Lue keskustelun säännöt.
Te todella huonoista perheistä tulevat, mitä kerrotte taustoistanne puolitutuille?
29.06.2025 |
Tarkoitan siis jotain harmittomia tilanteita jossa vaikka jossain häissä tapaa ensimmäisen kerran puolison sukua ja he kyselevät vaikka jotain vanhemmistanne? Vaikka, että mitä he tekevät työkseen jne. ja sinulla ei ole yhtään mitään kerrottavaa, kun vanhempasi ovat/olivat väkivaltaisia päihde- ja mt-ongelmaisia ja sinulla mahdollisesti laitostausta?
Kommentit (124)
Vanhemmat on tiukkoja mormoneja ja pakottivat mut kirkkoon joka h*vetin kokoukseen ym. Lähdin heti kun ikä salli.
En halua kertoa kotioloistani mitään joten sanon vain että he ovat kuolleet.
Hyvin harvoin kukaan kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan.
En kyllä ilkeä sanoa, että isäni on tap_p anut ihmisen jne. Eikä sen asian tietäminen varmaan myöskään ole mikään kiva small talk jutustelun aihe? Halveksin syvästi isääni.Mikset?
Olen eri, mutta miksi ihmeessä pitäisi? Ei hänen isänsä teot ole hänen tekojaan, eikä hän muutenkaan ole mikään isänsä jatke vaan hän on vaan hän ja saa olla sellainen.
En ymmärrä joidenkin ihmisten pakkomiellettä sukuun ja perheeseen. Ei niistä tarvitse puhua, eikä varsinkaan kaikkea kertoa jos ei halua. Itseäni kiinnostaa se ihminen kenen kanssa olen tekemisissä, ei hänen sukulaisensa.
Chat GPT neuvoo
Tämä on tosi hyvä ja herkkä kysymys, ja monelle täysin todellinen tilanne. Kun tulee huonoista lähtökohdista ja joutuu puhumaan itsestään tai perheestään puolitutuille, kuten puolison suvulle häissä tai juhlissa, voi tulla tosi vaikea olo: mitä sanoa, ettei joudu valehtelemaan, mutta myös ettei tarvitse avata koko omaa kipeää historiaa?
Tässä muutama vaihtoehto, miten voi vastata tällaisissa tilanteissa riippuen siitä, mikä tuntuu itselle turvalliselta ja omalta:
1. Ytimekäs ja neutraali ohitus
Jos et halua kertoa mitään, eikä tilanne tunnu sopivalta syvällisyyksille:
"Meillä on vähän monimutkaiset perhesuhteet, ei olla kovin läheisiä."
"En ole ollut tekemisissä vanhempieni kanssa vuosiin, vaikea sanoa mitä he nykyään tekevät."
"Mun tausta on vähän erilainen, mutta nykyään elämä on tosi hyvää."
Nämä ovat kaikki rehellisiä, mutta eivät kutsu kysymään enempää, ellei joku osaa olla erityisen herkkä ja kunnioittava.
2. Osittainen tosi + turva-vale
Joillekin toimii hyvin ns. "sosiaalinen valkoinen valhe", eli vähän muokattu totuus, jotta ei tarvitse mennä kipeisiin yksityiskohtiin:
"He ovat eläkkeellä nykyään / asuvat pienellä paikkakunnalla / elävät omaa elämäänsä, me ei olla hirveän läheisiä."
"Äiti jäi kotiin, isällä oli vähän sekalaisia töitä, nykyään ollaan aika eri maailmoissa."
Tässä voi antaa pintatason vastauksen, joka ei ole ihan valhe mutta ei myöskään satuta sinua.
3. Rohkea ja rehellinen, mutta hillitty
Jos sinulla on sellainen olo, että voit sanoa hieman enemmän ilman että se vie liikaa tilaa:
"Mun lapsuus oli aika vaikea, ja mun vanhemmilla oli paljon omia ongelmia. Olen tehnyt aika pitkän matkan siitä."
"Me ei olla tekemisissä mulle on ollut tärkeää rakentaa oma elämä hyvistä lähtökohdista nyt aikuisena."
Tämä antaa kuulijalle mahdollisuuden ymmärtää taustasi vähän syvemmin, mutta ei pakota sinua avaamaan kaikkea.
4. Käännä huomio muualle
Voit myös ohittaa aiheen nopeasti ja siirtää puheen toiseen suuntaan:
"Itse asiassa en ole juuri tekemisissä vanhempieni kanssa. Mutta hei, miten te tunnette hääparin?"
Ajatuksia tähän loppuun:
On täysin oikeutettua suojella itseään. Ei kenelläkään ole oikeutta uteliaisuuden nimissä penkoa taustojasi, jos se ei tunnu hyvältä. Jokaisella on oikeus rajata mitä kertoo ja milloin. Ja se, että tulet vaikeasta taustasta, ei tee sinusta vähemmän arvokasta, kiinnostavaa tai kunnollista ihmistä päinvastoin.
En halua keskustella tästä aiheesta kanssasi on toiminut aina.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi huono keksimään mitään lennosta ja toisaalta en haluaisi alkaa valehtelemaan mitään. Loppukesästä miesystävän suvun isot juhlat jossa tapaan sukua ensimmäistä kertaa ja siksi jännittää.
Ap
No vastaat jonkun työn, missä äitisi joskus on ollut. Esim. "äiti teki muun muassa kassamyyjän hommia". Sehän ei ole valehtelua, jos jättää loput kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tavallisesta perheestä, eikä muistaakseni kukaan ole minulta kysellyt lapsuudenperheestäni.
Tai sitten et vaan muista, koska asiassa ei ole ollut mitään kummallista. Siinä kohtaa kun isäsi ammattia kysytään ja vastaukset on joko insinööri tai sutenööri, niin toinen vastaajista kyllä muistaa kuka ammattia kyseli ja välttelee tuota kysyjää lopun illan.
Itse vastaan että isäni oli tehtaassa ja äitini sosiaalialalla.
Onko ap teini-ikäinen? En nimittäin keksi yhtään syytä, miksi aikuiselta ihmiseltä kysyttäisiin jotain hänen vanhemmistaan sukujuhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi huono keksimään mitään lennosta ja toisaalta en haluaisi alkaa valehtelemaan mitään. Loppukesästä miesystävän suvun isot juhlat jossa tapaan sukua ensimmäistä kertaa ja siksi jännittää.
Ap
Sun täytyy miettiä etukäteen vastaus tai tarina ja harjoitella se niin että muistat sen kysyttäessä.
"Äiti oli (puisto)kemisti ja isä lääkealalla (väärinkäyttäjänä)"
Vaikka noin. Suluissa olevia juttuja ei sanota ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikesta voi puhua pinnallisen siististi, kun koitat ensin unohtaa ne ikävät tapahtumat ja sun tunteet. Ei kukaan halua kuulla teidän perheen keskinäisistä väleistä, päihdeongelmista, laitosjaksoista, sairauksista jne. Vaatii vähän ajatustyötä, mutta itselleni tämä ajatustyö toi myös samalla terveellistä eroa omiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Joo outoa että aikuisilta kystään vanhemmista. Ikinä olla keskusteltu vanhemmista tuttujen kesken.
Itse en pidä outona sitä, että kumppanin suku on kiinnostunut sinun suvustasi ja toisaalta, jos siinä omassa perhetaustassa ei ole mitään ihmeempää, tuollaisen kysymykseen voi vastata ylipäätään rekisteröimättä asiaa sen paremmin.
Itselleni on käynyt niin, että kumppanin sukulainen kysyi olenko syntynyt paikkakunnalla missä asun kumppanini kanssa ja kun vastasin myöntävästi, hän kysyi ovatko myös vanhempani paljasjalkaisia paikkakuntalaisia. Vasta tuon kysymyksen myötä mieleeni tuli, etten edes tiedä tuollaista asiaa vanhemmistani. Häkellyin ja olin omasta mielestäni aivan liian pitkään hiljaa ja sitten änkytin jotain, että joo ovathan he. Keskustelukumppani tuskin piti asiaa sen kummallisempana ja tilanne tuntui itselleni vaikeammalta mitä se oikeasti oli. Silti, ymmärrän hyvin, että aloittaja pohtii aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap teini-ikäinen? En nimittäin keksi yhtään syytä, miksi aikuiselta ihmiseltä kysyttäisiin jotain hänen vanhemmistaan sukujuhlissa.
Yllättävän paljon näitä kysellään, muuallakin kuin sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tavallisesta perheestä, eikä muistaakseni kukaan ole minulta kysellyt lapsuudenperheestäni.
Tai sitten et vaan muista, koska asiassa ei ole ollut mitään kummallista. Siinä kohtaa kun isäsi ammattia kysytään ja vastaukset on joko insinööri tai sutenööri, niin toinen vastaajista kyllä muistaa kuka ammattia kyseli ja välttelee tuota kysyjää lopun illan.
Itse vastaan että isäni oli tehtaassa ja äitini sosiaalialalla.
Tai sitten vain ei ole kysytty. Ei minusta ole mitään yleistä kysellä aikuisilta ihmisiltä heidän vanhemmistaan. Normaalisti keskutelua käydään sen aikuisen omasta työstä jne. eikä äidistä ja isästä. Taitaa teillä traumatisoituneilla se trauma olla niin vahvasti päällä, että kuvittelette kaikkien muidenkin ajattelevan teidän lapsuusjuttujanne koko ajan.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi huono keksimään mitään lennosta ja toisaalta en haluaisi alkaa valehtelemaan mitään. Loppukesästä miesystävän suvun isot juhlat jossa tapaan sukua ensimmäistä kertaa ja siksi jännittää.
Ap
Yleensä tuollaiset kyselyt ovat small talkia. Käännät keskustelun kysyjään. Ihmiset pitävät yleensä itsestään puhumisesta. Jos toinen ei halua puhua itsestään, voi puhua juhlista. Onhan siellä paikkaa laitettu koreaksi ja nähty vaivaa ihmisten viihtymisen eteen?
Kiitos paljon. Tämä oli hyvä huomio ja neuvo!
Ap
Olen 48-vuotias perheellinen nainen ja ainostaan puolisoni on tutustumisvaiheessa kysellyt jotain vanhemmistani. Missään muussa tilanteessa ikinä ei ole kysytty.
en yleensä kerro muuta kun paikkakunnan josta kotoisin. kerron vaan tyyliin että on sisarus. en kerro ammatteja en mitään nimiä ym. tavallinen perhe on yksi vaihtoehto. tai ollaan etäisiä esim.vastaus sukulaisiin. ei ole mitään pakkoa vastata mitään utelias hyypiö tyypeille. ihan tavallista kuuluu,tavallinen jne vastaus on tarpeeksi..
ei kannata kertoa mitään trauma taustaa,alkoholismia jne. antaa vain ikävän vaikutelman ihmisestä. jos on itse normaali ei kannata kertoa mitään oudosta perheestä. suojele itseäsi ja tietojasi.
Normaleissa sosiaalisissa tilanteissa pärjätäkseen, on hyvä opetella pieniä valkoisia valheita. Ketään ei satuta, jos sanot äitisi olleen vaikkapa hoitoalalla, vaikka hän oikeasti olisi ollut siellä pelkästään potilaan roolissa. Ei muita kiinnosta sinun yksityisasiasi niin paljon kuin sinä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Chat GPT neuvoo
Tämä on tosi hyvä ja herkkä kysymys, ja monelle täysin todellinen tilanne. Kun tulee huonoista lähtökohdista ja joutuu puhumaan itsestään tai perheestään puolitutuille, kuten puolison suvulle häissä tai juhlissa, voi tulla tosi vaikea olo: mitä sanoa, ettei joudu valehtelemaan, mutta myös ettei tarvitse avata koko omaa kipeää historiaa?
Tässä muutama vaihtoehto, miten voi vastata tällaisissa tilanteissa riippuen siitä, mikä tuntuu itselle turvalliselta ja omalta:
1. Ytimekäs ja neutraali ohitus
Jos et halua kertoa mitään, eikä tilanne tunnu sopivalta syvällisyyksille:
"Meillä on vähän monimutkaiset perhesuhteet, ei olla kovin läheisiä."
"En ole ollut tekemisissä vanhempieni kanssa vuosiin, vaikea sanoa mitä he nykyään tekevät."
"Mun tausta on vähän erilainen, mutta nykyään elämä on tosi hyvää."Nämä ov
Tästä muuten huomaa hyvin kuinka tekoäly ei kykene mallintamaan oikeaa ihmisten käytöstä, vaan pelkästi tällaisen illuusion missä fiksut ja rajoja kunnioittavat mallit keskustelevat keskenään. Tekoäly ei osaa automaattisesti luoda skenaariota missä "Aune-tädille" nuo kaikki vastaukset ovat suorastaan kehotus alkaa kyselemään tarkentavia kysymyksiä.
Olen luonteeltani ja käytökseltäni rauhallinen ja usein oletetaan, että taustani on tasapainoinen. Ei ole.
No en yhtään mitään. Miksi puolitutuille pitäisi avautua?