Miten suhtautua kaverin rankkaan lapsiperhe-elämään?

Lohduttaen ja ivallisesti hymyillen.

Haastava ja vaikea tilanne. - Eihän tuossa oikein voi kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan. Itse koen välillä hyvin raskaaksi sen, että elän sinkkuna (parhaillaan myös työttömänä) kamppaillein itseni kanssa; välillä olen iloinen ja hyvilläni siitä, että oikeasti elän ja olen yksin, eikä ole esim ketään jonka kanssa kinata vähistä rahoista ja niiden käytöstä. Mutta toisaalta kaikesta saan ja voin syyttää vain itseäni, kun kaikki pitäisi jaksaa kanta ja huolehtia itse. Parisuhteelta kaipaankin sitä, että olisi joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asioita yhdessä. 

Annat vain puhua. Ei siellä työpaikalla niin kamlaasti kuitenkaan sitä puhetta tule.

Ilmoittaisin HR:ään ja esimiehelle, koska tuo häiritsee jo muiden työntekoa ja vaikuttaa varmasti kyseisen henkilön omaan suoriutumiseen. 

Pyydät työrauhaa. Ei työkaveri ole terapeutti. Töissä kuuluu ahdistella ja kiusata!

Tee huoli ilmoitus sosiaalitoimistolle hänestä, 

muuten tuuperrut hänen huolista itse.

Myötätunto on oikein, mutta jos itsekin siinä uupuu !

Vain sinä itse voit tietää miten suhtaudut työkaveriisi ja tämän tilanteeseen. Suhtautumisesi kuulostaa vähän ylimieliseltä; jos on itkuinen ja tosi väsynyt, niin silloin voi olla vaikea nähdä niitä hyviä puolia. Elämä on selviytymistä. Voit hänelle toki sanoa että hänen asiansa ovat hyvin, mutta tuskin se ainakaan asiaa hirveästi parantaa. Toisekseen kuten sanot, taidat olla kyllästynyt tai väsynyt kuuntelemaan ja tukemaan häntä. Muista että voit itsekin rajata sitä miten ja minkä verran kuuntelet hänen juttujaan. Jos olet jo korvia myöten täynnä, niin ei varmaan omalla käytöksellä kannata enää häntä jatkuvasti rohkaista avautumaan juuri sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittaisin HR:ään ja esimiehelle, koska tuo häiritsee jo muiden työntekoa ja vaikuttaa varmasti kyseisen henkilön omaan suoriutumiseen. 

Kaikille muille juoruamaan paitsi ihmiselle itselleen. Näin toimii suomijuntti! Alat vaan juoruamaan tästä työkaverista ympäri yritystä ja suolaamaan oikealta ja vasemmalta. 

Vierailija kirjoitti:

Haastava ja vaikea tilanne. - Eihän tuossa oikein voi kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan. Itse koen välillä hyvin raskaaksi sen, että elän sinkkuna (parhaillaan myös työttömänä) kamppaillein itseni kanssa; välillä olen iloinen ja hyvilläni siitä, että oikeasti elän ja olen yksin, eikä ole esim ketään jonka kanssa kinata vähistä rahoista ja niiden käytöstä. Mutta toisaalta kaikesta saan ja voin syyttää vain itseäni, kun kaikki pitäisi jaksaa kanta ja huolehtia itse. Parisuhteelta kaipaankin sitä, että olisi joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asioita yhdessä. 

Miten suhtautuisit, jos ystäväsi, jolla olisi hyväpalkkainen työ ja hyväpalkkainen perheasiat jakava puoliso, äiti, joka ottaisi lapset yökylään välillä iltaisin ja usein viikonloppuisin ja lapset olisivat terveitä, mutta aktiivisia ja kovia kyselmään valittaisi jatkuvasti itku silmässä kuinka rankkaa on. Kun yölläkin on nukkunut putkeen vain 6-7 t  ja jos viikonloppuna nukkuu 12 t, ei se korvaa arjen univajetta.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittaisin HR:ään ja esimiehelle, koska tuo häiritsee jo muiden työntekoa ja vaikuttaa varmasti kyseisen henkilön omaan suoriutumiseen. 

Aivan joo. Juuri näin niitä alisuoriutujia aletaan ilmiantaa irtisanottavaksi. 

Keksitty tarina, mitallinko haluat?

Muodon ja muodin vuoksi valittaa. Älä ota niin tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Keksitty tarina, mitallinko haluat?

Onko ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastava ja vaikea tilanne. - Eihän tuossa oikein voi kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan. Itse koen välillä hyvin raskaaksi sen, että elän sinkkuna (parhaillaan myös työttömänä) kamppaillein itseni kanssa; välillä olen iloinen ja hyvilläni siitä, että oikeasti elän ja olen yksin, eikä ole esim ketään jonka kanssa kinata vähistä rahoista ja niiden käytöstä. Mutta toisaalta kaikesta saan ja voin syyttää vain itseäni, kun kaikki pitäisi jaksaa kanta ja huolehtia itse. Parisuhteelta kaipaankin sitä, että olisi joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asioita yhdessä. 

Miten suhtautuisit, jos ystäväsi, jolla olisi hyväpalkkainen työ ja hyväpalkkainen perheasiat jakava puoliso, äiti, joka ottaisi lapset yökylään välillä iltaisin ja usein viikonloppuisin ja lapset olisivat terveitä, mutta aktiivisia ja kovia kyselmään valittaisi jatkuvasti itku silmässä kuinka rank

jos unen tarve on 10h ovat kuuden tunnin unet aivan liian lyhyet.

Kuulostat kateelliselta. Ehkä hän ei vain viitsi hehkuttaa onneaan sulle.

Vierailija kirjoitti:

Keksitty tarina, mitallinko haluat?

Olisikin. Mikä tässä on erityisen keksittyä mielestäsi? 

En halua mitalia. Haluaisin olla hyvä ihminen, mutta se, että työkaverin valitus suoraan sanoen v***taa, kertoo, että en ole hyvä ihminen, joka ymmärtää toisen tilanteen. 

Toisaalta olen miettinyt, että onko väärin, kun vahvistan sitä työkaverin ajatusta, että tilanteensa on raskas. Pitäisikö jotenkin yrittää saada häntä huomaamaan ne elämän hyvät puolet, kun ei niitä siis näe? 

Aluksi siis luulin tilanteen olevan konkreettisesti pahempi (muistelin omaa pikkulapsiaikaani) ja etsin kaiken maailman lastenhoitopalveluja netistä ja sanoin, että voin kyllä vahtia lapsia parintuntia, että saavat nukuttua tms. Ei tuollaiselle siis tarvetta ts. ei koe, että parista tunnista olisi mitään iloa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastava ja vaikea tilanne. - Eihän tuossa oikein voi kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan. Itse koen välillä hyvin raskaaksi sen, että elän sinkkuna (parhaillaan myös työttömänä) kamppaillein itseni kanssa; välillä olen iloinen ja hyvilläni siitä, että oikeasti elän ja olen yksin, eikä ole esim ketään jonka kanssa kinata vähistä rahoista ja niiden käytöstä. Mutta toisaalta kaikesta saan ja voin syyttää vain itseäni, kun kaikki pitäisi jaksaa kanta ja huolehtia itse. Parisuhteelta kaipaankin sitä, että olisi joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asioita yhdessä. 

Miten suhtautuisit, jos ystäväsi, jolla olisi hyväpalkkainen työ ja hyväpalkkainen perheasiat jakava puoliso, äiti, joka ottaisi lapset yökylään välillä iltaisin ja usein viikonloppuisin ja lapset olisivat terveitä, mutta aktiivisia ja kovia kyselmään valittaisi jatkuvasti itku silmässä kuinka rank

Jokaisella on oma sietokyky ja hänellä se ilmeisesti on ylittynyt näissä olosuhteissa. Turha moralisoida, jos olet itse alun perin lähtenyt häntä tukemaan ja kuuntelemaan. Sehän nimenomaan antaa hänelle kuvan, että kyse on todellisista ongelmista, kun työkaverikin niitä validoi ja päivittelee hänen kanssaan. Sinua kai lähinnä ärsyttää nämä työkaverin jutut, mutta et kehtaa sanoa sitä ääneen hänelle. Sitten tulet tänne kysymään, miten pitäisi suhtautua, kalastellen täältä ilkeitä kommentteja tuota työkaveriasi kohtaan ja itsellesi sympatiaa.

 

Kuule ap, asiasi ovat ihan hyvin! Sinulla on hyväpalkkainen työ ja harmiton työkaveri. Olisit kiitollinen siitä mitä sinulla on! Helpottiko? Näinhän sinäkin ajattelit sanoa työkaverillesi ja ajattelit että se auttaa jotain.

Puhuuko tauoilla näitä, vai häiritseekö työntekoa? Jos häiritsee sinun keskittymistä omiin töihisi niin asiaan on mun mielestä täysin aiheellista puuttua. Mieluiten tietysti aloittaen siitä, että pyydät itse häntä antamaan sun keskittyä töihisi. Jos ei auta, niin tarvittaessa sitten esimiehen, HR:n tms kautta jotta voisit saada vaikka rauhallisemman työtilan. Jos puhuu näistä vain tauoilla niin silloin ei mun ymmärtääkseni varsinaisesti kuulu esimiehelle tms vaan rinnastuu enemmän vapaa-ajan ihmissuhdekuvioihin.

Vaikutat ap ratkaisukeskeiseltä luonteelta (vastaus nro19) ja kaverisi on enemmänkin paikallaan tamppaavaa tyyppiä. Ymmärsinkö oikein vastauksessasi nro 10, että hän myös saa apua puolisoltaan ja isovanhemmilta? Jos niin on kyse on enemmänkin kaverin elämäntilanteen hallitsemattomuuden tunteesta kuin olisi oikeasti rankkaa. Ehkä curling-vanhempien kasvattama ja nyt ei sitten oma, itsenäinen elämä olekaan yhtä helppoa?

Jos olisin sinä en paapoisi, ratkaisi, auttaisi enää yhtään enempää. Kyse ei ole kuolemasta, vaikeasta sairaudesta, ei akuuttia tarvetta kutsua Pelastuslaitos paikalle, vaan aika monen kohdalla koettavaa pikkulasten arkea ja vanhemmuutta. 

Jos kaverillasi on taipumusta masennukseen hänen pitää hakea siihen ammattimaista terapiaa tai lääkitystä, koska jatkuva väsymys ja itkuisuus viittaisi joko siihen tai kannattaisi käydä lääkärissä tarkistamassa veriarvot sekä tarkistaa onko perusasiat kunnossa niin kuin syökö kunnon lounaan töissä tai ulkoileeko lasten kanssa tai saako hetken omaa rauhaa miehen hoitaessa? 

Hän ei välttämättä ole äitityyppiä muutenkaan, mutta ennen kuin hän sen tajuaa menee vuosia. Joillekin naisille se on kova paikka tajuta, jos on luonut odotuksia millainen äiti haluaisi olla. Kun sen asian kanssa pääsee sinuiksi elämä muuttuu helpommaksi ja suhde lapsiin aidommaksi. Mutta tämä menee jo sitten hifistelyksi, eikä niinkään kuulu enää sinulle.

Joten vastaukseni siihen voiko toiselle sanoa hänellä olevan kaiken hyvin en ehkä sanoisi niin, vaan niin kuin edellä kirjoitin ryhtyisin ehdottamaan käyntiä lääkärissä. Se on selkeä viesti, että jos on noin vaikeaa ja väsyttää saatat olla sairas. Ja kukaan ei halua olla sairas, mistä taas seuraa ymmärrys miltä voi kuulostaa muiden korvissa. Sitten päästään siihen, miten toisen elämässä on paljon hyvääksin.

Tiedän yhden tällaisen ihmisen ja kesti kauan tajuta, ettei tilanne ole todellakaan mitenkään normaalia lapsiperhetilannetta pahempi. Jatkuvasti olisi jonkun pitänyt olla auttamassa, vaikka siellä tosiaan pyöri jo mies, äiti, sisaret ja naapurit. Itseasiassa aika lailla juuri noin kuten työhuonekaverillasi. Hän imee vain energian muilta, siinä menee pää sekaisin jos lähtee noin mittasuhteettomaan valittamiseen liikaa mukaan.