Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma
02.07.2025 |
En ole koskaan ollut varma haluanko omia lapsia. Välillä on ollut vauvakuumetta, välillä taas asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin aina ajatellut, että yksi tai lasta voisi olla tulevaisuudessa ok, mutta tämä on ollut enimmäkseen harmitonta fantasiointia aikana, kun olin sinkku. Olen enemmänkin vain pitänyt mahdollisuuden itselleni avoinna.
Nyt olen parisuhteessa ja mies haluaa lapsia. Suhteen alussa minäkin ajattelin, että ehkä sitten joskus. Ajattelen yhä samoin. Mitään erityistä intoa lapsiperhe-elämään ei siis ole, mutta ei se ole myöskään jyrkkä ei.
Muuten voisinkin vielä harkita, mutta en voi lykätä tätä loputtomiin, koska täytän pian jo 34.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (190)
"Tykkäänkö omista lapsistani vielä 3v kuluttua? Jaksanko olla hyvä vanhempi? No en tiiä mut katotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu."
Lapset ansaitsevat parempaa."
Minusta noista oikeastaan ainoa relevantti kysymys on tuo jaksanko. Varsinkin jos on elämässä haasteita muutenkin, kannattaa harkita pystyykö tosiaan huolehtimaan lapsesta, jaksaako. Ja jaksaako silti vaikka mies lähtisi ja jäisi yh:ksi. Tai jos syntyisi erityislapsi joka on tavallista työläämpi.
Nuo muut kyllä luonto järjestää, kyllä se side omaan lapseen syntyy. Muutenkin koko tämmöienn valtavan varmuuden tarve on jotain outoa nykyajan liikaa suunnittelua. Iät ja ajat lapsia on vaan tullut, koska seksiä on haluttu, ja ennen ehkäisyä siitä on seurannut lapsia. Useimmat on silti valtavasti rakastaneet lapsiaan ja tehneet kaikkensa näiden puolesta, vaikeissakin oloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elät vain kerran. Sinun elämäsi on tässä ja nyt! Pitää uskaltaa tehdä asioita. Onnellinen ja hyvä elämä ei tapahdu sillä tavalla, että pyrkii välttelemään uusia haasteita. Kyllä sinä lapsen kanssa pärjäät ihan siinä missä miljoonat muutkin ihmiset.
Ei lapsen hankkiminen ole mikään haaste/tehtävä vaan vapaaehtoinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
"Tykkäänkö omista lapsistani vielä 3v kuluttua? Jaksanko olla hyvä vanhempi? No en tiiä mut katotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu."
Lapset ansaitsevat parempaa."
Minusta noista oikeastaan ainoa relevantti kysymys on tuo jaksanko. Varsinkin jos on elämässä haasteita muutenkin, kannattaa harkita pystyykö tosiaan huolehtimaan lapsesta, jaksaako. Ja jaksaako silti vaikka mies lähtisi ja jäisi yh:ksi. Tai jos syntyisi erityislapsi joka on tavallista työläämpi.
Nuo muut kyllä luonto järjestää, kyllä se side omaan lapseen syntyy. Muutenkin koko tämmöienn valtavan varmuuden tarve on jotain outoa nykyajan liikaa suunnittelua. Iät ja ajat lapsia on vaan tullut, koska seksiä on haluttu, ja ennen ehkäisyä siitä on seurannut lapsia. Useimmat on silti valtavasti rakastaneet lapsiaan ja tehneet kaikkensa näiden puolesta, vaikeissakin oloissa.
Itse olen valitettavasti kokenut sen, että pitkään harkitun vauvan synnyttyä toinen totesi, ettei olekaan kivaa tämä pikkulapsi-perheen elämä.
Lapseni on maailman rakkain, ja olisin voinut miettiä muutamankin lapsen hankkimista, mutten ole valmis enää ottamaan sitä yksinjäämisen riskiä. Eli jos menisin nyt uuteen parisuhteeseen jossa toinen toivoisi yhteisen lapsen hankkimista, niin en missään nimessä suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
"Tykkäänkö omista lapsistani vielä 3v kuluttua? Jaksanko olla hyvä vanhempi? No en tiiä mut katotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu."
Lapset ansaitsevat parempaa."
Minusta noista oikeastaan ainoa relevantti kysymys on tuo jaksanko. Varsinkin jos on elämässä haasteita muutenkin, kannattaa harkita pystyykö tosiaan huolehtimaan lapsesta, jaksaako. Ja jaksaako silti vaikka mies lähtisi ja jäisi yh:ksi. Tai jos syntyisi erityislapsi joka on tavallista työläämpi.
Nuo muut kyllä luonto järjestää, kyllä se side omaan lapseen syntyy. Muutenkin koko tämmöienn valtavan varmuuden tarve on jotain outoa nykyajan liikaa suunnittelua. Iät ja ajat lapsia on vaan tullut, koska seksiä on haluttu, ja ennen ehkäisyä siitä on seurannut lapsia. Useimmat on silti valtavasti rakastaneet lapsiaan ja tehneet kaikkensa näiden puolesta, vaikeissakin oloissa.
Ennen 1960-lukua ei ollut ehkäisyä yleisesti saataville.
On absurdia verrata esim. 1800-luvulla eläneeseen isoisoisoisomummoon joka sai 15 lasta. Heillä ei ollut vaihtoehtoja eikä tietoa paremmasta. Lisäksi kuinka paljon lapsia syntyi ilman suostumusta menneinä vuosisatoina?
Nykyään on enemmän valinnanvaraa ja siitä seuraa vastuu. Oman vastuun kieltäminen sillä että keskiajalla ei ollut e-pillereitä ja sterilisaatiota, on kummallista. Ei syntyvää lasta kiinnosta se mitä keskiajalla tai kivikaudella on tapahtunut vaan se että vanhemmat ovat halunneet hänet 100% ja tekevät kaikkensa hänen eteensä.
Yhdyn pariin kommenttiin, joissa todetaan, että naisen kannattaa hankkia lapsi/a vain, jos on 100%:en varma, että haluaa ja pystyy olemaan totaali-yh tai naimisissa oleva totaali-yh, jonka mies on vain yksi passattava lisää.
Vaikka parisuhde olisi miten hyvä, se saattaa muuttua aivan päinvastaiseksi lapsen myötä. Miehet haluavat kaikenlaisia asioita usein vain siksi, että muillakin on ja/tai asia x "kuuluu" olla tietyssä iässä, mutta vastuunkanto niistä jää naiselle, jos mies on parisuhteessa.
Olen itse hyvin samanlainen kuin ap: äitiys ei ole koskaan isommin houkutellut, en osaa olla, enkä viihdy lasten kanssa. Olen itroverrti ja tarvitsen paljon hiljaisuutta ja omaa aikaa, enkä haluaisi luopua rakkaista harrastuksistani lapsen takia. Miehelle tein heti suhteen alussa selväksi, että lapsia jos haluaa, minun kanssa niitä ei tule. Olen valmis tekemään kompromisseja monissa asioissa, mutta tässä en.
Meillä on yhteisiä lemmikkejä ja niiden myötä on käynyt kyllä hyvin selväksi, että yksin olisin lapsestakin vastuussa, jos sellainen olisi tähän suhteeseen syntynyt. Mies on kyllä hyvin eläinrakas, mutta kaikki jokapäiväinen vaiva ja vastuu on yksin minun. Näin se menee monen lapsirakkaan ja lapsia haluavankin miehen kohdalla: niiden kanssa on kiva bondata joku 5-10 minuuttia päivässä, kun kännykän ja television tuijottamiselta joutaa, mutta muun ajan ne ovat yksin naisen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä yllä olevan kommentin kanssa.
Naisen on oltava täysin varma lapsen hankkimisesta, jos sen haluaa hankkia. Ensinnäkin, raskaus on terveydelle usein jonkinlainen uhraus. Mies ei joudu elämään niiden asioiden kanssa lopun elämäänsä - nainen joutuu. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että äiti joutuu ottamaan lapsesta 60-70% vastuuta hyvässäkin parisuhteessa ja valitettavasti varsin yleisessä tilanteessa vastuu on jossain kohtaa 100%.
Mies voi hankkia lapsen meiningillä että "katsellaan mitä tästä tulee", mutta nainen ei voi. Naisella on paljon enemmän pelissä.
Siksi naisen tulee olla varma. Muuten jos raskauden tai synnytyksen tai lapsen kasvattamisen aikana tulee jotain sellaista vaikeaa, jota on vaikea hyväksyä, muuttuu elämä varsin sietämättömäksi katkeruuden kanssa eläessä. Naisen täytyy olla sitoutunut lapsen hankkimiseen - tuli mitä tuli.
Jos et usko, että haluaisit elämää kahdestaan lapsen kanssa etkä usko että selviytyisit siitä ilman katkeruutta, niin älä hanki lapsia.
Jos uskot, että kykenet elämään myös kahdestaan lapsen kanssa tarvittaessa, koet että elämän muut ilot ja muut itselle tärkeät asiat ovat uhrattavissa noin 10-18 vuodeksi eikä niistä luopuminen ole suurikaan uhraus sinulle ja lisäksi olet valmis käyttämään ison osan aikuisuudestasi siihen iloon ja suruun mitä lasten kanssa tulee, niin kannattaa hankkia lapsi.
Muista että jos teet lapsen, mies voi olla kelvoton isä, lähteä kokonaan lätkimään tai vaikka kuolla. Lasta et saa tekemättömäksi.
Älä siis tee lapsia toisen mieliksi. Muuta neuvoa en osaa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa vaan rohkeasti uudelle elämälle mahdollisuus! Vanhemmuuteen saa kasvaa yhdessä lapsen kanssa.
Aika lapsivihamielisiä kommentteja täällä. Kummallinen käsitys miesten kelvottomuudesta tosi vahva myös. Oikeasti valtaosa isistä on ihan mahtavia! Tottakai on niitä lusmuja myös, mutta onneksi ovat pieni vähemmistö. (Paitsi täällä palstalla jossa kaikki miehet on sikoja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.
- Melko usein kuulee jonkun kipuilevan lapsettomuutensa kanssa. Etenkin jos mahdollisuus olisi ollut olemassa, mutta aika on ajanut ohi. Myöhäistä enää edes haaveilla.
Varmasti se on paljon myös kulttuurista johtuva asia. Joka tapauksessa kuitenkin useimpien ihmisten kohdalla oma perhe on suuri rikkaus elämässä. Lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä.
Lapsia katuu jopa n. 20 % vanhemmista ihan länsimaissa. Yleistä se siis on. Ei näistä asioista kukaan puhu ääneen stigman vuoksi.
Bullshit!!
"Maailmanlaajuiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuutta katuu muutama prosentti vanhemmista" Kertoo nopea googletus
Ei kannata pelkästään miehen iloksi hankkia lapsia, kun mikään ei takaa parisuhteen jatkumista.
Pitää elää itsensä näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsivihamielisiä kommentteja täällä. Kummallinen käsitys miesten kelvottomuudesta tosi vahva myös. Oikeasti valtaosa isistä on ihan mahtavia! Tottakai on niitä lusmuja myös, mutta onneksi ovat pieni vähemmistö. (Paitsi täällä palstalla jossa kaikki miehet on sikoja)
Mutta yksittäistapauksessa ei lohduta, että suuri osa isistä on kunnollisia, jos omalle kohdalle osuukin lusmu. Siksi siihen vaihtoehtoon on hyvä varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät vain kerran. Sinun elämäsi on tässä ja nyt! Pitää uskaltaa tehdä asioita. Onnellinen ja hyvä elämä ei tapahdu sillä tavalla, että pyrkii välttelemään uusia haasteita. Kyllä sinä lapsen kanssa pärjäät ihan siinä missä miljoonat muutkin ihmiset.
Ei lapsen hankkiminen ole mikään haaste/tehtävä vaan vapaaehtoinen valinta.
Ymmärsit väärin. Elämänfilosofiana ei kannata elää elämäänsä pelkästään helppoa elämää tavoitellen. Silloinhan päätyisi helppouden vuoksi asumaan vaan pienessä kerrostalokämpässä vuokralla sossupummina. Mitään ei tarttis tehdä eikä mistään kantaa vastuuta. Köllötellä vaan joutilaana sohvalla päivästä toiseen vailla huolta huomisesta. Tämä ei kuitenkaan tee ihmistä onnelliseksi vaan päin vastoin ajaa masennukseen. Minusta omassa perheessä ja lapsissa on vähän samanlainen piirre. Lapsista on hirmuisesti huolta ja vaivaa, mutta se juuri tekee elämästä aidosti elämisen arvoista! Samalla tapaa kuin hyvä parisuhde vaatii työtä. Kuitenkin näihin asioihin kannattaa panostaa ja nähdä se vaiva. Tietysti jokainen voi itse päättää mikä on oman elämän tarkoitus. Ei kaikkien ole pakko haluta parisuhdetta tai lapsia. Kannattaa kuitenkin miettiä mitä omalta elämältään haluaa. Ettei jää vain yksin sinne sohvalle masentumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsivihamielisiä kommentteja täällä. Kummallinen käsitys miesten kelvottomuudesta tosi vahva myös. Oikeasti valtaosa isistä on ihan mahtavia! Tottakai on niitä lusmuja myös, mutta onneksi ovat pieni vähemmistö. (Paitsi täällä palstalla jossa kaikki miehet on sikoja)
Mutta yksittäistapauksessa ei lohduta, että suuri osa isistä on kunnollisia, jos omalle kohdalle osuukin lusmu. Siksi siihen vaihtoehtoon on hyvä varautua.
Elämässä kannattaa varautua ylipäätään. Vaikka olisi lapsella täydellinen isä/äiti niin se voi kadota silmänräpäyksessä vaikka auto-onnettomuudessa. Ei tarvitse elää pelossa, mutta hyvä tiedostää ettei mikään ole sataprosenttisen varmaa. Elämässä on pakko pystyä luottamaan siihen, että siivet kantaa. Kyllä sitä aina jollain konstilla pärjää! Jokaisen elämässä varmasti tulee jossain vaiheessa vastoinkäymisiä. Niistä päästään yli ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.
- Melko usein kuulee jonkun kipuilevan lapsettomuutensa kanssa. Etenkin jos mahdollisuus olisi ollut olemassa, mutta aika on ajanut ohi. Myöhäistä enää edes haaveilla.
Varmasti se on paljon myös kulttuurista johtuva asia. Joka tapauksessa kuitenkin useimpien ihmisten kohdalla oma perhe on suuri rikkaus elämässä. Lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä.
Lapsia katuu jopa n. 20 % vanhemmista ihan länsimaissa. Yleistä se siis on. Ei näistä asioista kukaan puhu ääneen stigman vuoksi.
Bullshit!!
"Maailmanlaajuiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuutta katuu muutama prosentti vanhemmista" Kertoo nopea googletus
Saksassa mitattu 19-20%. Myös muualla maailmassa yli 10% lukuja, esim Puolassa.
Kannattaa kuunnella miestä, yleensä ne ovat vaimoja viisaampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.
- Melko usein kuulee jonkun kipuilevan lapsettomuutensa kanssa. Etenkin jos mahdollisuus olisi ollut olemassa, mutta aika on ajanut ohi. Myöhäistä enää edes haaveilla.
Varmasti se on paljon myös kulttuurista johtuva asia. Joka tapauksessa kuitenkin useimpien ihmisten kohdalla oma perhe on suuri rikkaus elämässä. Lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä.
Lapsia katuu jopa n. 20 % vanhemmista ihan länsimaissa. Yleistä se siis on. Ei näistä asioista kukaan puhu ääneen stigman vuoksi.
Bullshit!!
"Maailmanlaajuiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuutta katuu muutama prosentti vanhemmista"
Saksassa mitattu 19-20%. Myös muualla maailmassa yli 10% lukuja, esim Puolassa.
Ei ole.
Ette kai te oikeasti usko tuollasia väitteitä, että joka viides äiti vihaa lapsiaan. Olette ihan sairaita!
Päätös olisi hyvä tehdä nopeasti. Kysymys ei ole pelkästään sinusta. Miehenhän pitäisi löytää toinen nainen, jos haluaa lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Se vaan, että purjeveneen tai talon ostaminen ei ole loppuiän sitova päätös, josta on huolehdittava vaikka toinen yhtäkkiä hankkimisen jälkeen toteaisikin, että ei ollutkaan hänen juttunsa tällainen elämä.