Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osallistuu ja tekee, mutta pitkin hampain. Saan päivittäin kuulla valitusta siitä, miten raskasta lapsiarki on. Meillä on kuitenkin vain yksi lapsi. Joo, vaativa ja paljon rajoja koetteleva persoona kyllä, mutta kuitenkin monessa asiassa jo omatoiminen napero.

Täytyy sanoa, että on raskasta kuunnella päivittäin sitä, kun mies on pahantuulinen, kiroilee, ärhentelee usein lapselle, valittaa minulle ja tuskailee, miten hirveän usein meillä pestään tiskiä ja pyykkiä (yksi tiskikoneellinen päivässä ja pyykkiä pestään 2-3 koneellista viikossa). Miehestä on kuoriutunut lapsen syntymän jälkeen ihan uusi puoli. Mies on todella kiukkuinen, ärhentelee jopa omille iäkkäille vanhemmilleen tai saattaa raivota lapselle ravintolassa, jos lapsella tippuu ruokaa pöydälle.

Eli hän tekee väkisin ja koska on pakko tehdä. Ei haluaisi tehdä eikä tykkää tehdä. On kuin teini, joka pakotetaan viemään roskat ja se teini kiukkuaa äidille ja niille roskille sitä miten epäreilua on pakottaa hänet aina viemään ne rasittavat ja haisevat roskat.

Vierailija kirjoitti:

Ei onni tule siitä, että mitataan viivottimella, että mokemmille tulee millintarkasti puolet. Onni tulee siitä, että on yhteinen päämäärä (perhe) ja molemmat pitävät sitä prioriteettina ja tekevät parhaansa sen eteen.

Näin se on. Palstan "viivoitin-naiset" ovat jo lähtökohtaisesti epäonnistuneet kestävän avioliiton ja perhe-elämän luomisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onni tule siitä, että mitataan viivottimella, että mokemmille tulee millintarkasti puolet. Onni tulee siitä, että on yhteinen päämäärä (perhe) ja molemmat pitävät sitä prioriteettina ja tekevät parhaansa sen eteen.

Näin se on. Palstan "viivoitin-naiset" ovat jo lähtökohtaisesti epäonnistuneet kestävän avioliiton ja perhe-elämän luomisessa.

Mitkä viivotin-naiset? Ainoat, ketkä täällä on puhuneet viivottimella mittaamisesta tai millintarkasta jakamisesta on miehet. Yksikään nainen ei ole vaatinut millintarkkaa jakamista tai mitannut viivottimella hoitiko mies vauvaa 49 millimetrin verran kun hän itse hoiti vauvaa 49 millimetrin verran. Naiset kirjoittaa täällä halusta olla sellaisen miehen kanssa, joka osallistuu SUUNNILLEEN puoliksi lapsiperheen arkeen ja vauva-arkeen.

Ei sellaista keinoa ole olemassa. Mies voi vaikka sairastua ja ei pysty hoitamaan hommiaan vaikka haluaisi. Sama koskee sinua, ap. Ei kukaan pysty takaamaan ettet saa vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ainoa tapa on mennä pienimmän riskin taktiikalla ja lisäksi miettiä suunnitelma sen varalle että jompikumpi ei hoida osuuttaan syystä tai toisesta.

Yksi vinkki on katsoa miten miehen isä on toiminut ja mikä on miehen asenne isänsä toimintaan. Myös miehen kavereiden ja veljien vaikutus on suuri. 

Palstamammat elävät jossain omassa todellisuudessaan. Omassa lähipiirissäni isät ovat järjestään osallistuvia. Ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei onni tule siitä, että mitataan viivottimella, että mokemmille tulee millintarkasti puolet. Onni tulee siitä, että on yhteinen päämäärä (perhe) ja molemmat pitävät sitä prioriteettina ja tekevät parhaansa sen eteen.

Ja jännästi se miehen paras on pienempi kuin naisen? Ja onni on miehen onnea, naista lähinnä vituttaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista keinoa ole olemassa. Mies voi vaikka sairastua ja ei pysty hoitamaan hommiaan vaikka haluaisi. Sama koskee sinua, ap. Ei kukaan pysty takaamaan ettet saa vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ainoa tapa on mennä pienimmän riskin taktiikalla ja lisäksi miettiä suunnitelma sen varalle että jompikumpi ei hoida osuuttaan syystä tai toisesta.

Yksi vinkki on katsoa miten miehen isä on toiminut ja mikä on miehen asenne isänsä toimintaan. Myös miehen kavereiden ja veljien vaikutus on suuri. 

Ap ei tainnut vaatia, että mies tekee tasan puolet vaikka mies sairastuisi vakavasti tai kuolisi. Vaan ap kyseli keinoja tunnistaa mies, joka ei petä lupauksiaan osallistua puoliksi lapsen hoitoon. Kuolemista tai vakavaa sairastumista ei taideta laskea lupausten pettämiseksi. Ja ap luultavasti tietää, että osa äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen eikä siksi kunnolla selviä vauvan hoidosta. Ja senkin vuoksi äidin pitää ennakkoon jo valita mies, joka sellaisessa tilanteessa haluaa hoitaa sitä vauvaa eikä mies, josta näkyy silloin vain perävalot.

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat elävät jossain omassa todellisuudessaan. Omassa lähipiirissäni isät ovat järjestään osallistuvia. Ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen.

Osallistuva kuulostaa joltain apulaiselta, ei siis siltä mitä ap toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista keinoa ole olemassa. Mies voi vaikka sairastua ja ei pysty hoitamaan hommiaan vaikka haluaisi. Sama koskee sinua, ap. Ei kukaan pysty takaamaan ettet saa vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ainoa tapa on mennä pienimmän riskin taktiikalla ja lisäksi miettiä suunnitelma sen varalle että jompikumpi ei hoida osuuttaan syystä tai toisesta.

Yksi vinkki on katsoa miten miehen isä on toiminut ja mikä on miehen asenne isänsä toimintaan. Myös miehen kavereiden ja veljien vaikutus on suuri. 

Ap ei tainnut vaatia, että mies tekee tasan puolet vaikka mies sairastuisi vakavasti tai kuolisi. Vaan ap kyseli keinoja tunnistaa mies, joka ei petä lupauksiaan osallistua puoliksi lapsen hoitoon. Kuolemista tai vakavaa sairastumista ei taideta laskea lupausten pettämiseksi. Ja ap luultavasti tietää, että osa äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ei

Lähinnä halusin muistuttaa että elämä on arvaamatonta. Vaikka löytyisi täydellinen mies, kannattaa olla muutakin turvaverkkoa :) tämä omasta kokemuksesta

Ihan samaa mieltä sen kanssa mitä kirjoitit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onni tule siitä, että mitataan viivottimella, että mokemmille tulee millintarkasti puolet. Onni tulee siitä, että on yhteinen päämäärä (perhe) ja molemmat pitävät sitä prioriteettina ja tekevät parhaansa sen eteen.

Näin se on. Palstan "viivoitin-naiset" ovat jo lähtökohtaisesti epäonnistuneet kestävän avioliiton ja perhe-elämän luomisessa.

Mitkä viivotin-naiset? Ainoat, ketkä täällä on puhuneet viivottimella mittaamisesta tai millintarkasta jakamisesta on miehet. Yksikään nainen ei ole vaatinut millintarkkaa jakamista tai mitannut viivottimella hoitiko mies vauvaa 49 millimetrin verran kun hän itse hoiti vauvaa 49 millimetrin verran. Naiset kirjoittaa täällä halusta olla sellaisen miehen kanssa, joka osallistuu SUUNNILLEEN puoliksi lapsiperheen arkeen ja vauva-arkeen.

Tuo kuulostaa paremmalta: SUUNNILLEEN.

Elämälle vierasta lähteä viivottimen kanssa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat elävät jossain omassa todellisuudessaan. Omassa lähipiirissäni isät ovat järjestään osallistuvia. Ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen.

Osallistuva kuulostaa joltain apulaiselta, ei siis siltä mitä ap toivoo.

Kuten kirjoitinkin, että "ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen".

Osallistuva isä oli siis väärin sekin.

Ymmärtääkö mies että raskaus + synnytys  + imetys on yksistään sen verran iso työ, ettei sen kanssa ole mahdollista päästä tasoihin?

Että hänen tärkein tehtävänsä on pitää huolta odottavasta ja myöhemmin tuoreesta äidistä? Että 50/50 ei täyty vaikka hän tekisin kaiken muun vaan tässä asiassa biologia ei ole reilu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat elävät jossain omassa todellisuudessaan. Omassa lähipiirissäni isät ovat järjestään osallistuvia. Ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen.

Osallistuva kuulostaa joltain apulaiselta, ei siis siltä mitä ap toivoo.

Kuten kirjoitinkin, että "ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen".

Osallistuva isä oli siis väärin sekin.

?? Jollekin riittää osallistuva apulainen mutta tässä keskustelussa puhutaan ihan muusta

Vierailija kirjoitti:

Valitsemalla aidosti älykkään miehen.

Mutta kun tykkään "jännämiehistä"

AP 

Lukekaa aloitus. Siinä lukee että mies joka tekee NOIN puolet. Tämä siis tarkoittaa samaa kuin SUUNNILLEEN puolet. Aloituksessa ei lue, että viivottimella mitaten millintarkasti jokaisesta asiasta tasan puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat elävät jossain omassa todellisuudessaan. Omassa lähipiirissäni isät ovat järjestään osallistuvia. Ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen.

Osallistuva kuulostaa joltain apulaiselta, ei siis siltä mitä ap toivoo.

Kuten kirjoitinkin, että "ei toki takeita siitä, että av-mamma olisi järjestelyihin tyytyväinen".

Osallistuva isä oli siis väärin sekin.

?? Jollekin riittää osallistuva apulainen mutta tässä keskustelussa puhutaan ihan muusta

Apulainen on omaa keksintöäsi.

Osallistuva, tasavertainen vanhempi.

Kelpaako vieläkään?

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista keinoa ole olemassa. Mies voi vaikka sairastua ja ei pysty hoitamaan hommiaan vaikka haluaisi. Sama koskee sinua, ap. Ei kukaan pysty takaamaan ettet saa vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ainoa tapa on mennä pienimmän riskin taktiikalla ja lisäksi miettiä suunnitelma sen varalle että jompikumpi ei hoida osuuttaan syystä tai toisesta.

Yksi vinkki on katsoa miten miehen isä on toiminut ja mikä on miehen asenne isänsä toimintaan. Myös miehen kavereiden ja veljien vaikutus on suuri. 

Tämä. Jos miehen vanhempien parisuhde on alistava ja patriarkaalinen, on valtava riski, että mies haluaa myös tällaisen parisuhteen. Kokee sen normaaliksi ja tavoiteltavaksi.

Kun olet sitoutunut häneen lapsen ja mahdollisesti yhteisen asuntolainan avulla, hän alkaa käyttäytyä kuten isänsä.

Itselle tämä tuli yllätyksenä. Ihan yhtä isona yllätyksenä kuin hänelle ero.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa toistuu mittatikun tarkkuudella, lähes kiihkoiluun asti sana puolet. Kuka sen lopulta määrittelee ja millaisella aikasyklillä? Viikkotasolla? ..48%-52%, 43%-57%, 50%-50%, 61%-39%, 50,3%-49,7%.

Elävässä elämässä ihmisillä on erilaisia vaiheita, jotka liittyvät esimerkiksi toimeentuloon, voimavaroihin, terveyteen jne. Olennaista on tasapuolisuus pitkällä aikavälillä.







Vastauksena ap:lle: varmista, että mies on avarasydäminen, ymmärtäväinen ja antelias, eikä mikään mittatikulla mittaaja.

Tässä on riidanhaluisen ihmisen kommentti, jonka kanssa ei ainakaan kannata tehdä lapsia. Hän ei ole ymmärtävinään, mitä tarkoittaa NOIN puolet, ja alkaa inttää prosenteista. Perheenä ei eletä noin, vaan silloin kun kumpikin haluaa olla tiimi, asiat menevät luonnostaan niin että tehdään suurin piirtein puolet. Ei joka päivä, eikä joka viikko vaan sillä aikavälillä, että kumpikin voi hyvin. Perhe ei ole vain lapsen hyvinvoinnista huolehtimista eikä taistelua omista oikeuksista prosentin tarkkuudella, vaan HALUA huolehtia perheestä VÄHINTÄÄN yhtä paljon kuin toinenkin. Perheestä huolehtiminen ei nimittäin ole vain lapsesta huolehtimista vaan myös puolisosta huolehtimista - ja loppupeleissä tästäkin hyötyjänä on myös lapsi.

Mun mies on aina halunnut olla lastensa kanssa. Hän tietää kyllä sisimmässään mikä on noin puolet. Siitä ei ole ikinä tarvinnut keskustella onko se 50,3%-49,7% tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista keinoa ole olemassa. Mies voi vaikka sairastua ja ei pysty hoitamaan hommiaan vaikka haluaisi. Sama koskee sinua, ap. Ei kukaan pysty takaamaan ettet saa vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ainoa tapa on mennä pienimmän riskin taktiikalla ja lisäksi miettiä suunnitelma sen varalle että jompikumpi ei hoida osuuttaan syystä tai toisesta.

Yksi vinkki on katsoa miten miehen isä on toiminut ja mikä on miehen asenne isänsä toimintaan. Myös miehen kavereiden ja veljien vaikutus on suuri. 

Tämä. Jos miehen vanhempien parisuhde on alistava ja patriarkaalinen, on valtava riski, että mies haluaa myös tällaisen parisuhteen. Kokee sen normaaliksi ja tavoiteltavaksi.

Kun olet sitoutunut häneen lapsen ja mahdollisesti yhteisen asuntolainan avulla, hän alkaa käyttäytyä kuten isänsä.

Itselle tämä tuli yllätyksenä. Ihan yhtä isona yll

Jep. Moni taantuu lapsen jälkeen noudattamaan lapsuudenperheen tapoja. Toki jos mies on jollain tavalla käsitellyt asiaa esimerkiksi terapiassa tai on normaalia parempi itsereflektio, voi olla erilainen kuin oma isänsä.

Esimerkiksi minun vanhemmillani oli lapsuudessani ihan järkyttävä dynamiikka mutta veljeni on hoitanut isyyden vastuullisesti aivan toisella asenteella kuin oma isämme. Samoin itse olen äitinä erilainen kuin oma äitini, mutta olenkin käsitellyt äitisuhdettani ihan terapiassa

Mahdotontahan se on tietää. Onnipeliähän tämä perheen perustaminen lopussa on. Hyvästäkin miehestä voi kuoriutua hommia välttelevä kiukuttelija ja sulla on siinä yksi lapsi lisää.

Puoliso myös tietää että äitinä otat kopin kaikesta jos hän ei tee tai hoida. Tottahan se on, ei sitä lasta ilman ruokaa, lämpöä ja rakkautta voi jättääkkään.

Vähän katkera olen lasten lapsuusvuosista mutta toisaalta mulla on ne muistot lapsista ja tieto että parhaani tein. Ja hyviä lapsia tuli.