Onko KAJ yhden hitin ihme?

Kovin asialliseksi mennyt tämä keskustelu. Voisiko joku tehdä asialle jotain? Mulla on loma jälkeisiä sopeutumisvaikeuksia arkeen, tarvitsen tukea selviytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten taida olla yhtään keikkaa suomenkielisellä alueella? Paitsi Seinäjoki, jossa on "kotikenttä" eli koko ruotsinkielinen Pohjanmaa vieressä. Mielestäni kaikki muut Suomen keikat ovat alueella, jossa on merkittävä määrä ruotsinkielisiä.

Eiköhän ole kysyntää? Vai olettavatko keikkajärjestäjät vain, että ei ole?

(Mahtavaa, tarkistusluku: Yksi kaksi kolme)

Helsingissä on ruotsinkielisiä vain n. 5 %, Naantalissa prosentin verran.

Helsingissä ja sen kylkeen kasvaneessa Espoossa on yli 40 000 ruotsinkielistä. Kirkkonummelta ja Sipoostakaan ei ole pitkä matka. 

Luuletko että ne kaikki tulevat KAJ'n keikalle?

Eivät tietenkään kaikki tule, mutta kirjoittaja tarkoittanee, että potentiaalista kuulijakuntaa ja todennäköisiä keikalle tulijoita on kuiteskin  paljon enemmän kuin Kuopiossa, Jyväskylässä tai Joensuussa. 

Pääkaupunkiseudun kymmenistä tuhansista esimerkiksi prosentti on paljon enemmän kuin vaikka Tampereen tuhannesta. Jos sama suhteellinen määrä saapuisi molemmissa keikoille, pk-seudulla saisi yhdellä prosentilla satoja katsojia (vai jopa tuhat?) ja täyteen reilunkin kokoisen keikkapaikan. Tampereella katsojia olisi kymmenen, joten olisi väljää jopa pienimmässä lähiöpubissa.

Periaatteessa näin, jos keikalle lähtisivät vain paikalliset. Kajahtaneet ovat kuitenkin todistaneet olevansa halukkaita matkustamaan, ja Tampereelle on aika hyvät yhteydet eri puolilta Suomea. Luulen siis, että siellä täyttyisi ihan hyvin joku iso keskustapubikin.  :)

Viittasin aiemmassa siis vain siihen, jos oletettaisiin kuulijakunnan koostuvan vain suomenruotsalaisista. Me kajahtaneet taidamme olla pääosin Suomessa suomenkielisiä, joten me kyllä saisimme isommankin pubin Tampereella täyteen ja ne kymmenen ruotsinkielistä joutuisivat jäämään oven suuhun ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten taida olla yhtään keikkaa suomenkielisellä alueella? Paitsi Seinäjoki, jossa on "kotikenttä" eli koko ruotsinkielinen Pohjanmaa vieressä. Mielestäni kaikki muut Suomen keikat ovat alueella, jossa on merkittävä määrä ruotsinkielisiä.

Eiköhän ole kysyntää? Vai olettavatko keikkajärjestäjät vain, että ei ole?

(Mahtavaa, tarkistusluku: Yksi kaksi kolme)

Helsingissä on ruotsinkielisiä vain n. 5 %, Naantalissa prosentin verran.

Helsingissä ja sen kylkeen kasvaneessa Espoossa on yli 40 000 ruotsinkielistä. Kirkkonummelta ja Sipoostakaan ei ole pitkä matka. 

Luuletko että ne kaikki tulevat KAJ'n keikalle?

Eivät tietenkään kaikki tule, mutta kirjoittaja tarkoittanee, että potentiaalista kuulijakuntaa ja todennäköisiä keikalle tulijoita on kuiteskin  paljon enemmän kuin Kuopiossa, Jyväskylässä tai Joensuussa. 

Pääkaupunkiseudun kymmenistä tuhansista esimerkiksi prosentti on paljon enemmän kuin vaikka Tampereen tuhannesta. Jos sama suhteellinen määrä saapuisi molemmissa keikoille, pk-seudulla saisi yhdellä prosentilla satoja katsojia (vai jopa tuhat?) ja täyteen reilunkin kokoisen keikkapaikan. Tampereella katsojia olisi kymmenen, joten olisi väljää jopa pienimmässä lähiöpubissa.

Periaatteessa näin, jos keikalle lähtisivät vain paikalliset. Kajahtaneet ovat kuitenkin todistaneet olevansa halukkaita matkustamaan, ja Tampereelle on aika hyvät yhteydet eri puolilta Suomea. Luulen siis, että siellä täyttyisi ihan hyvin joku iso keskustapubikin.  :)

Innokkaimmat ruotsalaiset tulevat useammalle keikalle Suomeenkin vaikka Ruotsissakin on useita paikkakuntia valittavana.

Mä elättelen toiveita, että jonnekin Tampereen suunnalle tulisi keikka jossain vaiheessa. Vaikkei siellä asukaan paljon ruotsinkielisiä, niin luulisi että siellä riittäisi porukkaa ainakin jonkin kokoiselle keikalle. Kun suomenkielisiä faneja kuitenkin on hajallaan, niin Tampere on aika keskeinen paikka, johon on helppo kulkea monesta suunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Kovin asialliseksi mennyt tämä keskustelu. Voisiko joku tehdä asialle jotain? Mulla on loma jälkeisiä sopeutumisvaikeuksia arkeen, tarvitsen tukea selviytymiseen.

Auttaisiko tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kajahdukseni sytytti kytemään poikien karisma, joka tihkui ruudunkin läpi niin voimakkaasti, että täytti koko talon. Tämä siis BBB:n ja Mellon aikaan, jolloin en tiennyt a) Kaj'sta, b) suomenruotsalaisesta musiikista mitään. Jostain lehtiotsikosta sain mielijohteen tsekata, mistä oikein on kyse, ja voi veljet että olenkin ollut kiitollinen sen otsikon rustanneelle toimittajalle.

Sitten kun löysin sen varsinaisen aarrearkun BBB:tä edeltävältä ajalta, roihahti liekki joka ei vaan sammu. Ne pirulaiset kun pitävät sitä yllä syöttämällä jatkuvasti jotain uutta koukuttavaa ainetta. Tällainen loppuelämä mulle sitten tuli.

Ihan sama kokemus mulla. On vähän kuin olisi uskoon tullut tai muuten valaistunut. Sitä vaan tietää, että mikään ei enää ole kuten ennen ja että tämä kajahtaneisuus on ja pysyy, ”tills prällin lägger ner me i jåolin” 💚

Aamen tälle ja halleluja!

KAJ on jotain, jota me suomenkieliset kajahtaneet emme edes tienneet tarvitsevamme. Ja nyt emme enää voi olla ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin asialliseksi mennyt tämä keskustelu. Voisiko joku tehdä asialle jotain? Mulla on loma jälkeisiä sopeutumisvaikeuksia arkeen, tarvitsen tukea selviytymiseen.

Auttaisiko tämä?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kiitos, auttoi. Maailman liikuttavimpia hetkiä, kun Tommy yrittää biisin aikana palautua tunnemyrskystään. Liikuttuu tässä itsekin, taas kerran.

"Ihan sama kokemus mulla. On vähän kuin olisi uskoon tullut tai muuten valaistunut. Sitä vaan tietää, että mikään ei enää ole kuten ennen ja että tämä kajahtaneisuus on ja pysyy, ”tills prällin lägger ner me i jåolin” 💚" 

Tästä valaistumisesta ja uskoon tulemisesta tuli mieleen eräs lehtiartikkeli ( en muista mikä lehti ja milloin), jossa oli juttua KAJ'sta ja esiteltiin KAJ Suomen ruotsinkielisten parissa lähes kulttimaineen saavuttaneena ryhmänä. Kyllähän tämä "KAJ-kultti" varsinainen syvälle menevä ja järisyttävä kokemus on ollut. Aivan ainutkertainen hyvin monelle, myös itselleni. 

Vuosi sitten keväällä ihmettelin mikä tämä pakkomielle on, joka minuun on yllättäen iskenyt. En tuntenut ketään muita faneja enkä osannut ajatella, että voisi olla joku muu joka potee samaa. Tiesin kyllä, että KAJ on suosittu, sillä voittivathan he Mellon ja Foorumissa ja Vöyrillä oli ollut paljon ihmisiä heitä katsomassa. Oma pakkomielteeni oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin tavanomainen jostain artistista tai kappaleesta pitäminen. Vietin suuren osan vapaa-ajastani Youtubessa ja Spotifyssa.

Olipa yllätys kun heinäkuussa löysin tämän palstan ja keskustelussa oli ihmisiä, joilla oli vielä enemmän perehtyneisyyttä aiheeseen kuin itselläni. Ihmettelen välillä vieläkin miten voi olla muitakin, joille on toisistaan tietämättä käynyt samalla tavalla. Tämä palsta on toisaalta ruokkinut ja yllyttänyt pakkomiellettäni, mutta toisaalta tarjonnut kovasti kaivatun kanavan keskustella kaikesta aiheeseen liittyvästä. Kiitos kun olette.

Myös mulle tämä ketju (ja itse asiassa koko Vauva-palsta) oli löytö. Mäkin ajattelin olevani yksinäni tässä höperyydessäni, joka oli melkein pelottavaa, kun olen tällainen rationaalinen ihminen. Oli huojentavaa bongata täältä paljon samanlaisia aikuisia ihmisiä. Teidän kirjoitukset on vakuuttaneet mut siitä, että KAJ tosiaan on jotakin aivan erityislaatuista, eikä mun mielenterveydessäni todennäköisesti ole vikaa. Ollaan vaan kaikki jouduttu mustan aukon vetovoimaan, jota vastaan ei ole pyristelemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin kielen taito on kajahtaneille ja tavallisille kuulijoillekin tietysti eduksi, mutta ei se mikään välttämättömyys ole. Kansainväliset fanit on tämän todistaneet. He hoilaavat keikoilla sujuvasti niin Yoloa kuin Hupparipäivää ymmärtämättä teksteistä sanaakaan, mutta se ei tahtia haittaa, välillä tuntuu että jopa päinvastoin. Musiikki sujahtaa läpi kielimuurin että heilahtaa.

Oli muuten sykähdyttävää Birkalla kuulla pääosin ei-suomenkielinen yleisö hoilasi sydämensä kyllyydestä Hupparipäivää. Sitä en jotenkin osannut odottaa. Kun heillä on vain yksi (tai muutama) biisi suomeksi, on erityisen hassua, että ihmiset opettelevat lausumaan suomea vain tuon yhden kappaleen vuoksi. Tai sitten suomenkieliset olivat tosi äänekkäitä, mutta en usko, että me yksin saimme niin paljon ääntä aikaiseksi.