35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

Jos ei elä oman näköistä elämää, niin mikä tahansa ikä tuntuu pahalta ja elämä tuntuu valuvan sormien läpi. Kun oikeasti tekee niitä asioita, joita itse nauttii ja tekee valinnat elämässä sen perusteella, kuka itse on eikä minkään yhteiskunnan normien ja häpeän perusteella, niin yhtäkkiä jokainen hetki tuntuu uudelta ja ihanalta. Sitä toivon kaikille, että jokainen löytäisi aidosti itsensä ja paikkansa maailmassa ja sitä kautta nautisi tästä elämästä, olipa minkä hyväinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ja so what? 5-kymppinen voi olla timmimpi kuin moni 30v, on ollut aikaa itselle ja kuntoiluun. Ihan parasta aikaa, joten kannattaakin kiirehtiä tänne. Moni 65v on myös ihan täpäkkä menijä, ei mikään vanhus, sitten 80v alkaa ollakin jo.

Anteeksi, mut miks 50 vuotiaan tai vanhempien pitää aina verrata itseään nuorempiin ja  leuhkia "mä olen parempi kuin he" Kuulostaa aika lapsellista. Eiköhän kaikilla ole oma elämänkaari johon kuuluu lapsuus, nuoruus, nuori aikuus, keski-ikä, vanhuus. Tuollainen vertailu ja muu saa vain katkeraksi ja kiukkuiseksi. Nuoret ovat nuoria ja nyt eletään sitä omaa elämää!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei elä oman näköistä elämää, niin mikä tahansa ikä tuntuu pahalta ja elämä tuntuu valuvan sormien läpi. Kun oikeasti tekee niitä asioita, joita itse nauttii ja tekee valinnat elämässä sen perusteella, kuka itse on eikä minkään yhteiskunnan normien ja häpeän perusteella, niin yhtäkkiä jokainen hetki tuntuu uudelta ja ihanalta. Sitä toivon kaikille, että jokainen löytäisi aidosti itsensä ja paikkansa maailmassa ja sitä kautta nautisi tästä elämästä, olipa minkä hyväinen tahansa.

Siis minkä ikäinen tahansa.

Mitä se elämän eläminen itseasiassa tarkoittaa? Paino sanalla eläminen. Onko se vain selviämistä päivästä toiseen vai jotenkin aktiivisemmin suorittamista? Jotkut viettää eläväistä elämää. Mitä se on? Tallinnan risteilyjä ja kapakoissa pyörimistä?

Vierailija kirjoitti:

Totta! Aika ikävuosien 25-35 välillä mateli,kun täytti 30 ajankulu tuntui nopeutuvan ja äkkiä olinkin jo 40,sitten 50. Peilikuvaa ei tunnista ja toimivat polvetkin joku alien meni vaihtamaan risaan  malliin. 

Ahdistaa ajatella,että jo puolet elämästä mennyt😭. 

Monet kommentoivat, kuten tässäkin, että 50-vuotiaan elämä on puolessavälissä. Monien kohdalla niin onkin, mutta keskimääräinen elinikä huitelee edelleen siinä vähän päälle 80:ssa. Tarkoittaa, että jos 100 ihmistä elää 100-vuotiaaksi, toiset sata elävät vain 60-vuotiaaksi, jotta keskiarvo on 80.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Aika ikävuosien 25-35 välillä mateli,kun täytti 30 ajankulu tuntui nopeutuvan ja äkkiä olinkin jo 40,sitten 50. Peilikuvaa ei tunnista ja toimivat polvetkin joku alien meni vaihtamaan risaan  malliin. 

Ahdistaa ajatella,että jo puolet elämästä mennyt😭. 

Monet kommentoivat, kuten tässäkin, että 50-vuotiaan elämä on puolessavälissä. Monien kohdalla niin onkin, mutta keskimääräinen elinikä huitelee edelleen siinä vähän päälle 80:ssa. Tarkoittaa, että jos 100 ihmistä elää 100-vuotiaaksi, toiset sata elävät vain 60-vuotiaaksi, jotta keskiarvo on 80.

Eihän ihmisen keskimääräistä elinikää noin lasketa.

Etkö tiedä, että 100 vuoden iän saavuttaa vain muutama sata ihmistä per vuosi? Siis lähestulkoon kuudesta miljoonasta ihmisestä.

Sano muuta, eikä loppujen lopuksi ole edes lapsia.

Olen 50v, kuluisipa seuraavakin 15 vuotta nopeasti niin alkaisi olla eläkeiässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se elämän eläminen itseasiassa tarkoittaa? Paino sanalla eläminen. Onko se vain selviämistä päivästä toiseen vai jotenkin aktiivisemmin suorittamista? Jotkut viettää eläväistä elämää. Mitä se on? Tallinnan risteilyjä ja kapakoissa pyörimistä?

Eläväinen elämä on aivojensa käyttämistä, mitä palstalla ei pahemmin tapahdu.

Ja siitä vielä parikymmentä vuotta lisää ja mittarissa on 70. Silloin et enää välitä iästä, nautit vain päivien mukavista hetkistä.

Mä oun ainaki vielä nuori 36-vuotiaana vaikka jotku kurpat ehkä ajatteleekin olevansa jo ikäloppuja. 

T: Mies 36 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä vielä parikymmentä vuotta lisää ja mittarissa on 70. Silloin et enää välitä iästä, nautit vain päivien mukavista hetkistä.

Jos saa elää niin pitkään. Ja tietysti sitä myös odottaa, koska ei tarvitse käydä enää töissä. Työ on itselleni se paha. Tavallaan siitä saa joskus myös iloa, mutta ei se työelämä enää viisikymppisenä anna yhtä paljon kuin ottaa. Nukun huonosti ja kun työpäivät alkaa niin aikaisin, olen väsynyt. 35-vuotiaana oli väsynyt siksi kun pienet lapset valvotti, heräilivät öisin. Silloin kuitenkin se väsymys oli erilaista, koska koko työpäivän aina odotti, että pääsee lasten kanssa illaksi kotiin. Ja viikonloppu riitti palautumiseen. Nyt ei palaudu enää yhtä hyvin. Kun kesäloma alkaa, menee viikko, että jollain tavalla alkaa tuntea olonsa normaaliksi. Tulee kyllä nukuttua yhdeksään tai kymmeneen, mutta mitä sitten, koska aamuöiset heräilyt vie voimia. Lenkkeily ja uinti ovat päivittäisiä aina kun ei ole työpäivä. Jos eläkeikään jaksan, niitä aion eläkkeellä harrastaa, ja käydä enemmän konserteissa ja teatterissa ja taidenäyttelyissä.

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.

Mitäpä se hyvejää kun suurin osa niistä vanhana, vaivaisena harmaana käppänä. Kirjoja on tosin aina kiva lueskella. Kunhan vaan näkis kirjaimet.

Joo ei kuolemaa kannata odotella,se tulee varmasti. Elää vain elämäänsä.Lapset kyllä vaikuttaa käsitykseen ajan kulumisen nopeudesta ja mihin elämänvaiheeseen sattuu osumaan.Oma kokemus,et aikaa itselle vapautui,kun nuorin oli 10v eli siinä 40v tietämillä.Onkin tullut matkoja tehtyä,liikuttua enemmän,monen moista,hyvää eloa jo pidempään.

Jälkeen päin ajateltuna, elämä nuorena ei ollut mitenkään ylivertaista tai pysyväksi olomuodoksi haluttavaa. Kaikkialla äärettömän kokematon. Kun opiskeli, vain kesätyöhön oli mahdollisuus. Vielä 20 -vuotiaana kesäduuneissa aivan lapsen kengissä. Ei mitään kokemusta tai taitoa kunnon henkilökemioista. Rahaa pääsit tienaamaan muutaman satasen ylimääräistä. Minkään merkittävän asian saavuttaminen ei ollut mahdollista. Vain tietty huolettomuus oli nuoruuden parhaita asioita. Joskus 26 -vuotiaana onnistuin saamaan tilille 55 000 €, mutta senkin hyödyntäminen täysin mahdotonta. Kaikesta tekemisestä puuttui kokemus. Puuttui hyvät mentorit, oli vain harhaanjohtajia. Puuttui perheyritys, jossa pohja olisi luotu valmiiksi. 

Nykyään omat kyvyt on merkittävän suuria. Henkisten ja fyysisten taitojen kehitys valtavaa, nuoruuteen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa lähtee viisikymppisenä palleista sellainen latinki, että heikoimmat naiset pyörtyy! Loput sitten kiittelee.

Ja miten tämä liittyy aloitukseen?

Tässä ihmetellään ajan kulumista, eikä sitä, miten sun pallit toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja so what? 5-kymppinen voi olla timmimpi kuin moni 30v, on ollut aikaa itselle ja kuntoiluun. Ihan parasta aikaa, joten kannattaakin kiirehtiä tänne. Moni 65v on myös ihan täpäkkä menijä, ei mikään vanhus, sitten 80v alkaa ollakin jo.

Anteeksi, mut miks 50 vuotiaan tai vanhempien pitää aina verrata itseään nuorempiin ja  leuhkia "mä olen parempi kuin he" Kuulostaa aika lapsellista. Eiköhän kaikilla ole oma elämänkaari johon kuuluu lapsuus, nuoruus, nuori aikuus, keski-ikä, vanhuus. Tuollainen vertailu ja muu saa vain katkeraksi ja kiukkuiseksi. Nuoret ovat nuoria ja nyt eletään sitä omaa elämää!

Toisaalta aina ihminen veraa itseään johokin. Ja minusta on outoa, jos joku siitä tulee kiukkuiseksi tai katkeraksi.  Kuten itsekin totesit, ihminen on sen ikäinen, kuin milloinkin on.  Nuori vertaa itseään vanhukseen ja toteaa, että on paljon notkeampi ja voimakkaampi, kuin vanha ihminen.  Lyhyt ihminen vertaa itseään pitkiin ja huomaa olevansa paljon lyhempi, kuin muut jne. 

Mutta se on outoa, että minä, joka nyt ole jo +60v  ja tunnen , että keho on vanhentunut reippaasti siitä, kun olin 25v ja silloin jaksoi vaikka mitä, niin silti jaksan juosta nyt pitempään, kuin silloin, kun en oikeastaan jaksanut juosta yhtään.  Mutta sitten työnteko on jo tosi raskasta ja kaikesta väsyy helpommin, kuin nuorena. 

Eli jotakin jaksaa tehdä paremmin, kuin 40v sitten ja jotakin ei jaksa tehdä oikein ollenkaan.

Mutta elämä menee kyllä joten yllättävän äkkiä, vaikka nuorena jotenkin luulee, että ne muut ihmiset on vanhoja(lähes tulkoon sytyneet vanhoina :D) ja ite pysyy ikuisesti nuorena.

Ei tajua, että joku päivä itselläkin alkaa naama  ja käsivarret  roikkua ja menee rumaksi muutenkin. Eipä paljoa viitsi peiliin katsella.  Yks kaks sitä huomaa  olevansa se työporukan senjori ja tuntuu, että vasta  hetki sitten sitä oli aina se porukan nuorin. 

Luin äsken CNN:ltä artikkelin yli 80 vuotiaasta amerikkalaisesta naisesta. Hän oli nuoruudessaan opiskellut Sorbonnessa ja piti Ranskasta. Vuosien mittaan hän kävi pari kertaa vuodessa Ranskassa lomalla, harrasti kieltä ja mietti aina välillä, mitä jos hän muuttaisi Ranskaan. 79 vuotiaana hän totesi, että hän ei halua kuolinvuoteellaan sanoa, että halusin aina muuttaa Ranskaan. Hän myi asuntonsa New Yorkissa ja muutti Ranskaan vuonna 2021. Hän löysi Pariisista vuokra-asunnon, vietti koronakauden katselemalla ranskalaisia elokuvia televisiosta ja oppimalla lisää ranskankielen yksityiskohtia ja nyt hän asuu tyytyväisenä Pariisin 14. kaupunginosassa. 

50-vuotias suomalainen on vielä fyysisesti nuori mutta jos asenne on: "hautaan tästä kohta joutaa", niin surku on.

35 vuotias on jo keski-ikäinen.

Naisille kelpaamattomuus on katkeroittanut pahasti, koko elämä mennyt ohi ja täysin pilalle.