Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta?
30.06.2025 |
Onko sinulla ollut ennen sosiaalisten tilanteiden pelko ja pääsit siitä yli? Mitä teit? Ja tiedetään, totta kai tiedän että sosialisoidu enemmän jne niin se menee yli , mutta kun itsellä kyse on käytännössä fobiasta on se käytännön toteuttaminen hyvin vaikeaa. Erakoiduin traumojen ja uupumuksen takia, joka oli jälkeenpäin katsottuna typerä virhe. En enää jaksa nykyistä elämääni jonka vuoksi fyysinen ja henkinen kuntoni on retuperällä. Nyt en edes uskalla mennä ulos lenkille, kun pelottaa loppupeleissä eniten oma paniikkireaktio minkä sosialisoituminen aiheuttaa. Saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta kai sitä joku on lusikoitakin pelännyt, vertaistuki tervetullutta.
Kommentit (98)
Altistusta hiljalleen. Aloita pienestä ja tiedosta ettei suhun kukaan kuitenkaan kiinnitä huomiota saati muistaisi seuraavana päivänä. Et ole niin tärkeä hahmo joidenkin randomien elämässä. Kuinka monta satunnaista ihmistä itse muistat vaikka viikon päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Altistusta hiljalleen. Aloita pienestä ja tiedosta ettei suhun kukaan kuitenkaan kiinnitä huomiota saati muistaisi seuraavana päivänä. Et ole niin tärkeä hahmo joidenkin randomien elämässä. Kuinka monta satunnaista ihmistä itse muistat vaikka viikon päästä?
Tässä on se ongelma, että asun niin piskuisesa paikassa, että kaikki tuntee muiden asiat paremmin kuin omansa. Se ehkä se ongelma onkin. Ei mua ahdista kaupungissa samalla tavalla kun ei tunne muita. T.ap
Vierailija kirjoitti:
Nuo on monesti sukurasitteisia ongelmia. Silloin niistä luultavasti kärsii, kun ne on kirjaimellisesti dna:ssa. Ainakin alempi kynnys saada oireita. Näin on omassa suvussa. Kouluaikoina oli usein vaikeaa kaikenlaisissa esiitymisissä ja esillä olossa. Intti tuntui alkuksi ylitsepääsemättömältä koska siellä joutuu juuri näihin esiintymis testeihin suuren porukan silmien alla, alokas aikana. Jotenkin sain ne tsempattua läpi ja loppuaika menikin hyvin kun sai pelot melko pitkälle voitettua. Työelämässä taas oireet palasi ja jouduin turvautumaan lääkkeisiin joilla sain taas homman haltuun. Nykyään oikeastaan nautin esillä olosta. Harrastukseni vuoksi myös esiinnyn usein. Joten aina on toivoa.
Joo, nää on kyllä selvästi mun suvussa. Hauska jotenkin että sillä dna:lla voi olla niin paljon merkitystä, mutta onneksi muutkin on pystynyt lieventämään tätä niin ehkä vielä mäkin. T.ap
Vierailija kirjoitti:
-Itseään tulee altistaa sosiaalisille tilanteille usein. Jos asioit kerran vuodessa tiskillä kaupassa, niin ei ihme, että ahdistaa entisestään. Kun säännöllisesti tekee jotain, niin huomaa, että ei tähän kuolekaan.
-Ota tavoitteeksi sosiaaliset kontaktit, joissa voi asioida vain hetken toisen ihmisen kanssa: asioita kaupan kassalla pikakassan sijaan, lainaat kirjastosta kirjan tiskiltä lainausautomaatin sijaan jne. Näin ei tarvitse jännittää, että tilanteessa pitäisi olla loputtoman pitkään.
Voimia sinulle, olet varmasti mitä ihanin ihminen, kunhan muut pääsevät tutustumaan sinuun! :)
Kiitos, ihanasti sanottu! Täytyisi tosiaan koittaa, aluksi se varmaan on vaan vaikeinta kun tuntuu olevan ihan loppu kun kaikki tilanteet tuntuu ponnistelulta. T.ap
Kirjasuositus:
Tiia Minaya: Vapaudu sosiaalisesta jännittämisestä
Kyseisellä henkilöllä on myös verkkokurssi jännittämisen helpottamiseen, itse sen just kävin. Ei mikään taikatemppu, että olisin nyt sen käytyä vapautunut jännittämisestä täysin, mutta antoi paljon uusia keinoja jännityksen hallintaan ja uutta ajateltavaa, myös tuohon että tässäkin ketjussa suositeltu "altistuminen" ei välttämättä toimi, ainakaan heti ensimmäisenä keinona, vaan olisi hyvä olla apukeinoja itsensä ja kehonsa rauhoittamiseen jo ENNEN altistusta.
Mutta lue ny se kirja vaikka ensin. Tsemppiä, et tosiaan oo ainoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä on myös hieman auttanut progressiivinen rentoutus. Pitäisi vaan muistaa tehdä säännöllisesti. YouTubesta löytyy ohjattu video.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Itseään tulee altistaa sosiaalisille tilanteille usein. Jos asioit kerran vuodessa tiskillä kaupassa, niin ei ihme, että ahdistaa entisestään. Kun säännöllisesti tekee jotain, niin huomaa, että ei tähän kuolekaan.
-Ota tavoitteeksi sosiaaliset kontaktit, joissa voi asioida vain hetken toisen ihmisen kanssa: asioita kaupan kassalla pikakassan sijaan, lainaat kirjastosta kirjan tiskiltä lainausautomaatin sijaan jne. Näin ei tarvitse jännittää, että tilanteessa pitäisi olla loputtoman pitkään.
Voimia sinulle, olet varmasti mitä ihanin ihminen, kunhan muut pääsevät tutustumaan sinuun! :)
Kiitos, ihanasti sanottu! Täytyisi tosiaan koittaa, aluksi se varmaan on vaan vaikeinta kun tuntuu olevan ihan loppu kun kaikki tilanteet tuntuu ponnistelulta. T.ap
Ole hyvä! Kun arki tuntuu ponnistelulta, niin kannattaa edetä pienin askelin. Ja jos nykyisessä kotipaikassa tuntuu hankalalta lähteä liikkeelle, lähtisitkö bussilla/junalla/autolla lähimpään kaupunkiin käymään? Voisi olla helpompaa, kun saisi olla muualla kuin kotipaikkakunnalla.
Luota siihen, että ihmisistä suurin osa haluaa toisille hyvää - niin myös sinulle. <3
T. Tuo aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua auttaa lääkitys. SNRI, ilman sitä hankalaa jännitys
Vierailija kirjoitti:
Mullle sano kerran joku sukutapahtumassa että "sulla näyttää olevan epämukavaa" Eli tää näkyy myyös ulospäin
Tuttua, mullekin sano yks "sukulainen", ootpa hermona -ja sehän hermostuttaa enemmän
Se mies tykkäsi piereskellä vieraille kahvipöydässä... Olipa niin hauskaa joo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullle sano kerran joku sukutapahtumassa että "sulla näyttää olevan epämukavaa" Eli tää näkyy myyös ulospäin
Tuttua, mullekin sano yks "sukulainen", ootpa hermona -ja sehän hermostuttaa enemmän
Se mies tykkäsi piereskellä vieraille kahvipöydässä... Olipa niin hauskaa joo :(
Siis :(((
Kävisin ensi alkuun yksityisellä Psykiatrin vastaan otolla, ja julkisen psykiatrian polikliklinikalle
sen jälkeen(kun kuulemma kestää kauan päästä sinnekin )
Ellet ole onnekas jolla on aina rauhallinen/rauhallisia ystävä/ystäviä mukana, esim kahvilassa jne ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys ja terapia. Turvalliset ihmissuhteet mistä niitä sitten löytyykin.
Haluaisin yrittää ilman lääkitystä, tai no propralia kyllä käytänkin. Ironista, mutta myös terapiaan menemättömyys kuuluu sosiaaliseen välttämiseen. T. Ap
Miten olisi vertaistuki, ryhmäterapia jos sellaista on ? Itseltä lähti aikoinaan sairaalapelko isän vakavasti sairastuttua koska oli pakko vierailla. Sittemmin tein yli 20 v. työtä sairaalan osastoilla.
Kun kyse on supervoimasta, niin ohjeeksi annetaan siedätystä ja muuttumista erilaiseksi?
Miten esimerkiksi Teräsmies voisi päästä pois voimistaan?
Teidän ohjeilla se olisi että pitää kryptoniittiä kaulassa. Eli käytä alkoholia ja mene ihmisten ilmoille kärsimään huumaantuneena vastoin omaa luontoasi 24h olemaan joku muu kuin miksi olet syntynyt.
Olisko sellainen ohje hyvä että ei tarvitse päästä eroon siitä supervoimasta ja tee siitä itsellesi ammatti? Moni koditon on sosiaalisten tilanteiden välttämisen mestari. He kykenevät elämään kymmeniä vuosia ilman ihmiskontakteja ja yhteiskuntaa ympärillään.
Hanki sairaseläke tai tee jotain ettei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä. Käytä sitä voimavarana. Se on sun voimavaras ja supervoimas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kyse on supervoimasta, niin ohjeeksi annetaan siedätystä ja muuttumista erilaiseksi?
Miten esimerkiksi Teräsmies voisi päästä pois voimistaan?
Teidän ohjeilla se olisi että pitää kryptoniittiä kaulassa. Eli käytä alkoholia ja mene ihmisten ilmoille kärsimään huumaantuneena vastoin omaa luontoasi 24h olemaan joku muu kuin miksi olet syntynyt.
Olisko sellainen ohje hyvä että ei tarvitse päästä eroon siitä supervoimasta ja tee siitä itsellesi ammatti? Moni koditon on sosiaalisten tilanteiden välttämisen mestari. He kykenevät elämään kymmeniä vuosia ilman ihmiskontakteja ja yhteiskuntaa ympärillään.
Hanki sairaseläke tai tee jotain ettei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä. Käytä sitä voimavarana. Se on sun voimavaras ja supervoimas.
Toi ominaisuus on todellakin supervoima. En saa asiakaspalvelussa sanaakaan suustani ja suu vain tärisee puhelinvastaajan työssäkin. Jos jaan postia, niin jätän paketiin ovelle ja otan hatkat enkä kuittaa sitä. Myymälässä työskennellessä piiloilen hyllyillä ja ihan ansiokkaasti saan järjestettyä aina asiakkaiden tultua kaikkea muuta kuin asiakaspalvelua, koska en saisi sanaa suustani ja kykenisi laskemaan kassalla oikeita summia, kun pää tyhjenee totaalisesti.
Onnistun aina jotain tekemään. Järjestelen työt siten että joku muu joutuu tekemään sen. Miten teen sen?
Supervoimilla automaattisesti. Päivän aikana ei tarvitse sanoa sanaakaan kenellekään. Olen kuin ninja ja minua tuskin huomaa. Ihme että palkan maksavat. Pikkujouluissakin olin paikalla hetken taustalla ja katosin. Hoidan hommat ja pysyttelen taustalla.
Itselleni kävi näin. Sain sähköhoitoa useamman kuurin, ja seurauksena ehkä mahdollisesti aivoihin tuli jokin vaurio. Lisänä on aktiivisuutta lisäävä, mutta samalla rauhoittava mieliala lääkitys. Aloin tehdä rohkeasti asiakaspalvelutöitä. Olen entinen hyvin ujo ja ihmisarka. Ujous ja arkuus on karissut myös iän ja kokemuksen myötä.
Miksi pitäisi päästä jostain synnynnäisestä ominaisuudesta eroon?
Sama kuin homojen eheytyshoidot.
Oletetaan että henkilöllä on levottomat jalat, niin tämän ketjun konseptina olisi katkaista jalat amputoimalla ne tai lääkitä itsensä kyvyttömäksi jaloittelulle.
Puhutaan nyt synnynäisestä ominaisuudesta jota yritetään sovittaa johonkin mihin se ei ap;lla sovi. Ei ole terve yhteiskunta enää ollut pitkään aikaan. Masennusta lääkitään, mutta ei tehdä elämää sellaiseksi mikä ei masentaisi tai ahdistaisi. Monesti nämä lähtee ihan työelämän muutoksista lyhentämällä työpäivää tai keventämällä työtaakkaa esim.
Alue: Aihe vapaa
Niinkun muutkin on sanonu niin siedattamalla ittensa menemalla niihin sosiaalisiin tilanteisiin, ei siihen oikein mikaan muu auta. Alota pienesta ja etene isompiin juttuihin pikkuhiljaa. Mua autto ajatella, etta en halua viettaa tulevaisuuttani ihan taytena erakkona ja karsia esim. jostain pakko-oireisesta hairiosta. Ton avulla sain itteni kaymaan mm. lempiartistien keikoilla sillon tallon (tosin ainoastaan sillon kun on mahdollisuus istumapaikkaan, ettei tarvi pelata joutuvansa keskelle jotain saakelin mosh pittia...). Iso apu on ollu myos ulkomaille muutto: taalla ihmiset on huomattavasti paljon suomalaisia sosiaalisempia, jollon on pakko ottaa enemman kontaktia. Se auttaa, etta suurin osa avaa keskustelun ite ja mun tarvii vaan vastailla ja kysya samoja takas. Noista tilanteista oppii myos sen "oikeen etiketin", jollon seuraavalla kerralla saattaa olla se, joka kysyy tai kommentoi jotain ensin. Saatila, vaikkakin paljon parjattu, on aina turvallinen vaihtoehto puhua. Kukaan ei voi vetaa hernetta nenaan siita, etta paivittelet kuinka tuulista on tai miten ihanaa on kun aurinko paistaa siniselta taivaalta.
Ja toisaalta vaikka vetaiskin niin mita sitte? Mahdollisuudet tavata se sama tyyppi uudelleen on pieni. Myos kaikki sellaset mokailut voi ottaa enemman huumorilla. Esim. ite tosi usein takeltelen sanoissani ja saatan alkaa myos ankyttaa jos oon hermostunu, mutta usein veistelen noista tilanteista jonkun vitsin ja ihmettelen aaneen, etta mitas helkkaria tassa nyt tapahtuu, ja nauran paalle.
Tsemppia, kylla se siita ku vaan tekee!