Onko KAJ yhden hitin ihme?

Tillsammans följer vi Kaj -sivuille on Axelin syntymäpäivänä linkitetty tämä superhurmaava Majvor. Varsinkin silloin kun hän saa laulaa omimmalla äänialallaan, kuten tässä, häntä on ihana kuunnella. No, tässä ehkä vähän pelottavaakin, niin kuin joku kommenteissa huomauttaa. Todellakin nuo kulmakarvat.  :D

https://www.facebook.com/reel/736202639152040

Hauska tuossa Vasabladetin jutussa Kevinin isän pelko, ettei hän enää pääse lavasterakentajaksi ja hanslankariksi Kaj'n videoille, kun pojat ovat nyt edenneet suurempiin ympyröihin. Axel onneksi vakuuttaa, että Hasse kyllä hälytetään paikalle, kun tarvitaan osaavaa miestä. Ja varmasti Sivin makaronilaatikkokin on heistä yhä parasta herkkua.

Mulle muuten kävi hiljattain varmaan ekaa kertaa elämässäni niin, että näin unta jossa puhuin ruotsia. En muista unta tarkemmin, mutta Suomessa siinä kuitenkin oltiin ja jonkun asiakaspalvelijan kanssa höpöttelin.

Lainaukset menevät välillä rikki, joten vastaan ennakkoluuloon suomenkielisistä lainaamatta.
 
Itseänikin yllätti, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Minulla on sukua maaseudulla, kaukana suurista kaupungeista, joten jollain tavalla tunnistan mistä tuo ajattelu saattaa kummuta. Alueet joilta on historiallisesti lähdetty kouluttautumaan, "kultaa kaivamaan" tai muuten vaan menestymään isolle kirkolle tai jopa ulkomaille, tuntuvat usein kehittävän jonkinlaisen "puolustusidentiteetin". 
 
Tunnistan tuollaisissa paikoissa toisinaan jonkinlaista alemmuudentuntoa ja toisaalta ajattelua, että "muualla" ajatellaan olevan heitä parempia ja siten kova tarve perustella, että kyllä mekin osataan. Ehkä tämä on perua esim. siitä, kun joku kylän leuhka poika on lähtenyt 60-luvulla autotehtaalle Ruotsiin ja tullut sieltä kesäisin kyläilemään hienolla autolla, kaupunkilaisista vaatteissa ja lahjojen kanssa. Tai joku lähtenyt Helsinkiin opiskelemaan ja sitten tullut takaisin "tärkeänä herrana tai rouvana", tuomarina tai ties mitä.

(Jatkuu, liian pitkä viesti)

Jatkuu

Ja jotenkin kuva omasta kylästä on heijastunut näiden yksittäisten kontaktien perusteella ja muodostunut käsitys, että muualla koetaan olevan parempia. Tähän siis liittyy sekä kaupunkilaisuus-maalaisuus, mutta myös luokkaerot. 

Uskoisin, että ennakko-oletukset ovat vähentyneet ihmisten ja tiedon liikkuvuuden parantuessa, mutta tuskin poistuneet. Tunnistan tätä yhä tänä päivänä. Syrjäseuduille jääneet sukulaiseni oikeasti yhä toisinaan kuvittelevat, että minun koulutetun kaupunkilaisen arki on kovin erilaista, kun todellisuudessa kuljen kodin, työpaikan ja lähikaupan väliä suurimman osan ajasta. Olen myös tehdasvierailulla pikkupaikkakunnalla kuullut kommentin "et varmaan uskonut, että meillä täällä voi olla näin hieno tehdas". Kun todellisuudessa pidin itsestäänselvänä, että alansa (silloisen) edelläkävijän tehdas on edistyksellinen eikä tullut mieleenkään olettaa muuta sijainnin perusteella.

Viimeisen vuoden aikana olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka erillään suomen- ja ruotsinkielinen kulttuuri ovat Suomessa eläneet. 

Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja suomenkielisten välillä syyt eivät ole aivan samat, mutta tuo erillisyyden tunne tullee saman tyyppisestä jakautumisesta ja kokemuksista ja luulosta siitä mitä toiset ovat. (Yhtä lailla monilla suomenkielisillä on ennakkoluuloja ruotsinkielisiä kohtaan, itsellänikin.) Vöyrin tapauksessa nämä kaikki kolme tekijää varmaan vielä yhdistyvät.

Kun tähän vielä lisää kielipoliittisessa keskustelussa asioiden sekoittamisen, se varmasti lisää oletusta, että suomenkielisillä olisi jotain ruotsinkielisiä vastaan. Itse esimerkiksi pidän ruotsinkielestä, suhtaudun positiivisesti ruotsinkielisiin jne, mutta kannatan vapaampaa kielivalintaa kouluissa. Kun ns. pakkoruotsin vastustajien oletetaan vihaavan ruotsinkielisiä, menee keskustelu mahdottomaksi ja samalla se ilmeisesti luo ruotsinkielisille käsitystä, että meillä olisi jotain heitä ja heidän kieltään ja kulttuuriaan vastaan. Kun todellisuudessa näin usein ei ole.

Lopuksi on vielä todettava, että koko Suomen kulttuurissa on tunnistettavissa tuota kuvaamaani alemmuuden tunnetta. Nykyään se on onneksi vähentynyt menneistä vuosikymmenistä, mutta kyllä se meillä pohjavireenä on. Se näkyy mm. Torille!-meemeissä, aina kun Suomi mainitaan jossain. Enkä täysin edes halua tuosta kansallisesta erityispiirteestämme eroon. Minusta on ihanaa välillä seistä seinustalla ja todeta, että meuhkatkaa te muut.

(Toivoisin, että tästä nyt ei aloiteta pakkoruotsikeskustelua. Haluan pitää tämän hyväntuulisena KAJ-keskusteluna, joten en tule osallistumaan, vaikka olisin kuinka eri mieltä, jos joku haluaa kuitenkin tästä aiheesta puhua.)

Vierailija kirjoitti:

Tillsammans följer vi Kaj -sivuille on Axelin syntymäpäivänä linkitetty tämä superhurmaava Majvor. Varsinkin silloin kun hän saa laulaa omimmalla äänialallaan, kuten tässä, häntä on ihana kuunnella. No, tässä ehkä vähän pelottavaakin, niin kuin joku kommenteissa huomauttaa. Todellakin nuo kulmakarvat.  :D

https://www.facebook.com/reel/736202639152040

Tää on aina yhtä vaikea video katsoa, kun ei osaa päättää katsoisiko Axelia vai Jakobia taustalla. Miten voikin olla niin hurmaava hymy ihmisellä, että vie tahtomattaan taustalla huomion, vaikka yrittää pitää ilmeitään kurissa.

^   Mulle tuon videon kohokohta on se, että myös normaalisti itsensä täydellisesti hallitsevalta Keviniltä pettää lopussa pokka (joskaan ei niin äänekkäästi kuin Jakobilta). Majvor vaan vie turmioon jokaisen sielun.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän kopioida tähän tuon Vasabladetin jutun linkin Tillsammans följer vi Kaj -sivulta, onnistuisikohan. Jos ei, sieltä sen voi siis lukea kokonaan. Erinomainen artikkeli.

https://e-tidningen.vasabladet.fi/p/vasabladet/2026-02-17/a/kaj-ger-hem…

Päädyn facebookin linkin kautta eri näköiselle sivulle, mutta en pääse senkään kautta lukemaan juttua :(

^   No onpas harmi. Mä kyllä pääsin tuosta linkistä sisään juttuun. On tämä it-maailma ihmeellinen ainakin tällaiselle humanistille. Entä jos menet sinne Tillsammans följer vi Kaj -ryhmän julkiselle facesivulle, onnistuisitko sitä kautta?

Discordissa joku on ottanut yhteyttä Vasabladetiin tuosta linkitysjutusta, ja sieltä tullut vastaus, että tuo tilaajien mahdollisuus linkittää juttu luettavaksi ei-tilaajille on poistettu uusimmassa päivityksessä. Tiedä sitten oliko se alunperinkin vain bugi, vai päättivätkö että haluavat artikkeleiden olevan jatkossa vain tilaajien luettavissa. 

Axel kertoo tuossa haastattelussa aiheesta, joka on puhuttanut täälläkin. Häneltä on kuulemma jo kymmenen vuotta kyselty, millä ihmeellä hän ehtii kaikkeen, mitä on tehnyt ja tekee (Klooni-Axel-teoriaa jutussa ei esitellä). Kuulemma pitää osata käyttää aikansa oikein, sanoa joskus ei ja pyytää apua, kun tarvitsee. Intohimoammatissa työskenteleminen auttaa jaksamaan. Vaikka joskus on rankkaa, on myös tosi kivaa.

Kaj pyrkii myös porukkana toimimaan niin huolellisesti ja kontrolloidusti kuin suinkin. Tosin kun nyt on pudonnut taivaasta syliin odottamaton uusi yleisö, tilanteen hallinta ei ole ihan helppoa. (Oma kommenttini: aika hyvin he ovat pärjänneet.)

"Kaj pyrkii myös porukkana toimimaan niin huolellisesti ja kontrolloidusti kuin suinkin."

Tätä on aika vaikea päätellä vanhemman materiaalin perusteella :D

Mä ehdin lukemaan tuon jutun ennen kuin se suljettiin ei-tilaajilta, joten voin myös vähän referoida.

Axel puhuu Vaasan stadionkonsertista, joka on (niin kuin täällä on arveltukin) heidän kiitoksensa sille uskollisimmalle yleisölle, joka on heitä tukenut aina. Se porukka ansaitsee parasta, mitä he pystyvät tarjoamaan, myös säestävän orkesterin, joka antaa musiikkiin vielä ekstrasäväyksen.

Iso keikka on iso riski, joten tuntuu hyvältä ja turvalliselta, että fanit ovat lähteneet heti liikkeelle ja järjestäjä ennakoi myyvänsä liput loppuun. Tuntuu yhä pähkähullulta, että väkeä on taas tulossa ulkomaita myöten. He alkavat jo uumoilla, että heidän suosionsa ei ollut pelkkä hetken huuma vaan että he saivat myös pysyvää uutta yleisöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdin lukemaan tuon jutun ennen kuin se suljettiin ei-tilaajilta, joten voin myös vähän referoida.

Axel puhuu Vaasan stadionkonsertista, joka on (niin kuin täällä on arveltukin) heidän kiitoksensa sille uskollisimmalle yleisölle, joka on heitä tukenut aina. Se porukka ansaitsee parasta, mitä he pystyvät tarjoamaan, myös säestävän orkesterin, joka antaa musiikkiin vielä ekstrasäväyksen.

Iso keikka on iso riski, joten tuntuu hyvältä ja turvalliselta, että fanit ovat lähteneet heti liikkeelle ja järjestäjä ennakoi myyvänsä liput loppuun. Tuntuu yhä pähkähullulta, että väkeä on taas tulossa ulkomaita myöten. He alkavat jo uumoilla, että heidän suosionsa ei ollut pelkkä hetken huuma vaan että he saivat myös pysyvää uutta yleisöä.

Ja sitten hän toi esiin sen myöskin jo aiemmin kerrotun mielipiteensä, että heitä on auttanut suosion kasvattamisessa ja säilyttämisessä Mellovoiton jälkeen se, että heillä oli niin laaja vanhempi tuotanto taustallaan. Oli helppo lähteä Saunakiertueelle kun oli niin paljon esitettävää materiaalia. Olisi ollut kokonaan toinen tilanne, jos heillä olisi ollut vain BBB.

Ja onhan se näin uutena fanina ollut ihan 164uskomattoman mahtavaa saada tutustua tähän aarrearkkuun, joka Youtubesta, Yle Areenasta ja Spotifysta löytyy.

"Kaj pyrkii myös porukkana toimimaan niin huolellisesti ja kontrolloidusti kuin suinkin."

"Tätä on aika vaikea päätellä vanhemman materiaalin perusteella :D"

Juu, ei esimerkiksi ne Jakobin hypyt katolta tyhjyyteen ja painot jalassa järveen ihan hirveän kontrolloidulta toiminnalta vaikuta. Mutta Axelilta on ehkä jo päässeet unohtumaan heidän teini- ja nuoruusvuodet. Tosin nähdäänhän pojilta aikamoista pjasailua ja pöhköilyä jatkuvasti, niin kypsiä pukumiehiä kuin yrittävätkin esittää...

Huumorista ruotsalainen vs. suomalainen. En ole oikein ollenkaan perehtynyt ruotsalaiseen huumoriin, mutta sen vähän perusteella mitä olen nähnyt, ajattelisin etten pidä siitä erityisen paljon. KAJn huumorista taas pidän ihan poikkeuksellisen paljon.  He itse kuitenkin aina mainitsevat esikuvikseen joitakin ruotsalaisia huumorin tekijöitä ja ohjelmia. Ehkä he sitten pitävät itse eniten niistä,  ottavat niistä jotain vaikutteita, mutta lopputulos on kuitenkin omanlaisensa ja ainakin ruotsalaiseen silmään suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

"Kaj pyrkii myös porukkana toimimaan niin huolellisesti ja kontrolloidusti kuin suinkin."

"Tätä on aika vaikea päätellä vanhemman materiaalin perusteella :D"

Juu, ei esimerkiksi ne Jakobin hypyt katolta tyhjyyteen ja painot jalassa järveen ihan hirveän kontrolloidulta toiminnalta vaikuta. Mutta Axelilta on ehkä jo päässeet unohtumaan heidän teini- ja nuoruusvuodet. Tosin nähdäänhän pojilta aikamoista pjasailua ja pöhköilyä jatkuvasti, niin kypsiä pukumiehiä kuin yrittävätkin esittää...

Noilla mainituilla Jakobin pöhköilyillähän ei varsinaisesti ollut KAJ:n kanssa mitään tekemistä. Mutta varmaan hän myöhemmin toi KAJhin mukanaan tietynlaista hullua heittäytymistä ja intoa. Pidän erityisesti Jakobin esiintymisistä silloin kun hänelle tulee ikään kuin tämä erityisvaihde päälle. Esim. Nästan unpluggedin Pablos Frestelse, jotkut live-esiintymiset ja tietenkin myös Vörjeans-esiintymiset.
Nykyisin hän tietenkin onneksi jättää jo hengenvaaralliset hölmöilyt väliin.

Vierailija kirjoitti:

Huumorista ruotsalainen vs. suomalainen. En ole oikein ollenkaan perehtynyt ruotsalaiseen huumoriin, mutta sen vähän perusteella mitä olen nähnyt, ajattelisin etten pidä siitä erityisen paljon. KAJn huumorista taas pidän ihan poikkeuksellisen paljon.  He itse kuitenkin aina mainitsevat esikuvikseen joitakin ruotsalaisia huumorin tekijöitä ja ohjelmia. Ehkä he sitten pitävät itse eniten niistä,  ottavat niistä jotain vaikutteita, mutta lopputulos on kuitenkin omanlaisensa ja ainakin ruotsalaiseen silmään suomalainen.

Axelin mainitsema Grotesco on ehkä Kummeliin verrattavissa oleva ryhmä. Siinä on mm. Solsidanin hankala Ove-naapuri l. Henrik Dorsin, joka tulee väkisinkin mieleen Vägg i väggiä kuunnellessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdin lukemaan tuon jutun ennen kuin se suljettiin ei-tilaajilta, joten voin myös vähän referoida.

Axel puhuu Vaasan stadionkonsertista, joka on (niin kuin täällä on arveltukin) heidän kiitoksensa sille uskollisimmalle yleisölle, joka on heitä tukenut aina. Se porukka ansaitsee parasta, mitä he pystyvät tarjoamaan, myös säestävän orkesterin, joka antaa musiikkiin vielä ekstrasäväyksen.

Iso keikka on iso riski, joten tuntuu hyvältä ja turvalliselta, että fanit ovat lähteneet heti liikkeelle ja järjestäjä ennakoi myyvänsä liput loppuun. Tuntuu yhä pähkähullulta, että väkeä on taas tulossa ulkomaita myöten. He alkavat jo uumoilla, että heidän suosionsa ei ollut pelkkä hetken huuma vaan että he saivat myös pysyvää uutta yleisöä.

On tosiaan riski toteuttaa noin iso tuotanto, jossa kulutkin ovat melkoiset. Liput hyvissä ajoin ostamalla ei saada ainoastaan itsellemme lippua vaan myös esiintyjille itselleen hyvin nukuttuja öitä, kun ei tarvitse pelätä, että konsertti jäisi tappiolle. Viime vuoden jälkeen heidän on varmasti itsekin vaikea arvioida kuinka suurena suosio jatkuu.