Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni etsii diagnooseja lapselleni
06.07.2025 |
Avaudunpa tässä nyt. Meillä molemmilla on alakouluikäiset lapset, jotka ovat hyvin erilaiset luonteeltaan. Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia. Omani on ujo, sosiaalisesti syrjäänvetäytyvä, viihtyy yksin tai parhaan kaverin kanssa, ns. lukutoukka. Eli lapset ovat hyvin erilaisia temperamentiltään.
Minua on alkanut ärsyttää, että mies pitää oman lapsensa käytöstä normina, joihin muiden lasten käytöstä peilaa. On muutaman kerran sanonut, että onkohan minun lapsella joku autismi tai neuropoikkeavuus, kerran jopa lähetti jonkun nettitestin ja sanoi, että tulee lapseni mieleen.
Lapsellani kuitenkin menee koulussa ja harrastuksissa hyvin, ei ole jatkuvaa riitojen selvittelyä (kuten miehen lapsella) eikä koskaan kukaan ammattilainenkaan ole mitään epäillyt. On vaan ujo ja kiltti.
Minua on viime aikoina alkanut harmittaa tämä miehen asenne niin paljon, että mietin jopa eroa. Ei siis onneksi lapselle näytä, että pitää tätä outona, mutta kai se jossain asenteessa jossain vaiheessa näkyy.
Ja olen yrittänyt selittää, että.lapset kuten aikuisetkin on erilaisia jne, mutta jotenkin ahdistaa, kun mies uskoo diagnoosiinsa ja selvästi tulkitsee kaikki lapseni sanomiset outoina.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia."
Rupeapas pokkana tuputtamaan miehelle, että hänen lapsellaan on adhd, kun on niin kovaääninen ja vilkas. Ja sen jälkeen ukko luiskaan, kuulostaa jotenkin vajaaälyiseltä yksilöltä.
Tuo on hyvä! Noin juuri minä tekisin ja ihan jatkuvasti, kunnes ymmärtäisi asian pointin.
Ei sitten pliis lasten kuulten, jos näin syvälle vajotaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähde sille tasolle, että alkaisin haukkua miehen lasta tai keksiä hänelle diagnoosia. Varmasti ihan normaali lapsi hänkin, mutta tietysti tilanne on vaikea olla vuoroviikoin. Mies varmasti ikävoi myös lastansa, tietysti. Itsestäni ainakin tuntuisi ikävältä asua toisen lapsen kanssa, jos omani olisi muualla.
Olen itse herkkä, mutta en alistuva, ongelmani ehkä, että olen liiankin ymmärtäväinen enkä osaa ottaa asioita puheeksi.
Eli ymmärrän miestäni, ymmärrän hänen lastansa, mutta kun on oma lapsi kyseessä, niin täytyy miettiä, mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi, lähdette näihin uusioperhetouhuihin? Mikä ihmeen pakkomielle on ottaa vierelleen kumppani joka kuitenkin tuo enemmön harmia kuin hyötyä? Lemppaisin äkkiä mäelle sellaisen äijän joka millään tapaa arvostelisi minun lastani. Enkä ottaisi uutta äijänkäppyrää vaivoikseni.
Joo, en minäkään ymmärrä, onko se pillun/kyrvänhimo niin suuri ettei oman lapsen hyvinvoinnilla ole väliä?
Mies haluaisi siis, että lapsi tutkitaan, olisi joku diagnoosi ja sitten voi nimitellä oudoksi tuntien ylemmyyttä? Vai haluaako hän lapselle lääkityksen vai pois kuvioista kokonaan johonkin osastolle?
Todella kummallinen ajatusmaailma. Sinun lapsesi on tavallinen lapsi, eikä häntä saa kotonaan syrjiä tai oudoksua. Ei ole helppo tilanne kummallekaan lapselle, toinen vaihtaa kotia joka toinen viikko ja toisen kotiin tulee ihminen joka on vieras ja pakko vain tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateutta se on. Itsellä helpotti kun pilkkasin lastani opiskelusta ja hän ei sitten enää opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia puusilmiä, että he ajattelevat että heidän ja heidän lastensa luonne ja tapa tehdä asioita on maailman paras ja kaikkien muiden on huono.
Jos tässä on siteeksikään totta, myös ap on totaalinen puusilmä, kun sallii miehen lapsen priorisoinnin iskäviikoilla. Ei tee hyvää kummallekaan lapselle eikä perhedynamiikalle, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle yli 12-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähde sille tasolle, että alkaisin haukkua miehen lasta tai keksiä hänelle diagnoosia. Varmasti ihan normaali lapsi hänkin, mutta tietysti tilanne on vaikea olla vuoroviikoin. Mies varmasti ikävoi myös lastansa, tietysti. Itsestäni ainakin tuntuisi ikävältä asua toisen lapsen kanssa, jos omani olisi muualla.
Olen itse herkkä, mutta en alistuva, ongelmani ehkä, että olen liiankin ymmärtäväinen enkä osaa ottaa asioita puheeksi.
Eli ymmärrän miestäni, ymmärrän hänen lastansa, mutta kun on oma lapsi kyseessä, niin täytyy miettiä, mitä tehdä.
Olet laiminlyönyt täysin oman lapsesi edun. Älä mieti, toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Lapsesi vaikuttaa tyypilliseltä asperger-lapselta.
Apua kannatta hankkia. Kukaan ei selviä yksin tai pelkästään parhaan ystävän kanssa tässä elämässä -> verkostoituminen on nykyaikaa ja sillä voi mm. saada töitä, edetä tai saada jopa unelmien opiskelupaikan (=hissukka sopeutumattoman ei tunne "hiljaisia sääntöjä" jne.).
Ottamatta nyt kantaa ap:n lapseen niin pakko sanoa, että nepsy piirteisiin kannattaa hakea apua siinä vaiheessa, kun ne haittaavat lapsen arkea, ts. palautetta tulee päiväkodista/ koulusta ja kaverisuhteissa on haasteita. Ap:n tekstin perusteella tällaisia ongelmia ei ole. Enemmän miehen lapsi kuulostaa nepsypiirteiseltä, ainakin hänelle on ap:n mukaan haasteita kaverisuhteissa ja itsehillinnässä.
Eroaisin, tuo tilanne ei ole reilu ap:n lapselle. Ei miehen suhtautuminen eikä miehen lapsen käytös. Tuohan on jat
Ei myöskään lapsen äidin eli aloittajan toiminta ole mitenkään ok. Hän on ensisijaisesti vastuussa oman lapsensa hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko tähän siis kommentoida, että kirjoitin turhan dramaattisesti. Ei mies halua mitään lääkitystä lapselle, vaan tosiaan aina välillä mainitsee, että on miettinyt, onko lapsella jotain. Olen aina sanonut, että ei ole, mutta seuraavalla kerralla aionkin kysyä, mitä haluaisi tehtävän. Että mitä se muuttaisi, jos olisikin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Pakko tähän siis kommentoida, että kirjoitin turhan dramaattisesti. Ei mies halua mitään lääkitystä lapselle, vaan tosiaan aina välillä mainitsee, että on miettinyt, onko lapsella jotain. Olen aina sanonut, että ei ole, mutta seuraavalla kerralla aionkin kysyä, mitä haluaisi tehtävän. Että mitä se muuttaisi, jos olisikin jotain.
Miksi teette vain miehen lapsen lempiruokia isäviikolla? Tervettä olisi laittaa molempien lasten lempiruokia tasaisesti ja tehdä kompromisseja ruokien ja muidenkin asioiden suhteen. En ymmärrä, miten kaksi muuten tervepäistä aikuista ei ymmärrä, että tämä vaikuttaa koko perheen tunnelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko tähän siis kommentoida, että kirjoitin turhan dramaattisesti. Ei mies halua mitään lääkitystä lapselle, vaan tosiaan aina välillä mainitsee, että on miettinyt, onko lapsella jotain. Olen aina sanonut, että ei ole, mutta seuraavalla kerralla aionkin kysyä, mitä haluaisi tehtävän. Että mitä se muuttaisi, jos olisikin jotain.
Minä en usko aloitusta todeksi. Aloittaja sallii oman lapsensa syrjinnän ja toteaa sen itsekin todeksi. Sen sijaan, että lähtisi tekemään muutoksia, hän jatkaa vatulointia, että mitäköhän miesystävä haluaisi, että ap:n lapsen suhteen tehdään, että keskusteltaisiinko siitä, mitä mies haluaa. Haloo! Voiko kukaan olla näin kädetön oman lapsensa hyvinvoinnin suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko tähän siis kommentoida, että kirjoitin turhan dramaattisesti. Ei mies halua mitään lääkitystä lapselle, vaan tosiaan aina välillä mainitsee, että on miettinyt, onko lapsella jotain. Olen aina sanonut, että ei ole, mutta seuraavalla kerralla aionkin kysyä, mitä haluaisi tehtävän. Että mitä se muuttaisi, jos olisikin jotain.
Miksi teette vain miehen lapsen lempiruokia isäviikolla? Tervettä olisi laittaa molempien lasten lempiruokia tasaisesti ja tehdä kompromisseja ruokien ja muidenkin asioiden suhteen. En ymmärrä, miten kaksi muuten tervepäistä aikuista ei ymmärrä, että tämä vaikuttaa koko perheen tunnelmaan.
Juuri näin. Isäviikoilla hommat lasten välillä tasaisesti puokkiin. Saa se miehenkin lapsi tehdä ja syödä omia juttuja äitiviikoilla, ja tällä hetkellä myös isäviikoilla. Tilanne on se, että ap:n lapsi antautuu nyt toisen armoille yhteisillä viikoilla, ja se toinen lapsi saa aina ja kaikkialla kaiken, mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapselle varmasti kamalaa kun kotiin tulee joka toinen viikko öykkärilapsi jonka ympärillä elämä pyörii koko viikon.
No monesta syystä miehen lapsen lempiruokia. Suurimmaksi osaksi siksi, että muuten ei syö mitään, omani on kaikkiruokaisempi. Ja toiseksi tosiaan siksi, että voidaan tehdä lapsen herkkuruokia silloin kun miehen lapsi ei ole.
Ei tämä minusta niin kauheaa ole, täytyy myös miehen lapsen tilanne ottaa huomioon. Äidilläänkin on uusperhe, niin eihän hänellä ole sitten mitään 'omaa' perhettä.
Vierailija kirjoitti:
No monesta syystä miehen lapsen lempiruokia. Suurimmaksi osaksi siksi, että muuten ei syö mitään, omani on kaikkiruokaisempi. Ja toiseksi tosiaan siksi, että voidaan tehdä lapsen herkkuruokia silloin kun miehen lapsi ei ole.
Ei tämä minusta niin kauheaa ole, täytyy myös miehen lapsen tilanne ottaa huomioon. Äidilläänkin on uusperhe, niin eihän hänellä ole sitten mitään 'omaa' perhettä.
20 vuoden päästä kyselet, miksi lapsi ei halua olla missään tekemisissä kanssasi, vaikka aina laitoit miehesi ja hänen lapsensa hänen edelleen.
Ovatko mies ja hänen lapsensa ekstroverttejä ja oma lapsesi on introvertti (sinä ehkä ambivertti)?
Kuulostaa nimittäin ihan ekstrovertin asenteelta.
Miestä suututtaa, kun oma lapsi on adhd. Varmaan tulee negatiivista palautetta ja puuttumista muualta. Kadehtii sitä toista lasta, joka on rauhallinen ja asiallinen.
Kummassakaan lapsessa ei ole syy. Mies vääristelee puolustusreaktiona.
Ap:n vastausten perusteella miehellä saattaa olla ihan pointtia, ei vaan tajua mistä homma kumpuaa. Tottakai lapsi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, jos hänet sysätään joka toinen viikko syrjään.
Ex-miesystävä oletan? Törkeä tyyppi.