Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on kuulkaa sellaiselle hyvä ominaisuus, joka on ollut kynnysmattona ikänsä. Minä en usko, että mikään terapia saa aikaan itsekkyyden syntymisen, vaan kyllä sillä yleensä on yhteyttä nimenomaan siihen syyhyn, miksu terapiaan on jouduttu. Oli se sitten epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin muu. Näihin yleisesti liittyy itsekeskeisyys.

Mitähän mahtaa tarkoittaa "ollut kynnysmattona ikänsä"? Kenen tai keiden kynnysmattona? 

Tuota ilmaisua käyttävät usein ihmiset, jotka kahmivat itselleen pientä tai isoa valtaa eivätkä sitten selviäkään paketista -> uhriutuminen ja marttyyripuhe. Toinen ryhmä on tietysti ihmiset, jotka jostain syystä eivät saa suutaan auki, mutta eihän se muiden ihmisten vika ole. 

Mutta onko itsekkyys ratkaisu kumpaankaan ongelmaan?

Mikä on oman itsekkyytesi määrä, jos et pysty hahmottamaan ongelmaa?

Olisi mahtavaa jos olisi olemassa jokin rekisteri tai tähdityssysteemi terapeuteillekin. Onhan se nyt käsittämätöntä, että jokaikiselle parturikampaajalleja kynsisalogille voi antaa julkista palautetta ja terveysasemia ja yksityisiä plastiikkakirurgiaklinikoita tähdittää GoogleMapsissa, mutta yksityisen palveluntuottajan tuottama psykoterapia on aivan hämärän peitossa ja ihmiset menee täysin arvalla ja omalla vaistolla valitsemaan ihmistä näin perustavaalaatua olevaan, yksityiseen ja potentiaalisesti vahingolliseen asiaan. Tälle todella täytyisi tehdä jotain. 

Ottaa päähän aivan sairaasti tällainen erikoistilanne yhden terveydenhuollon alan kohdalla. Kuka tällaisesta hyötyy?

Vierailija kirjoitti:

Olisi mahtavaa jos olisi olemassa jokin rekisteri tai tähdityssysteemi terapeuteillekin. Onhan se nyt käsittämätöntä, että jokaikiselle parturikampaajalleja kynsisalogille voi antaa julkista palautetta ja terveysasemia ja yksityisiä plastiikkakirurgiaklinikoita tähdittää GoogleMapsissa, mutta yksityisen palveluntuottajan tuottama psykoterapia on aivan hämärän peitossa ja ihmiset menee täysin arvalla ja omalla vaistolla valitsemaan ihmistä näin perustavaalaatua olevaan, yksityiseen ja potentiaalisesti vahingolliseen asiaan. Tälle todella täytyisi tehdä jotain. 

Ottaa päähän aivan sairaasti tällainen erikoistilanne yhden terveydenhuollon alan kohdalla. Kuka tällaisesta hyötyy?

 

Vähän ot, mutta kyllä tällaista luokitusta ja suosittelua tehdään paljonkin esim eri mt-aiheisissa ja nepsy-ryhmissä joissa ihmiset etsivät ammattilaisia. Suosittelen hakeutumaan vaikkapa omaa ongelmaa koskeviin Face-ryhmiin ja rohkeasti kysyä kokemuksia/suosituksia vaikkapa yksityisviestein. 

Minduu voisi antaa mahdollisuuden edes positiivisiin arvioihin. Kertoisi sekin jotain,  jos niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minduu voisi antaa mahdollisuuden edes positiivisiin arvioihin. Kertoisi sekin jotain,  jos niitä ei ole.

Facessa olen saanut ihan aiheellisia ja suora varoituksia esimerkiksi hörhöilevistä ammattilaisista. Minulle tuollainen on (siviilissäkin) aivan no go.

Tuttavani, jolla on aina ollut lämpimät välit lapsuuden perheeseen ja etenkin äitiinsä, löytyi traumaterapiassa kaikenlaista pahaa lapsuudesta, kylmää kohtelua ja jopa hyväksikäyttöä ja ties mitä. Hän katkaisi välit perheeseensä ja tätä ennen moitti äitiään ja isäänsä kohtelustaan yms. Hänen aikuiset lapsensakin ovat huolissaan hänen nykyisestä voinnistaan, minäkin olen.

Jos tuttavan terapian etäältä kommentoija menisi vaikka sinne valemuistojen uhrien keskusteluketjuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minduu voisi antaa mahdollisuuden edes positiivisiin arvioihin. Kertoisi sekin jotain,  jos niitä ei ole.

Facessa olen saanut ihan aiheellisia ja suora varoituksia esimerkiksi hörhöilevistä ammattilaisista. Minulle tuollainen on (siviilissäkin) aivan no go.

En ole somessa, mutta tällainen kiinnostaisi kovasti. Tiedätkö mitään muuta kanavaa missä tällaisia kävisi ilmi, esim. Jodelissa? Vai onko tässä jokin erikoisasema, että terapeuteista nimellä keskusteleminen olisi jotenkin kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani, jolla on aina ollut lämpimät välit lapsuuden perheeseen ja etenkin äitiinsä, löytyi traumaterapiassa kaikenlaista pahaa lapsuudesta, kylmää kohtelua ja jopa hyväksikäyttöä ja ties mitä. Hän katkaisi välit perheeseensä ja tätä ennen moitti äitiään ja isäänsä kohtelustaan yms. Hänen aikuiset lapsensakin ovat huolissaan hänen nykyisestä voinnistaan, minäkin olen.

Kaikki kuvittelevat, että minulla oli poikkeuksellisen hyvät ja tiiviit välit äitini kanssa. Siltähän se näytti. Oikeasti mitään tunnetason kohtaamista ei ollut enkä saanut turvaa edes lapsena. Kaikista perustarpeistani ei huolehdittu ja minuun kohdostui lapsuuskotona järjestelmällinen henkinen (jollain tasolla fyysinenkin) väkivalta, hylkäämisiä ja mykkäkoulua. Ruokailua rajoitettiin. Ei tuettu missään. En saanut osoittaa mitään tunnetta siitä, miten minua kohdeltiin

Olen aloittanut KELA terapian ja muut hoidot. Ihan jokainen  ammattilaistaho aina tekoälyä myöten on todennut lapsuusoloni vakavasti traumatisoiviksi.

En pysty puhumaan tästä kenellekään tutulleni, koska pelkään asenteen olevan juuri tuo, että olen yhtäkkiä seonnut päästäni näissä hoidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuttavan terapian etäältä kommentoija menisi vaikka sinne valemuistojen uhrien keskusteluketjuun. 

Missä sellainen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani, jolla on aina ollut lämpimät välit lapsuuden perheeseen ja etenkin äitiinsä, löytyi traumaterapiassa kaikenlaista pahaa lapsuudesta, kylmää kohtelua ja jopa hyväksikäyttöä ja ties mitä. Hän katkaisi välit perheeseensä ja tätä ennen moitti äitiään ja isäänsä kohtelustaan yms. Hänen aikuiset lapsensakin ovat huolissaan hänen nykyisestä voinnistaan, minäkin olen.

Kaikki kuvittelevat, että minulla oli poikkeuksellisen hyvät ja tiiviit välit äitini kanssa. Siltähän se näytti. Oikeasti mitään tunnetason kohtaamista ei ollut enkä saanut turvaa edes lapsena. Kaikista perustarpeistani ei huolehdittu ja minuun kohdostui lapsuuskotona järjestelmällinen henkinen (jollain tasolla fyysinenkin) väkivalta, hylkäämisiä ja mykkäkoulua. Ruokailua rajoitettiin. Ei tuettu missään. En saanut osoittaa mitään tunnetta siitä, miten minua kohdeltiin

Olen aloittan

Ja se ulospäin hyvältä näyttänyt suhde johtui siitä, etten ollut saanut itsenäistyä normaalisti plus minä olin se, joka piti huolta, ei toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani, jolla on aina ollut lämpimät välit lapsuuden perheeseen ja etenkin äitiinsä, löytyi traumaterapiassa kaikenlaista pahaa lapsuudesta, kylmää kohtelua ja jopa hyväksikäyttöä ja ties mitä. Hän katkaisi välit perheeseensä ja tätä ennen moitti äitiään ja isäänsä kohtelustaan yms. Hänen aikuiset lapsensakin ovat huolissaan hänen nykyisestä voinnistaan, minäkin olen.

Kaikki kuvittelevat, että minulla oli poikkeuksellisen hyvät ja tiiviit välit äitini kanssa. Siltähän se näytti. Oikeasti mitään tunnetason kohtaamista ei ollut enkä saanut turvaa edes lapsena. Kaikista perustarpeistani ei huolehdittu ja minuun kohdostui lapsuuskotona järjestelmällinen henkinen (jollain tasolla fyysinenkin) väkivalta, hylkäämisiä ja mykkäkoulua. Ruokailua rajoitettiin. Ei tuettu missään. En saanut osoittaa mitään tunnetta siitä, miten minua kohdeltiin

Olen aloittan

Haluaisin kuulla alapeukuttajilta kommentin, millä perustelevat alapeukkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuttavan terapian etäältä kommentoija menisi vaikka sinne valemuistojen uhrien keskusteluketjuun. 

En mene, mene itse. Tuo kertomani tilanne on todellinen ja erittäin raastava kaikille. Tämän henkilön vointi on käytännössä romahtanut tuon terapian myötä. Hyvä että näistä nykyään puhutaan avoimesti. Terapia ei todellakaan ole ihmisille aina hyväksi, se voi jopa vammauttaa ja tulehduttaa välit läheisiin ilman mitään syytä. 

Ymmärrätkö, että sinne terapiaan mennään, kun kunto on jo romahtanut ja terapiassa se huononee vielä liaää, kunnes lähtee paranemaan. Tuossa yleinen onnistuneen terapian kaari.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö, että sinne terapiaan mennään, kun kunto on jo romahtanut ja terapiassa se huononee vielä liaää, kunnes lähtee paranemaan. Tuossa yleinen onnistuneen terapian kaari.

Tunnen monta terapiassa kävijää tai käynyttä. Kaikki tuntevat nykyään. En tunne yhtään terapiassa parantunutta. Pari kokee parantuneensa, mutta käytös muuttunut niin sietämättömäksi, että eivät ole kovin haluttua seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö, että sinne terapiaan mennään, kun kunto on jo romahtanut ja terapiassa se huononee vielä liaää, kunnes lähtee paranemaan. Tuossa yleinen onnistuneen terapian kaari.

Tunnen monta terapiassa kävijää tai käynyttä. Kaikki tuntevat nykyään. En tunne yhtään terapiassa parantunutta. Pari kokee parantuneensa, mutta käytös muuttunut niin sietämättömäksi, että eivät ole kovin haluttua seuraa.

Heillä saattaa olla uutta, parempaa, seuraa, jossa ovat haluttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuttavan terapian etäältä kommentoija menisi vaikka sinne valemuistojen uhrien keskusteluketjuun. 

Missä sellainen on?

Täällä joku sanoi tehneensä sellaisen erikseen, että voivat rauhassa puhua aiheesta, mutta en nyt itse löytänyt ainakaan tuoretta sellaista. Muutamia vanhempia kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani, jolla on aina ollut lämpimät välit lapsuuden perheeseen ja etenkin äitiinsä, löytyi traumaterapiassa kaikenlaista pahaa lapsuudesta, kylmää kohtelua ja jopa hyväksikäyttöä ja ties mitä. Hän katkaisi välit perheeseensä ja tätä ennen moitti äitiään ja isäänsä kohtelustaan yms. Hänen aikuiset lapsensakin ovat huolissaan hänen nykyisestä voinnistaan, minäkin olen.

Se, että lapsella on lämpimät välit äitiinsä, ei vielä tarkoita yhtäön mitään. Etenkin alkoholistiäitien pojilla on usein lämmin suhde äitiinsä. Mutta jos heidän mielenterveytensä aiheuttaa ongelmia ja haluavat hoitoa, siellä äitisuhteen epäterveys nousee esiin.

Kysyn vielä, miten varhaislapsuudessa tapahtuneeseen (myös vanhemmat traumatisoineen) tapahtumaan liittyvä valemuisto voi auttaa ihmistä selviä traumastaan? Valemuiston jauhaminen terapiassa... Eikö parempi olisi totuus, jossa siinäkin on jauhamista.

Lapselleni on vanhemmista riippumatta ja vanhempien vuoksi tapahtunut niin hirveitä asioita, että oksettaa vaihdevuosissaan itselleen lapsuustrauman keksineet naiset: "kun todellista tunnesidettä ei koskaan ollut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että vointisi etenee tuohon tyyliin vaikka kuka tekisi mitä, koska et ymmärrä, että sun elämä, sun pitää tehdä se muutos. Ei sitä voi kukaan valmiina pöytääsi kantaa.

Höpö höpö. Tuo on juuri sitä mitä jo useampi kymmenen vuotta sitten kriittisissä tutkimuksissa pidettiin psykodynaamisen eräinä ongelmina, determinismi ja liika keskittyminen potilaan omaan psyyken rakenteeseen tilanteissa, joissa kyse on ulkoisista olosuhteista.

Tämä. En ole koskaan ymmärtänyt minkä takia minun pitäisi syödä mielialalääkkeitä masennukseen ja Psykoosi lääkkeitä pieninä annostuksina uneen kun herään selkäkipuun mitä ei suostuta tutkimaan eikä antamaan hoitoa siihen. Myöskään elämäntilanteeni ei parane terapialla, enkä kyllä sitä saisikaan koska ei ole itsellä varaa. Jos saisin töitä joista saa riittävän toimeentulon tai sitten eläkkeen, joku hoitaisi vammaisen aikuisen lapseni asioita, sekä sairauteni ensinnäkin tutkittaisiin, ja annettaisiin oikea hoito, niin en olisi masentunut enkä loppuun kulutettu uupunut ihmisraunio 🤷