Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma

Vierailija kirjoitti:

Jos ryhdyt yrittämään lasten hankkimista ja onnistut siinä, päätös on peruuttamaton ja olet lopun elämääsi vastuussa niistä ihmisistä.

Tuossa iässä molemmat vaihtoehdot ovat peruuttamattomia. Ei päätös lapsettomuudesta ole kevyt sekään.

Jos nainen tekee lapsen, niin pitää varautua siihen, että haluaa ja pystyy 100 pros varmasti huolehtimaan sen lapsen yksin. Miehistä ei voi koskaan ennakkoon tietää varmaksi millaisia isiä niistä tulee ja kantaako ne lopulta yhtään vastuuta lapsesta vai ei. Eli tee lapsi vain jos olet varma, että pystyt tarvittaessa olemaan sitten yh sille lapselle.

Useat miehet haluavat lapsia samalla tavalla kuin lapset koiranpentua. Varaudu siihen, että joudut itse päävastuuseen lapsen aikuistumiseen asti. Tai jätät tekemättä.

Jätä se sika

Ap vastaa:

Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen. 

Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys. 

Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.

Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.

Epävarmuus = älä hanki lapsia.

Höpö höpö. Itse ajattelen päin vastoin. Mikäli lapsikysymys yhtään kutkuttaa mieltä ja sen toteuttamiseen olisi tarvittavat resurssit, kannattaa lapsi tehdä. Muuten jää kaduttamaan.

Oletko jo kertonut omille lapsillesi, ettet ole halunnut heitä 100%.

Onpa tosi kivaa lapsia kohtaan.

Huh huh...

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Se että om tehnyt epävarmuuden vallitessa itse päätöksen, ei tarkoita etteikö voisi olla täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Siinä pelataan uhkapeliä ja panoksena omat lapset. Eikö se ole väärin lapsia kohtaan?

Tätähän se on käytännössä:

"Tykkäänkö omista lapsistani vielä 3v kuluttua? Jaksanko olla hyvä vanhempi? No en tiiä mut katotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu."

Lapset ansaitsevat parempaa.

Mies voi hankkia lapsia toisen naisen kanssa. Mies voi haluta lapsia jotta nainen voi huolehtia niistä. Millä syyllä mies perustelee haluavansa lapsia? Koska rakastaa hoitaa lapsia? Enpä usko.

- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.

- Melko usein kuulee jonkun kipuilevan lapsettomuutensa kanssa. Etenkin jos mahdollisuus olisi ollut olemassa, mutta aika on ajanut ohi. Myöhäistä enää edes haaveilla.

Varmasti se on paljon myös kulttuurista johtuva asia. Joka tapauksessa kuitenkin useimpien ihmisten kohdalla oma perhe on suuri rikkaus elämässä. Lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen tekee lapsen, niin pitää varautua siihen, että haluaa ja pystyy 100 pros varmasti huolehtimaan sen lapsen yksin. Miehistä ei voi koskaan ennakkoon tietää varmaksi millaisia isiä niistä tulee ja kantaako ne lopulta yhtään vastuuta lapsesta vai ei. Eli tee lapsi vain jos olet varma, että pystyt tarvittaessa olemaan sitten yh sille lapselle.

Mä olen samoilla linjoilla, aikuisen lapsen äiti. Mullakin exmies halusi kovasti lapsia toisen hoidettavaksi. Onneksi huomasin pelin hengen jo muutamassa vuodessa ja yhdellä lapsella. Hänet kasvatti kanssani toinen aviomies, jolle en lapsia tehnyt.

Kannattiko? En tiedä. Onhan tuo aikuinen valtavan rakas, mutta kyllä hänen kasvattamisensa myös otti aivan valtavasti. Mitään kutsumusta äidiksi ei koskaan tullut, homma hoitui silti. Eikä nyt ole mummukuumetta. Olisin luultavasti ollut aivan yhtä tyytyväinen elämääni sillä toisella valinnalla, ja jossitellut yhtä vähän. Vain toisen voi saada ja sillä mennään sitten. Miehet voivat tosiaan vain kadota ja luistellaan, nykyäänkin. Omalle tyttärelle olen sanonut, ettei kannata ilman omaa vahvaa sisäistä halua. Ainainen huono omatunto ja huoli lienevät siten kevyemmät kantaa.

Elät vain kerran. Sinun elämäsi on tässä ja nyt! Pitää uskaltaa tehdä asioita. Onnellinen ja hyvä elämä ei tapahdu sillä tavalla, että pyrkii välttelemään uusia haasteita. Kyllä sinä lapsen kanssa pärjäät ihan siinä missä miljoonat muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet epävarma esim. purjeveneen tai uuden talon ostamisesta, menetkö ostamaan sen epävarmuuden tilassa jos joku toinen siihen kannustaa?

No et tietenkään mene. Sama juttu lapsen hankkimisessa. Jos et tiedä mitä haluat, älä lähde projektiin mukaan.

On parempi katua sitä ettei ole lapsia kuin sitä että on lapsia, koska jälkimmäisessä vaihtoehdossa on itsen lisäksi myös lapsi kärsijänä, ja lapsi ei ole sitä pyytänyt.

Huonoja esimerkkejä, koska kyllä minä ainakin menisin mukaan, jos kerran mulla ei olisi myöskään mitään erityistä purjevenettä tai taloa vastaan, ja toiselle se olisi tärkeää. 

Tosin samoin ajattelen lapsestakin. Ei tarvi olla 100% varma. Jos ei inhoa ja vastusta ajatusta lapsesta, vaikkei niin varma olisikaan, niin kyllä siihen ajatukseen kasvaa raskausaikana, ja se oma lapsi on sitten mielettömän rakas. Itse hankin lapsen näin, että mulle lapsi oli vähän "voisin elää koko ikäni ilmankin, mutta jos toinen kerran haluaa niin voin lapsen hankkiakin, puolensa ja puolensa molemmissa vaihtoehdoissa". Enkä ole muuta kuin ehkä synnytyskivuissa tilapäisesti kyllä lapsen hankintaa ikinä katunut. 

Älä hanki missään tapauksessa lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.

Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.

Typerä kommentti.

Mikä synnytyskonetta vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen. 

Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys. 

Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.

Kyllä nyt kovasti tuntuu, että tulet katumaan, jos lähinnä epämääräisen pelon takia jätät lapsen hankkimatta. Kun se kerran nytkin houkuttelee, ja olet jo kerran ollut valmis ottamaan lapsen vastaan jos niin olisi käynyt. 

Itse valitsin lapsettomuuden, juurikin koska ajattelin että olen hiljaisuutta ja rauhaa rakastava introvertti joka en jaksaisi lapsiperheen meteliä ja kaaosta. Ja elämä oli menevänä kolmekymppisenä sinkkuna kivaa sellaisenaan, ei siihen lapsia tarvittu, eikä miestäkään. Se katumus iski sitten kun esivaihdevuosioireet tuli päälle vähän päälle nelikymppisenä. Siinä vaiheessa ei ollut enää muuta tehtävissä kuin surra asia läpi. Että näin minä sitten valitsin. Se mitä en ollut ymmärtänyt kun tein valintani oli, että vaikka ei tekisikään lapsia, niin elämäntyyli ei tule silti säilymään sellaisena sinkkuelämää-tyylinä, että siihen pörräämiseen kerta kaikkian kyllästyy ja sitten elämä tuntuu tyhjältä kun ei ole perhettäkään mistä useimmat saa sisältöä elämäänsä. Tavallaan mä kasvoin henkisesti aikuiseksi vasta silloin, kun biologia ei enää sallinut lisääntymistä, vasta silloin olin valmis lopettamaan pitkittyneet opiskelijamaiset bilevuodet (tai vuosikymmenet).

Ota mieluummin lemmikki.

Ryhdy tukiperheeksi.

Ota lapsia hoitoon lomilla/iltaisin/viikonloppuisin.

Lapsiperheet tarvitsevat lapsilleen välillä hoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen. 

Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys. 

Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.

Provoossa ne kumit hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkat ehkäisemistä, kunnes olet varma. Mutta mitä pidempään olet epävarma, sitä epätodennäköisempää on että joskus myöhemminkään saat lapsia. 

Ja toisaalta oltava asiasta niin varma, että tarvittaessa on valmis olemaan vaikka yksinhuoltaja. Tulevaisuudesta kun ei ikinä tiedä, jos toinen toteaakin vauvan synnyttyä ettei tämä olekaan hänen juttunsa.

Joten en lähtisi hankkimaan lasta, jos itse ei ole siihen aivan täysin halukas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ryhdyt yrittämään lasten hankkimista ja onnistut siinä, päätös on peruuttamaton ja olet lopun elämääsi vastuussa niistä ihmisistä.

Tuossa iässä molemmat vaihtoehdot ovat peruuttamattomia. Ei päätös lapsettomuudesta ole kevyt sekään.

Mutta painostuksen takia en suosittelisi lasta hankkimaan. Vain jos aidosti itse haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.

- Melko usein kuulee jonkun kipuilevan lapsettomuutensa kanssa. Etenkin jos mahdollisuus olisi ollut olemassa, mutta aika on ajanut ohi. Myöhäistä enää edes haaveilla.

Varmasti se on paljon myös kulttuurista johtuva asia. Joka tapauksessa kuitenkin useimpien ihmisten kohdalla oma perhe on suuri rikkaus elämässä. Lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä. 

Lapsia katuu jopa n. 20 % vanhemmista ihan länsimaissa. Yleistä se siis on. Ei näistä asioista kukaan puhu ääneen stigman vuoksi.