Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Tuo on niin jännä juttu, että monet ehkä erityisesti miehet vinoilevat täälläkin naisille, että miksi otit tuollaisen miehen, olisit valinnut paremmin, kun käy ilmi, että mies ei osallistu aktiivisesti lasten ja kodin hoitoon lasten syntymän jälkeen. 

Mutta ei sitä voi oikeasti varmasti tietää, koska lasten saanti muuttaa ihmistä ja todella monet miestenkin oman lapsuuden sekä traumat että roolimallit tulevat esiin vasta lapsen saamisen jälkeen. 

Ainoa satavarma keino naiselle varmistua siitä, että elämä lasten kanssa tulee sujumaan hyvin, on huolehtia siitä, että pärjää vaikka yksin ja voi heittää miehen mäkeen, jos ei osallistu. Ja se onkin yksi syy siihen, ettei lapsia paljon synny. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te haette parisuhteista ja perheestä jos ette yhteistä elämää?

Joo tämän kysymyksen vois esittää 99% miehistä

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisella asenteella kannata lapsia hankkia.  Enemmin pitäisi ajatella, kumpi jaksaa ja voi enemmän tehdä.  Jos molemmat ajattelee näin, saatatte onnistua. Poikani perhe sai juuri ensimmäisen lapsen ja vaikka itse sanonkin, he ovat mahtava tiimi.  Itse yritän auttaa mahdollisimman paljon.

No sitähän ap yrittää selvittää ajatteleeko mieskin näin. Mitään tiimiä ei ole jos näin ajattelee vain toinen. 

Hmm. Kyllä varmaan jotain voi päätellä siitä, pitääkö mies sanansa jo ennen lasta, hoitaako oman osuutensa yhteistaloudesta ja osaako hän olla vieraiden lasten kanssa. Kaikkea voi oppia, mutta ongelmat näissä asioissa eivät koskaan lapsen myötä parane.

Myöskin kehottaisin ennemminkin toimimaan kummankin vahvuuksien ja/tai mieltymysten mukaan, esimerkiksi toinen siivoaa ja toinen laittaa ruokaa. Olettaen että hoitovapaat jaetaan suht puoliksi, työssäkäyvän yöunia priorisoidaan. Toki vähintään kerran viikossa toisellekin täydet yöunet.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelkaa useampi vuosi, tarkastele hänen arvomaailmaansa vs tekojansa ja päätä luotatko häneen

Ei se niin hankalaa ole

Seurusteltiin viisi vuotta, oltiin naimisissa kuusi vuotta ennenkuin esikoinen, miehen toiveesta, syntyi. Mies oli ennen vauvan syntymää täydellinen isäehdokas. Innokkaana valkkasi vauvan tavaroita ja suunnitteli isyyslomansa kohdat. Vauva-arki ei sitten ollutkaan herran mieleen ja minä jäin kantamaan vastuun yksin.

Tapasin miehen, joka piti kotinsa siistinä, laittoi itse ruokaa, hoiti työnsä vastuullisesti, ei ryypännyt eikä juossut baareissa, ei harrastanut paljon, kertoi haaveilevansa perheestä ja siitä että saa joskus omien lasten kanssa puuhata kaikkea. Aloimme seurustelemaan ja jonkun vuoden päästä muutimme yhteen. Hän edelleen teki mukisematta puolet kotitöistä, laittoi ruokaa, hoiti työnsä vastuullisesti, auttoi kun olin sairaana jne. Muutaman vuoden avoliiton jälkeen menimme naimisiin ja mies usein ehdotti että alkaisimme yrittämään lasta. Uskoin, että miehestä tulee vastuullinen osallistuva isä, ja hän lupasikin monta kertaa että tietenkin hoitaa noin puolet. Mutta niin vain kävi, että hän ei osallistunut juurikaan vauvan hoitoon vaikka miten sitä oletin ja pyysin ja lopulta käskinkin. Eikä lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen halunnut myöskään osallistua. Ei vaikka miten siitä riideltiinkin. Ei kuulemma ollutkaan hänen juttunsa. Erohan siitä tuli, eipä osallistu juurikaan eron jälkeenkään. Eli ei miehistä voi etukäteen tietää. 

Teillä on kyllä erikoinen ajatus siitä mitä tarkoittaa tasapuolinen vastuu perheessä. Totta kai se on, että reflektoidaan tilannetta ja adapoidutaan sen mukaan. Jos se tarkoittaa sitä, että toinen on enemmän töissä kun tienaa enemmän niin sitten menette sillä.

Outoja tyyppejä, että luullaan 50/50 vanhemmuuden tarkoittavan sitä, että nyt sinä hoidat taloa ja vauvaa 12 tuntia ja sitten minä

Jeesus suojele minua

Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että nainen hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta eikä karkaa tuoreen nettituttavuuden matkaan pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin lapsellinen kun olet, älä hanki lapsia. 

Kerrotko mikä tässä oli lapsellista? Sekö, että oma miehesi ei osallistunut ja sekös vähän ketuttaa?

Se on typerää, että ideologinen pska menee vauvan edun edelle.

Todellakin, älä lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä voi oikein varmistaa, mutta itse etsin seuraavia piirteitä (jotka sitten löytyivät onneksi):

- Mies siivoaa ja tekee ruokaa oma-aloitteisesti. Se on merkki siitä, että häntä kiinnostaa ainakin pitää kodista huolta.

- Miehellä ei ole harrastusta joka vie kaiken vapaa-ajan. 

- Mies halusi oikeasti keskustella siitä miten vastuu jaetaan kun niitä lapsia on. Ei mitään No katellaan sitten kun se tulee-sontaa 



- Plussaa jos miehellä on jo kokemusta siitä miten lasten kanssa eletään (esim sisarusten lapset, sukulaiset) 

Minun eksäni täytti nämä kohdat ja oli kotona viihtyvää tyyppiä. Hänen vanhempansa ovat edelleen naimisissa ja isä vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä, tekee esimerkiksi suurimman osan ruoista. Silti oma eksäni jätti minut loppuraskaudesta alkaen täysin yksin ja luisti kaikesta vastuusta. En todellakaan tiedä, mistä  sen voisi ennustaa.

Yksi miespuolinen kaverini sen sijaan oli täys hunsvotti, ryyppäsi ja käytti huumeita useita kertaa viikossa, oli myös itsetuhoinen. Lapsen saatuaan on ilmeisesti hoitanut hommansa hyvin, sillä vaimo vaikuttaa tyytyväiseltä ja on halunnut lisääkin yhteisiä lapsia. Eli yllätysmunia ovat todellakin.

Jännä, että vain naiset miettivät tällaisia. Ei kukaan mies kysele, että mistä tiedän suostuuko nainen hoitamaan lasta.

Täyttä varmuutta ei voi kukaan luvata ja tiedostamattomat perheroolimallit saattavat napsahtaa yllättäen päälle samoin kuin ennenkokemattoman raskas väsy tms syyt. Ne voivat toki vaikuttaa äitien käytöökseen yllättävästi myös, niinkuin hormonitoiminnan muutoksetkin.

Mutta, jos mies on keskustelu- ja yhteistyökykyinen ja luotettava yleensä elämän muissa asioissa, on todennäköisyys jo varsin suuri, että hän on isänäkin samoja asioita. Ja jos kotona on ollut tasapuolinen työnjako, se voi auttaa myös. Toki ihmiset osaavat toisinaan tehdä suuriakin muutoksia perhekultuureihin, mutta se tapahtuu jos miehellä on itse siihen kova motivaatio ja sellaiset arvot, eli hän itse tahtoo lapsia ja perheen, jossa hänellä on aktiivinen rooli. Jos kyseessä on vain vaimon toive, ja mies ei ole innokas keskustelemaan, omaa heikon isämallin, eikä kenties suuremmin toivo koko isyyttä, silloin en suosittele edes miettimään, josko se tästä kuitenkin. Ihmiset kyllä kasvavat ja kypsyvät, mutta pakko tai painostus ovat todella heikkoja motivaation synnyttäjiä. 

Oma puolisoni oli innokas isäksi ja monella tapaa osallistuva ihan alkumetreiltä, vaihtoi vaippoja, hoiti yösyöttöjä (toisen lapsen kanssa varmasti useammin kuin minä itse) koska lapset olivat pullovauvoja ym. Teki kotitöitä ja lasten kasvaessa oli aktiivisesti mukana niin harrastuksissa kuin wilman käytössä. Mutta kahdesta asiasta tuli ongelmia ja riitaa pitkän aikaa, nimittäin tietokonepeleistä ja alkoholinkäytöstä. Lopulta pitkät ja sitovat porukkapelit vaihtuivat yksin pelattaviin tai nopeampiin, eli sellaisiin, joista pääsee irti lyhyehkölläkin varoitusajalla ja alkoholinkäyttö onneksi loppui kokonaan useita vuosia sitten, mutta sitä ennen tilanne kriisiytyi täysin. Nyt on kolmannen lapsen kanssa saatu elää ihanan seesteistä perhearkea, mutta se on vaatinut katkaisemaan välit osaan entisistä kavereista, koska painostus alkoholinkäyttöön oli niin suurta. Siis, joissain asioissa tuntui, että sillä mitä kaverit tahtoivat miehen tekevän, oli suurempi merkitys kuin sillä, mitä hän itse olisi halunnut tehdä. Tällä ei välttämättä ole, mitään yhteyttä sinun tilanteeseesi, mutta ei ehkä ole huono idea kiinnittää huomiota myös miehen ystävien harrastuksiin ja arvomaailmaan sekä siihen miten suuri vaikutusvalta heillä on.

Ei mitenkään. En tekisi lapsia, jos en uskoisi kykeneväni ja olisi valmis tarvittaessa hoitamaan heidät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että vain naiset miettivät tällaisia. Ei kukaan mies kysele, että mistä tiedän suostuuko nainen hoitamaan lasta.

No mistäköhän johtuis? Naisen pitää käytännössä olla sekopää tai vaikeasti päihdeongelmainen, jotta hän jättäisi lapsen hoitamatta. Ja jopa nistit ja hullut yleensä yrittävät viimeiseen asti. Pari poikkeusta ei tätä muuksi muuta. 

Tämän takia monissa maissa äidin perhe (tai palkattu auttaja) tulee asumaan uuden äidin kotiin lapsen syntymän jälkeen ainakin pariksi kuukaudeksi. Naiset pitävät yhdessä huolta sekä lapsesta ja äidistä. Tämä pitäisi olla Suomessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä on kyllä erikoinen ajatus siitä mitä tarkoittaa tasapuolinen vastuu perheessä. Totta kai se on, että reflektoidaan tilannetta ja adapoidutaan sen mukaan. Jos se tarkoittaa sitä, että toinen on enemmän töissä kun tienaa enemmän niin sitten menette sillä.

Outoja tyyppejä, että luullaan 50/50 vanhemmuuden tarkoittavan sitä, että nyt sinä hoidat taloa ja vauvaa 12 tuntia ja sitten minä

Jeesus suojele minua

Ihan hyvä olisi muuten, mutta tosi moni mies ei osaa reflektoida ja adaptoitua tuossa tilanteessa. Jos jotain ei ole erikseen sovittu, niin sitten nainen vaatii liikoja eikä osaa kommunikoida. 

Ei sitä voi tietää mistään. Edes mies itse ei taida itsestään tietää etukäteen. Siksi ne miehen etukäteen antamat lupaukset osallistua ei ole olleet varsinaisesti valehtelua, jos hän ei lapsen synnyttyä osallistukaan. Hän on itse luullut olevansa osallistuva isä. Eikä ole arvannut, että hän ei tulekaan olemaan yhtään osallistuva. 

Mitä jos mies sairastuu tai vammautuu, eikä pysty hoitamaan omaa puoltaan? Tuleeko ero siinä tapauksessa? Tai jos sinä sairastut tai vammaudut, että pysty hoitamaan omaa lastasi, niin siirrätkö mukisematta huoltajuuden miehellesi, kun eroatte?

Ei kannata elämässä lähteä noin tiukoilla spekseillä liikkeelle. Muutenkin lapsi tarvitsee enemmän äitiään ensimmäisinä vuosina kuin isäänsä. Et ole mielestäni kypsä äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies sairastuu tai vammautuu, eikä pysty hoitamaan omaa puoltaan? Tuleeko ero siinä tapauksessa? Tai jos sinä sairastut tai vammaudut, että pysty hoitamaan omaa lastasi, niin siirrätkö mukisematta huoltajuuden miehellesi, kun eroatte?

Ei kannata elämässä lähteä noin tiukoilla spekseillä liikkeelle. Muutenkin lapsi tarvitsee enemmän äitiään ensimmäisinä vuosina kuin isäänsä. Et ole mielestäni kypsä äidiksi.

Ei aloituksessa tuosta ole kyse. Vaan siitä, että tuleeko mies olemaan oikeasti vastuullinen isä vai vastuuton lusmu isä. 

Laita mies vanhempainvapaille. Menet itse töihin mahdollisimman pian kun olet toipunut synnytyksestä ja sitten mies vauvan kanssa kotiin, siinä oppii kyllä vastuuta ja huomaa miten paljon metatöitä kodin pyörittämiseen kuuluu. Sitten itse pidät vapaita kun lapsi on yli vuoden ja on kiva puuhaillakin jotain yhdessä. Jos tuntuu ajatuksena pahalta, niin ehdota tätä miehelle, "haluaisin itse keskittyä töihin, olisitko ekan vuoden vauvan kanssa" ja katso miten reagoi - tästä voi jo päätellä paljon.