Miten reagoisit jos joku tuntematon soittaisi ja vaatisi DNA-testiä? (Puolet minusta tv-sarja, sukututkimus)

Otsikossa olevan tv-sarjan aloitusjakson näin sattumalta telkkarista ja katsoin sitten Yle Areenasta loputkin heti kerralla. 

Olen ennenkin katsonut näitä sukututkimus -ohjelmia ja sympatiat ovat kovasti etsijöiden puolella ja toivon aina iloista ja onnellista lopputulosta. 



Kuitenkin nyt tuo ohjelma pani miettimään, kun siinä soitettiin jollekin oletetulle sukulaiselle ja pyydettiin dna-testiä. Sitten ehkä jopa vähän loukkaannuttiin / pahoitettiin mieli / en osaa sanoa mitä, mutta suhtauduttiin kuitenkin negatiivisesti siihen, että puhelun vastaanottaja ei heti ilahtunutkaan ja ilmoittanut innoissaan menevänsä testiin. 

Mietin omalle kohdalleni moista puhelua ja todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä. 



Muutenkaan en ole koskaan halunnut tehdä dna -testiä. Minulla on paljon sukulaisia, rakkaita ja läheisiä, osan kanssa paljon tekemisissä, toisten harvemmin. En välttämättä haluaisi uusia sukulaisia, ainakaan kovin läheistä sukua. En todellakaan toivo mitään sisarpuolta elämääni tai yllättävää lasta (noh, itse olen nainen, mutta jos olisin mies, tai jos ajattelisin, että omalle miehelleni tulisi aikuinen yllätyslapsi -se toki olisi hänen asiansa- mutta näin etukäteen ajateltuna en olisi ilahtunut.)



Eli todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä mihin kaikkeen dna-testi johtaa ja miten se vaikuttaisi kaikkien elämään ja onko muu suku valmis jne. En osaisi sanoa suoraan puhelimessa mitään. Siksi tuo asenne tuossa ohjelmassa vähän särähti korvaan itselleni. He itsehän ovat prosessoineet asiaa jo pitkään, vastapuolelle asia on ihan uusi.



Ja huomaan oman kaksinaismoraalisen ajattelutapani, sillä vuosi sitten sain kuulla että eräs kaverini uusi puolituttu oli esittäytynyt tämän kaverini serkuksi. Tiesi jopa vanhempansa, mutta tämä kaverini ei tiennyt, että tällainen salattu, pois annettu lapsi olisi ollut olemassa. Ihmettelin, että kaverini oli kuullut asiasta jo pari vuotta aikaisemmin, mutta ei ollut ryhtynyt minkäänlaiseen asian varmistukseen, sukututkimukseen tai dna-testiin. Ei tämä puolituttu ollut sellaista ehdottanutkaan, mutta siinä kohti (kun asia koski muita kuin minua itseäni) se tuntui minusta itsestään selvältä, että tämä väitetty sukulaisuus olisi pitänyt tutkia.



Miten sinä suhtautuisit?