Lue keskustelun säännöt.
Oletko käynyt koskaan Venäjän Karjalassa?
Kommentit (111)
Googlen street view näyttää että alue on 1950-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkyinen ja rähjäinen, kuin venäläinen sielu.
Olen käynnyt väliaikaisesti miehitetyssä Karjalassa. Äänislinna oli varsinkin mukava kaupunki. Oli myös kiva huomata että ryssätkin tietävät Suomeen paluusta kun ei edes suomalaisia tienviittoja ole saanut vaihdettua.
En enkä ollut koskaan kiinnostunut, kun äitini kävi Viipurissa pari kertaa. Myöhemmin alkoi vähän kiinnostaa, kun isäni suku on kuitenkin evakkoja, mutta enää en menisi tuon rajan yli. (Sotsissa Mustanmeren rannalla kävin lapsena.)
Haluaisin käydä Antreassa,isäni synnyin - ja lapsuus maisemissa.Sieltä perhe lähti evakkoon..
Nyt kyllä ei oo asiaa sinnepäin ja ehkä ei enää elinaikanani. Surullista .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Trollikka, nuo on Suomen alueita. Keskustelu koski Venäjän Karjalaa.
Mulla on lähes 200 vuoden takaisia juuria Volgan rannalla. Haluaisin nähdä kaupungin, josta esi-isä lähti. Sillä seudulla oli tuolloin kutsunnat, joissa otettiin pakolla 1 poika kustakin talosta sotaan. Hänet määrättiin Suomeen asumaan ja sitten Krimin sotaan oolannin sota) ja sen jälkeen määrättiin asumaan Suomessa edelleen. Myöhemmin määrättiin johonkin toiseenkin sotaan. Lähtömaahansa ei koskaan enää palannut. Kuoli Suomessa.
Kaupunki on edelleen olemassa ja olen katsonut netistä, että siellä on ikivanhoja rakennuksia jäljellä.
Lisäksi haluaisin käydä paikalla, jossa isäni oli taistelemassa itänaapurin vastaan toisessa maailmansodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Trollikka, nuo on Suomen alueita. Keskustelu koski Venäjän Karjalaa.
En ole hän, mutta Suomessakin on edelleen Karjala.
Mielestäni venäjän puolelle liitetty osuus on nyt venäjän karjalaa selkeyden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävin Sortavalassa, toista kertaa en mene
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Trollikka, nuo on Suomen alueita. Keskustelu koski Venäjän Karjalaa.
Mielestäni venäjän puolelle liitetty osuus on nyt venäjän karjalaa selkeyden vuoksi.
Ei ole eikä tule Venäjän Karjaksi. Alueet ovat ikiaikaisia suomenheimojen alueita, jotka Iiivana on meiltä väärydellä varastanut.
Vaan Karjalan kotiinpaluun aika lähenee. Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet tulevat palaamaan Suomelle.
Karjala on oleva vapaa idän villi-ihmisten pakkovallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt vain Venäjän Suomelta ryöstämillä alueilla. Viipuri, Hiitola, Kurkijoki, Sortavala..
Imatralla ja Lappeenrannassa olen käynyt. Ja Saimaan kanavan risteilyllä muutamien sulkujen läpi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Viipuri ei ole Karjalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen käynyt Sortavalassa ja Lahdenpohjassa ja Terijoella ja tietenkin Viipurissa.
Viipuri ei ole Karjalassa.
Mistä alapeukku? Se kuuluu Leningradin alueeseen.
Aamu oli sumuinen, kun Leena saapui vanhalla linja-autolla Sortavalaan. Hän oli tullut etsimään juuriaan isoäiti oli syntynyt näillä seuduilla, mutta joutunut lähtemään evakkoon sodan aikana. Leena oli kuullut vain palasia: puutarha, jossa kasvoi karviaisia, kivitalo, joka tuoksui savulta, ja järvi, joka "hengitti syvään kuin vanha mies".
Kaupunki otti hänet vastaan lempeästi. Sortavalan keskusta oli kuin suoraan vanhasta valokuvasta: jugend-taloja, mukulakivikatuja ja Laatokan laineiden läheinen kohina. Torilla vanha nainen myi metsämarjoja ja itse virkattuja sukkia. Leena osti molempia.
Päivisin hän vaelteli pitkin rantabulevardia, istui kahvilassa, jossa soi hiljaa harmonikka, ja katseli, kuinka vanhat pariskunnat syöttivät lokkeja. Eräänä päivänä hän päätyi retkelle Valamon luostarisaarelle. Siellä hän tapasi munkin nimeltä Feodor, joka tarjosi hänelle yrttiteetä ja kysyi, oliko hänellä kiire.
"Ei tänne kiire sovi," munkki sanoi hymyillen. "Täällä ajalla on pidemmät jalat."
Palattuaan Sortavalaan Leena yritti etsiä isoäitinsä vanhaa kotia. Hän löysi osoitteen vanhasta kartasta, mutta taloa ei enää ollut pelkkä kivijalka, josta puski heinää ja pieniä kukkia. Hän istui hetken kivillä ja avasi muistivihkonsa. Hän kirjoitti:
> "Talo on poissa, mutta tuuli on sama. Ja ehkä se on tärkeämpää."
Viimeisenä iltana hän istui satamalaiturilla, katsellen auringonlaskua Laatokan yllä. Kauempana kuului haitarin soittoa ja lasten naurua. Hän tunsi, ettei ollut yksin ei vain kaupungissa, vaan ajassa, jonka katkonaiset juuret kietoutuivat taas toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Siellä on vain viinaa ja sukupuolitauteja.
Mistäs tiedät?
Eivät nuo ole mitään venäjän Karjalaa, vaan Suomen!!
nehän tehtii niitten omien ohjeitten mukaan sellaisia mitä halusivat, kyllä ryssssä siinä ajassa saa tuhotuksi minkä tahansa