35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Naisille kelpaamattomuus on katkeroittanut pahasti, koko elämä mennyt ohi ja täysin pilalle.

Kukaan ei halua katkerien ihmisisten seuraa. Muuta asenteesi ja hymyile. Opiskele ranskaa tai italiaa tai espanjaa, ala harrastaa liikuntaa ja käy joka viikko jossain teatterissa ja konsertissa. Opettele hymyilemään lisää. Nauti elämästä ja sen jälkeen elämäsi muuttuu paremmaksi.

Aurinkoa et voi siirtää, ja tähtien asentoa et voi muuttaa. Ajankulku perustuu vuosi-miljardeja toimineisiin universumin lakeihin. Se, miten maapallo rullaa radallaan, määrittelee ajankulun. Kannattaisiko vain hyväksyä asia? Monet ei ole saanut mahdollisuutta elämään ollenkaan, ja monet on abortoitu. Mahdollisuus elämään on katkaistu, ennen kun se on edes alkanut.

Oon 64. Ihan just täytin 50. Sitä ennen 40.

Muistan, kun olin 36. Elämäni parasta aikaa vuodet 35 - 45.

Nainen

Mun mielestä aika menee nopeasti ja olen 35v. Pitääkö nyt stressata?

Vierailija kirjoitti:

Oon 64. Ihan just täytin 50. Sitä ennen 40.

Muistan, kun olin 36. Elämäni parasta aikaa vuodet 35 - 45.

Nainen

Voiko enää 45+ olla parhaita vuosia?

Tämä on tosi hämmentävää. Minä olen 47 ja tunnen olevani nuori, ihan samanlainen kuin olin vaikka 29-vuotiaana. Lapset tuli tehtyä kyllä 32-39-vuotiaana, mutta en ikinä ruvennut mammaksi. Olen tahkonnut uraa, matkustanut maailmaa ympäri ja pitänyt itseni kunnossa. En missään nimessä pidä itseäni vanhana, en edes keski-ikäisenä. Kuvissa näytän samalta kuin 10 vuotta sitten tai jopa ennen.

Elämää on puolet jäljellä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ikävuodet 35-50 olivat elämäni pisimmät. 

n59

Minusta taas nämä ikävuodet menevät nopeiten, lapsia kasvattaessa. Kun lapset syntyivät kun olin 30 ja 32 v. Eihän siinä ehdi oikein keskittyä muuhun kuin lastenhoitoon ja kasvatukseen ja hupsista, kun he ovat täysi-ikäisiä, olet itse yhtäkkiä viisikymppinen.

 

Aiemmin monilla oli lapset jo kasvamassa ulos pesästä kun on nelikymppinen ja sen jälkeen alkoi isoäitiys useimmilla ja tosi hyvä niin on ollut energiaa ihan eritavalla.

Biologia on edelleen ihmiselle sellainen että 36v on iäkäs riskisynnyttäjä ja paras ikä olisi plus 20v. Tämä kulttuuri ei sovi yhteen ihmisen biologian kanssa, moni ei tule ajatelleeksi että tämä länsimainen meno ei ole mikään "ainoa oikea" kulttuuri.

Moni olisi paljon onnellisempi toisenlaisessa.

Vuodet menee nopeaan niin kannattaako niitä käyttää nettiä selaten ja tänne kirjoittaen. Monen suurin saavutus 35-50 vuoden välillä on milloin minkäkin asian arvostelu vauva.fi:ssä.

Aloittelijalla on mennyt aika sekaisin. 35 -vuotias ei ole enää nuori vaan keski-ikäinen ja äkäinen. Nuorten alennukset ja nuorten tapahtumat on alle 29 vuotiaille, sorry vaan.

Olen juuri 40 täyttänyt ja lapset täysi-ikäisiä. Vielä on aikaa tehdä kaikenlaista. Onneksi ei ole nyt pieniä lapsia enää :)

N40

Vierailija kirjoitti:

Vuodet menee nopeaan niin kannattaako niitä käyttää nettiä selaten ja tänne kirjoittaen. Monen suurin saavutus 35-50 vuoden välillä on milloin minkäkin asian arvostelu vauva.fi:ssä.

Näinhän se on. Jos elää sellaista perus oravanpyörää, että koko päivä töissä ja loppupäivä sitten tv:n tai tietokoneen edessä niin aika nopeasti ne päivät muuttuu viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Sitten yksi päivä heräät ja huomaat olevasi vanha etkä ole tehnyt elämässä oikeen mitään.

Omalla kohdallani vanhemmuus kypsytti aikuisuuteen - vastuu lapsista pakotti pois nuoruuden itsekkyydestä ja turhamaisuudesta samalla kun oppi hyväksymään iän ja raskauksien tuomat muutokset kehossaan. Nyt 50+ iässä aikaa on taas omille jutuille kun ei tarvitse käyttää aikaa pariutumisrituaaleihin, itsetunto on vahva ja perustuu muuhun kuin ulkoisiin tekijöihin ja uskallan olla oma itseni ulkopuolisten mielipiteistä piittaamatta. Täysin ilman kasvukipuja matka ei ole edennyt, mutta elämä on juuri nyt oikein mukavaa!

Esikoiseni on täysi-ikäinen kun olen 38. Olen tyytyväinen valintoihini. Minulla ei ole enää kiirettä perustaa perhettä. Nykyisellä miehelläni ei ole lapsia eikä hän halua omia. Lapset antavat paljon, mutta myös tuovat mukanaan ainaisen alitajuisen huolehtimisen. Lisäksi nyky-yhteiskunta piiskaa vanhempia milloin mistäkin. En edes halua ajatella mitä tulevaisuudessa. Minulla olisi jäänyt lapset tekemättä, jos en olisi 20-vuotiaana vauvakuumeillut ja päättänyt tehdä lapset nuorena. Olen pohtinut sterilisaatiota varmuuden vuoksi. Olisi hullua aloittaa kaikki alusta. 

Kun olet 50v, niin 15 nopeasti kuluvaa vuotta ja hups, olet 65v.

Sain ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana, 1970-luvulla. Sairaalassa minua sanottiin vanhaksi ensisynnyttäjäksi! Nyt tämäkin lapsi on jo tukevasti keski-ikäinen. Näin se elämä vilahtaa! 

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

10-vuotiaasta 20-vuotias on vanha.

20-vuotiaasta 40-vuotias on vanha.

40-vuotiaasta 80-vuotias on vanha.

Omasta mielestään 80-vuotias on ikinuori.

35-vuotiaana alkaa urheilussa veteraanisarjat! Älyllistä kapasiteettiä pystyy kyllä kehittämään, mutta fysiikkan parhaat vuodet ovat takanapäin, ellet sitten ole ollut sohvaperuna, joka tekee elämäntapamuutoksen. Aikaa ei silti kukaan pääse pakoon.

 

Luulee, että kun on lapset koulutettu ja töissä, niin on vapaa. Eipä ole. Ensinnäkin saat neljä uutta lasta. Omat vanhempasi ja puoliskon vanhemmat. Siitä on leikki kaukana, kun seuraat niiden hidasta kuolemaa lääkäreiden  ja hoitolaitosten kanssa. Helposti menee minimi viisitoista vuotta per nuppi. Soitellaan öisin ja puhutaan elvytyskielloista ja muusta mukavasta verisukulaisten kesken. On yhtä helvettiä. Ja kun se loppuu, olet ikäsi puolesta jo seuraavana jonossa ja saat samat sairaudet kuin vanhemmillasi oli. Ensioireet jo kolottelevat.

On se kyllä alentavaa tuo vanheneminen. Eniten harmittaa, kun nuoret naiset eivät enää niin usein katso sinua ihaillen, eivätkä tule flirttailemaan.

Huvittavaa, kun olin 32v, niin yksi 5 kymppinen työkaveri keksi että en oo nuori ja yritti painostaa mua siitä että en ole nuori. 😃😃 Tosin oli muutenkin harhainen. Ja olin kyllä nuori jos häneen vertaa.

Mutta se on totta, että ns. "nuoruus" on pitkittynyt, opiskelujen ym myötä.

Mutta itse en 35 vuotiaana koe että olen vanha. Enkä olekkaan. Ainoa ikäkriisi mitä mulla on ollut, oli 18 vuotiaana. Viihdyn nyt paremmin kun 2kymppisenä. Ihmiset on yksilöitä. Jokainen voi keskittyä siihen omaan elämäänsä.