Minä väitän: Moni pitkässä avioliitossa elävä on 'kulissiliitossa'
En löydä mitään tilastoja, muuta kuin että kutakuinkin puolet avioliitoista päättyy eroon. Mutta minä väitän, että 1950-luvun jälkeen syntyneistä henkilöistä avioeroon päätyy ehkä joku 60%. Yritän siis sanoa, että iäkkäille (yli 80-vuotiaille) henkilöille avioero on ollut tabu ja avioliitossa on ollut pakko sinnitellä, kun ei ole kehdattu erota. Mutta alle 60-vuotiaat ovat sen verran liberaaleja, että on erottu kevyemmin perustein.
No jos vaikka 60% alle 60-vuotiaiden avioliitoista päättyy eroon, niin kyynisesti voidaan sanoa, että se jäljelle jäävä 40% on "kulissiliittoja", siis niissä riidellään, ollaan onnettomia tai ei ole enää mitään intohimoista rakkautta jäljellä vaan ollaan ikään kuin "kaverikumppaneita". Eikä siinä ole mitään pahaa , jos kumpikin on tyytyväisiä. Onhan se monelle ihan jo taloudellisesti korkea kynnys muuttaa omilleen, ainakin jos ei ole valtavan isot tulot, että pystyisi pitämään saman elintason kahden ihmisen tuloilla.
Minunkin 5-kymppinen serkku on ollut lähes 30 vuotta saman miehen kanssa ja hän sanoi jo 10 vuotta sitten, ettei heidän välillään ole enää rakkautta.
Sitten mun miesserkulla on kouluikäinen lapsi vaimonsa kanssa ja vaimo käy vieraissa. Vaikuttaako tämä teidän mielestänne jotenkin kadehdittavalta parisuhteelta?
Ehkä se ei olekaan niin huono juttu, jos se kumppani vaihtuu muutaman vuoden välein...
Kommentit (96)
Oi, miten sulavasti hän kaartaa Jopollaan trendiparta suittuna kahvilaan! Jo ensimmäisestä yhteisestä decaf-kauramaito-lattesta lähtien olemme erottamattomat. Hän on Se Ainoa Oikea. Saamme toisemme ja loppuelämä on ihanaa silmiintuijottelua ja toisen loputonta palvomista.
Rakastuminen muuttuu (toivottavasti) jossain vaiheessa realistiseksi, eli todenmukaiseksi rakastamiseksi. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus. Lähdetkö lätkimään heti kun Jopon kumi on puhki ja parta sutimatta. Rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
On niitäkin pareja, jotka kasvavat vuosien saatossa yhteen, eivätkä erilleen.
Viidenkympin villityksissä tinderkieppujat ovat uskomattomia röyhkeydessään dissata muita jotka eivät ole moiseen ajautuneet. Lapsellisin tokaisu tuli 25 vuoden takaiselta kaasoltani joka totesi että kahdenkymmenen vuoden avioliitot eivät ole MITÄÄN verrattuna huumaan mitä hän elää nyt. Toki hyvä hänelle, hiljaa mietin että laskelmieni mukaan hän ei tiedä kahdenkymmenen ikäisistä avioliitoista mitään kun ei ole sellaista elänyt ja hyvä että sinkkuelämä on hänelle ”huumaa”, joskus vaan antaa ymmärtää aika tavalla toisin mutta minä varmaan ymmärrän vaan väärin monta asiaa enkä ole elänyt tinderhuumaa enkä haluakaan elää. Hyvä että meillä kaikilla hyvä tahoillamme
Mun vetämäni kulissiliitto on sitä, että ulkopuolisille ei kerrota että oikeesti lähes vihataan toisiamme! Mykkäkoulut kestää eikä puhuttavaa löydy. Asiaa ei varmasti ole auttanut oma 20+v alkoholismi eikä miehen väkivaltaisuus mua kohtaan niinä vuosina. Nyt ollaan vanhoja,raittiita ja eletään ison omakotitalon eri kerroksissa. Kertaakaan ei olla ulkopuolisille avauduttu vaikeuksistamme eli vedämme kulissia onnellisesta avioparista.
Suurin osa on väkisinkin ja varsinkin miesten ajatuksissa kulissia, kun katsoo minkälaisia vyötiäisiä enemmistö naisista ovat.
Sinä olet tyttökulta lukenut liikaa satuja. Pornokin on enemmän totta, kun ne romattiset sadut, joita jotkut naiset ylikuluttaa. Intohimo ja romantiikka murenee ajanmyötä. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki romanttiset tunteet. Siitä alkaa epäilys, eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin, no arkea.
Kaikkeen tottuu, jopa huonoon parisuhteeseen. Ihmiset ovat tosi huonoja muuttamaan tapojaan. Sen takia moni pysyy niissä suhteissa. Kyllähän sitä monesti ajattelee kun joku läheinenkin soittaa aina ja haukkuu omaa puolisoaan, että mitä sinä siinä sitten olet jos et kerta tykkää olla. Tullaan monesti vaikeisiin psykologisiin kysymyksiin mihin henkilön itse on todella vaikea löytää vastauksia, tai vaikka löytäisikin, niin ei välttämättä osaa silti oikein sisäistää tai tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tyttökulta lukenut liikaa satuja. Pornokin on enemmän totta, kun ne romattiset sadut, joita jotkut naiset ylikuluttaa. Intohimo ja romantiikka murenee ajanmyötä. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki romanttiset tunteet. Siitä alkaa epäilys, eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin, no arkea.
Olen eri, mutta jos likaiset sukat tai auki olevat kaapin ovet sammuttavat tunteen, herää kysymys onko rakkaus alun alkaenkaan kohdistunut ihmiseen vai ehkä rakastumiseen tai pesänrakennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tottuu, jopa huonoon parisuhteeseen. Ihmiset ovat tosi huonoja muuttamaan tapojaan. Sen takia moni pysyy niissä suhteissa. Kyllähän sitä monesti ajattelee kun joku läheinenkin soittaa aina ja haukkuu omaa puolisoaan, että mitä sinä siinä sitten olet jos et kerta tykkää olla. Tullaan monesti vaikeisiin psykologisiin kysymyksiin mihin henkilön itse on todella vaikea löytää vastauksia, tai vaikka löytäisikin, niin ei välttämättä osaa silti oikein sisäistää tai tehdä asialle mitään.
Siinä vaiheessa kun soittelee ulkopuolisille ja haukkuu itse valitsemaansa omaa puolisoa, pitäisi jonkun hälytyskellon soida.
Ymmärrän korkeintaan soiton poliisille ja juristille, kun akuutti tilanne sitä vaatii.. Mutta niin kauan kuin yhdessä ollaan, ratkotaan ongelmat yhdessä.
Onko elämäsi noin kurjaa ja pahasta kun noin paha mieli on Ap. Kyllä se vielä riemuksi ja iloksi muuttuu. 🤪🤣🖕
Suurin osa pitkistä liitoista sujuu miten sujuu, tavan ja tottumuksen vuoksi, liian työlästä erota ja etsiä jotakin mielenkiintoisempaa elämään, senkun möllötetään eikä uskalleta edes haaveilla uudesta tai yksinolosta. Ollaan kasvettu yhteen kuin kaksi pölymakkaraa. En usko, että joku Uuno tai Selma jaksaa seksuaalisesti olla kiinnostava viittä vuotta kauenpaa, mutta kun ollaan niin ollaan sitten vaikka haalealta maistuu. No kaverisuhde ehkäpä parempi kuin kuviteltu leiskuva lempisuhde. Avioliitto ja avoliitto on oikeastaan pelkkä sopimus, jossa lasketaan hyötyjä ja haittoja ja siinäpä se aika sitten huomaamatta kuluukin. Joku saattaa olla onnellinen, mutta se toinen puolisko kiristelee hampaitaan ja yrittää keksiä kaikkea tekemistä, että kestäisi olla pakkoliitossaan, joka on jumalan edessä vannottu. Nykyajan ADHD porukan kannattaa taas olla liittoutumattomia, ei avioliittoja ja ehkä ei avoliittojakaan niin pääsee kaikki vähemmällä. Samoin alkoholi-ja huumeongelmaisilta pitäisi lailla kieltää lapsenteko. Avioliitot Jumalan kasvojen edessä ovat vaan sellaista huonoa tai keskinkertaista kesäteatteria. ERITTÄIN erittäin harvoja poikkeuksia tosin on. Ja rahakaan ei auta siihen miten liitot nk onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Kulissi ja kulissi. Ihmiset ja tarpeet muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja välittämiseksi. Aikansa kutakin. Itselläni yli 30v liitto ja ikää 50+. Tämä on hyvä just näin, en jaksaisi olla koko ajan pupuilemassa, esittämässä pikkuvaimoa ja intohimoista nymfoa samaan aikaan. Lapset aikuisia ja heillä asiat hyvin. Miehen kanssa olla möllötetään, nauretaan ja matkustellaan. Välillä jotain intiimimpääkin. Tiedän, että mies pysyy rinnallani vaikka tulisi mitä (ja on tullutkin). Sitä tunnetta en vaihtaisi tässä iässä mihinkään.
No ehkäpä kulissilla ei tarkoiteta liittoa jossa nauretaan. Vaan liittoa jossa toista on vaikea edes sietää, mutta jostain syystä pysytään väkisin yhdessä. Ja näitä on paljon eläkeikäisissä. Itselläkin on jo ikää, mutta olen vaihtanut aikanaan huonon suhteen hyvään.
Mä olen siitä onnekas, että meillä on ollut mieheni kanssa yhteistä hyvää liittoa takana jo 27 vuotta. Olemme onnellisia yhdessä, ja nyt kun lapsetkin ovat aikuistuneet ja mieheni jää eläkkeelle tänä vuonna, niin meillä on entistä enemmän yhteistä aikaa urheilla, kotoilla, mökkeillä ja matkustella. Olimme molemmat yli 30v ikäisiä kun tapasimme ja takana erilaisia suhteita, mutta onneksi ei lapsia kuitenkaan. Siinä kohtaa kun tapasimme, niin molemmille tuli nopeasti se tunne, että tässä on se minun elämäni kumppani ja aviopuoliso. Toinen tuntui niin oikealta ja mitään ristiriitoja tai epäröintejä ei tullut.
Nyt ollaan eletty yhdessä pitkään ja voin edelleenkin sanoa, että rakastamme, kunnioitamme ja ihailemme toisiamme entistä enemmän ja halumme on elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ja lisämainintana vielä haluan sanoa, että olen onnellinen siitä, että olemme voineet tarjota lapsillemme kodin jossa vanhempien rakkaus toisiaan ja lapsia kohtaan on aina ollut läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi ja kulissi. Ihmiset ja tarpeet muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja välittämiseksi. Aikansa kutakin. Itselläni yli 30v liitto ja ikää 50+. Tämä on hyvä just näin, en jaksaisi olla koko ajan pupuilemassa, esittämässä pikkuvaimoa ja intohimoista nymfoa samaan aikaan. Lapset aikuisia ja heillä asiat hyvin. Miehen kanssa olla möllötetään, nauretaan ja matkustellaan. Välillä jotain intiimimpääkin. Tiedän, että mies pysyy rinnallani vaikka tulisi mitä (ja on tullutkin). Sitä tunnetta en vaihtaisi tässä iässä mihinkään.
Näinhän minäkin luulin, mutta mies hommasikin salaa toisen naisen ja jätti minut puskista yllättäen ilmoittamalla, että haluaa eron. Yhdessä oltiin siinä kohtaa oltu 20 vuotta ja ikää 45 + vuotta.
Että silleen.
No jos ei kotona saa seksiä ja muutenkin dissataan, niin tottakai mies katsoo muualle. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vetämäni kulissiliitto on sitä, että ulkopuolisille ei kerrota että oikeesti lähes vihataan toisiamme! Mykkäkoulut kestää eikä puhuttavaa löydy. Asiaa ei varmasti ole auttanut oma 20+v alkoholismi eikä miehen väkivaltaisuus mua kohtaan niinä vuosina. Nyt ollaan vanhoja,raittiita ja eletään ison omakotitalon eri kerroksissa. Kertaakaan ei olla ulkopuolisille avauduttu vaikeuksistamme eli vedämme kulissia onnellisesta avioparista.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen siitä onnekas, että meillä on ollut mieheni kanssa yhteistä hyvää liittoa takana jo 27 vuotta. Olemme onnellisia yhdessä, ja nyt kun lapsetkin ovat aikuistuneet ja mieheni jää eläkkeelle tänä vuonna, niin meillä on entistä enemmän yhteistä aikaa urheilla, kotoilla, mökkeillä ja matkustella. Olimme molemmat yli 30v ikäisiä kun tapasimme ja takana erilaisia suhteita, mutta onneksi ei lapsia kuitenkaan. Siinä kohtaa kun tapasimme, niin molemmille tuli nopeasti se tunne, että tässä on se minun elämäni kumppani ja aviopuoliso. Toinen tuntui niin oikealta ja mitään ristiriitoja tai epäröintejä ei tullut.
Nyt ollaan eletty yhdessä pitkään ja voin edelleenkin sanoa, että rakastamme, kunnioitamme ja ihailemme toisiamme entistä enemmän ja halumme on elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ja lisämainintana vielä haluan sanoa, että olen onnellinen siitä, että olemme voineet tarjota lapsillemme kodin jossa vanhempien rakkaus toisiaan ja lapsia kohtaan on aina ollut läsnä.
Teillä on asiat hyvin.
Päinvastoin, vanhempana on "naamiot riisuttu" ja tunnetaan toinen läpikotaisin ja todetaan, että tässä on hyvä olla siitä huolimatta. Kaukana kulisseista.
Kulissiavioliitossa eletään, kuin sukulaiset. Kumpikin tekee omat ruokansa, kun toinen syö samaa ruokaa joka päivä. Tämä haluaa olla omissa oloissaan, eikä halua keskustella vaimon kanssa asioista tarkemmin, korkeintaan säästä. Nukkuukin eri aikaan ja päiväunet talon toisessa päässä. Saunassa käy tietysti yksin ja karttaa kosketuksia.
Pitkään kestänyt liitto kuitenkin. Nyt mies on vanhemmiten alkanut takertua, kun pelkää lähtöäni.
Ap on kateellinen yksinäinen vanhapiika. Totta tosin on, että Suomessa joka toinen avioliitto päätyy eroon.
Jäljelle jäävät tietysti ne liitossaan onnelliset.
Intohimoinen rakkaus - minkä ikäinen sä olet? Meillä on hyvä parisuhde ilman alkuajan intohimoa. Seksi ei ole sama kuin hyvä parisuhde eikä se intohimo ole kokoaikaista.