Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tutustu mieheen kunnolla.

2. Seurustele hänen kanssaan vuosia.

3. Älä anna "seksiä" jotta näet onko miehestä muuhun arkiseen elämään vai käyttääkö sinua vaan seksuaalisesti hyväkseen.

4. Älä synnytä jos mies ei ole aviossa kanssasi.

5. Tee kunnollinen avioehto joka tähtää siihen, että avio on elinikäinen ja mies menettää kaiken jos eroaa.

 

Oikeastaan nämä ovat ainoat millä voit varmistua siitä, että hän on kanssasi tosissaan ja haluaa rakentaa elämänne niin, että kaikilla on siinä hyvä olla. Jos hän ei suostu näihin, niin hän petaa takaporttia pahuudelle ja hylkäämiselle.

Olen nainen, ja minä en ole tosissani kenenkään kanssa joka pihtaa seksiä tai käyttää sitä muuten manipuloinnin tai testailun välineenä. En tajua, miksi kukaan mieskään olisi.

Kaikki eivät halua elää livepornoelokuvassa ja parittelusta tulee myös tiineeksi. Joten siitä syntyy lapsia. Ei ole millään tasolla järkevää tuottaa lapsia enemmän kuin pystyy ylläpitämään, tai toisaalta käyttää turhan päiten sukuelimiään. Et kai huviksesi laita uuniakin päälle joka päivä tunniksi, vaikket paista mitään? Niinpä.

Kuulostaa tosi houkuttelevalta. Kun mies käy töissä vaikka 8 h ja työmatkat, niin hän hoitaa seuraavat 8 tuntia vauvaa. Ja tietysti yövalvominen  myös puoliksi, jäisihän siitä vielä ehkä 4 tuntia nukkumiseen ennen töihin lähtöä.

Pitää tilata aika leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on melko usein aloituksia aiheesta, että mies halusi perheen ja lapsen mutta hän ei suostukaan hoitamaan lasta tai ei osallistu lapsen asioihin juuri mitenkään. Sitten näihin ketjuihin ilmestyy hyvin nopeasti kommentoijia, jotka syyttää sen ketjun aloittajaa siitä, että oma mokasi, mitäs et selvittänyt etukäteen, että tuleeko mies osallistumaan lapsen hoitoon. Että kärsi nyt, kun kerran päätit lisääntyä tuollaisen miehen kanssa ilman, että olisit viitsinyt selvittää asian etukäteen.

Nyt sitten täällä sanotaankin, että ei ole olemassa keinoa selvittää asiaa etukäteen.

Niin? Keskustelupalstalla on erilaisia ihmisiä esittämässä erilaisia mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi houkuttelevalta. Kun mies käy töissä vaikka 8 h ja työmatkat, niin hän hoitaa seuraavat 8 tuntia vauvaa. Ja tietysti yövalvominen  myös puoliksi, jäisihän siitä vielä ehkä 4 tuntia nukkumiseen ennen töihin lähtöä.

Pitää tilata aika leikkaukseen.

Kaikki on raskasta jos ylisuorittaa kaiken.

Tosiaan naisen luonto on hoitaa vauvaa, eli tämä on naiselle erittäin mieluista ja nautinnollista. Imetyksestä saa orgasmeja. Nainen nukkuukin luonnostaan vauvan vieressä, jolloin yösyötöt ovat vaivattomia eikä kukaan itke. Suurempi ongelma on siis se, miten mies kestää sitä, ettei olekaan naisen huomion ja nautinnon keskipiste.

Mutta nainen ei voi toisaalta ottaa vauvaa mukaan kaikkialle ja tarvitsee siksi myös taukoja vauvasta. Edes sen verran, että saa tämän hetkeksi pois käsistään. Jos tämä on miehelle hirveä ja kauhea juttu, niin ehkä hän ei ole perhemateriaalia muutenkaan. 

Aloita vaikka siitä, että lupaat itse hankkia perheesi tuloista vähintään puolet ja otat vastuun muistakin velvoitteista. 

Vierailija kirjoitti:

Itse onnistuin. Olen uraorienroitunut, joten valitsin miehen, joka ei sitä ole. Hän on loistava koti-isä lapsille sekä rakastava aviomies minulle. Minun vastuulla on kokkaus (tykkään siitä) ja pyykit. Muuten kaikki miehellä tuntuu hoituvan. Maksan kotiavusta 3 krt/vk, niin mieskin saa vapaata keskellä päivää ja tuntuu jaksavan hyvin arjessa.

Niin siis olet onnistunu emaskuloimaan miehen naiseksi ja hoidat itse miehen roolia. Tässä ei varmaan haeta ihan tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Aloita vaikka siitä, että lupaat itse hankkia perheesi tuloista vähintään puolet ja otat vastuun muistakin velvoitteista. 

Jos nainen on perheen bread winner niin hän ei tarvitse miestä lisääntyäkseen. Eikä todennäköisesti yhtään mihinkään muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitää olla noin puolet?

Eikö ihmisten pitäsi keskittyä vahvuuksinsa

Niin, ehkä Ap haluaa miehen, jonka vahvuuksiin kuuluu myös lapsista ja kodista huolehtiminen, eikä jossain autotallissa "miesten hommissa" jöröttäminen.

Kasva itse ensin ihmiseksi. Mies on luomakunnan kruunu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse onnistuin. Olen uraorienroitunut, joten valitsin miehen, joka ei sitä ole. Hän on loistava koti-isä lapsille sekä rakastava aviomies minulle. Minun vastuulla on kokkaus (tykkään siitä) ja pyykit. Muuten kaikki miehellä tuntuu hoituvan. Maksan kotiavusta 3 krt/vk, niin mieskin saa vapaata keskellä päivää ja tuntuu jaksavan hyvin arjessa.

Niin siis olet onnistunu emaskuloimaan miehen naiseksi ja hoidat itse miehen roolia. Tässä ei varmaan haeta ihan tuollaista.

Sinulla on aika tunkkainen käsitys sukupuolirooleista.

-eri

Tuskin millään voi tietää onko 100 mukana. Onnex ei tartte e ää ite miettiä jälkikasvua. No ei sitä sit tullu edes sillo ku olisin halunnut. Yläkerta päätti toisi. Se oli varmaa oikea päätös. Kun ero sit kuitenki tuli. Ei oo mitää huoltajuuskiistoja. Mikä täs maailmassa on varmaa tuskin mikää. Oon huomannu ett on paljon ihmidiä joihin ei kannata luottaa kunnes toisin todistetaan. 

Ei millän etukäteen, mutta antakaa naiset miehen luoda oma hyvä suhde vauvaan. Ei niin, että mies on se apupoika joka tekee mitä nainen käskee.

Kun isä saa kokemuksia siitä että pärjää kyllä vauvan kanssa itse, osaa hoitaa, ruokkia (pullosta) ja pukea järkevät vaatteet, niin kiintymys kasvaa.

 Jos äiti määrää mitkä vaatteet laitetaan ja isä kelpaa vain kakkoja pesemään, niin hän ei tutustu vauvaan.

t. Ison perhern äiti jolla on vauvahullu osallistuva mies

Ap, älä tee lapsia!

Anna miehen heti alussa hoitaa vauvaa eikö niin että omit vauvan itsellesi ja sitten kolmen vuoden päästä ihmettelet miksei kunnollista kiintymissuhdetta ole syntynyt isään.

Anna isän hoitaa vauvaa omalla tavallaan ja jos pitää neuvoa, tee se nätisti äläkä moittimalla.

Jätä vaiva myös isän kanssa kahdestaan ja lähde vaikka lenkille niin hän saa opetella yksin olemaan vauvan kanssa.

Älä ajattele niin että vain minä olen vauvalle paras hoitaja/vanhempi, vaan ajattele niin että te molemmat olette yhtä tärkeitä ja molempia tarvitaan, tämä heijastuu sitten myös teoissa.

Me saatin tosi nuorena lapset ja mies oli vähän hulivili, mutta minä pakotin hänet ottamaan vastuun heti alussa. Ne ensimmäiset kylvetykset ja vaipanvaihdot oli haastavia, mies ei luottanut itseensä yhtään, toisti vain ettei hän osaa, sanoin että mulla on yhtä vähän kokemusta kuin sulla. Pikku hiljaa mies oppi ja olikin jo koko viikonlopun vauvan kanssa yksin kun oli 3kk kun jouduin sairaalaan, itseä jännitti tosi paljon miten pärjää mutta todella hyvin he pärjäsivät:)

Vierailija kirjoitti:

Ei millän etukäteen, mutta antakaa naiset miehen luoda oma hyvä suhde vauvaan. Ei niin, että mies on se apupoika joka tekee mitä nainen käskee.

Kun isä saa kokemuksia siitä että pärjää kyllä vauvan kanssa itse, osaa hoitaa, ruokkia (pullosta) ja pukea järkevät vaatteet, niin kiintymys kasvaa.

 Jos äiti määrää mitkä vaatteet laitetaan ja isä kelpaa vain kakkoja pesemään, niin hän ei tutustu vauvaan.

t. Ison perhern äiti jolla on vauvahullu osallistuva mies

Mies ei ole lapsi, jota pitää positiivisesti kannustaa tekemään omat hommansa. Miehet ovat aikuisia ihmisiä, ja itse vastuussa siitä, että hoitavat lastaan. Oma mieheni on ollut aktiivinen lasten kanssa. Työstä johtuen mies ei ole hoitanut puolia (myös silloin, kun me molemmat olemme olleet töissä, mies on ollut enemmän työmatkoilla) mutta on silti ottanut aina vastuuta kotitöistä ja yöheräämisistä. 

 

Ja oma neuvoni on ottaa älykäs mies. Oikeasti älykäs. Ja sellainen, joka ei ole sovinisti. Ei vitsailua naisten jutuista, naisista, eikä ikinä kenestäkään naisesta puhuttaessa mitään halventavaa kielenkäyttöä. Esim miten mies puhuu julkisuudessa esiintyvistä naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita vaikka siitä, että lupaat itse hankkia perheesi tuloista vähintään puolet ja otat vastuun muistakin velvoitteista. 

Jos nainen on perheen bread winner niin hän ei tarvitse miestä lisääntyäkseen. Eikä todennäköisesti yhtään mihinkään muuhunkaan.

Hallelujaa! Neitsyt Maria on palannut keskuuteemme. Älä kuitenkaan yksinäsikään lisäänny holtittomasti.

Ei mitenkään. Se on naisten tehtävä hoitaa koti ja lapset. Miehet larppaa tuolla virtuaalimaailmassa.

Minä luulin valinneeni hyvin. Mies oli älykäs ja kotona viihtyvä, arvot kunnossa, naisiin positiivisesti suhtautuva. Hoitanut joskus siskonsa lapsiakin. Mies piti itsestään selvänä, että hän sitten osallistuu ja hoitaa ja kaiken kukkuraksi hän oli se, joka sitä lasta alunperin ehdotti. 

Lapsen synnyttyä mies vetäytyi tietokoneelle ja harrastuksiin. Tuli ihme menoja.  Kertaakaan ei kylvettänyt lasta, noussut yöllä tai vienyt lasta ulos tms.  Kuulemma ahdisti, kun se lapsi tarvitsee koko ajan jotain. Poissaolot pitenivät kunnes mies siirsi kamppeensa toisen naisen luokse. 

Eli, vaikka mies vaikuttaisi kuinka hyvältä, älkää tehkö lasta ellette ole varautuneita siihen, että aika suurella todennäköisyydellä joudutte elättämään ja hoitamaan ne yksin. 

Ne teistä, joilla on se osallistuva poliso, arvostakaa miestänne! On harvinainen. 

Tässä pitäisis vaan eka muuttaa koko yhteiskunnan tavat, asenteet ja mielipiteet, jotta tuo olisi mahdollista. Miehellä ei vielä ole yhtään samanlaista vastuuta lapsista kuin naisella mies-nais parisuhteessa.  Jos nuori aikuinen ei osaa tehdä kotitöitä tai lapsella on epäsoistir vaattet, tästä ei syytetä lapsen isää, vaan äitiä. Kun mies on kuntosalilla, ei kukaan kysy kuka hoitaa lapsia, baiselta kysytään tai sanotaan, että hoenoa, kun mies hoitaa.

Meillä oli sovittuna miehelle tiettyjä vastuita, mutta muut eivät näitä noudattaneet. Esim. miehen numero joka paikassa ekana ja kirjoitettu, että soittakaa isälle päikystä ja koulusta. Aina, joka ikinen kerta soitettiin minulle ja jotettiin viestiä kun en voinut vastata. Jos lapsella oli puuttuva varustus, kun mies vei hänet päivähoitoon, miehelle sanottiin, että lainakamat löytyvät kyllä. Kun hain lapsen, sanottiin vihaisesti, että ne saappaat pitää olla ja minun pitää huolehtia, että mies ne muistaa, kun aina puuttuu. Miehen mielestä asialla siis ei ollut väliä, koska näin hänelle aina sanottiin, minulle taas sanottiin, että on väliä.

Ei siis tule tässä yhteiskunnassa onnistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelkaa useampi vuosi, tarkastele hänen arvomaailmaansa vs tekojansa ja päätä luotatko häneen

Ei se niin hankalaa ole

Voisi luulla että se on täysin mahdotonta; nin monta kertaa täällä on syötetty suoraan monelle  kiltksi ja kunnolliseksi mieheksi iteään pitävälle/ luonnehtivalle miehelle mahdollsiuus uhriutua naisoletettujen kirjoittaessa kuinka heidän kumppaninsa (useimmiten mies oletteu) on viimeistään siinä vaiheessa kun on saatu yhteinen lapsi tai jopa lapsia yks-kaikki ja joka kerta aivan yllättäen "bang" kuin salama kirkkaalta taivaalta jokin on iskenyt naisen kumppaniin. Hän ei olekaan enää se ennen monin tavoin vastuuta kantava ja huolehtiva kumppani vaan perseilee ja karttelee vastuuta (lähes) kaikesta, josta aiemmin katoi monin teoin ja toimin vaan ei enää. Vaan mitä tapahtui? En tiedä. Oeln sinkku luojan kiitos lapseton, koska tosinaan näitä avauksia lukiessan

Oeln sinkku luojan kiitos lapseton, koska tosinaan näitä avauksia lukiessani mielessä käy, että lieneekö kuitenkin onni, että en ole aanut mahdollsuuta parisuhteeseen tai siinä, etten ainakaan ole saanut toivomiani lapsia

Harmi, jos olet toivonut lapsia, etkä ole niitä saanut.

Minä valitsin aikanaan huonosti. Mukava, läheisistään välittävä mies olikin manipuloiva, itsekäs mäntti. Olin nuori ja tyhmä. Saimme useamman lapsen, ja lopulta löysin voimia eroon. 

Hoidin lapset yksin. Isä oli viikonloppuisä, joka kyllä sai luotua jonkinlaisen suhteen lapsiinsa, vaikka hän oli myös hyvin hankala minua kohtaan. 

Tällaisella taustalla ajattelen että on aivan se ja sama, meneekö lastenhoito tasan. Tärkeintä on, että suhteessa on hyvä olla ja kumpikin kohtelee toista hyvin. 

Sain vielä yhden lapsen, yksin. Lapsen isä otti eron heti raskaudesta kuultuaan, eikä ole pitänyt lapseensa yhteyttä  

Pidin lapsen, koska tiesin, että yksin pärjää vallan mainiosti