Minä väitän: Moni pitkässä avioliitossa elävä on 'kulissiliitossa'

Sen verran kuitenkin suosittelisin matematiikanharjoituksia aapeelle, että nykyiset viisikymppiset ovat syntyneeet 1970-luvulla ja siis kuuluvat hyvinkin tiiviisti tuohon sukupolveen jonka ap sanoo eroavan helpommin. Ei viisikymppisillä siis ole (ainakaan tuon logiikan mukaan) sen enempää kulissiaivioiittoja kuin muillakaan.

ennen 1960-lukua syntyneet ovat nykyään seitsemänkymppisiä. Ennen 1960-lukua avioituneet ja siis silloin avioliittokulttuurinsa omaksuneet ovat yhdeksänkymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Monet pysyy yhdessä vain lasten takia ja ovat siksi onnettomia. Jos ei olisi hankittu lapsia, olisi vapaa lähtemään huonosta liitosta. Ehkä se tulee monelle yllätyksenä että nuorena olisi voinut valita myös toisin ja olisi kannattanut harkita lisääntymistä vähän tarkemmin.

Jos viittaat siihen, että olisi pitänyt valita parempi kumppani, niin voihan olla, että se exä eli lapsen isä/äiti on paras mahdollinen vanhempi lapselle , vaikka parisuhteesta ei tullutkaan mitään.

Oma parisuhde on nyt yli 40 vuoden mittainen eikä tämä mikään kulissiliitto ole. Suhteen alku oli intohimoista rakastamista, mutta eihän kukaan sellaista jaksa vuosikymmeniä. Meillä on mukava olla yhdessä ja vieläkin on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia.

Tuttavapiirissä on useita pitkissä parisuhteissa olevia pariskuntia ja ihan hyvin heilläkin tuntuu menevän. Tuskin heillä olisi yhteisiä harrastuksia, matkoja ja muita menoja jos he olisi yhdessä vain kulissin vuoksi. Kaksi paria on eronnut eläkeiän kynnyksellä, mutta heillä syynä oli puolison alkoholisoituminen. Ihan rohkea veto lähteä tuossa vaiheessa pois eikä jää tuttuihin nurkkiin kitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät avioliitot ovat enemmän kaveri- tai ystäväliittoja, mutta en usko sen olevan samaa kuin kulissiavioliitto. Aika ja arvot olivat erilaiset avioliittoa solmiessa. Parisuhteeseen päädyttiin muunkin kuin intohimoisen rakkauden vuoksi. Toisessa oli tärkeää myös vastuuntunto, kunnon työ ja siinä pysyminen, valmius perheen perustamiseen ja ylipäätään hyvään maineeseen. Asenteet olivat tiukempia ja suorempia kuin tänä päivänä, koska kaikkea pitää nyt sallia ja rakastaa. Intohimoinen rakkaus menee edelle kaiken muun, koska on tärkeää saada kokea ja tuntea hetken aikaa kuin miettiä toimiiko suhde vielä kymmenen vuoden päästä.

Minun ikäiset kuusikymppiset oppivat sen saman, järkevän arvomaailman vanhemmiltaan, mutta ongelmat(?) tulevat siitä että uskallamme antaa periksi huonossa liitossa. Elämme erilaisessa maailmassa kuin vanhempamme, joten jäimme ristiriitaiseen vaiheeseen sodan kokeiden vanhempien arvomaailman (jotka olivat lapsia sodan

Noin haaleeseen suhteeseen minä en ainakaan jäis.

Aivan hirveät rakkaudentunteet exää kohtaan mutta ei missään missä osoittaa. Olen antanut anteeksi pahoinpitelyn. Olemme jo vanhoja. Haluaisin vielä tavata ennen kuin päädymme sairauksiin tai kuolemaan.

 

Naiset vastaa, että tarpeet muuttuu, niin naisten tarpeet muuttuvatkin se on huomattu.

Miehena mikaan ei muutu paitsi se, että omien tarpeiden huolehtiminen ei lasten jalkeen enaa ole vaimon asia vaan pelkka aitiys. 😂

Vierailija kirjoitti:

Älä woke selitä...

Kalikka kalahti ja kommentoija älähti

En usko, että rakkaus jota on joskus ollut, noin vain häviää. Erot tapahtuvat usein siksi, kun ei tulla enää toimeen, vaikka rakkaus on ja jää.

Siksikin kannattaisi sinnitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä onnellisiakin on. 

Meillä ei riidellä nykyään kun ei viitsitty aiemminkaan riidellä. Intohimosta on taittunut terävin kärki, mutta kyllä meillä rakkautta riittää jokapäiväiseen läheisyyteen.

Lapset ovat aikuistuneet, joten nyt on aikaa toisillemme. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän yli 30v.

Meillä 29v takana, ikää 60+v ja sama tilanne.

Kumppanuutta on, rakkautta on, arvostusta on, paljon naurua ja yhdessätekemistä on. Intohimoakin olisi mutta miehen kyvyt vei lääke. 

Yhdessä on todella kivaa!

Vähän surullista lukea tämä. Tarkoitan, jos välillänne ei enää ole fyysistä yhdessäoloa. Jotkut miehet eivät tiedä, että naiselle voi tuottaa hyvää oloa eri tavoilla. Halaamalla ja suutelemalla jne. Yksi seksologi (asiantuntija) on puhunut aiheesta eräässä dokumentissa. Siinä puhuttiin monista parisuhteeseen liittyvistä asioista ja yleensäkin seksistä, mutta tämä jäi mieleen. 

Totta kyllä. En väitä että 'kulissiavioliitto' olisi silti läpeensä onneton. Kun ihmiseltä keski-iässä loppuu ambitiot intohimoista suhdetta kohtaan, niin sitä on siinä kohtaa helppo tyytyä. Se että 60% avioliitoista päätyy eroon, ei todellakaan ole ihme. Aika moni ihastuu ja rakastuu nuorena. Sitten aletaan lapsentekorumbaan ja perhearkeen. Sen aikana nimenomaan se kahdenkeskinen kemia juuri muuttuu. On puhdas vale väittää, että se maagisesti palautuu ennalleen, kun vauva- ja pikkulapsivaihe on ohitse. Ei suinkaan. Mitä sosiaalista mediaakin seuraa, niin siinä vaiheessa kun lapset on kouluiässä, niin vanhemmat alkaa harrastaa yleensä omia menojaan. Sitä vuosi tai pari, niin sitä huomataan että miksi mä tässä itse asiassa kökötän. Lastenko takia pelkästään? Ja moni (35%) varmasti tyytyy siihen vallitsevaan tilanteeseen ja ajattelee, että ollaan nyt vaan ja ei jaksa miettiä. Se 60% eroaa ja varmaan 5% on sitten niitä, ketkä aivan aidosti löytävät sen nuoruuden intohimonsa uudestaan siihen suhteeseen.

Ylivoimaisesti suurimmalle osalle ihmisistä ero on ainoa vaihtoehto, mikäli elämässä haluaa vielä kokea sitä palavaa ihastumista ja tulista rakkautta. Se vaan nimittäin ei juuri millään löydy sen pottunokka-ukon tai mammaliisa-birgittan kanssa enää kotinurkista. Surullista, mutta surullisuudestaan huolimatta silti totta. Enkä siis väitä, että sitä intohimoa kaikki kaipaavat. Kuten sanottua, moni tyytyy siihen kivaan kaveruuteen, perhe-elämään ja lähetyssaarnaajaan peiton alla lauantai-iltaisin. Itse olen enemmän kuitenkin sitä koulukuntaa, että täällä eletään vain yhden ainoan kerran. Jos se liitto ei tunnu intohimoiselta, niin vittujako mä siinä liitossa sitten teen. Ei ne lapset avioerosta traumatisoidu, kun se fiksusti hoidetaan.

Yli 40v avioliittoa takana. Hyvä tässä on olla. Aina ei ole ollut näin , mutta en antanut periksi. Nuorempi ehkä sanoisi , että alistuin. Ei mua turpaan vedetty , petetty tms.  Minä sanon , että halusin kaikesta huolimatta pitää homman kasassa, koska mies oli ja on elämäni rakkaus , jota tavoittelin pari vuotta joten olin se , joka teki kompromisseja ja jousti ( välillä näyttää tuntemattomalta käsitteeltä nykyään) . Joskus on vain helpompaa tehdä itse kuin vääntää loputtomasti , oli kyseessä mies tai lapsi. Nyky avioliittoonhan tämä ajattelu ei sovi. 

Kulissi ? Ehkä pahimpina aikoina ( 90- luvun lama) kun kaikki oli päin p* rsettä ja työpaikkat katkolla.

Nyt elämme yhtä parhaimmista ajoistamme.

Harva meistä jaksaa vaihtaa puolisoa noin 4 vuoden välein ja mennä sen kulissittoman liiton perässä intohimon viemänä. Liitostahan tulee kulissi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen lähtee yksin kaverin polttareihin ja kotiinjäänyt ymmärtää, että tämä on väärin, oikeassa liitossa ollaan niin umpirakastuneita, ettei toista jätetä koskaan tai missään tilanteessa toiselle sijalle.

Ensimmäisen avioliiton solmivista pareista noin 37-40% päätyy eroon Tilastokeskuksen tietojen mukaan. Tämä luku on pysynyt melko vakaana viime vuosina, ja se on ollut tässä haarukassa 2000-luvun alusta lähtien Helsingin Uutiset. 

Loput 60% eroajista on näitä useamman kierroksen sarjanaijia, jotka nostavat kokonaisavioeroprosenttia.

Miksi Christiiina aka LouLou on niin kiinnostunut kenenkään liitoista, itsehän et saa miestä treffeille edes Pancho Villaan tai artesaanipizzeriaan.

Vierailija kirjoitti:

No miten voisi olla mitaan kun nainen rupsahtaa ja viimeistaan sitten kun saa lapsia itkeva huutava vauva jonka kanssa vaimo 24/7, mies voi vaan keskittya tyontekoon treenata ja joskus runkata jossain nurkassa. Naisen energia sellainen vasynyt ja intohimoton. Mies ja miehen tarpeet prioriteeteissa listan lopussa jos siellakaan. 

Jos perheen perustamisesta ja avioliitosta odottaa jotain muita realiteetteja, kuten jossain prinsessa sadussa, joutuu karvaasti pettymaan. 

runkkaa sinä rauhassa, meillä rakastellaan vaimon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä onnellisiakin on. 

Meillä ei riidellä nykyään kun ei viitsitty aiemminkaan riidellä. Intohimosta on taittunut terävin kärki, mutta kyllä meillä rakkautta riittää jokapäiväiseen läheisyyteen.

Lapset ovat aikuistuneet, joten nyt on aikaa toisillemme. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän yli 30v.

Ihan kuin meillä, paitsi yhdessä ollaan oltu vaivaiset 57 vuotta. 

Väittele keskenäs vaan.

Vaikka ennenkin on ollut kulissiliittoja, niin väitän että ei se ole välttämättä huono tapa elää. Jos se ihminen on muuten sopiva, niin sen parisuhteen voi löytää uudelleen sen saman ihmisen kanssa, vaikka suhteessa olisi kuivia kausia. Ei kukaan ole vuosikymmeniä äärimmäisen rakastunut yhteen ihmiseen, ja vaikka rakastuisi uudelleen niin kyllä se arki tulee vastaan sen kanssa myös ja samat ongelmat on edessä.

Suhteen eteen on tehtävä töitä, ja siedettävä ne vähemmän rakkaudentäyteiset ajat.

Vierailija kirjoitti:

Naiset vastaa, että tarpeet muuttuu, niin naisten tarpeet muuttuvatkin se on huomattu.

Miehena mikaan ei muutu paitsi se, että omien tarpeiden huolehtiminen ei lasten jalkeen enaa ole vaimon asia vaan pelkka aitiys. 😂

On se ihme juttu, jos miehenä ei mikään muutu vaikka sinkkuparista tulee lapsiperhe. Ihmisen elämässä ei mikään ole suurempi muutos kuin se, kun naiselle syntyy ensimmäinen lapsi.  Ja miehet sanoo, että mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Kulissi ja kulissi. Ihmiset ja tarpeet muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja välittämiseksi. Aikansa kutakin. Itselläni yli 30v liitto ja ikää 50+. Tämä on hyvä just näin, en jaksaisi olla koko ajan pupuilemassa, esittämässä pikkuvaimoa ja intohimoista nymfoa samaan aikaan. Lapset aikuisia ja heillä asiat hyvin. Miehen kanssa olla möllötetään, nauretaan ja matkustellaan. Välillä jotain intiimimpääkin. Tiedän, että mies pysyy rinnallani vaikka tulisi mitä (ja on tullutkin). Sitä tunnetta en vaihtaisi tässä iässä mihinkään. 

Totta tämäkin, mutta suurimmaksi osaksi ainakin tuntemani parit halveksivat toisiaan ja silti vaan olla yhdessä kun ei ole sopivaa erota ta varaa erota.

Sinkullakin voi olla kulissit, ei siihen mitään liittoja tarvita.