Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni etsii diagnooseja lapselleni
06.07.2025 |
Avaudunpa tässä nyt. Meillä molemmilla on alakouluikäiset lapset, jotka ovat hyvin erilaiset luonteeltaan. Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia. Omani on ujo, sosiaalisesti syrjäänvetäytyvä, viihtyy yksin tai parhaan kaverin kanssa, ns. lukutoukka. Eli lapset ovat hyvin erilaisia temperamentiltään.
Minua on alkanut ärsyttää, että mies pitää oman lapsensa käytöstä normina, joihin muiden lasten käytöstä peilaa. On muutaman kerran sanonut, että onkohan minun lapsella joku autismi tai neuropoikkeavuus, kerran jopa lähetti jonkun nettitestin ja sanoi, että tulee lapseni mieleen.
Lapsellani kuitenkin menee koulussa ja harrastuksissa hyvin, ei ole jatkuvaa riitojen selvittelyä (kuten miehen lapsella) eikä koskaan kukaan ammattilainenkaan ole mitään epäillyt. On vaan ujo ja kiltti.
Minua on viime aikoina alkanut harmittaa tämä miehen asenne niin paljon, että mietin jopa eroa. Ei siis onneksi lapselle näytä, että pitää tätä outona, mutta kai se jossain asenteessa jossain vaiheessa näkyy.
Ja olen yrittänyt selittää, että.lapset kuten aikuisetkin on erilaisia jne, mutta jotenkin ahdistaa, kun mies uskoo diagnoosiinsa ja selvästi tulkitsee kaikki lapseni sanomiset outoina.
Kommentit (98)
Tässä sinulle perheneuvolaa: pitää valita, kumpi on tärkeämpää, oman lapsen hyvinvointi vai oma munansaanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertti -introvertti asetelma teillä. Ekstrovertti on aina sitä mieltä että hän on normaalin ihmisen malliesimerkki ja introvertti sairas. Heitä ukko pihalle ja etsi älykkäämpi.
On miehelle helpompaa sanoa, että ap:n lapsen ongelmat ovat sisäsyntyisiä kuin että mies ja hänen lapsensa vaikuttaisi ap:n lapseen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
No monesta syystä miehen lapsen lempiruokia. Suurimmaksi osaksi siksi, että muuten ei syö mitään, omani on kaikkiruokaisempi. Ja toiseksi tosiaan siksi, että voidaan tehdä lapsen herkkuruokia silloin kun miehen lapsi ei ole.
Ei tämä minusta niin kauheaa ole, täytyy myös miehen lapsen tilanne ottaa huomioon. Äidilläänkin on uusperhe, niin eihän hänellä ole sitten mitään 'omaa' perhettä.
Joko trolli tai täysin kykenemätön vanhemmaksi. Missä lapsesi isä on? Jospa hän pitäisi oman lapsensa puolta, kun sinä et halua.
Kenties projisoi omaa huoltaan levottomasta lapsestaan sinun lapseesi.
Eropohdinnat taas... ei mitään uutta palsta-auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikeaa ymmärtää naisia, joilla rakkaus tuollaiseen mänttiin menee oman lapsen suojelemisen edelle.
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa ymmärtää naisia, joilla rakkaus tuollaiseen mänttiin menee oman lapsen suojelemisen edelle.
Ei se rakkautta ole. Itselläni on älyllistä kehitysvammaa ja siksi toimin epäloogisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurja kuulla, että jollain on ollut huono isäpuoli.
Mieheni siis kohtelee kyllä lastani hyvin, vaikka tosiaan omankin lapseni täytyy aina laittaa hänen lapsensa etusijalle (miehen lapsi vuoroviikoin, omani asuu pysyvästi meidän kanssa, joten johtuu siitä ja omani tämän ymmärtää, vaikka tietysti tämä aiheuttaa sen, että lapsemme eivät ystävysty).
Etusijalle laittaminen siis tarkoittaa sitä, että tehdään miehen lapsensa suosikkiruokia, pelataan hänen suosikkipelejään ja elämä pyörii hänen ympärillään.
Nyt kun tätä kirjoitan, alan huomata, että tämä on aika sairas kuvio. Ehkä käyn jossain perheneuvolassa juttelemassa.
Kiitos teille vastauksistanne!
Siis lapsen kotiin tulee vuoroviikoin asumaan toinen lapsi, jolle joutuu antamaan periksi ja jonka kanssa ei ole ystävystynyt. Plus äidin poikaystävä asuu omassa kodissa koko ajan. Miettisin sinuna pikkuisen. Tai siis todella paljon. Kyseessä on lapsesi koko elämä, ei pelkästään sinun jännä kiva uuden miehen kanssa.
Miten kukaan äiti voi ottaa kotiinsa asumaan miehen joka ei hyväksy hänen lastaan? En voi ymmärtää, en alkuunkaan.
Itselle nousi heti karvat pystyyn. En haluaisi että oman lapseni lähellä olisi henkilö jonka asenne on tuo. Kokisin sen vaikuttavan negatiivisesti lapseeni. Mies ei tunnu hyväksyvän Lapista sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Tuollaiset "Ei meidän Purjo-Petteri ikinä!" vanhemmat on aivan kauheita lapsen kehitykselle. Lapsista kasvaa itsetietoisia mulqquja, jotka sitten aikuisina - EHKÄ - opettelevat normaalien ihmisten sosiaalisia käytöstapoja. Moni ei katso pitkään lähipiirissään aikuista Purjo-Petteriä, joka ei ota vastuuta omista teoistaan ja sanoistaa, syyttelee muita eikä osoita empatiaa.
Mitä kertoo itsestäsi Ap, jos jäät suhteeseen jossa miesystäväsi vähättelee ja dissaa lastasi?
Suosittelen ottamaan selvää läheisriippuvuudesta. Sen tunnistaminen voi auttaa teitä kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurja kuulla, että jollain on ollut huono isäpuoli.
Mieheni siis kohtelee kyllä lastani hyvin, vaikka tosiaan omankin lapseni täytyy aina laittaa hänen lapsensa etusijalle (miehen lapsi vuoroviikoin, omani asuu pysyvästi meidän kanssa, joten johtuu siitä ja omani tämän ymmärtää, vaikka tietysti tämä aiheuttaa sen, että lapsemme eivät ystävysty).
Etusijalle laittaminen siis tarkoittaa sitä, että tehdään miehen lapsensa suosikkiruokia, pelataan hänen suosikkipelejään ja elämä pyörii hänen ympärillään.
Nyt kun tätä kirjoitan, alan huomata, että tämä on aika sairas kuvio. Ehkä käyn jossain perheneuvolassa juttelemassa.
Kiitos teille vastauksistanne!
Lapsesi ei ole nyssykkä vaan sinä olet kun sallit kohdella OMAA KAIKKEIN TÄRKEINTÄ ihmistä noin! Et tarvitse perheneuvolaa vaan itsetuntoa. Vaikka et rakasta itseäsi, yritä rakastaa lastasi
Vierailija kirjoitti:
Mitä kertoo itsestäsi Ap, jos jäät suhteeseen jossa miesystäväsi vähättelee ja dissaa lastasi?
Suosittelen ottamaan selvää läheisriippuvuudesta. Sen tunnistaminen voi auttaa teitä kaikkia.
Ap on itse osallinen oman lapsensa syrjäyttämisessä. On hänen omalla vastuullaan suojata lastaan ja pitää lapsensa puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen itse pahoillani lapseni puolesta, että oma jaksamiseni menee pääosin miehen lapseen.
Tämä ap:n toteamus saa minulle - siis ventovieraalle aikuiselle - ihan pahan olon. Lapsi parka. Hänellä ei ole ketään, jolle hän olisi ykkönen. Ei siis ketään koko maailmassa. Hänen tunteensa ja tarpeensa eivät ole kellekään ensiarvoisen tärkeitä. Lapsi ei ole valinnut tällaista elämää itselleen, eikä hän pysty vaikuttamaan asiaan millään lailla.
Sano että hänellä on selvästi jakomielitauti. Kaikki viittaa siihen. Inhottava äijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen itse pahoillani lapseni puolesta, että oma jaksamiseni menee pääosin miehen lapseen.
Tämä ap:n toteamus saa minulle - siis ventovieraalle aikuiselle - ihan pahan olon. Lapsi parka. Hänellä ei ole ketään, jolle hän olisi ykkönen. Ei siis ketään koko maailmassa. Hänen tunteensa ja tarpeensa eivät ole kellekään ensiarvoisen tärkeitä. Lapsi ei ole valinnut tällaista elämää itselleen, eikä hän pysty vaikuttamaan asiaan millään lailla.
Täsmälleen sama tuli mieleen. Lapsiparka. Ja ap vielä kertoo, että joka toinen viikko eletään miehen lapsen ehdoilla, muut mukautuvat. Tuohan on ihan järjettömän kamala tilanne ap:n lapselle, miten ihmeessä äitinä voi sallia oman lapsensa kaltoin kohtelua? Siihen päälle vielä ap:n miehen epäilyt, että ap:n lapsessa on jotain vikaa.
Jos et halua erota niin ainoa vaihtoehto on kaksi asuntoa, mies asuu jatkossa muualla. Jos et itseäsi tajua ajatella niin ajattele nyt hyvä ihminen lapsesi etua. Sinä olet hänen äitinsä ja sinun kuuluu puolustaa lapsesi etuja, asettaa hänen ykköseksi sinun elämässäsi. Kuka sen tekee, jos ei oma äiti???
Pakko antaa 1/5, niin moni otti jutun täydestä.
Kateellinen ei koskaan myönnä olevansa sitä. Ei välttämättä edes tunnista olevansa.
Sama olo tuli minulle, että tässä tilanteessa mies taitaakin olla ihan syystä huolissaan ap:n lapsen hyvinvoinnista.