Lue keskustelun säännöt.
Minä väitän: Moni pitkässä avioliitossa elävä on 'kulissiliitossa'
29.06.2025 |
En löydä mitään tilastoja, muuta kuin että kutakuinkin puolet avioliitoista päättyy eroon. Mutta minä väitän, että 1950-luvun jälkeen syntyneistä henkilöistä avioeroon päätyy ehkä joku 60%. Yritän siis sanoa, että iäkkäille (yli 80-vuotiaille) henkilöille avioero on ollut tabu ja avioliitossa on ollut pakko sinnitellä, kun ei ole kehdattu erota. Mutta alle 60-vuotiaat ovat sen verran liberaaleja, että on erottu kevyemmin perustein.
No jos vaikka 60% alle 60-vuotiaiden avioliitoista päättyy eroon, niin kyynisesti voidaan sanoa, että se jäljelle jäävä 40% on "kulissiliittoja", siis niissä riidellään, ollaan onnettomia tai ei ole enää mitään intohimoista rakkautta jäljellä vaan ollaan ikään kuin "kaverikumppaneita". Eikä siinä ole mitään pahaa , jos kumpikin on tyytyväisiä. Onhan se monelle ihan jo taloudellisesti korkea kynnys muuttaa omilleen, ainakin jos ei ole valtavan isot tulot, että pystyisi pitämään saman elintason kahden ihmisen tuloilla.
Minunkin 5-kymppinen serkku on ollut lähes 30 vuotta saman miehen kanssa ja hän sanoi jo 10 vuotta sitten, ettei heidän välillään ole enää rakkautta.
Sitten mun miesserkulla on kouluikäinen lapsi vaimonsa kanssa ja vaimo käy vieraissa. Vaikuttaako tämä teidän mielestänne jotenkin kadehdittavalta parisuhteelta?
Ehkä se ei olekaan niin huono juttu, jos se kumppani vaihtuu muutaman vuoden välein...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
On se ihme juttu, jos miehenä ei mikään muutu vaikka sinkkuparista tulee lapsiperhe. Ihmisen elämässä ei mikään ole suurempi muutos kuin se, kun naiselle syntyy ensimmäinen lapsi. Ja miehet sanoo, että mikään ei muutu.
No mun miesserkku sanoi, että kun hänen esikoinen syntyi, ei hänen elämässään muuttunut mikään. En sitten tiedä, että kuinka paljon hän osallistui lapsen hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuvat, rakkaus muuttuu ja vanhemmilla ihmisillä se siirtyy alapäästä sydämeen. Enää ei mennä sukuelinten ehdoilla, jolloin ap:n kaltaisten mielestä liitosta tulee kulissi.
Kuten kirjoitin yllä, moni voi olla täysin tyytyväinen siihen, että se pitkäaikainen puoliso on nykypäivänä ihan vaan "kaverikumppani" eikä he edes kaipaa mitään intohimoista rakkautta.
Juuri näin. Se on kulissia vaan silloin, jos ulkopuolelle annetaan, esim. instassa, kuva jostain jatkuvasta intohimoiloittelusuhteesta. Muutoin se on ihan tavallinen omanlaisensa parisuhde.
30 vuotta yhteiseloa. Nippu tenavia tehty. Ollaan aika erilaisia ihmisiä keskenämme. Molemmilla ihan omat harrastukset ja ystävät. Koti on aina hoidettu yhdessä samoin lapset. Arjen rakkautta riittänyt. Yks tärkeä asia on hyvin toimiva seksi. Ollaan nyt 53 v ja 62 v. Ja elämä on ihanasti mallillaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai yhden vuoden kestänyt parisuhde on erilainen kuin 30 vuotta kestänyt parisuhde. Pitkän parisuhteen ihastumis ja rakastumisvaihe on taakse jäänyttä ja tilalle on tullut yhteistä historiaa eletyn elämän kautta, kumppanuutta ylä- ja alamäistä huomimatta. Pitkäparisuhde on pyrkimystä ymmärtää toista, hyväksyä ja anteeksi antaa. Ilman niitä et pääse ikinä parisuhteeseen joka kestää vuosikymmeniä. Rakkaus ja kiintymys muuttaa muotoaan ajan saatossa. Ymmärtämättömille se voi näyttäytyä ns.kulissina. Mutta mitäpä muutakaan ulkopuoliset voisivat nähdä.
Pitkäparisuhde ei ole yhdyssana :D
Traumaattiset kokemukset kyllä vaikuttaa parisuhteeseenkin . Tuskin onnellisuus niiden myötä ainakaan lisääntyy. Eletään vaan yhdessä ja yhtään ei tiedä onko edessä vieläkin pahempaa tulossa.,,,Siksikin monet parit sinnittelee liitoissaan vaikka moni muukin seikka vielä kuormittaa. T erveyskin voi pettää.,,,Siinä vaiheessa riittää kun on joku vierelläkulkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 29v takana, ikää 60+v ja sama tilanne.
Kumppanuutta on, rakkautta on, arvostusta on, paljon naurua ja yhdessätekemistä on. Intohimoakin olisi mutta miehen kyvyt vei lääke.
Yhdessä on todella kivaa!
Vähän surullista lukea tämä. Tarkoitan, jos välillänne ei enää ole fyysistä yhdessäoloa. Jotkut miehet eivät tiedä, että naiselle voi tuottaa hyvää oloa eri tavoilla. Halaamalla ja suutelemalla jne. Yksi seksologi (asiantuntija) on puhunut aiheesta eräässä dokumentissa. Siinä puhuttiin monista parisuhteeseen liittyvistä asioista ja yleensäkin seksistä, mutta tämä jäi mieleen.
Läheisyyden hiipuminen on toki asia joka rassaa. Mutta ymmärrän hyvin että miestä saattaa turhauttaa se että halut ja kiihottuminen tapahtuu mutta vehkeet ei vaan pelaa - silloin tuntee jäävänsä ilman sitä kivaa. Ja taas vaimona en halua miestäni tuohon tilanteeseen joten en edes toivo hänen tyhdyttävän minua yksipuolisesti.
Mies ei muutenkaan ole mikään halailija eikä pussailija joten sitäkään ei ole tullut tilalle.
Lähinnä meidän suhde on nykyään lähinnä parhaiden ystävien suhde, olemme toisillemme tosi tärkeitä ja elämä ilman toista olisi tosi ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus ja taloudelliset uhraukset estävät eroja. Aika vittumaiseksi saisi mennä, että viitsisi kotoaan muuttaa.
Milloin tämä kulissiliitto alkaa? Meillä ainakin on kivaa makkarissa vaikkakin avioliitto on kestänyt jo 38 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeaan liittoon ei tarvita kuin seksiä, niin sinun ajatusmallissasi vankilan homosuhteet ovat puhtaimpia ja aidoimpia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkässä liitossa olevat jotenkin kehuvat asialla? Kuten "vasta 30 vuotta" tms. mikä näissäkin mielipiteissä tulee esiin. Teillä on käynyt hyvä tuuri , kun puoliso ei ole alkoholisoitunut tai pettänyt tai lähtenyt nuoremman perään. Parin valinnassa tai puolison löytämisessä aika pitkälle sattuma ratkaisee ja jonkun kohdalle sitä hyvää puolisoa ei vain löydy.
Ja minä olen katkera.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kulissiliitto se on jos molemmat haluaa kumminkin siinä olla? Syystä tai toisesta. Haetaanko tässä jotain päivittäistä teinimäistä suurta tunnetta ja himoa joka tekee "oikean" liiton? Toiset pärjää muutenkin. Väkivaltaisesta liitosta pitää tietenkin erota ilman tunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeaan liittoon ei tarvita kuin seksiä, niin sinun ajatusmallissasi vankilan homosuhteet ovat puhtaimpia ja aidoimpia suhteita.
Siis onko joku väittänyt, että kulissiliitottumuuteen ei tarvita muuta kuin seksiä?
Eikö kulissiliitto ole sellainen, että seksiä kyllä on, mutta ei sen oman puolison kanssa.
Vastaukset kysymyksiisi. Ei, en pidä sukulaistesi liittoa kadehdittavana. Ja ei, en usko että suurin osa liitoista olisi kulissiliittoja. Enkä usko, että muutaman vuoden välein vaihtaminen johtaa yhtään suurempaan onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kulissi ja kulissi. Ihmiset ja tarpeet muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja välittämiseksi. Aikansa kutakin. Itselläni yli 30v liitto ja ikää 50+. Tämä on hyvä just näin, en jaksaisi olla koko ajan pupuilemassa, esittämässä pikkuvaimoa ja intohimoista nymfoa samaan aikaan. Lapset aikuisia ja heillä asiat hyvin. Miehen kanssa olla möllötetään, nauretaan ja matkustellaan. Välillä jotain intiimimpääkin. Tiedän, että mies pysyy rinnallani vaikka tulisi mitä (ja on tullutkin). Sitä tunnetta en vaihtaisi tässä iässä mihinkään.
Näinhän minäkin luulin, mutta mies hommasikin salaa toisen naisen ja jätti minut puskista yllättäen ilmoittamalla, että haluaa eron. Yhdessä oltiin siinä kohtaa oltu 20 vuotta ja ikää 45 + vuotta.
Että silleen.
Kaiken se kestää - kulissiliitonkin.
Miksi pitkässä liitossa olevat jotenkin kehuvat asialla? Kuten "vasta 30 vuotta" tms. mikä näissäkin mielipiteissä tulee esiin. Teillä on käynyt hyvä tuuri , kun puoliso ei ole alkoholisoitunut tai pettänyt tai lähtenyt nuoremman perään. Parin valinnassa tai puolison löytämisessä aika pitkälle sattuma ratkaisee ja jonkun kohdalle sitä hyvää puolisoa ei vain löydy.
Ja minä olen katkera.