Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisit jos joku tuntematon soittaisi ja vaatisi DNA-testiä? (Puolet minusta tv-sarja, sukututkimus)
03.07.2025 |
Otsikossa olevan tv-sarjan aloitusjakson näin sattumalta telkkarista ja katsoin sitten Yle Areenasta loputkin heti kerralla.
Olen ennenkin katsonut näitä sukututkimus -ohjelmia ja sympatiat ovat kovasti etsijöiden puolella ja toivon aina iloista ja onnellista lopputulosta.
Kuitenkin nyt tuo ohjelma pani miettimään, kun siinä soitettiin jollekin oletetulle sukulaiselle ja pyydettiin dna-testiä. Sitten ehkä jopa vähän loukkaannuttiin / pahoitettiin mieli / en osaa sanoa mitä, mutta suhtauduttiin kuitenkin negatiivisesti siihen, että puhelun vastaanottaja ei heti ilahtunutkaan ja ilmoittanut innoissaan menevänsä testiin.
Mietin omalle kohdalleni moista puhelua ja todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä.
Muutenkaan en ole koskaan halunnut tehdä dna -testiä. Minulla on paljon sukulaisia, rakkaita ja läheisiä, osan kanssa paljon tekemisissä, toisten harvemmin. En välttämättä haluaisi uusia sukulaisia, ainakaan kovin läheistä sukua. En todellakaan toivo mitään sisarpuolta elämääni tai yllättävää lasta (noh, itse olen nainen, mutta jos olisin mies, tai jos ajattelisin, että omalle miehelleni tulisi aikuinen yllätyslapsi -se toki olisi hänen asiansa- mutta näin etukäteen ajateltuna en olisi ilahtunut.)
Eli todellakin tarvisin aikaa sulatella ja miettiä mihin kaikkeen dna-testi johtaa ja miten se vaikuttaisi kaikkien elämään ja onko muu suku valmis jne. En osaisi sanoa suoraan puhelimessa mitään. Siksi tuo asenne tuossa ohjelmassa vähän särähti korvaan itselleni. He itsehän ovat prosessoineet asiaa jo pitkään, vastapuolelle asia on ihan uusi.
Ja huomaan oman kaksinaismoraalisen ajattelutapani, sillä vuosi sitten sain kuulla että eräs kaverini uusi puolituttu oli esittäytynyt tämän kaverini serkuksi. Tiesi jopa vanhempansa, mutta tämä kaverini ei tiennyt, että tällainen salattu, pois annettu lapsi olisi ollut olemassa. Ihmettelin, että kaverini oli kuullut asiasta jo pari vuotta aikaisemmin, mutta ei ollut ryhtynyt minkäänlaiseen asian varmistukseen, sukututkimukseen tai dna-testiin. Ei tämä puolituttu ollut sellaista ehdottanutkaan, mutta siinä kohti (kun asia koski muita kuin minua itseäni) se tuntui minusta itsestään selvältä, että tämä väitetty sukulaisuus olisi pitänyt tutkia.
Miten sinä suhtautuisit?
Kommentit (165)
En vastaa tuntemattomiin numeroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verisukulaisuus on tärkeä tieto. Perityvät sairaudet ja jos tarvitsee uuden munuaisen tai luuydinsiirron, niin sen kadonneen sisarpuolen puoleen tulee kiusaus kääntyä.
Vai että sellaiset motivaatiot. Just.
Lääkäri saattaa kysyä tällaisesta. Onhan se tärkeää tietää muutenkin, ettei ala tekemään lapsia sisarpuolensa kanssa.
En kyllä terveydenhuollossakaan antaisi tehdä DNA testiä, koska sielläkään niiden tietoturvasta ei ole kovin hyvää käsitystä (lue muodossa, on ihan retuperällä ja tieto leviää minne sattuu)
Voisin harkita sitten kun asia ei enää vaikuta muihin perheenjäseniin, eli kun olisin viimeisenä elossa. Muuten on vaarana että testi paljastaa asioita jotka sekoittavat monen ihmisen elämän ja mieliä pahoittuu.
En vastaa tuntemattomiin numeroihin ylipäänsä. Jos vastaisin niin vastaus olisi ei ja puhelin kiinni.
Ei olisi minun ongelmani jos joku haluaa tietää biologisen isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollisesti löisin luurin korvaan.
Löisin luurin korvaan. Turha soitella ja vaatia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vastaa tuntemattomiin numeroihin.
No joo, taas ihminen, joka pelkää elämää, ikäänkuin sieltä luurin kautta voisi joku hyökätä. Mutta aiheeseen, Silloin saisit sähköpostia tai tekstiviestin asiasta. Miten reagoisit?
Jotkut siis etsivät ihan ammatikseen näitä mahdollisia sukulaisia, joihin sitten nuo henkilöt itse ottavat yhteyttä. Eli joka tapauksessa tuolle henkilölle on annettu nimi ja osoitetietosi, puhelinnumerosi, perheenjäsentesi nimet, syntymäajat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa tuntemattomiin numeroihin.
No joo, taas ihminen, joka pelkää elämää, ikäänkuin sieltä luurin kautta voisi joku hyökätä. Mutta aiheeseen, Silloin saisit sähköpostia tai tekstiviestin asiasta. Miten reagoisit?
Tai sitten kaikilla ei vaan ole kiinnostusta vastailla tuntemattomiin numeroihin. Ne joilla on oikeasti asiaa jättää viestin.
Katsoin tuon saman ohjelman ja itseäni jäi ihmetyttämään seikka, että nuo sisarpuolet, jotka olivat jotain 5-kymppisiä ja kasvaneet eri adoptioperheessä, niin he molemmat vaihtoivat sukunimekseen tuon tuntemattoman biologisen äidin sukunimen. Ihmetytti siksi, että he olivat kasvaneet vauvasta asti rakastavassa perheessä ja saaneet heiltä kaiken mahdollisen, myös sukunimen. Sitten 5-kymppisinä he etsivät juuriaan ja selviää, että äiti oli useista rikoksista tuomittu alkoholisti, jolla paljon irtosuhteita ja joka hylkäsi neljä lastaan jne. Kumpikaan ei siis ollut nähnyt tai kuullut äidistään koskaan mitään. MIKSI he halusivat kuitenkin tuon äidin sukunimen itselleen, sitä en ymmärrä. Adoptiovanhempana olisin jopa loukkaantunut asiasta. Mutta eihän asia minulle kuulu, se on heidän päätöksensä, mutta ihmettelen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta suostuisin. En tosin missään tv ohjelmassa. Kyllä lapsella on oikeus tietää biologisista vanhemmistaan. Ihan jo perinnöllisten sairauksienkin takia.
Mitä tietoa niistä perinnöllisistä sairauksista se testin haluaja saisi, jos biologinen isä olisi kuollut täysin terveenä alle 40-vuotiaana jo 90-luvulla, kun potilastietojakaan ei tietenkään enää olisi olemassa?
Esimerkiksi sen että perinnöllisiä sairauksia ei ole.
On myös sukuja joissa on paljon esim sydän ja verisuonisairauksia, syöpää ym. Tällaisissa tapauksissa ihminen ehkä haluaa kiinnittää huomiota elintapoihinsa, käydä seulonnoissa jne.
Elintapoihinsa voi kiinnittää huomiota oma-aloitteisesti ja käydä seulonnoissa vaikkei tietäisi suvustaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tuon saman ohjelman ja itseäni jäi ihmetyttämään seikka, että nuo sisarpuolet, jotka olivat jotain 5-kymppisiä ja kasvaneet eri adoptioperheessä, niin he molemmat vaihtoivat sukunimekseen tuon tuntemattoman biologisen äidin sukunimen. Ihmetytti siksi, että he olivat kasvaneet vauvasta asti rakastavassa perheessä ja saaneet heiltä kaiken mahdollisen, myös sukunimen. Sitten 5-kymppisinä he etsivät juuriaan ja selviää, että äiti oli useista rikoksista tuomittu alkoholisti, jolla paljon irtosuhteita ja joka hylkäsi neljä lastaan jne. Kumpikaan ei siis ollut nähnyt tai kuullut äidistään koskaan mitään. MIKSI he halusivat kuitenkin tuon äidin sukunimen itselleen, sitä en ymmärrä. Adoptiovanhempana olisin jopa loukkaantunut asiasta. Mutta eihän asia minulle kuulu, se on heidän päätöksensä, mutta ihmettelen kyllä.
Niinpä. Siis mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joillekin on niin tärkeää fanittaa sitä kenen siittiöstä on syntynyt?
Kukaan ei ole itse päässyt valitsemaan tätä kuitenkaan ja tärkeintä on ne todelliset vanhemmat, oli ne biologisia tai ei.
Mihinkään tosi-tv- shaibaan en tietojani tai kasvojani anna. Enkä dna-näytettä muualle kuin terveydenhuoltoon ja poliisille. Terveydenhuollon kautta voin suostua sukulaisuuden selvittämiseen jos se on mahdollista mutta millekään dna-testausyritykselle ei näytettä lähde.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on niin tärkeää fanittaa sitä kenen siittiöstä on syntynyt?
Kukaan ei ole itse päässyt valitsemaan tätä kuitenkaan ja tärkeintä on ne todelliset vanhemmat, oli ne biologisia tai ei.
Huomasin jo lapsena että oli paljon helpompaa elää kun ajattelin isäni olevan myös biologinen isäni. Nyt aikuisena en oikeastaan edes ajattele koko asiaa.
Ilman muuta tekisin testin kunhan ensin oltaisiin tavattu kyseisen henkilön kanssa ja hän olisi tehnyt selvityksen siitä millä tavalla hän mahdollisesti on sukua.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tuon saman ohjelman ja itseäni jäi ihmetyttämään seikka, että nuo sisarpuolet, jotka olivat jotain 5-kymppisiä ja kasvaneet eri adoptioperheessä, niin he molemmat vaihtoivat sukunimekseen tuon tuntemattoman biologisen äidin sukunimen. Ihmetytti siksi, että he olivat kasvaneet vauvasta asti rakastavassa perheessä ja saaneet heiltä kaiken mahdollisen, myös sukunimen. Sitten 5-kymppisinä he etsivät juuriaan ja selviää, että äiti oli useista rikoksista tuomittu alkoholisti, jolla paljon irtosuhteita ja joka hylkäsi neljä lastaan jne. Kumpikaan ei siis ollut nähnyt tai kuullut äidistään koskaan mitään. MIKSI he halusivat kuitenkin tuon äidin sukunimen itselleen, sitä en ymmärrä. Adoptiovanhempana olisin jopa loukkaantunut asiasta. Mutta eihän asia minulle kuulu, se on heidän päätöksensä, mutta ihmettelen kyllä.
Miten tuo on edes mahdollista juridisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tuon saman ohjelman ja itseäni jäi ihmetyttämään seikka, että nuo sisarpuolet, jotka olivat jotain 5-kymppisiä ja kasvaneet eri adoptioperheessä, niin he molemmat vaihtoivat sukunimekseen tuon tuntemattoman biologisen äidin sukunimen. Ihmetytti siksi, että he olivat kasvaneet vauvasta asti rakastavassa perheessä ja saaneet heiltä kaiken mahdollisen, myös sukunimen. Sitten 5-kymppisinä he etsivät juuriaan ja selviää, että äiti oli useista rikoksista tuomittu alkoholisti, jolla paljon irtosuhteita ja joka hylkäsi neljä lastaan jne. Kumpikaan ei siis ollut nähnyt tai kuullut äidistään koskaan mitään. MIKSI he halusivat kuitenkin tuon äidin sukunimen itselleen, sitä en ymmärrä. Adoptiovanhempana olisin jopa loukkaantunut asiasta. Mutta eihän asia minulle kuulu, se on heidän päätöksensä, mutta ihmettelen kyllä.
Miten tuo on edes mahdollista juridisesti?
Ihminen saa nykyisin vaihtaa oman nimensä ihan vapaasti miksi haluaa. pl. joitakin suojattuja sukunimiä.
Alue: Aihe vapaa
Tätä kannattaa oikeasti käyttää. Silloin dna-testiä haluavat ei voi oikeastaan yhtään mitään.