Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni etsii diagnooseja lapselleni
06.07.2025 |
Avaudunpa tässä nyt. Meillä molemmilla on alakouluikäiset lapset, jotka ovat hyvin erilaiset luonteeltaan. Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia. Omani on ujo, sosiaalisesti syrjäänvetäytyvä, viihtyy yksin tai parhaan kaverin kanssa, ns. lukutoukka. Eli lapset ovat hyvin erilaisia temperamentiltään.
Minua on alkanut ärsyttää, että mies pitää oman lapsensa käytöstä normina, joihin muiden lasten käytöstä peilaa. On muutaman kerran sanonut, että onkohan minun lapsella joku autismi tai neuropoikkeavuus, kerran jopa lähetti jonkun nettitestin ja sanoi, että tulee lapseni mieleen.
Lapsellani kuitenkin menee koulussa ja harrastuksissa hyvin, ei ole jatkuvaa riitojen selvittelyä (kuten miehen lapsella) eikä koskaan kukaan ammattilainenkaan ole mitään epäillyt. On vaan ujo ja kiltti.
Minua on viime aikoina alkanut harmittaa tämä miehen asenne niin paljon, että mietin jopa eroa. Ei siis onneksi lapselle näytä, että pitää tätä outona, mutta kai se jossain asenteessa jossain vaiheessa näkyy.
Ja olen yrittänyt selittää, että.lapset kuten aikuisetkin on erilaisia jne, mutta jotenkin ahdistaa, kun mies uskoo diagnoosiinsa ja selvästi tulkitsee kaikki lapseni sanomiset outoina.
Kommentit (98)
Eroaisin..olen sen verran leijonaemo, että kyllä lapsi menee edelle miesystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa todellakin harkita tarkkaan, jatkatko seurustelua tämän miehen kanssa. Kuten sanoit, lapsesi todennäköisesti vaistoaa ns. rivien välistä sen, että mies pitää häntä outona ja vääränlaisena. Mies saattaa tuntea harmitusta ja häpeää siitä, että hänen oma lapsensa on jatkuvasti vaikeuksissa ja yrittää nyt keksiä vikoja sinun lapsellesi, jotta saa kätevästi ulkoistettua asian. Pysy lapsesi puolella ja ole valmis eroamaan, mikäli tilanne niin vaatii. Ei ole hänen vikansa, että miestä ottaa päähän eikä pysty käsittelemään erilaisuutta.
Ukko vaihtoon. Tuo tulee vahingoittamaan lastasi.
"Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia."
Rupeapas pokkana tuputtamaan miehelle, että hänen lapsellaan on adhd, kun on niin kovaääninen ja vilkas. Ja sen jälkeen ukko luiskaan, kuulostaa jotenkin vajaaälyiseltä yksilöltä.
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tollanen isäpuoli. Svaan sorsi minua ja äiti ei mitään rakastuneena tajunnut puuttua tilanteeseen. Jälkeenpäin ku kysyin, ni eihän se mitään semmosta edesollu huomannu. Oli vaan kuulemma harmittanu, kun kaljapulloja pitäny raivata sohvan nurkilta.
Miksi, oi miksi, lähdette näihin uusioperhetouhuihin? Mikä ihmeen pakkomielle on ottaa vierelleen kumppani joka kuitenkin tuo enemmön harmia kuin hyötyä? Lemppaisin äkkiä mäelle sellaisen äijän joka millään tapaa arvostelisi minun lastani. Enkä ottaisi uutta äijänkäppyrää vaivoikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kumpikaan vaikuta pitävän toistenne lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin..olen sen verran leijonaemo, että kyllä lapsi menee edelle miesystävää.
Ai sen takia te akat tapatte niitä lapsianne?
Vierailija kirjoitti:
Ette kumpikaan vaikuta pitävän toistenne lapsista.
Ihanaa uusioperheunelmaa. Vain sen takia kun vanhemmat haluaa läpsytellä pissavehkeitä yhteen jonkun kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Mustasukkaisuutta? Miten ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi, lähdette näihin uusioperhetouhuihin? Mikä ihmeen pakkomielle on ottaa vierelleen kumppani joka kuitenkin tuo enemmön harmia kuin hyötyä? Lemppaisin äkkiä mäelle sellaisen äijän joka millään tapaa arvostelisi minun lastani. Enkä ottaisi uutta äijänkäppyrää vaivoikseni.
No, minä sen kuvion muuten ymmärrän, mutta yleensä näihin liittyy nopea eteneminen. Pitää saman katon alle päästä asumaan jo muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Sitten kun toisella on vielä tuore ero alla, niin sekään ei lyö kapuloita rattaisiin, vaan sama meno jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Lapsesi vaikuttaa tyypilliseltä asperger-lapselta.
Apua kannatta hankkia. Kukaan ei selviä yksin tai pelkästään parhaan ystävän kanssa tässä elämässä -> verkostoituminen on nykyaikaa ja sillä voi mm. saada töitä, edetä tai saada jopa unelmien opiskelupaikan (=hissukka sopeutumattoman ei tunne "hiljaisia sääntöjä" jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin..olen sen verran leijonaemo, että kyllä lapsi menee edelle miesystävää.
Ai sen takia te akat tapatte niitä lapsianne?
Että semmonen sieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Mustasukkaisuutta? Miten ihmeessä?
helppo lapsi vs liian aktiivinen lapsi
Kurja kuulla, että jollain on ollut huono isäpuoli.
Mieheni siis kohtelee kyllä lastani hyvin, vaikka tosiaan omankin lapseni täytyy aina laittaa hänen lapsensa etusijalle (miehen lapsi vuoroviikoin, omani asuu pysyvästi meidän kanssa, joten johtuu siitä ja omani tämän ymmärtää, vaikka tietysti tämä aiheuttaa sen, että lapsemme eivät ystävysty).
Etusijalle laittaminen siis tarkoittaa sitä, että tehdään miehen lapsensa suosikkiruokia, pelataan hänen suosikkipelejään ja elämä pyörii hänen ympärillään.
Nyt kun tätä kirjoitan, alan huomata, että tämä on aika sairas kuvio. Ehkä käyn jossain perheneuvolassa juttelemassa.
Kiitos teille vastauksistanne!
Ihan sama miten mies on koulunsa käynyt ja miten hän asiat sanoo. Merkitystä on miten hän saa sinut ja lapsesi tuntemaan. Jos tuntemus on huonommuutta, hämmennystä ja alakuloa niin miksi tuollaista miestä pitäisi sietää. Kuulostaa että mies asettaa itsensä muiden yläpuolelle koska osaa diagnosoida ja ulkoistaa viat ulkopuolisiin. Minä napauttaisin sanomalla että anteeksi kun emme osaa olla niin täydellisiä kuin sinä olet.
Niin ja mitä sen diagnoosin otsaan lyöminen auttaa miehesi mielestä, jos olette pärjänneet tähän saakka ilmankin?
Mies on tollo.