Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni etsii diagnooseja lapselleni
06.07.2025 |
Avaudunpa tässä nyt. Meillä molemmilla on alakouluikäiset lapset, jotka ovat hyvin erilaiset luonteeltaan. Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia. Omani on ujo, sosiaalisesti syrjäänvetäytyvä, viihtyy yksin tai parhaan kaverin kanssa, ns. lukutoukka. Eli lapset ovat hyvin erilaisia temperamentiltään.
Minua on alkanut ärsyttää, että mies pitää oman lapsensa käytöstä normina, joihin muiden lasten käytöstä peilaa. On muutaman kerran sanonut, että onkohan minun lapsella joku autismi tai neuropoikkeavuus, kerran jopa lähetti jonkun nettitestin ja sanoi, että tulee lapseni mieleen.
Lapsellani kuitenkin menee koulussa ja harrastuksissa hyvin, ei ole jatkuvaa riitojen selvittelyä (kuten miehen lapsella) eikä koskaan kukaan ammattilainenkaan ole mitään epäillyt. On vaan ujo ja kiltti.
Minua on viime aikoina alkanut harmittaa tämä miehen asenne niin paljon, että mietin jopa eroa. Ei siis onneksi lapselle näytä, että pitää tätä outona, mutta kai se jossain asenteessa jossain vaiheessa näkyy.
Ja olen yrittänyt selittää, että.lapset kuten aikuisetkin on erilaisia jne, mutta jotenkin ahdistaa, kun mies uskoo diagnoosiinsa ja selvästi tulkitsee kaikki lapseni sanomiset outoina.
Kommentit (98)
Eli jos mikään millään tavalla eroaa hänen ajatusmaailmastaan, pitää olla lääketieteellistä vikaa? Ja vika on aina muissa, jos jotain ikävää tapahtuu?
Tunnepuoli yrittää keksiä selityksiä, kun järki yrittää varoittaa. Ei tässä ole kysymys lapsestasi, tässä on kysymys miesystäväsi luonteesta, joka on suoraan sanottuna melkoinen varoitusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä. Ehkä pelkäsin eron jälkeen yksinjäämistå (jota vieläkin pelkään), joten rakastuin mieheen ja asiat etenivät.
Nyt kun aloin miettiä, niin mies ei koskaan kysy lapsellani kuulumisia, tai jos tulee vaikka harrastuksen kilpailuista, ei kysy, miten meni jne.
Ehkä olen itse pahoillani lapseni puolesta, että oma jaksamiseni menee pääosin miehen lapseen.
Kiitos teille, avasitte silmiäni.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Lapsesi vaikuttaa tyypilliseltä asperger-lapselta.
Apua kannatta hankkia. Kukaan ei selviä yksin tai pelkästään parhaan ystävän kanssa tässä elämässä -> verkostoituminen on nykyaikaa ja sillä voi mm. saada töitä, edetä tai saada jopa unelmien opiskelupaikan (=hissukka sopeutumattoman ei tunne "hiljaisia sääntöjä" jne.).
Jaaha, miehen ex löysi paikalle....mene nyt oikeasti hukkaan. Oletko koskaan kuullut sanontaa 'tyhjät tynnyrit kolisevat eniten'?
Väärin tuo että kaikki pyörii miehen lapsen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Mustasukkaisuutta? Miten ihmeessä?
helppo lapsi vs lii
Katetuttahan tuo voi olla. Ei mustasukkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Mustasukkaisuutta? Miten ihmeessä?
helppo lapsi vs lii
Kateutta tuo voi olla. Ei mustasukkaisuutta.
Joo, mies on kateelinen ja taistelee sen kanssa, koska on kuitenkin fiksu niin yrittää peittää tunnetta ja ilmenee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Mustasukkaisuutta? Miten ihmeessä?
Ei mustasukkaisuutta vaan kateutta, jota ei pysty kohtaamaan, koska se huonosti käyttäytyvä oma lapsi on se virheetön ja oikeanlainen. Muissa lapsissa aina se syy ja outous.
-ohis
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia puusilmiä, että he ajattelevat että heidän ja heidän lastensa luonne ja tapa tehdä asioita on maailman paras ja kaikkien muiden on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miehen lapsi on kovaääninen, vilkas, puhelias ja osaa vaatia."
Rupeapas pokkana tuputtamaan miehelle, että hänen lapsellaan on adhd, kun on niin kovaääninen ja vilkas. Ja sen jälkeen ukko luiskaan, kuulostaa jotenkin vajaaälyiseltä yksilöltä.
Tuo on hyvä! Noin juuri minä tekisin ja ihan jatkuvasti, kunnes ymmärtäisi asian pointin.
Ja miksi alunperin menit yksiin tämän ukon kanssa? Anna minä arvaan, jykevä muna. Luonnehan tuollaisella ihmistyypillä on ärsyttävä kaikin puolin, joten taisi ne "avut" olla alapäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sepä se, kun menee tämän myötä vähän arvostus mieheen. On fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä ammatissa, huomaavainen kumppani jne. Ja kohtelee lastani hyvin. Mutta tämä asia vaivaa minua.
Miehellä ja lapsensa äidillä on vähän sellainen suhtautuminen lapseensa, että lapsi olisi muita parempi. Eli jos lapsi joutuu ongelmiin, niin vika on aina niissä muissa (tyyliin lapsi löi luokkakaveria koulussa, mutta vika oli ainoastaan tämän kaverin, koska oli mulkaissut tms).
Niin mietin, että voisiko tämä olla miehen kohdalta jotain mustasukkaisuutta tms, kun oma lapseni ei huuda, on yleensä hyvällä tuulella ja usein kun miehen lapsi alkaa riehua vaikka iltaväsymystä, niin omani vetäytyy tilanteesta eikä lähde siihen mukaan.
Kuulostaa että sulla on fiksu, harkitsevainen ja mietteliäs lapsi. Kenties sellainen tutkailija. Kenties ikäänsä vanhempi joka jollain ihmeen tasolla ymmärtää jättää riehumiset väliin vaikka muut sitä tekisivätkin. Vetäytyy hallitsemattomasta tilanteesta syrjään. Ei välttämättä halua vetää huomiota itseensä. Olin itse tälläinen. Olen tuplamaisteri joten ei ihan huonosti elämässä mennyt. Minusta sinun olisi hyvä sanoa miehelle että lapsesi on oma persoonansa ja mikään hänen käytöksensä ei ole eriskummallista ja hänen tulee antaa olla juuri sellainen kuin on. Varsinkin jos koulussa/päiväkodissa pärjää ikäistensä kanssa hyvin, eikä ole käytösongelmia niin ei mitään diagnooseja todellakaan tarvitse. Se nyt vielä puuttuisi että hakemalla hakisitte lapsellesi jonkun diagnoosin ja jonkun lääkityksen tähän. Sun täytyy olla vahva ja laittaa lapsesi ensin. Mies liuskaan tarvittaessa. Mutta fiksu mies kyllä ymmärtää kun sanot että lapsesi ei tarvitse mitään diagnooseja. Jos mies pitää omaa lastansa parempana niin et voi sille oikein mitään ja on harmillista. Kannusta omaa lastasi parhauteen ja tue häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi alunperin menit yksiin tämän ukon kanssa? Anna minä arvaan, jykevä muna. Luonnehan tuollaisella ihmistyypillä on ärsyttävä kaikin puolin, joten taisi ne "avut" olla alapäässä.
Huvittavaa, että akat alapeukuttaa totuutta. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Lapsesi vaikuttaa tyypilliseltä asperger-lapselta.
Apua kannatta hankkia. Kukaan ei selviä yksin tai pelkästään parhaan ystävän kanssa tässä elämässä -> verkostoituminen on nykyaikaa ja sillä voi mm. saada töitä, edetä tai saada jopa unelmien opiskelupaikan (=hissukka sopeutumattoman ei tunne "hiljaisia sääntöjä" jne.).
palstan ammattilyttääjä iski jälleen. Katoa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mitä sen diagnoosin otsaan lyöminen auttaa miehesi mielestä, jos olette pärjänneet tähän saakka ilmankin?
Silloin miehellä olisi todisteita ja lääkärinlausunto, joka osoittaisi sen minkä mies jo itse uskoo, eli että hänen lapsensa on ap:n lasta parempi ihminen.
Porvoon novelisti introversio/ekstroversio -jaottelun kimpussa.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Lapsesi vaikuttaa tyypilliseltä asperger-lapselta.
Apua kannatta hankkia. Kukaan ei selviä yksin tai pelkästään parhaan ystävän kanssa tässä elämässä -> verkostoituminen on nykyaikaa ja sillä voi mm. saada töitä, edetä tai saada jopa unelmien opiskelupaikan (=hissukka sopeutumattoman ei tunne "hiljaisia sääntöjä" jne.).
Ottamatta nyt kantaa ap:n lapseen niin pakko sanoa, että nepsy piirteisiin kannattaa hakea apua siinä vaiheessa, kun ne haittaavat lapsen arkea, ts. palautetta tulee päiväkodista/ koulusta ja kaverisuhteissa on haasteita. Ap:n tekstin perusteella tällaisia ongelmia ei ole. Enemmän miehen lapsi kuulostaa nepsypiirteiseltä, ainakin hänelle on ap:n mukaan haasteita kaverisuhteissa ja itsehillinnässä.
Eroaisin, tuo tilanne ei ole reilu ap:n lapselle. Ei miehen suhtautuminen eikä miehen lapsen käytös. Tuohan on jatkuva stressitila lapselle, jos joutuu kotonaan altistumaan tuollaiselle käytökselle, jota lapsen isä vielä pitää ilmeisesti normaalina.
Ota se mies puhutteluun ja kysy miksi hakemalla hakee lapsellesi diagnooseja, Kerro, että lapsellasi ei ole mitään ongelmaa, muualta ei tule huonoa palautetta kuin mieheltä. Miehen lapsi voi olla tosiaan vaikea siksi kun ei asu teillä vakituisesti ja on ehkä tosiaan kateellinen. Mies sitten yrittää hyvittä lapselleen jotain. Vaikeita kuvioita nämä, varsinkin jos kaikki yhteenmuutot ja muut asiat tapahtuu kovin nopeasti. Mutta mieti ap vielä mikä on lapsellesi ja itsellesi paras.
Onko miehen lapsi adhd, jos käytös on tuollaista, että riitoja on paljon?
Silloin kyseessä on miehen alemmuuskompleksi, kun hän haukkuu sinun kivaa lastasi. Yrittää peittää oman lapsensa virheitä. Onko mies kilpailuhenkinen ja riidanhaluinen itsekin ja sinä alistuva? Oliko lapsesi ujo jo ihan pienenä vai onko muuttunut miehen myötä syrjäänvetäytyväksi?
Tuo miehesi tulee pilaamaan lapsesi itsetunnon ja mielenterveyden. Suosittelen eroa.