Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Mun kesti miehellä rehellisesti sanottuna muutama vuosi isäksi kasvamisessa. Oli siis etukäteen isyydestä haaveillut mies, joka vakuutti olevansa osallistuva. Todellisuudessa oli suurimman osan ajasta ärtynyt ja vihainen, kun lapsessa oli niin paljon työtä. Meidän lapsi oli toki haastava jo pienenä, mutta silti miehen reaktio yllätti. Mies ei nauti isyydestä juurikaan, ei saa lapsen kanssa olemisesta juurikaan iloa. Hieman on alkanut helpottaa, kun lapsi on nyt jo 4,5 v.

Olen huomannut, että mitään taetta ei ole. Osallistuva mies saattaakin heittäytyä lapsiarjessa hyvin kädettömäksi. Enemmän kiinnittäisin huomiota näihin piirteisiin, jotka helpottavat kotiin painottuvaa lapsiarkea:

-Älä valitse miestä, jolle on todella tärkeää olla usein menossa kodin ulkopuolella. Jos on tottunut jatkuvasti juhlimaan/näkemään kavereita/treenaamaan tuntikausia monta kertaa viikossa, niin varmasti on lapsiarki hankalaa. Tällaiset miehet jatkavat samaa menoa lapsen synnyttyäkin. Tai ovat vihaisia, "miksi en voisi lähteä kolmesti viikossa tuntikausien kalastusreissulle Mikon kanssa, kyllähän sä vauvan kanssa pärjäät?!"

-Valitse mies, joka suhtautuu pettymyksiin ja muuttuviin suunnitelmiin rakentavasti. Lapsiarki nyt vaan on sitä, että suunnitelmat muuttuvat. Joku tulee kipeäksi, lastenvahti ei pääsekään, lapsi valvottikin koko yön, lapsella on hankala uhmaikä tms. Jos pettymyksiä on kovin vaikea sietää, niin lapsiarki on haastavaa siksi, että niitä pettymyksiä tulee kyllä vastaan jatkuvasti. Positiivinen luonne ja pettymysten sietokyky auttaa paljon.

-Valitse mies, joka asettaa sinun tarpeet edellesi tilanteissa, joissa tekisi mieli ajatella omia tarpeita. Näin hän todennäköisesti ajattelisi myös lasten tarpeita ennen omiaan. Jos mies tuijottaa tiukasti vain omia tarpeitaan, hän on samanlainen myös lapsiarjessa. Ei hän mieti ensin lapsen tarpeita, vaan omiaan. Ja turhautuu, kun lapsi pakottaa/sinä vaadit häntä tekemään ensin lapsen tarpeiden mukaan ja sitten vasta omiensa. Meillä iso ongelma on ollut siinä, että miehen on vaikea suhtautua lapsen tarvitsevuuteen ja siihen, että päiväkoti-ikäinen lapsi vaatii vanhemman läsnäoloa paljon.

-Valitse mies, joka tekee oma-aloitteisesti kotitöitä ja kantaa vastuuta. On muuten lapsiarjessa todella rankkaa joutua muistuttamaan miestä, että voitko viedä täydet roskapussit roskikseen/käydä kaupasta ruokaa/huolehtia lapsen ajoissa päiväunille, jos mies ei tartu mihinkään tilanteeseen itse. Sitä työtä on lapsiarjessa paljon, vaikka ei olisikaan mitenkään tarkka pyykkäämisen/ruoanlaiton/siivouksen tms suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Mutta niillähän oli jo pitkään mennyt huonosti. Olisi pitänyt lukea merkit ja huomioida puolisoa.

Voi voi, oliko mieslapsi jäänyt paapomatta!

Ei mitenkään ei koskaan.

Aloituksessa toistuu mittatikun tarkkuudella, lähes kiihkoiluun asti sana puolet. Kuka sen lopulta määrittelee ja millaisella aikasyklillä? Viikkotasolla? 48%-52%, 43%-57%, 50%-50%, 61%-39%, 50,3%-49,7%...

Elävässä elämässä ihmisillä on erilaisia vaiheita, jotka liittyvät esimerkiksi toimeentuloon, voimavaroihin, terveyteen jne. Olennaista on tasapuolisuus pitkällä aikavälillä.



Vastauksena ap:lle: varmista, että mies on avarasydäminen, ymmärtäväinen ja antelias, eikä mikään mittatikulla mittaaja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisis vaan eka muuttaa koko yhteiskunnan tavat, asenteet ja mielipiteet, jotta tuo olisi mahdollista. Miehellä ei vielä ole yhtään samanlaista vastuuta lapsista kuin naisella mies-nais parisuhteessa.  Jos nuori aikuinen ei osaa tehdä kotitöitä tai lapsella on epäsoistir vaattet, tästä ei syytetä lapsen isää, vaan äitiä. Kun mies on kuntosalilla, ei kukaan kysy kuka hoitaa lapsia, baiselta kysytään tai sanotaan, että hoenoa, kun mies hoitaa.

Meillä oli sovittuna miehelle tiettyjä vastuita, mutta muut eivät näitä noudattaneet. Esim. miehen numero joka paikassa ekana ja kirjoitettu, että soittakaa isälle päikystä ja koulusta. Aina, joka ikinen kerta soitettiin minulle ja jotettiin viestiä kun en voinut vastata. Jos lapsella oli puuttuva varustus, kun mies vei hänet päivähoitoon, miehelle sanottiin, että lainakamat löytyvät kyllä. Kun hain lapsen, sanottiin vihaisesti, että ne saappaat pitää olla ja minun pitää huolehtia

Tähän liittyen. Olen opettaja. Meillä käskettiin tallentamaan vanhemman numero valvontaluokan oppilailta työpuhelimeen. Tein niin. Laitoin sen, mikä oli wilmassa ekana. Jossain vaiheessa huomasin, että se oli aina äiti. Aakkosista riippumatta. Eli järjestelmä todellakin yrittää kaikkensa, jotta nainen olisi lapsesta ensisijaisesti vastuussa. 

Oma vaimoni katsoi seurusteluaikana, kuinka hoidan hänen koiraansa. Siitä oli päätellyt, että varmaan hoitaisin lapsiakin hyvin. Eikä ollut väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimoni katsoi seurusteluaikana, kuinka hoidan hänen koiraansa. Siitä oli päätellyt, että varmaan hoitaisin lapsiakin hyvin. Eikä ollut väärässä.

Miehelläni oli koira kun tapasimme. Hän hoiti sitä koiraa mielellään ja hoiti hyvin. Tämä oli yksi asia, mistä minä päättelin, että hänestä varmaan tulee huolehtiva isä. Saimme sitten myöhemmin lapsen, molempien toiveesta. Nyt meillä on kolmevuotias lapsi, jota mies ei hoida lähes koskaan eikä juurikaan vietä lapsen kanssa aikaa. Sen koiransa mies edelleen hoitaa hyvin. Eli siitä asiasta nyt ei voi mitään päätellä lasten suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelkaa useampi vuosi, tarkastele hänen arvomaailmaansa vs tekojansa ja päätä luotatko häneen

Ei se niin hankalaa ole

Ei auta. Seurustelin kahdeksan vuotta (onko tarpeeksi?) miehen kanssa ennen lapsia. Hän siivosi ja kokkasi kotona, leikitti ja laulatti sukulaislapsia kylässä.

Omat lapset ei ollutkaan niin kiva juttu ja into lopahti.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että mitään taetta ei ole. Osallistuva mies saattaakin heittäytyä lapsiarjessa hyvin kädettömäksi. Enemmän kiinnittäisin huomiota näihin piirteisiin, jotka helpottavat kotiin painottuvaa lapsiarkea:

-Älä valitse miestä, jolle on todella tärkeää olla usein menossa kodin ulkopuolella. Jos on tottunut jatkuvasti juhlimaan/näkemään kavereita/treenaamaan tuntikausia monta kertaa viikossa, niin varmasti on lapsiarki hankalaa. Tällaiset miehet jatkavat samaa menoa lapsen synnyttyäkin. Tai ovat vihaisia, "miksi en voisi lähteä kolmesti viikossa tuntikausien kalastusreissulle Mikon kanssa, kyllähän sä vauvan kanssa pärjäät?!"

-Valitse mies, joka suhtautuu pettymyksiin ja muuttuviin suunnitelmiin rakentavasti. Lapsiarki nyt vaan on sitä, että suunnitelmat muuttuvat. Joku tulee kipeäksi, lastenvahti ei pääsekään, lapsi valvottikin koko yön, lapsella on hankala uhmaikä tms. Jos pettymyksiä on kovin vaikea sietää, niin

Tässä tämä tuli kiteytettynä. Toista ei voi muuttaa, joten on lähtökohtaisesti valittava oikean tyyppinen mies. 

Tärkemmät näistä kohdista on dumpata mies, joka haluaa paljon omaa aikaa. Juhlinta, kaverit ja aikaa vievät harrastukset = unohda tämä isäehdokas. Hänen mielestään vauvaa ei tarvitse kahden hoitaa ja hän voi hyvin lähteä viikonlopuksi kundien kanssa reissuun. 

Toinen on tuo, että mies pystyy laittamaan toisen henkilön tai vaikka eläimen tarpeet etusijalle eikä mene oma napa edellä. Jos miehellä on ollut esim koira tai kissa, hän todennäköisesti tietää mitä sitoutuminen hoidettavaan tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies sairastuu tai vammautuu, eikä pysty hoitamaan omaa puoltaan? Tuleeko ero siinä tapauksessa? Tai jos sinä sairastut tai vammaudut, että pysty hoitamaan omaa lastasi, niin siirrätkö mukisematta huoltajuuden miehellesi, kun eroatte?

Ei kannata elämässä lähteä noin tiukoilla spekseillä liikkeelle. Muutenkin lapsi tarvitsee enemmän äitiään ensimmäisinä vuosina kuin isäänsä. Et ole mielestäni kypsä äidiksi.

Ei aloituksessa tuosta ole kyse. Vaan siitä, että tuleeko mies olemaan oikeasti vastuullinen isä vai vastuuton lusmu isä. 

Kyllä on, eikä asia muutu, vaikka poistatit vastaukseni.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että mitään taetta ei ole. Osallistuva mies saattaakin heittäytyä lapsiarjessa hyvin kädettömäksi. Enemmän kiinnittäisin huomiota näihin piirteisiin, jotka helpottavat kotiin painottuvaa lapsiarkea:

-Älä valitse miestä, jolle on todella tärkeää olla usein menossa kodin ulkopuolella. Jos on tottunut jatkuvasti juhlimaan/näkemään kavereita/treenaamaan tuntikausia monta kertaa viikossa, niin varmasti on lapsiarki hankalaa. Tällaiset miehet jatkavat samaa menoa lapsen synnyttyäkin. Tai ovat vihaisia, "miksi en voisi lähteä kolmesti viikossa tuntikausien kalastusreissulle Mikon kanssa, kyllähän sä vauvan kanssa pärjäät?!"

-Valitse mies, joka suhtautuu pettymyksiin ja muuttuviin suunnitelmiin rakentavasti. Lapsiarki nyt vaan on sitä, että suunnitelmat muuttuvat. Joku tulee kipeäksi, lastenvahti ei pääsekään, lapsi valvottikin koko yön, lapsella on hankala uhmaikä tms. Jos pettymyksiä on kovin vaikea sietää, niin

Nämä! Itseäni on harmittanut se, että oman miehen kyky esimerkiksi sietää pettymyksiä, lapsen tarvitsevuutta ja työmäärää lapsiperheessä on aika nollassa. Ja usein miettii vain omia tarpeitaan ja mitä hän haluaa. Meillä on esimerkiksi pienehkö koti ja miestä ärsyttää, kun ei voi kutsua lautapeliporukkaa meille pelaamaan klo 18-01, kun pelaamisesta koituva meteli valvottaisi minua. Ja minähän olen se, joka joka aamu nousee lapsen herättyä keittämään puuroa.

Ja meillä on ollut helposti nukahtava lapsi, joka nukkuu käytännössä klo 19-07. Mies saa iltaisin omaa aikaa pelaamiseen tuntikausia, eikä malta mennä nukkumaan kuin yhden aikaan. Sitten valittaa, kun väsyttää aamuisin. No ei väsyttäisi, jos malttaisi mennä nukkumaan esim. klo 23 ja nukkuisi 8 tunnin yöunet.

Näitä piirteitä ei pystynyt täysin näkemään aikana ennen lasta. Monissa asioissa oli rennompaa, kun ei ollut niin justiinsa, herääkö aamulla keittämään puuron tai illalla saattoi valvoa myöhään ja aamulla nukkua pitkään.

Vauvan tarvitsevuus ja lapsen tarvitsevuus on se, johon miehen pitäisi pystyä vastaamaan ja pitäisi haluta vastata. Tämä on se ydinkohta, jossa asiat yleensä menee pieleen. Moni mies ei suostu ymmärtämään lapsen tarvitsevuutta tai kokee lapsen tarvitsevuuden jotenkin rasitteena tai epämukavana asiana. Ja siksi jättää lapsen synnyttyä vastuun lapsesta pääosin äidille, pakenee töihin tai harrastuksiin tai sohvan pohjalle. Pitäisi siis pystyä etukäteen selvittämään, miten mies reagoi lapsen pitkäkestoiseen tarvitsevuuteen. En tiedä miten tämän voi etukäteen selvittää. Mikään lemmikki ei ole toimiva keino, koska lemmikeillä riittää ruokinta, ulkoilutus ja puhtaanapito. Lemmikit ei kohdista sellaista kokonaisvaltaista ja pääosin emotionaalista tarvitsevuutta omistajaansa, jota taas jokainen lapsi kohdistaa vanhempaansa.

Mä skippaisin miehen, jolla on todella intohimoinen suhtautuminen johonkin aikaa vievään harrastukseen. On ihan eri asia käydä tunti salilla 2-3 kertaa viikossa kuin esimerkiksi maalata jotain figuureita tuntikausia iltaisin, pelata pitkiä golfkierroksia monta kertaa viikossa tai lähteä koko päivän kalastusreissulle useamman kerran kuussa.

Ne aikaa vievät harrastukset vievät aikaa myös myöhemmin. Eikä mies niistä helpolla luovu. Joko menee menoihinsa tai valittaa jatkuvasti, miten ei pääse harrastamaan kuten ennen. Todellisuudessa lapsiarjessa saa varautua siihen, että moneen vuoteen ei pääse kaikkiin menoihin kuten ennen. Toki joskus pääsee, mutta ei niin usein kuin aikana ennen lasta. Tätä monien miesten on todella vaikea hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelkaa useampi vuosi, tarkastele hänen arvomaailmaansa vs tekojansa ja päätä luotatko häneen

Ei se niin hankalaa ole

Tällaisia pareja on vaikka kuinka paljon, että on seurusteltu vaikka kymmenenkin vuotta. Lasta on odotettu ehkä vaikka hoitojen kautta toinen kymmenen vuotta. Ja kun viimein saa lapsen, mies on täysin poissaoleva, vaikka lapsen piti olla erittäin toivottu. 

Vanhemmuus on niin suuri muutos elämässä, että ihminen ei itsekään ihan tiedä, mitä hänestä silloin kuoriutuu esiin. Hyvin usein toistetaan tiedostamattaan niitä omien vanhempien malleja. Vaikka mitä olisi luvattu etukäteen. Jos äiti joutuu täysin yksin hoitamaan vauva-arjen ja pikkulapsi-arjen, ei ehkä ole vaan energiaa yrittää saada järkeä siihen toisen osapuolen päähän. Helpommalla pääsee kun vaan tekee itse. Tilanne vaan ajautuu olemaan niin, että mies huitelee jossain eikä älyä OLLA ISÄ. 

***

No mutta aikuisen ihmisen pitäisi omaa käytöstään kyetä säätelemään ja pyrkiä parempaan. Mikään oikeutus se "oman lapsuuden mallit"  ei ole. 

Jos mies käy töissä ja sinä olet kotona vauvan kanssa, niin ei se tule olemaan mitään puolet ja puolet hoitoa. Töissä käynin ajan hoidat ihan yksin ja tuskin voit nakittaa hoitoa täysin miehelle hänen kotona olo ajakseen. Sen lisäksi sen töissä käyvän pitää saada suhteellisen hyvät yöunet voidakseen käydä töissä, kun sinä voi ottaa nokosia päivälläkin vauvan nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisis vaan eka muuttaa koko yhteiskunnan tavat, asenteet ja mielipiteet, jotta tuo olisi mahdollista. Miehellä ei vielä ole yhtään samanlaista vastuuta lapsista kuin naisella mies-nais parisuhteessa.  Jos nuori aikuinen ei osaa tehdä kotitöitä tai lapsella on epäsoistir vaattet, tästä ei syytetä lapsen isää, vaan äitiä. Kun mies on kuntosalilla, ei kukaan kysy kuka hoitaa lapsia, baiselta kysytään tai sanotaan, että hoenoa, kun mies hoitaa.

Meillä oli sovittuna miehelle tiettyjä vastuita, mutta muut eivät näitä noudattaneet. Esim. miehen numero joka paikassa ekana ja kirjoitettu, että soittakaa isälle päikystä ja koulusta. Aina, joka ikinen kerta soitettiin minulle ja jotettiin viestiä kun en voinut vastata. Jos lapsella oli puuttuva varustus, kun mies vei hänet päivähoitoon, miehelle sanottiin, että lainakamat löytyvät kyllä. Kun hain lapsen, sanottiin vihaisesti, että

Tähän liittyen. Olen opettaja. Meillä käskettiin tallentamaan vanhemman numero valvontaluokan oppilailta työpuhelimeen. Tein niin. Laitoin sen, mikä oli wilmassa ekana. Jossain vaiheessa huomasin, että se oli aina äiti. Aakkosista riippumatta. Eli järjestelmä todellakin yrittää kaikkensa, jotta nainen olisi lapsesta ensisijaisesti vastuussa. 

Mutta eihän wilmaan tallenneta vanhempien tietoihin "isä" tai "äiti" vaan "huoltaja" tai "muu"? Ainakin meillä näin, kaksi huoltajaa, ei isä tai äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies käy töissä ja sinä olet kotona vauvan kanssa, niin ei se tule olemaan mitään puolet ja puolet hoitoa. Töissä käynin ajan hoidat ihan yksin ja tuskin voit nakittaa hoitoa täysin miehelle hänen kotona olo ajakseen. Sen lisäksi sen töissä käyvän pitää saada suhteellisen hyvät yöunet voidakseen käydä töissä, kun sinä voi ottaa nokosia päivälläkin vauvan nukkuessa.

Lapsesta on vastuuta seuraavat 20 vuotta. Yleensä vauvan kanssa kotona ollaan paljon vähemmän aikaa. Jos molemmat käy töissä, kuka pesee oksennukset kun 3v herää yöllä oksentamaan?

Ei ole takuita mistään ja millään ei voi tietää. Se on ihan arpapeliä millainen isä miehestä tulee.

Kaikin puolinhuomaavainen ja osallistuva mies voi lapsen synnyttyä taantua yhdeksi lapseksi lisää.

Vähän sama kuin lemmikkiä lapselle hankkiessasi: varaudu kantamaan päävastuu.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa toistuu mittatikun tarkkuudella, lähes kiihkoiluun asti sana puolet. Kuka sen lopulta määrittelee ja millaisella aikasyklillä? Viikkotasolla? ..48%-52%, 43%-57%, 50%-50%, 61%-39%, 50,3%-49,7%.

Elävässä elämässä ihmisillä on erilaisia vaiheita, jotka liittyvät esimerkiksi toimeentuloon, voimavaroihin, terveyteen jne. Olennaista on tasapuolisuus pitkällä aikavälillä.



Vastauksena ap:lle: varmista, että mies on avarasydäminen, ymmärtäväinen ja antelias, eikä mikään mittatikulla mittaaja.

Ja joka kerta aloituksessa toistuu myös sana "noin". Noin puolet. Noin puolet. Sen jätit ilmeisesti lukematta?