Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (15595)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen näistä pohdinnoista, että milloin KAJn keikoilla yleisöltä lähti sokka irti, se hetki, kun jonotin viime vuoden maaliskuussa Vaasassa Sähkö Areenalle Karar i Arbeit -turneen keikalle. Jono ovelle oli pitkä ja kaikenikäisistä koostuva. Iloista puheensorinaa jonotellessa ja sitten hallilla oli tunne, että koolla on "meidän pojista" ylpeä ja onnellinen väki hallin täydeltä, ei ehkä ylenpalttisen riehaantunut, mutta täysillä mukana elävä, monet varmaan vuosien ajan KAJn matkaa seuranneita. Ja keikan jälkeen tuli tippa linssiin, miten voikaan olla olemassa noin lahjakas ja karismaattinen kolmikko.
Vau, sä olet ensimmäinen, joka kertoo olleensa tuolla Vaasan areenakeikalla. Olen ihan kade. Mahtoi olla huikea kotikenttätunnelma ja voin täysin samaistua niihin pohjalaisiin, jotka on ne "meidän pojat" vuosien mittaan kasvattaneet miehiksi. Millaista onkaan sitten elokuussa Vaasan stadionilla, kun ylpeiden natiivien lisäksi paikalle saapuu vielä tuhannet uuskajahtaneet Suomesta ja muista maista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te bongaatte nää keikkajulkistukset aina tuoreeltaan? Mä bongaan aina vasta täältä. 🤔
Tillsammans följer vi KAJ faniryhmästä olen ainakin jonkun bongannut. Ryhmän jäsenet taitavat seurata näitä asioita tiiviisti. KAJ'n omilla kotisivuilla on keikat, mutta sinne ne eivät aina tule nopeasti.
Samoin. Osa faniryhmän porukasta on vähän rasittavaa väkeä (valtaosa toki fiksuja ja mukavia), mutta mä luen niiden sivua lähinnä uutispalstana. Sinne ilmestyy valonnopeudella kaikki merkittävä informaatio. Toimii tietotoimistona kuin Marianne som båor på backan.
Birkan keikkavideoita ja -kuviakin sinne ilmestyi nopeasti.
Muistattehan tämän. Kaj siis SVT:n ohjelmassa Suomen aikaa kello 20.
https://www.svtplay.se/video/8z7vzxV/eurovisionklubben/avsnitt-6?fbclid…
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös aina ollut vähän sellainen omien fanitusten nolostelija, ja välillä kadehdin paria kaveria, jotka fanittavat milloin mitäkin randomia nolostelematta. Itse olen monesti salaillut fanitusten kohteitani, esim kun olen vähän jälkijunassa kiinnostunut jostain mistä kaverit ovat kiinnostuneet jo aiemmin (Harry Potter teini-iässä), jostain itselleni ei-niin-tyypillisestä (esim. nyt tää Kaj), tai jostain ikäiselleni ei niin tyypillisestä (musikaalit teininä). Yleensä sitten pikkuhiljaa olen uskaltanut paljastaa näitä juttuja kavereille ja lähipiirille, mutta pari sellaistakin fanitusjuttua on mitä en ole halunnut kertoa kenellekään, edes miehelleni, kun olen pitänyt niitä sen verran noloina. Tiedä sitten mistä tällainen nolostelu johtuu, ainakin olen jotenkin herkkä sille jos lähipiiri kommentoi itselleni tärkeitä juttuja jotenkin ihmettelevästi tai väheksyvästi.
Lainaus keskustelussa pari viikkoa taaksepäin: olisi hauska kuulla mitä ovat nämä fanituksen kohteet, joita ei kehtaa paljastaa kenellekään. Olen siksi utelias, kun itselläkin on elämän mittaan ollut tällaisia.
Olipas kiva tämä SVT:n eurovisioklubi. Niin nautinnollista taas kuunnella Vöyrin poikia. Heiltä tuli yhtä aikaa hauskoja, teräviä ja syvällisiä analyyseja asiasta kuin asiasta ja kuten aina, mahtavan itseironian säestämänä.
Jakob melkein liikuttui kertoessaan, kuinka hän vasta jonkin aikaa Mello-finaalin jälkeen sisäisti sen tuen ja lämmön, joka yleisöstä oli heijastunut. Ja samaan hengenvetoon seurasi sitten hulvaton tarina siitä, kuinka hänen pissansa oli muuttunut Käärijää kannustaessa vihreäksi.
Mulla karttui muun ohessa yleissivistyskin. Ennen en tiennyt mitään UMK:sta tai euroviisuista (Mellosta puhumattakaan), mutta nyt opin paljon. Voi että tää kajahtaminen onkin rikastuttanut mun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eurovisionklubbenin lähetyksessä juontaja Torbjörn heitti ilmoille ajatuksen, että entäpä jos Suomi lähettäisi joskus ruotsinkielisen kappaleen finaaliin. Itse asiassa sellainen tapahtuikin jo 1990 eli kolme vuotta ennen poikien syntymää, eikä juhlimaan päästy, kun jäätiin jaetulle viimeiselle sijalle. Kappale oli nimeltään "Fri?", esittäjänä turkulainen Beat-yhtye. Vuonna 2012 lähetettiin Pernilla Karlsson kappaleella "När jag blundar", mutta se jäi semifinaaliin. Mutta kuten Kevin totesi, jos kappale on hyvä, niin esityskielellä ei ole väliä. Vuonna 1982 Ami Aspelund oli lähellä päästä "Mitt äppelträd":illä, mutta hävisi Kojolle, jonka kappaleen nimen ja finaalituloksen joka viisunörtti tietää/muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan tämän. Kaj siis SVT:n ohjelmassa Suomen aikaa kello 20.
https://www.svtplay.se/video/8z7vzxV/eurovisionklubben/avsnitt-6?fbclid…
Asiallinen, mutta hauska ohjelma. Osittain tuttuja juttuja, mutta ehkä aiempaa mietitympänä. Hauskaa oli pari inspiraaatiokuvaa, jotka KAJ lähetti Melloon ja kertomukset Käärijä-illasta ja vihreästä karamelliväristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan tämän. Kaj siis SVT:n ohjelmassa Suomen aikaa kello 20.
https://www.svtplay.se/video/8z7vzxV/eurovisionklubben/avsnitt-6?fbclid…
Asiallinen, mutta hauska ohjelma. Osittain tuttuja juttuja, mutta ehkä aiempaa mietitympänä. Hauskaa oli pari inspiraaatiokuvaa, jotka KAJ lähetti Melloon ja kertomukset Käärijä-illasta ja vihreästä karamelliväristä.
Se alku oli hauska ja uutta. Jakob haluaisi liittyä helsinkiläiseen saunaklubiin, mutta ei pääse kun sinne pääsee vain suhteilla. Kevin on kerran päässyt vieraaksi.
Ottaisivat nyt pojat jäseniksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan tämän. Kaj siis SVT:n ohjelmassa Suomen aikaa kello 20.
https://www.svtplay.se/video/8z7vzxV/eurovisionklubben/avsnitt-6?fbclid…
Asiallinen, mutta hauska ohjelma. Osittain tuttuja juttuja, mutta ehkä aiempaa mietitympänä. Hauskaa oli pari inspiraaatiokuvaa, jotka KAJ lähetti Melloon ja kertomukset Käärijä-illasta ja vihreästä karamelliväristä.
Se alku oli hauska ja uutta. Jakob haluaisi liittyä helsinkiläiseen saunaklubiin, mutta ei pääse kun sinne pääsee vain suhteilla. Kevin on kerran päässyt vieraaksi.
Ottaisivat nyt pojat jäseniksi!
Juttelin viime vuonna yhden Saunaseuran tyypin kanssa ja hän sanoi, että on kutsuttu jäseneksi. Ehkä se on eri seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti joku muu kuin Saunaseura. Mä sain sellaisen käsityksen, että aika uusi ilmiö, jonkinlainen rahakkaan bisnes- ja julkkiseliitin eksklusiivinen herrakerho.
Niin ja se oli hauskaa kun Jakob kysyi lopuksi voidaanko jo syödä mokkapalat ja kävi ahnaasti kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin heillä piti itsehillintä, vaikka ne mokkapalat oli siinä heidän nenän edessä koko kolmen vartin lähetyksen ajan ja Axel heti alussa huokasi, kuinka hyvältä ne tuoksuvat. :D
Mua nauratti eniten se poikien kuvaus sveitsiläisistä ravintoloista. Palvelualttius käänteisesti verrannollinen hintoihin. Asenne oli jo sisään astuessa tympeä, että mitä te tänne tulitte, onhan kaupungissa muitakin ravintoloita. Kun olivat odottaneet lounaspaikassa annostaan 50 minuuttia, Axel sanoi tarjoilijalle, että nyt on pakko lähteä, kun 10 minuutin päästä on seuraava haastattelu. Jolloin paikalle purjehti itse isäntä kivahtamaan, että olisitte pysyneet poissa jos kerran noin kiire on. Joissain paikoissa ruokaa tuli, mutta se oli pahaa. "Ja lopuksi ojennettiin 600 euron lasku", Jakob päätti tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta oli hienoa, kun Axel sanoi toivoneensa Antti Paalasen voittoa tämän vuoden UMK:ssa (Antti oli munkin suosikkini), koska hän edusti suomalaisuutta niin hyvin. Samoin se, kuinka he kaikki mutta erityisesti Kevin korostivat, että Suomen euroviisuedustajan pitää ehdottomasti laulaa suomeksi, ei englanniksi. He myös valistivat juontajaa siitä, kuinka tärkeää oma kulttuuri ja kieli ovat suomalaisille, pienelle kansalle, ja kuinka meillä kaikilla listoilla jyrää kotimainen musiikki.
Olipa kivaa katsottavaa tuo svt, sai kerrankin tosissaan katsoa ilmeitä pitkässä keskustelussa, eikä aina niitä raapaisuhaastatteluja.
Itselleni tuli jotenkin tunne, että he menevät eteenpäin samaan aikaan kun minä katson taaksepäin heidän tekemisiään. Jotenkin he olivat tuossakin niin vakaita ja lunkeja, etten osannut odottaa sitä. Olivat niin kertakaikkiaan aikuisen oloisia. Se oli ilo nähdä samaan aikaan kun se jotenkin muistutti, että emmehän me heitä tunne sitten kuitenkaan. Mikä sekin toisaalta oli ilo. En tässä iässä halua leikkiä paperinukeilla.
Samoin. Osa faniryhmän porukasta on vähän rasittavaa väkeä (valtaosa toki fiksuja ja mukavia), mutta mä luen niiden sivua lähinnä uutispalstana. Sinne ilmestyy valonnopeudella kaikki merkittävä informaatio. Toimii tietotoimistona kuin Marianne som båor på backan.