Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on kuulkaa sellaiselle hyvä ominaisuus, joka on ollut kynnysmattona ikänsä. Minä en usko, että mikään terapia saa aikaan itsekkyyden syntymisen, vaan kyllä sillä yleensä on yhteyttä nimenomaan siihen syyhyn, miksu terapiaan on jouduttu. Oli se sitten epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin muu. Näihin yleisesti liittyy itsekeskeisyys.

Mitähän mahtaa tarkoittaa "ollut kynnysmattona ikänsä"? Kenen tai keiden kynnysmattona? 

Tuota ilmaisua käyttävät usein ihmiset, jotka kahmivat itselleen pientä tai isoa valtaa eivätkä sitten selviäkään paketista -> uhriutuminen ja marttyyripuhe. Toinen ryhmä on tietysti ihmiset, jotka jostain syystä eivät saa suutaan auki, mutta eihän se muiden ihmisten vika ole. 

Mutta onko itsekkyys ratkaisu kumpaankaan ongelmaan?

Tämä ketju on kyllä mennyt jo kokonaan pilalle kun tänne ilmestyi noita syyllistäviä ja tunnekylmiä tampioita kommentoimaan oikein joukolla. Henkistä väkivaltaa jossa yritetään päästä ahdistuneiden ihmisten ihon alle, ihan ajankuluksi kotisohvalta. On kyllä aikamoinen moraalinen rappio. Arkena oli ihan hyvää menoa. Itsesuojeluvaistoisena on parempi lakata seuraamasta keskustelua ja koittaa löytää hyvä keskusteluympäristö muualta kun itse aihe on näin herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko tutustunut erityisherkkyyteen?

"Erityisherkkyys" 😂 suurinta 💩 ikinä

No ei todellakaan ole. Psykiatrian erikoislääkärin laatimassa B-lausunnossani on siitä lausunto, joten enpä uskoisi, että sitä sinne huvikseen kirjoitettaisiin. 

Voi kuule, ne kirjoittelee sinne ihan mitä vaan. Ja nykyäänhän potilas voi netistä tai jopa tekoälyltä opiskella vuorosanat haluamaansa diagnoosiin. Jollakin tapaa hullu toki on, jos haluaa psykiatrian diagnoosin.

Kyllä siinä joku diagnoosi on aiheellinen, jos haluaa saada itselleen mt-diagnoosin opettelemalla vuorosanoja tekoälyn kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei terapiasta ole hyötyä ainakaan älykkäille ihmisille.

Nimenomaan älykkäille ja motivoituneille on hyötyä, koska heillä on kyky itsereflektioon ja osaavat oivaltaa asioita ja siirtää ne elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni meni kaksi ja puoli vuotta akuutissa terapiassa, mihin minulla oli mahdollisuus. Sitten olin valmis aloittamaan KELA-psykoterapian.



Tähän vain sellainen huomio, että "kaksi vuotta" ja "akuutti" eivät kyllä mahdu samaan lauseeseen. Akuutti on äkillinen, lyhytkestoinen [kriisi/terapia/sairaus]. 

Ok. Kaksi vuotta meni äkillisesti syntyneen PTSD-trauman hoitoon. Sen yhteydessä nousi pinnalle kehitysvaiheen koko elämän kestäneet traumat ja muut elämää vaikeuttaneet ongelmat, joita sitten on alettu käsitellä KELA:n kuntoutuspsykoterapiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle terapia on max se 3v eikä mikään  vuosien kriisiterapia ole tosiaankaan mahdollista omakustanteisesti. Kela voi korvata psykoterapiaa myös vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Työelämässä oleville sitä ei juurikaan myönnetä ja harvoin muillekaan. Käytännössä sekään ei jatku loputtomiin.

Suurin syy terapian epäonnistumiselle on, että ihminen näkee pahoinvoinnin syyt jatkuvasti itsensä ulkopuolella ja kuvittelee toisen henkilön voivan ratkaista ongelmat, joihin hänen tulisi löytää itse toimivat ratkaisut. Petytään siihen, ettei terapeutti ole mikään taikuri, joka ratkaisee ongelmat. Vähän sama kuin uskosi jonkun pillerin korjaavan monimutkaiset elämän haasteet.

Osalla ihmisistä voi liittyä psykoterapiaan epärealistisia odotuksia. Harvoinhan käy niin, että läpi elämän mukana kulkeneet ongelmat ja vaikeudet poistuvat kokonaan. Kyse on ennemminkin omasta suhtautumistavasta itseen, omiin ongelmii

Käsittääkseni r aiskauksen uhreille on tarjolla terapiaa kolmannen sektorin maksamana. 

Itse olen käynyt taideterapiaa ilmaiseksi kohderyhmälleni suunnatun yhdistyksen kautta ja rahoitus tuli Veikkaukselta tai jostain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika moni terapeutti näkee potilaistaan kaikenlaista mitä ei voi sanoa ääneen, koska totuus olisi liian rankka. Siksi on taiteiltava siinä rajapinnassa, mihin voi potilasta turvallisesti viedä niin, ettei romauta häntä kokonaan.

Minulla oli julkisella puolella sellainen psykologi. joka pamautti suoraan mitä ajatteli minusta tai asioista. Osa meni väärin ja piti oikaista hänelle totuus. Parin kerran jälkeen jo meinasin lopettaa mutta kyse oli lyhytterapiasta kävin loppuunasti.  Ja aluksi oli tyly minua minua kohtaan, mutta kun epäröin jatkaa, muuttui ystävällisemmäksi minua kohtaan. Tuollaista töykeyttä koin myös julkisen puolen psykiatrisista sairaanhoitajista. Heille ei mitään väliä miten asiakasta kohtelee.

En päässyt Kelan kuntoutusterapiaan, vaikka olisin halunnut. En tiedä saako maksavana asiakkaana myös asiallista kohtelua.

Maksavana asiakkaana saa itse valita hoitotahonsa, joten voi vaihtaa paikkaa, jos alkaa saada epäasiallista kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutullani oli terapiaa määrätty hoidoksi. Ei kuulemma julkisella järjestetä ja määrättiin hakemaan terapeutti netistä. Sai toki Kela korvausta kun julkinen määrännyt hoidoksi. Hieman ihmettelin kuvioita kun onneksi tuo henkilö oli TT tuen varassa ja sai tuon omavastuun Kelan piikkiin, mutta ihmettelin, että mitä sitten muut? Omavastuu oli aina 50€ käynti ja tuohan meni silloin omasta pussista jos ei TT tuki asiakas? Käyntejä piti olla 2 kuukaudessa niin aika kalliiksi tulee terapia.jos joituu itse maksamaan? 

Tuolle  henkilölle määrättiin masennuslääkkeet vaikka diagnoosi ei ollut masennus? Outoa. No kun terapia loppui, ei loppunut lääkitys. Itseasiassa lääkityksen oli määrännyt joku HUS:issa ihan parin käynnin jälkeen ja eihän terapeutille kuulu lääkitykset, eikä ottanut niihin kantaa. 



No henkilö on ottanut siis lääkkeitä monta vuotta putkeen, eikä mitään kontaktia mihinkään lääkityksen ja diagnoosin osalta. 



Ihmettelin tuota ja kehoitin varaamaan ajan lääkäriin aiheesta. Lääkäri oli sanonut että ei voi lopettaa lääkkeitä ilman terapiaa mutta ei kertonut,  missä terapiaa tarjotaan. Tuo tyyppi on osa-aikaisessa työssä ja ei hänellä ole varaa maksaa mitään 50€ terapiskäynneistä sitäpaitsi, jos terveydenhuolto on määrätty julkiselta, sehän pitäisi olla maksutonta eli ei yksityiselle voi lähettää vaikka saisikin Kela korvausta?  Jotain mättää tuossa jutusssa ja pahasti?



 

Miten jollain voi olla masennuslääkkeet käytössä ilman, että on lääkäri tai hoitokontaktia mihinkään vuosiin? Ja kun menee kysymään siitä, niin vastataan lääkkeet tai terapia, mutta terapiaa ei tarjota? Tuo oli jo niin surkuhupaisaa että kamalaa. Oikeasti olen järkyttynyt koska läheinen ihminen. Olei ei siis mitään vahvoja lääkkeitä, mutta ei kai lääkkeitä saisi ottaa vuosikausia putkeen ilman hoitokontaktia? Olen kyllä kehottanut kysymään uudestaan että miten on. Ikuisestiko tuo resepti uusitaan tuosta vaan? 

Olet todellakin asian ytimessä ja tuo on mielestäni ihan järkyttävää, miten heikolla tolalla mielenterveyden hoito on, vaikka se johtaa työkyvyttömyyteen, somaattisiin sairauksiin ja inhimilliseen kärsimykseen.

Kun henkilö on riittävän sairas, hänet siirretään työkyvyttömyyseläkkeelle ilman terapiaa ja annetaan mt-palveluiden puolelta mielialalääkitys ja kirjataan potilas ulos. Sitten terveyskeskuslääkäri uusii reseptit vuodesta toiseen. Vaikka lääkkeet kehittyvät koko ajan ja uusia lääkkeitä keksitään, voi henkilöllä olla ollut stabiili lääkitys vaikka 15 vuotta. Se toimii sen verran, että ihminen pysyy hengissä ja jaksaa juuri ja juuri nousta sängystä tai elää erittäin supistettua elämää. 



Olen itse myös tällaisen henkilön läheinen, mutten omainen. Olen yrittänyt saada häntä pyytämään terveyskeskuslääkäriltä lähetteen psykiatrisen puolen konsultaatioon, missä katsottaisiin lääkitykset päivän tasalle. Tällä henkilöllä ainakin on SSRI/ SNRI, unilääkkeet ja rauhoittavat, että ei kai tuon vahvempia oikeastaan ole, ellei saa opiaatteja, mutta niitä lienee kirjoitetaan vain kipuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutullani oli terapiaa määrätty hoidoksi. Ei kuulemma julkisella järjestetä ja määrättiin hakemaan terapeutti netistä. Sai toki Kela korvausta kun julkinen määrännyt hoidoksi. Hieman ihmettelin kuvioita kun onneksi tuo henkilö oli TT tuen varassa ja sai tuon omavastuun Kelan piikkiin, mutta ihmettelin, että mitä sitten muut? Omavastuu oli aina 50€ käynti ja tuohan meni silloin omasta pussista jos ei TT tuki asiakas? Käyntejä piti olla 2 kuukaudessa niin aika kalliiksi tulee terapia.jos joituu itse maksamaan? 

Tuolle  henkilölle määrättiin masennuslääkkeet vaikka diagnoosi ei ollut masennus? Outoa. No kun terapia loppui, ei loppunut lääkitys. Itseasiassa lääkityksen oli määrännyt joku HUS:issa ihan parin käynnin jälkeen ja eihän terapeutille kuulu lääkitykset, eikä ottanut niihin kantaa. 



No henkilö on ottanut siis lääkkeitä monta vuotta putk

 

Homma menee ihan juuri niin, että jos joutuu tk-eläkkeelle, tippuu siitä paskasta mt-hoidostakin ulos, eikä ole enää oikeutettu edes kuntoutusterpiaan. Käytännössä jos näin toimitaan nuoren ihmisen kohdalla, on peli menetetty. Noin pääsääntöisesti myös koko julkisen puolen psykiatrinen hoito on pelkkää pelleilyä. Tilanne on silkkaa katastrofia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on kuulkaa sellaiselle hyvä ominaisuus, joka on ollut kynnysmattona ikänsä. Minä en usko, että mikään terapia saa aikaan itsekkyyden syntymisen, vaan kyllä sillä yleensä on yhteyttä nimenomaan siihen syyhyn, miksu terapiaan on jouduttu. Oli se sitten epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin muu. Näihin yleisesti liittyy itsekeskeisyys.

Mitähän mahtaa tarkoittaa "ollut kynnysmattona ikänsä"? Kenen tai keiden kynnysmattona? 

Tuota ilmaisua käyttävät usein ihmiset, jotka kahmivat itselleen pientä tai isoa valtaa eivätkä sitten selviäkään paketista -> uhriutuminen ja marttyyripuhe. Toinen ryhmä on tietysti ihmiset, jotka jostain syystä eivät saa suutaan auki, mutta eihän se muiden ihmisten vika ole. 

Mutta onko itsekkyys ratkaisu kumpaankaan ongelmaan?

Kyseessä ei ole itsekkyys, kun omanarvontunnoton ihminen saa itselleen rakennettua omanarvontunnon. Totta kai se näkyy muutoksena ympäristöön, kun tämä ihminen alkaa olla kuten kuka tahansa muukin. 

Kynnysmattona on ensin oltu lapsuuskotona sitten ystävyyssuhteissa, työsuhteissa (pomo, kollegat),  parisuhteissa, luottamustehtävissä jne jne. On ihmisiä, jotka käyttävät tilannetta tietoisesti hyväkseen (samanlaiset ihmiset kuin ne, jotka ovat tilanteen lapsuuskodissa luoneet) sekä niitä, joiden kanssa tilanne ajautuu siihen vahingossa, kun kynnysmatto ei ymmärrä, että hänellä saa olla rajat ja omat tarpeet. 

Kynnysmatto ja itsekäs hyväksikäyttäkä ovat kuin toisiinsa sopivat palaset. Hyväksikäyttäjä on se, joka aktiivisesti etsii sitä palasta, jonka saa sopimaan itseensä mahdollisimman hyvin. Kynnysmatto taas ei tajua mistään mitään, mutta tuntuu tutulta. 

Marttyyri ei ole aito kynnysmatto vaan narsisti, joka uhrautuu. Kynnysmatoista kasvaa terapiassa varsin usein hyvin toimivia ihmisiä, joiden elämänlaatu nousee suuresti ja pystyvät toimimaan jatkossa paremmin ja tasapuolisemmin ihmissuhteissa ja oppivat pistämään riman oikealle korkeudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutullani oli terapiaa määrätty hoidoksi. Ei kuulemma julkisella järjestetä ja määrättiin hakemaan terapeutti netistä. Sai toki Kela korvausta kun julkinen määrännyt hoidoksi. Hieman ihmettelin kuvioita kun onneksi tuo henkilö oli TT tuen varassa ja sai tuon omavastuun Kelan piikkiin, mutta ihmettelin, että mitä sitten muut? Omavastuu oli aina 50€ käynti ja tuohan meni silloin omasta pussista jos ei TT tuki asiakas? Käyntejä piti olla 2 kuukaudessa niin aika kalliiksi tulee terapia.jos joituu itse maksamaan? 

Tuolle  henkilölle määrättiin masennuslääkkeet vaikka diagnoosi ei ollut masennus? Outoa. No kun terapia loppui, ei loppunut lääkitys. Itseasiassa lääkityksen oli määrännyt joku HUS:issa ihan parin käynnin jälkeen ja eihän terapeutille kuulu lääkitykset, eikä ottanut niihin kantaa. 



No hen

Homma menee ihan juuri niin, että jos joutuu tk-eläkkeelle, tippuu siitä paskasta mt-hoidostakin ulos, eikä ole enää oikeutettu edes kuntoutusterpiaan. Käytännössä jos näin toimitaan nuoren ihmisen kohdalla, on peli menetetty. Noin pääsääntöisesti myös koko julkisen puolen psykiatrinen hoito on pelkkää pelleilyä. Tilanne on silkkaa katastrofia.

Ja sitten taas, jos ei joudu/pääse tk-eläkkeelle, vaan on kuntoutustuella, sitä annetaan liian lyhyissä pätkissä, mikä hidastaa paranemista ja pahimmillaan estää sen (tästä on aika tuore tutkimus, että hidastaa jopa fyysisistä sairauksista parantumista). Ja kun on kuntoutustuella, monelta puuttuu taloudellinen mahdollisuus KELA-terapiaan tulojen supistuttua palkasta pienemmäksi päivärahaksi. Kaiken järjen mukaan tuohon kuntoutuspakettiin pitäisi kuulua se, että ihmisen saatavilla on tarvittava hoito. Miten se kuntoutuminen muuten voi tapahtua?

Itse otan kuntoutustuet kipurahoina järkyttävästä psykiatrisesta "hoidosta". Olen tehnyt kyllä töitäkin. Ja sehän risoi psykiatria kun minunhan pitäisi kehittää identiteetti mt-ongelmaisena :( ( voi voii

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä mennyt jo kokonaan pilalle kun tänne ilmestyi noita syyllistäviä ja tunnekylmiä tampioita kommentoimaan oikein joukolla. Henkistä väkivaltaa jossa yritetään päästä ahdistuneiden ihmisten ihon alle, ihan ajankuluksi kotisohvalta. On kyllä aikamoinen moraalinen rappio. Arkena oli ihan hyvää menoa. Itsesuojeluvaistoisena on parempi lakata seuraamasta keskustelua ja koittaa löytää hyvä keskusteluympäristö muualta kun itse aihe on näin herkkä.

Tuollaiset tyypit pitää vain ignoorata niin kyllästyvät ja poistuvat, kun jatkaa keskustelua, kuin heitä ei olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutullani oli terapiaa määrätty hoidoksi. Ei kuulemma julkisella järjestetä ja määrättiin hakemaan terapeutti netistä. Sai toki Kela korvausta kun julkinen määrännyt hoidoksi. Hieman ihmettelin kuvioita kun onneksi tuo henkilö oli TT tuen varassa ja sai tuon omavastuun Kelan piikkiin, mutta ihmettelin, että mitä sitten muut? Omavastuu oli aina 50€ käynti ja tuohan meni silloin omasta pussista jos ei TT tuki asiakas? Käyntejä piti olla 2 kuukaudessa niin aika kalliiksi tulee terapia.jos joituu itse maksamaan? 

Tuolle  henkilölle määrättiin masennuslääkkeet vaikka diagnoosi ei ollut masennus? Outoa. No kun terapia loppui, ei loppunut lääkitys. Itseasiassa lääkityksen oli määrännyt joku HUS:issa ihan parin käynnin jälkeen ja eihän terapeutille kuulu lääkitykset, eikä ottanut niihin kantaa. 



No hen

Nykyäähän julkisen puolen hoito on lähinnä oireiden lievitystä niillä ihmisillä, joiden kohdalla tavanomaiset hoidot eivät ole auttaneet. Ei sinne edes oteta niitä, jotja pärjäävät tavanomaisella hoidolla. Mutta eipä sielläkään pidetä loputtomiin. Psykiatriassa on rajattu määrä hoitomuotoja. Kun ne on käytetty, ne on käytetty. Vähän kuin minkä tahansa sairauden kohdalla. Ei niitä hoideta loputtomiin erikoissairaanhoidossa, vaan joskus hyväksytään tilanne ja pyritään realistiseen oireiden hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä mennyt jo kokonaan pilalle kun tänne ilmestyi noita syyllistäviä ja tunnekylmiä tampioita kommentoimaan oikein joukolla. Henkistä väkivaltaa jossa yritetään päästä ahdistuneiden ihmisten ihon alle, ihan ajankuluksi kotisohvalta. On kyllä aikamoinen moraalinen rappio. Arkena oli ihan hyvää menoa. Itsesuojeluvaistoisena on parempi lakata seuraamasta keskustelua ja koittaa löytää hyvä keskusteluympäristö muualta kun itse aihe on näin herkkä.

Ketju mennyt pilalle? Luultavammin täällä kritiikkiä esittävät psykiatrian uhrien omaiset, jotka vuosia ovat joutuneet seuraamaan, kuinka läheisestä on lääkityksen ja epäpätevän psykoterapian avulla tehty toimintakyvytön läjä. Kyllä se surettaa. Erityisesti jos kyseessä on alkujaan nuori ihminen, jolla elämä olisi ollut kauniina edessä. Jos vaikka olisi saanut hyvää toimintakyvyn palauttavaa lyhytterapiaa silloin kun se sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaus ensimmäisen kerran iskee.

Minulle on ihan sama, jos terapiasta elämäntehtävänsä tehneet 45+ naiset jauhavat kokemuksiaan keskenään. Sehän on kuin uususkonto. Eri asia on, kuuluuko yhteiskunnan maksaa, koska eiväthän nuo "parantua" halua.

Jos joku puhuu läheisestään noinkin epäkunnoittavasti kuin toimintakyvyttömänä läjänä ja siirtää vastuun täysin kaikesta oman perheen ulkopuolelle, nousee täällä kyllä iso rivi punaisia lippuja. Oikea lipputehdas. Jospa se masentunut ja toimintakyvytön oireilee sitä noin toksista kumppaniaan, kun elimistön ja mielen mitta on tullut täyteen. Se ei ole psykologian vika millään muotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku puhuu läheisestään noinkin epäkunnoittavasti kuin toimintakyvyttömänä läjänä ja siirtää vastuun täysin kaikesta oman perheen ulkopuolelle, nousee täällä kyllä iso rivi punaisia lippuja. Oikea lipputehdas. Jospa se masentunut ja toimintakyvytön oireilee sitä noin toksista kumppaniaan, kun elimistön ja mielen mitta on tullut täyteen. Se ei ole psykologian vika millään muotoa. 

OIkeastaan todistit kirjoitukseni juuri oikeaksi. Siinä oli kätevästi myös niputettu syyllisiksi läjäksi päätyneen tilanteeseen läheiset, perhe ja toksinen kumppani. Äitiä ei huomattu mainita.

Ymmärrän, että ihminen voi olla kriisissä avun tarpeessa. Monivuotisia terapioita, jotka vain heikentävät potilaan vointia, en ymmärrä. Kyllä se on psykologian vika, jos hoito ei toimi. Syöpähoidotkin lopetetaan tehottomina, jos syöpä vain leviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku puhuu läheisestään noinkin epäkunnoittavasti kuin toimintakyvyttömänä läjänä ja siirtää vastuun täysin kaikesta oman perheen ulkopuolelle, nousee täällä kyllä iso rivi punaisia lippuja. Oikea lipputehdas. Jospa se masentunut ja toimintakyvytön oireilee sitä noin toksista kumppaniaan, kun elimistön ja mielen mitta on tullut täyteen. Se ei ole psykologian vika millään muotoa. 

OIkeastaan todistit kirjoitukseni juuri oikeaksi. Siinä oli kätevästi myös niputettu syyllisiksi läjäksi päätyneen tilanteeseen läheiset, perhe ja toksinen kumppani. Äitiä ei huomattu mainita.

Ymmärrän, että ihminen voi olla kriisissä avun tarpeessa. Monivuotisia terapioita, jotka vain heikentävät potilaan vointia, en ymmärrä. Kyllä se on psykologian vika, jos hoito ei toimi. Syöpähoidotkin lopetetaan tehottomina, jos syöpä vain leviää.

Siellä ei ole kehdattu sanoa, että sinut jättämällä helpottaa eikä läheinen pääse voimaantumaan ennen kuin vetää itsensä irti läheisten vaikutuspiiristä. 

Vääränlainen terapeutti tai väärä terapiamuoto. Itse kävin psykodynaamisessa psykoterapiassa joka jäi kesken koska sairastuin terapian johdosta ahdistuneisuushäiriöön....

Kroonisen masennuksen takia menin terapiaan. Terapian loppumisesta on nyt lähes 10 vuotta ja sairastan edelleen ahdistuneisuushäiriötä. Olen kykyään tk-eläkkeellä

N40

Osa jää valitettavasti kierteeseen, jossa terapioiden ja hoitojen myötä löytyy aina vain lisää terapoitavaa ja hoidettavaa. On harhakäsitys, että psyykkisissä ongelmissa kehityskaari on aina nousujohteinen. Joskus vointi voi heittää häränpyllyä, vaikka käytettäisiin mitä hoitoja.

Yksi ongelma, joka nousi pintaan muutama vuosi sitten oli se, että psykoterapeutit ja muut hoitavat henkilöt ovat yleisesti vähintään keskiluokkaisesta taustasta. Näin ollen heillä ei ole välttämättä kovin hyvää kosketuspintaa alempien sosiaaliluokkien hyvin moninaisiin ongelmiin. Osalle ihmisistä sopisi rouheammasta taustasta oleva terapeutti. Tällöin voisi olla vähemmän kohtaamattomuutta.