliin "emme ottaisi Karjalaa takaisin mistään hinnasta" keskittyen kunnostuksen kustannuksiin ja unohtaen tyystin sen, että alue on osa suomalaista sielua.
💔
Alue on osa suomalaista sielua, mutta entä ihmiset.
Jos antaisivat alueen meille ihmisineen, niin meillä olisi valtava venäläisvähemmistö ja sen kanssa samat ongelmat kuin entisillä itäblokin mailla. Venäjä sanoisi hyökätessään, että tulemme turvaamaan kansalaisemme siellä teillä.
Vierailija kirjoitti:
Alue on osa suomalaista sielua, mutta entä ihmiset.
Jos antaisivat alueen meille ihmisineen, niin meillä olisi valtava venäläisvähemmistö ja sen kanssa samat ongelmat kuin entisillä itäblokin mailla. Venäjä sanoisi hyökätessään, että tulemme turvaamaan kansalaisemme siellä teillä.
Ilmannykyistä väestöä tietenkin
Heidät on sinne pakkosiirretty.
Se on Suomea jossa hääräilee neuvostoliiton roistot.
En ole enkä mene. Ei ole mitään halua eikä tarvetta mennä sinne r...ssänmaalle. Antaa niiden sekoilla siellä ihan keskenään.
Olen käynyt Inkerinmaata myöten. Ja kyllä, eniten itketti nähdä kaikki se ränsistyneisyys ja jättiputkia puskevat suomalaisten esi-isiemme raivaamat pellot. Kahden sedän veri huutaa sieltä myös. Kirjavalahti ja Vuoksen Juksova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni kävi avustusreissulla Karjalassa noin kymmenen vuotta sitten. Kertoi, että tiestö surkeassa kunnossa. Kuski oli varannut mukaan sahoja, lapioita yms. sen varalta, että pitää sahata puita, jotka ovat kaatuneet tien yli tai kaivaa bussi liejusta yms. Kohdekylässä oli ollut hyvin vaatimatonta. Naimatarjouksia oli tullut useampia 😄
Kymmenen vuotta sitten ei tehty enää avustusreissuja Karjalaan.
Hö, tehdään vieläkin.
Olen Venäjän Karjalassa käynyt ja asunut ja työskennellyt - natiiivi suomalaisena. Leningradin alue ympäröi siihen kuulumatonta Pietarin liittokaupungin aluetta, joka muodostaa oman federaatiosubjektinsa.Vaikka Leningradin kaupunki muutti nimensä takaisin Pietariksi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, Leningradin alueen nimi pysyi ennallaan.