Muita, jotka eivät jaksa laittautua kauppaan, mutta häpeävät, jos joku tuttu näkee?
Itsellä usein näin.
Omistan kyllä kauniita vaatteita ja laittaudun töihin ja jos menen koko päiväksi shoppailemaan.
Mutta näin lomalla en jaksa meikata ja vaatteetkin ovat vähän mitä sattuu. Olen vaan kotona ja kukaan ei käy kylässä. Sitten pitäisikin palauttaa kirjastoon kirja tai käydä kaupassa. En todellakaan jaksa laittautua ja mietinkin aina pitkään, että jaksanko edes lähteä. Sitten päätän vain nopeasti käväistä ja toivon, että kukaan tuttu ei tule vastaan.
Mutta tuleepa kuitenkin. Ja hävettää ihan sikana oma ulkomuoto. Tukka kampaamatta ponnarilla, ilman meikkiä ja vähän rönttävaatteet. Kulmakarvat ja muutkin naamakarvat rehottaa ja naamalla näkyy huonosti nukutut yöt. Voi että nolottaa!
Koetin väistellä tuttua, mutta tuli silti juttelemaan ja koetin sitten poistua tekosyyn varjolla pikaisesti. Mutta koko kohtaaminen oli nolo, koska häpesin itseäni, niin etten kyennyt normaalisti keskustelemaan.
Olenko ainoa, vai käykö muillekin TOISTUVASTI näin?
Kommentit (63)
Ei hävetä yhtään. Ei kiinnosta. Laittautuminen vie aikaa.
Häpeä on suomalainen hyve.
"Aina saa hävetä".
Jaksatteko todella laittaa hiukset ja meikata joka ikinen päivä?
Vaikka olisitte vain kotona?
(ja sitten huomaa, että kahvimaito puuttuu...)
Sinkkuna olin näin. Rönövaatteita käytän vain pihalla, kun teen puutarhatöitä, syksyllä mustikassa, aamuisin katiskalla.
Jopa etänä töissä on vähän meikkiä ja siistit vaatteet päällä
Mulla oli nyt vaaleanpunainem t-paita kun kävin kaupassa. En käytä vaaleanpunaista vaatetta. On nolo väri. Tai se yleistys tietyn ikäisille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Jaksatteko todella laittaa hiukset ja meikata joka ikinen päivä?
Vaikka olisitte vain kotona?
(ja sitten huomaa, että kahvimaito puuttuu...)
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksatteko todella laittaa hiukset ja meikata joka ikinen päivä?
Vaikka olisitte vain kotona?
(ja sitten huomaa, että kahvimaito puuttuu...)
Kyllä, minä ainakin.
No ei kyllä kiinnosta paskaakaan tuollaiset. En omista sellaisia vaatteita joissa en kehtaa kulkea joten mitään ongelmaa ei ole.
Mulle opetettiin jo lapsena että aina pitää hävetä. Hävettää olla suomalainen.
Suomalaiset ruuat hävettää. Suomalainen kulttuuri hävettää. Oma naama hävettää...
Jos en jaksa meikata enkä laittaa mitään ihmeellisiä vaatteita, hyppään autooni ja ajan pikkusen pidemmälle lähikulmiltani ja menen siellä kauppaan, jossa en tunne ketään eikä kukaan tunne mua. Ei ole vielä kertaakaan tullut tällä tavoin tehtynä vastaan siellä omalla asuinalueellani asuvia tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jaksatteko todella laittaa hiukset ja meikata joka ikinen päivä?
Vaikka olisitte vain kotona?
(ja sitten huomaa, että kahvimaito puuttuu...)
Ei ole hiuksia ja meikkiä en käytä.
En laittaudu, mutta en häpeä. En meikkaa töihinkään. Jos hiukset on huonosti esim laittamatta pesun jälkeen niin laitan ne kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nyt vaaleanpunainem t-paita kun kävin kaupassa. En käytä vaaleanpunaista vaatetta. On nolo väri. Tai se yleistys tietyn ikäisille naisille.
Käsittääkseni vaaleanpunainen on nolo väri ainoastaan ikäryhmässä 12-15 v.
Nuorempana ei hävettänyt, kun näytin kauniilta muutenkin.
Nyt keski-ikäisenä kun naama roikkuu, vatsa roikkuu, mikään ei istu ja hiukset ohentuneet ja harmaantuneet, niin hävettää jos en jaksa laittautua.
Laittaudun aina, niin ei tarvitse hävetä.
Ei tule koskaan "tuttuja" kaupassa vastaan. Enkä välittäisi vaikka tulisi
No ei hävetä laittamaton ulkoasu, ei vaan muuten vaan huvita törmätä tuttuihin kaupassa. Ärsyttävää jos näin käy ja pitää ruveta juttusille kesken kauppareissun.
Ei käy koskaan, kun käyn päivittäin suihkussa enkä omista kulahtaneita vaatteita.