Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
481/753
|
01.07.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.
Kun ikääntyy, vuodet lyhenevät. Jossain 70 jälkeen mittari pyörii vauhdilla. Ihmisikä on lyhyt. Kuvittele, että huomisaamuna heräät vuodeosastolla. Ihmettelet minne vuodet katosivat. Vastahan äsken olit alle kolmekymppinen. Tarkistat asian peilistä. Kasvosi ovat ryppyiset, kaulan iho ohentunut. Onko tämä jokin taikatemppu, kuka vei vuodet ja nuoruuden. Olet yhden hengen huoneessa. Huoneessa on seinäkello. Mistä on kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syyhän on kai, että lapsena kaikki on uutta ja siksi päivät tuntuvat pidemmiltä. Mitä vanhemmaksi tulet, päivät pääosin toistavat itseään ja aika tuntuu kuluvan nopeammin.
Mitä enemmän tulee ikää, sitä nopeammin aika kuluu. Nyt tuntuu että on vähän väliä joulu tai juhannus.
Nuorempana ei voinut ostaa kesävaatteita talvella tai päinvastoin koska käyttöaikaan oli vielä ikuisuus, mutta nyt voi surutta ostaa toppatakin juhannuksena jos edullisesti saa, sen käyttöaika tulee parin silmänräpäyksen päästä.
N58
Viimeiset 25 vuotta ovat menneet käsittämättömän äkkiä. Vastahan se oli vuosituhannen vaihde ja osa porukasta pelkäsi, mitä tietokoneille käy, kun vuosi 1999 vaihtuu vuodeksi 2000. Y2K oli se juttu, mikä monia jänskätti ja ihan turhaan, kun vuosituhat vaihtui. Mitään merkittävää ei tapahtunut. Vieläkin muistan tuon Y2K:n, koska tämä aika on mennyt niin äkkiä, ettei ole kerennyt unohtamaan.
Ai kamala kun en osaa ottaa pulttia vanhenemisesta, iästä tai naaman + kropan rupsahtamisesta. Elän päivän kerrallaan. Joku päivä on täyspaska, joku basic ja joku onnea täynnä. Hittoako sitä murehtimaan, antaa hevosen murehtia, sillä on isompi pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehkulamppuihin asennettiin jokin anturi, että lamppu menee rikki tietyn ajan kuluessa. Ihmiset joutuu ostamaan uuden lampun ja kauppa käy paremmin. Kun ihmiskuntaa luotiin, jokin ufo kävi laittamassa ihmiseen samanlaisen anturin. Tämän vuoksi ihminen elää vain muutaman vuosikymmenen. Näin sanoi eräs tosi viisas selvänäkijä
On se hassu ajatus, kuinka lyhyt ihmiselämä on. Ensimmäiset 20 vuotta menee pakotettuna koulun penkillä. Sen jälkeen alkaa oma vapaus, kunnes pian koittaakin jo keinutuoli.
Vierailija kirjoitti:
Hehkulamppuihin asennettiin jokin anturi, että lamppu menee rikki tietyn ajan kuluessa. Ihmiset joutuu ostamaan uuden lampun ja kauppa käy paremmin. Kun ihmiskuntaa luotiin, jokin ufo kävi laittamassa ihmiseen samanlaisen anturin. Tämän vuoksi ihminen elää vain muutaman vuosikymmenen. Näin sanoi eräs tosi viisas selvänäkijä
On se hassu ajatus, kuinka lyhyt ihmiselämä on. Ensimmäiset 20 vuotta menee pakotettuna koulun penkillä. Sen jälkeen alkaa oma vapaus, kunnes pian koittaakin jo keinutuoli.
Kreikkalaisessa mytologiassa olemme vain jumalten leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä miettimään. Vuodet tulevat ja menevät itselläni oli tuossa välissä useampi surkea ja hirveä vuosi, mutta onneksi viime vuodet taas olleet hyviä. Ikää nyt 54v ja elämä hymyilee.
Tuli hiljan 50 täyteen. Mutta edelleen tunnen itseni melko nuoreksi. Silti iän lisääntyessä pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli hiljan 50 täyteen. Mutta edelleen tunnen itseni melko nuoreksi. Silti iän lisääntyessä pelottaa.
Älä pelkää. Kun täytin 60 ei tuntunut yhtään sen kummemmalta kuin 50 tai 40 tai 60. Nykyään olen jo eläkeikäinen eikä vieläkään tunnu että olisin jotenkin muuttunut. Toki peili kertoo totuuden. Kerro, kerro kuvastin.. eiku älä hemmetissä kerro!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hehkulamppuihin asennettiin jokin anturi, että lamppu menee rikki tietyn ajan kuluessa. Ihmiset joutuu ostamaan uuden lampun ja kauppa käy paremmin. Kun ihmiskuntaa luotiin, jokin ufo kävi laittamassa ihmiseen samanlaisen anturin. Tämän vuoksi ihminen elää vain muutaman vuosikymmenen. Näin sanoi eräs tosi viisas selvänäkijä
On se hassu ajatus, kuinka lyhyt ihmiselämä on. Ensimmäiset 20 vuotta menee pakotettuna koulun penkillä. Sen jälkeen alkaa oma vapaus, kunnes pian koittaakin jo keinutuoli.
Vapaus on hyvin näennäistä. Kun ikää kertyy lisää, alkaa ymmärtää, että oma vapaus on jotain, mitä ei saavuta. Ensinnäkin ammatti. Jumalauta, että se edelleen on suurin valhe mitä ihmiselle voi kertoa, että voit valita, mitä teet isona. Ei voi. Markkinatalous määrää mille on tarvetta.
Jos ensimmäisen ammattinsa valitsee niin, että se oikeasti kiinnostaa, niin ei siihen kuitenkaan työllisty. Ja jos työllistyy, on joko paskat työolot tai vieläkin paskempi palkka tai pätkätyöt. Siinä sitten mietit, että pitääkö alkaa opiskella uusi ammatti. Ei se mitään takaa, että sen uuden ammatin opiskelee, mitta silloin yleensä on järkeä sen verran päässä, ettei valitse sitä, mikä kiinnostaa, vaan mistä saa rahaa ja suht siistin työpaikan kohtuullisilla ehdoilla. Ja siltikin voi käydä niin, että hakijoita on 50 ja se hyvä työpaikka jää haaveeksi. Ihminen tyytyy siihen mitä saa. Ja pitkälti Suomessa se työpaikka myös määrittelee, miten on varaa asua ja missä. Jos ihan rehellisiä ollaan, kuinka moni Vantaalle muuttanut oikeasti haluaa Vantaalle tai viihtyy esim. maailman ankeimmissa lähiöissä? Hyvää on ollut se, että on töitä, mutta huonoa se, että paikka on ankea, jopa paikoin ruma, julkinen liikenne haisee (monellakin tavalla) ja onko se työpaikkakaan pysyvä kun kaikki pitää aina muuttaa. Työkaverini muutti kotiseudulleen pohjoiseen. Otti herneet nenään eläkeiän nostosta ja vanhempiensa perintörahoilla aikoo elättää itsensä oikeaan eläkeikään asti. En moiti. Siinä on jotenkin läsnä se oma vapaus, omat valinnat. Ja sekään ei olisi mahdollista, jos ne vanhemmat ei olisi tinkineet jostain, eläneet pihistellen ja laittaneet rahaa sukan varteen.
Turha sitä on etukäteen miettiä. Carpe diem - tartu hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on etukäteen miettiä. Carpe diem - tartu hetkeen.
Tämä. Voi käydä kuten enolleni joka eli 102-vuotiaaksi eikä koskaan joutunut hoitokotiin. Täysipäinen pappa, kuulo oli kyllä mennyt ja tarvitsi rollaattoria liikkuakseen, mutta pärjäsi kotonaan vallan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miten menee?
Tyhjentelen pientä kuoharipulloa ja tuijotan telkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on etukäteen miettiä. Carpe diem - tartu hetkeen.
Tämä. Voi käydä kuten enolleni joka eli 102-vuotiaaksi eikä koskaan joutunut hoitokotiin. Täysipäinen pappa, kuulo oli kyllä mennyt ja tarvitsi rollaattoria liikkuakseen, mutta pärjäsi kotonaan vallan hyvin.
Niin, tai sitten voi käydä, kuten minun ukilleni, että iski aivoinfarkti jo 74-vuotiaana. Kotona asui mummon tuella 5 vuotta, mutta sitten kävi raskaaksi. Valvoi yöt ja kusi vaippaan, ulosteet meni mihin sattuu, ei pystynyt itse kunnolla syömään saati pukemaan vaatteita. Rollaattorilla otti muutaman askeleen, loput ajat pyörätuolissa istui. Ja se jatkuva samojen vanhojen asioiden hokeminen ja päähänpinttymät. Aggressiivinenkin oli, jos sille päälle sattui. Esimerkiksi sairaanhoitajan mitatessa verenpainetta ukki vetäisi turpaan kunnolla sillä toisella toimivalla kädellään. Kiroili, sylki lattialle. Ja sitten hoitokodissa muuttui niin hankalaksi, ettei suostunut nousemaan ylös sängystä. Halusi lähteä pois tästä maailmasta, muttei päässyt. Makasi siellä sängyssä, temppuili hoitajille ja kysyi koko ajan, milloin pääsee kotiin. Ei päässyt, kun mummon voimat ei enää riittäneet hoitamaan raihnaista ukkoa, joka tarvitsi kaikessa apua. Hän pääsi pois tästä maailmasta 84-vuotiaana. Loppuvaiheessa oli laiha kuin mikä, temppuili syömisen kanssa, ei suostunut nousemaan sängystä, eikä puhunut kuin ikäviä asioita. Loppuvaiheessa ei kyllä muistanutkaan enää mitään. Sanoisin, että viimeiset 10 vuotta elämästä olivat hänelle ja läheisille hirveitä.
Enpä tiedä. Näin kolmekymppisenä en tunne kyllä itseäni enää millään tavalla nuoreksi. 7 vuotta samassa vakityössä ollut. Talo ostettu 5 vuotta sitten ja naimisissa oltu 4. Lapsi 2 vuotias ja toinen tulossa.
Tunnen itseni lähinnä keski-ikäiseksi. Paljon on nähty ja koettu ja tehty. Tuntuu uskomattomalta ajatukselta että yli puolet elämästä on vielä edessä.
Tarkistin tuon aiemman lamppujutun ja tässä tarkempi versio:
Hehkulamppu kestäisi 20 vuotta, jos siinä olisi paksumpi hehkulanka. Tehtaalla tehdään tarkoituksella puolet ohuempi hehkulanka. Lamppu hajoaa muutamassa kuukaudessa. Kauppa käy siis tehokkaammin. Myös kodinkoneissa vastaavia mikrosiruja.
Aatamin ja Eevan omenaan laitettiin samankaltainen siru, jonka vuoksi ihminen elää vain muutaman vuosikymmenen. Oliko tuota omenaa käpälöinyt jokin ufo?
Tuo nyt on vähän dramatisoitu juttu, mutta aika hyvä silti. Selvänäkijä tuon kirjoitti alunperin.
Mitenkäs hiivaisen fanimummelin päivä on mennyt, oletko kyykkinyt pensaissa`?