Olen jo kolmekymppinen, mutta tuntuu etten ole vieläkään ihmisenä valmis

Vastaan lyhyesti tuohon valmis juttuun : Ihmisen ei kuulu ikinä olla valmis, vaan ihmisen kuuluu kehittyä läpi elämänsä, taino se on ideaali mihin pitäisi pyrkiä. Monelle myydään idea, että 30veenä on valmis kun on 2 lasta, oma talo ja pari koiraa, ehkä jopa häät vietetty, mutta mä takaan sen että elämä kyllä näyttää tuon kuvitelman olevan valetta, tavalla tai toisella. Tsempit

Vierailija kirjoitti:

Vastaan lyhyesti tuohon valmis juttuun : Ihmisen ei kuulu ikinä olla valmis, vaan ihmisen kuuluu kehittyä läpi elämänsä, taino se on ideaali mihin pitäisi pyrkiä. Monelle myydään idea, että 30veenä on valmis kun on 2 lasta, oma talo ja pari koiraa, ehkä jopa häät vietetty, mutta mä takaan sen että elämä kyllä näyttää tuon kuvitelman olevan valetta, tavalla tai toisella. Tsempit

Tuo kirjoittamasi pätee sisaruksiini. Itse saan moisista vain haaveilla. Hankkisin itsellenikin kissan tai koiran (koiran kohdalla olisin todella tarkka omien resurssien suhteen) kaveriksi, jos saisin säännöllistä kuukausipalkkaa. Haluaisin elämältä niin paljon muutakin kuin köyhyyden varjostaman elämän, tunnen itseni perheen ainoaksi köyhäksi ja se hävettää.

Joudun nyt kärvistelemään terveysvaivojen takia ja rääkkäämään itseäni töissä. Tuntuu, ettei tällaiselle introvertille mitään työtä löydy, jossa ei tarvitsisi altistaa itseään pölylle, kemikaaleille ja tekstiileille saaden kädet haavoille, eikä tarvitsisi käsin mitään tehdä, sillä en osaa korjata, rakentaa tai luoda mitään. En ole kovin sosiaalinenkaan. Tekisin mielelläni itseksni töitä sen sijaan, että olisin jatkuvasti muiden kanssa kontakteissa.

- AP

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä sinulle 👍Osaat sinä ainakin kirjoittaa hyvin. Ei tässä elämässä tarvitse olla valmis. Minäkin vielä opettelen elämää, vaikka olen kohta 70 vuotta. 

Mietin, miltä tulevaisuuteni näyttää eläköityessä. Jo Sjögrenin takia olen potenut jopa aivosumua ja on vaikeaa keskittyä, mitä provosoi liian kirkkaat valot ja sinivaloa suodattavat näytöt. Olen jo niin heikossa asemassa, rahaa palaa itsehoitotuotteisiin ja ruokaan, kun mitä tahansa moskaa en voi kehooni tunkea tai hieroa. Herkkäihoisena tarvisen hajusteettomia tai luonnonmukaisia tuotteita. 

Tuntuu, että olen hukannut parhaat ikävuoteni tietokoneen äärellä sen sijaan, että olisin rohkeasti heittäytynyt mukaan. Ei minulla ole ollut yhtään uskallusta saati halua kehittää itseään eikä nytkään mikään kiinnosta, kun tuntuu että pitänyt v

 

Jos menisit toisenlaiselle piirustus/maalauskurssille, joka perustuu realismiin?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Koen, että en ole ollut kovin uskalias ihminen toimimaan. No jotain edes olen saanut tehdyksi, kun vaivautunut edes soittamaan. Siitä tietysti olen todennut: hyvä, kun vaivauduin ottamaan luurin käteen ja näppäilemään numeron. 

Ohjaamosta odotan puhelua ja mietitään yhdessä alavalintaa. Lääkeala jää tarkkaan syyniin. Kyllä sitä mietti harjoittelun muotoa teknisen apulaisen roolissa, jos raaskisin kysyä apteekeista. Siitä voisi työnkuva jollain lailla konkretisoitua. Vielä kun sinne silmätautien poliklinikalle pääsen, niin uskaltaa sen jälkeen sanoa voiko näillä silmillä mitään tarkkuutta vaativaa työtä tehdä pelätessäni, että kuivasilmäisyydestäni koituisi ongelmia.

Minulla on vain ollut pelkoja ja inhoa epämiellyttäviä asioita kohtaan ja näin ollen olen vältellyt niitä. En tykkää, en osaa, en halua, en uskalla, ei ole aikaa, en jaksa, ihan tyypillistä minää. En yläastelaisena uskaltanut saati halunnut viitata joillain tunneilla pelätessäni vastaavani väärin ja väärille vastauksille nauramista.

Olin neljä vuotta sitten yhdellä työelämään valmentavalla lyhytkurssilla kansanopistolla, jossa turhauduin jatkuviin ryhmätöihin, joille hiljaa huokailin pitäessäni aiheita turhina, jotain ihan käsittämättömiä tunnetaito-tehtäviä ja asioita, jotka olivat minulle jo kristallinkirkkaita. Mikael Agricola-aiheiseen ryhmätyöhön jaksoin keskittyä. Herkät silmänikään eivät tykänneet jatkuvien diaesitysten tuijottamisesta. Omissa oloissa siellä opistolla keskityin ennemmin tietokoneen selailuun, ja opettajakin oli arvioinut osaavani käyttää hyvin tietokonetta (joo, vain avata ja sulkea sekä näppäillä, todellinen tekniikkataituri olen :D) ja kehui tekemiäni yksilötehtäviä. Sitten kun oli äidinkieltä ja piti novellia kirjoittaa, niin olin silleen että voi hyvänen aika. Kirjoitin sitten kuvitteellisesta yrityksen tarjoamasta aamiaisesta, jota en halunnut muille luettavan, koska pidin sitä typeränä kuten monia muitakin tarinanomaisia juttuja. Olenkin niin salamyhkäinen ihminen. 

- AP 

Jos menisit toisenlaiselle piirustus/maalauskurssille, joka perustuu realismiin?

Eiköhän sielläkin käteni vapisisi. On vain helpompaa avata tietokone ja näppäillä näppäimistöä, siinä ei kukaan ole näkemässä tekemisiäni. En tosin edes itseksenikään uskalla piirtää kokiessani pääni lyövän tyhjää. Miten hitossa tässä on käynyt näin? Gallerian kätköistä löytyy yläasteaikaisia piirrustuksiani, joissa olen käyttänyt oikeanlaisten mittasuhteiden aikaansaamiseksi viivoja ja ympyröitä apuna käyttäen. Toki jotain pikku vikoja tuli, mutta muuten piirtojälkeä pystyi kehumaan, ysin arvoinen suoritus. 

Nyt vain päässäni pyörii omat sarjakuvahahmoni sekä teemat, jotka ovat (poliittista) satiiria ja vitsejä stereotypioista. Siitä fiktiivisestä maailmasta on tullut todettua, että tuo olisi oikein unelmamaailmani. Joskus harjoittelussa teki mieli heittää niin karu vitsi työtoverin todetessa jääkaapissa olevan "Matin lihat" (viittasi "Matin" ostamiin eväisiin), jolloin olisi tehnyt mieli todeta, että onko meillä kannibaaleja. Ei kyllä hirveämmin uskalla näitä synkän humoristisia juttuja päästää suustaan. Ivallisesti jopa todennut joihinkin asioihin lycka till tai haaveeksi jää. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Ja kuten olen sanonut: olen saanut äidiltänikin kuulla eläissäni, kuinka kaupan alalla tarvitaan matematiikkaa, lähihoitajana tarvitaan matematiikkaa (no niin hullu en ollut, että olisi heti hakenut vaan aika skeptisenä asiaa mietiskelin ja kysyin olisiko vammaistyöhön muita suuntautumisvaihtoehtoja, no se jäi haaveeksi, olin vain teorian tasolla hyvä ja kirjallista näyttösuunnitelmaani kehuttiin nuorisonohjaaopinnoissa) ja ravintola-alalla tarvitaan matematiikkaa.

Tuntuu myös, ettei minunlaista ihmistä voi koskaan ottaa vakavasti vaan äitikin jopa kysyi, että osaanko todellakin käyttää kassaa, ja siskoni kysyi että ymmärränkö oikeasti lastensuojelu- ja nuorisolainsäädännöstä, joiden oleellisempia asioita tutkiskelin omalla ajalla kaksi tuntia omaksuakseni mitä tietyt jutut konkretiassa tarkoittahat. Asiapitoiseen sisältöön minun oli helppo keskittyä, mutta se käytäntö, se oli aivan toista - varsinkin sosiaalisen vuorovaikutuksen suhteen, vaikka osasin sentään peruskäytöstavat. 

Tuntuu välillä, että minua infantilisoidaan, vaikka suljettujen ovien takana puhun niin kriittiseen sävyyn joistain asioista. On minussakin niin monta hämäävää piirrettä, enkä ymmärrä itsekään miksi ne näyttäytyvät toisille (kuraattori, diakoniatyöntekijä) ja toisille sitten annan aivan toisenlaisen kuvan. Tiedä sitten mitä uskoa itsestä. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Ap selvästi tiedostaa rajoitteensa, vai haluaisitko itse lähihoitajaksi tai matemaatikoksi henkilön, jolle matematiikka on erityisen vaikeaa. Tai sokean ajamaan ajoneuvoa. Implikoit että pelkkiä tekosyitä. Juu on se sokeuskin tekosyy olla ajamatta raskasta ajoneuvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Ap selvästi tiedostaa rajoitteensa, vai haluaisitko itse lähihoitajaksi tai matemaatikoksi

No ei se oikein siltä vaikuta. Mielestäni hän kuuluisi sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle, sen verran tuskaista vaikuttaa kaikki olevan. Tapa, jolla hän kirjoittaa, kertoo kyllä selvää kieltä sekä kognitiivisista että mielenterveydellisistä ongelmista. Mutta kivahan se kai on kokeilla vähän sitä ja tätä  ja sitten todeta, että "olen liian omintakeinen tähän" tms. paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Ap selvästi tiedostaa rajoitteensa, vai

Ihan kuin itseään analysoivilla ei voisi olla mielerveyshaasteita yms. Ap:n ajattelu on aivan liian analyyttista kehitysvammaiseksi tai heikkolahjaisiksi. Uskoisin että ongelmien ydin voisi olla ap:n mainitsema traumaperäinen stressihäiriö laaja-alaisten oppimisvaikeuksien sijaan sekä masennusta ja autismin kirjoa, jotka näin ollen antavat vaikutelman ettei "mitään" opi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Kognitiivisissa kyvyissä voi olla häiriöitä ilman että ihminen on kehitysvammainen, haloo nyt! Mutta ei AP:n ajattelu kyllä ole ihan normaalia. Kauheaa vatvomista ja selkeää kyvyttömyyttä erottaa tärkeät asiat silpusta. Jankkaamista. Järjettömiä ristiriitoja siinä kohtaa, kun pitäisi oikeasti tehdä analyysi aiheista 1, 2, ja 3. Teksti on kuin ChatGPT-painajainen jossa tekoälylle on annettu tehtäväksi laatia mahdollisimman hämmentävä, loogisesti kestämätön ja paranoidi tuotos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Ap selvästi tiedostaa rajoitteensa, vai

Mutta kivahan se kai on kokeilla vähän sitä ja tätä  ja sitten todeta, että "olen liian omintakeinen tähän" tms. paskaa. 

Voi huokaus, kyse on ihan realiteettien tiedostamisesta, kun joutunut itse työelämässä kokemaan elämää sairaana ihmisenä. Juuri sen takia tietyt alavalinnat on minulla suurennuslasin alla saadakseni vielä lisää tietoa, jolloin uskaltaa kysyä uudelleen voiko tuosta nyt mitään tulla, etten mitään ongelmia aiheuta muille. Totesin jopa lääkkeiden valmistuksesta alan opettajalle tiedä mitä myrkkyä minäkin niistä tekisin kunnes alan opettaja oikaisi, että lääkkeiden valmistus lääkealalla on valinnainen, ettei sitä tarvitse murehtia. Sillä tutustumiskäynnillä tuli todettua, että merkonomin tutkinnosta pystyisin ammentamaan asiakaspalvelua ja markkinointia, jos lääkela olisi realistinen vaihtoehto.

Erityisesti näköäni nyt mietin, että voiko tästä nyt olla jotain haittaa, kun jo kassatyössä ollessani näöntarkkuus on vaihdellut niin, että näen välillä kassanäytöllä olevat tekstit tai numerot epäselvästi. Pääkipu edesauttaa hyvin näkemistäni. En todellakaan astuisi auton rattiin tällä näkökyvyllä, pelkäisin jopa nukahtavani kun jo väsymyksen takia käynyt sellaisia tilanteita, että olisi tehnyt mieli nukahtaa vessassa käydessä.

- AP 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän kaikkea mitä sun eteen on tehty. 

Kuten sanottua, kipin kapin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kuule AP, sinulle ei ole jaossa tullut kovin hyvät kortit mutta niillä sinun on pärjättävä. Olet saanut kirjoittamasi perusteella todella paljon apuja esimerkiksi opiskelualojen valinnassa. Ja sulla on useita koulutuksia. Ja useita hoitotahoja. Vaan mikään ei nyt vaan oikein passaa sulle. Möyrit noissa haaveissasi ja omissa epävarmuuksissasi etkä keskity nykyhetkeen. Kokeilet vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas sama juttu - joku sairauksistasi estää siihen paneutumisen. Kyllä sä lanttumaakaria tarvitset, se on tosi, mutta nykytilanteessa ovi olla, että se ovi ei sulle avaudu. Pelkkä sairaanhoitajalle juttelu ei sua auta. 

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin että koeta nyt pärjäillä ja ehkä arvosta vähän enemmän ka

Anteeksi, jos kirjoittamani vähän hämmentää. On vaikeaa tällä puhelimella mitään kirjoittaa, ja kun nykyään on näitä pääkipuja, silmissä sumenee, näöntarkkuus vaihtelee ja samalla tulee multitaskattua, niin kirjoitusvirheitä tuppaa tulemaan. Liian pieni teksti on vaikeaa luettavaksi.

Tuntuukin, että nykyään pitäisi olla joka ihmisessä kiinni, ja ärsyynnyn herkemmin puhelimen laulaessa, mutta puhelimeen kaikki kontaktit on rakennettu ja sieltä työhön yms. asiat seuraavat minua. Joskus niin haaveilen elämästä ilman puhelinta, mutta se on tehty niin vaikeaksi käytännössä. En keksisi mitään korvaavaa tilalle.

Siitä sinun ehdottomasta eläkkeestä: siihen en missään nimessä suostu, se olisi minulle nöyryyttävää. Miettikää, mikä shokki olisi ollut päätyä eläkkeelle heti yläasteen päätyttyä ilman, että minulta kysyttiin mitään. Sellaista oli aiemmin pohdittu minun kohdalla löydettyäni asiasta mainintaa minua koskevissa papereissa. Olisin sen kokenut itselleni arvoalennukseksi ja häpeäksi, kun muut käyvät töissä kuten aikuiset ihmiset. Haluan olla se aikuinen ihminen, joka hankkii leivän pöytään. Haluan paikata puuttuvan palasen lapsuudestani.

- AP

Hei AP, luin tässä koko tekstisi ja ei minulla oikeastaan ole mitään kirjoitettavaa, enkä oikein saanut kiinni mitä loppujen lopuksi halusit kysyä. Minulla on selkeästi liikaa aikaa, no olen mt-eläkkeellä 43-vuotiaana, enkä itsekkään tiedä mikä isona haluaisin olla.

Piirtämisestä, itsekin haluaisin jatkaa sitä, vaikka en ikinä edes ollut mitenkään hyvä ja jopa tein yhden suherruksen, inspiraation antoi ne "typerät" aikuisvärityskirjat ja laatu samaa kuin yli 10-vuotta sitten. Japani on muuten aika haasteellista opetella, kun on kaikki ne kanji-merkit, hiragana/katakanan opettelu vielä meni itsekseen sen ainoan suomenkielisen japanin perusteet kirjan kanssa, kun olin vielä tulostanut niistä luntin, en sitten enää sitä tarvinnut, mutta en jaksanut kovin pitkälle niitä kanjeja jankata, niitä pitäisi osata niin tuhottomasti. Katson paljon animea subattuna ja ymmärrän nykyään japania aika hyvin, mutta en enää haaveile lukemisesta.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti näkösi ei ole pahasti huonontunut ja löydät vielä jonkun sopivan koulutuksen ja työllistytkin, mutta jos et niin mielekkäät harrastukset ovat vieläkin tärkeämpiä. Vaikutat kuitenkin hyvin oppimiskykyiseltä loppujen lopuksi, että itseopiskelu harrastukseen varmasti onnistuisi.

Kyllä sinä vielä paikkasi löydät, niin olemme me muutkin löytäneet, vaikka me kaikki olemmekin vajavaisia. Kukaan ei ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, luin tässä koko tekstisi ja ei minulla oikeastaan ole mitään kirjoitettavaa, enkä oikein saanut kiinni mitä loppujen lopuksi halusit kysyä. Minulla on selkeästi liikaa aikaa, no olen mt-eläkkeellä 43-vuotiaana, enkä itsekkään tiedä mikä isona haluaisin olla.

Piirtämisestä, itsekin haluaisin jatkaa sitä, vaikka en ikinä edes ollut mitenkään hyvä ja jopa tein yhden suherruksen, inspiraation antoi ne "typerät" aikuisvärityskirjat ja laatu samaa kuin yli 10-vuotta sitten. Japani on muuten aika haasteellista opetella, kun on kaikki ne kanji-merkit, hiragana/katakanan opettelu vielä meni itsekseen sen ainoan suomenkielisen japanin perusteet kirjan kanssa, kun olin vielä tulostanut niistä luntin, en sitten enää sitä tarvinnut, mutta en jaksanut kovin pitkälle niitä kanjeja jankata, niitä pitäisi osata niin tuhottomasti. Katson paljon animea subattuna ja ymmärrän nykyään japania aika hyvin, mutta en enää haaveile lukemisesta.

Harmi vaan, kun raha on jumalani mitä ymmärrän hävetä. Se on merkinnyt minulle enemmän terveyssyiden takia. Palkkatyö toisi turvaa yksinelävälle ihmiselle, jolloin olisi edes jotain mahdollisuuksia kustantaa terveyteen liittyvät jutut. Vammaistukea ei myönnetty, mihin liittyen löysin tietoa Sjögren-lehdestä. Nytkään ei ole rahaa ostaa silmätippoja ja kuivan suun hoitoon tuotteita. 

Tuli kokeiltua työtä tutkimushaastattelijana paikallisliikenteessä, mikä oli puhelinmyyntiä helpompaa ja pikku rahaa irtosi helpommin. Introvertille suht. helppoa hommaa, kun osasi tervehtiä ja kertoa mitä asia koskee.

Tullut mieleen yhdessä ujojen ammattikeskustelussa koodarin työ, jonkalaisessa ilmeisesti ihmisiä toimii minkälaisissa taustoissa vaan. Siinä herännyt kysymys raaskisiko siihen perehtyä. Joku kysynytkin minulta, että olenko harkinnut tietotekniikkaa järjestelmällisyyden ja kielten omaksumisen takia. Jaa... 

Tutustuessani lääkealaan kuulin alan opettajan kertoneen loogisen päättelykyvyn olevan tärkeää, jotta apteekissa lääketyöntekijä osaa laskea tuotteiden määrän arvioiden, että nyt esimerkiksi tiettyä, samaan tarpeeseen tarkoitettua tuotetta X on vielä 22 kpl jäljellä, joten vielä ei tarvitse tilata lääketukusta. Tämä jäi mietityttämään, sillä viisi vuotta sitten sain keskitason tulokset matriisitehtävästä, jota kutsutaan ilmeisesti loogiseksi päättelykyvyksi, psykologin virallisesta testistä. Jää nyt nähtäväksi.

- AP

AP, jos sinua kiinnostaa koodaus niin ihmeessä kannattaa kokeilla. Youtubestakin kuulemma löytyy suomeksi joitakin tutoriaaleja. Itselläni aikanaan vuonna -95, ennen datanomia oli vain yksi valinnainen kurssi koodausta ja se oli vain visual basicillä, hyvin helppoa, nykypäivänä monimutkaisempaa. Mutta logiikan säännöt siinä pätee ja voi jopa tehdä etänä tai hyvin itsenäisesti. Edesmennyt ystäväni suositteli minulle koodausta, mutta olin silloin jo liian syvällä mt-ongelmissa alkaakseni sitä opiskelemaan paremmin, en tosin silti ole sulkenut sitä vaihtoehtoa pois. Olisihan se hienoa työllistää itsensä.

Vierailija kirjoitti:

AP, jos sinua kiinnostaa koodaus niin ihmeessä kannattaa kokeilla. Youtubestakin kuulemma löytyy suomeksi joitakin tutoriaaleja. Itselläni aikanaan vuonna -95, ennen datanomia oli vain yksi valinnainen kurssi koodausta ja se oli vain visual basicillä, hyvin helppoa, nykypäivänä monimutkaisempaa. Mutta logiikan säännöt siinä pätee ja voi jopa tehdä etänä tai hyvin itsenäisesti. Edesmennyt ystäväni suositteli minulle koodausta, mutta olin silloin jo liian syvällä mt-ongelmissa alkaakseni sitä opiskelemaan paremmin, en tosin silti ole sulkenut sitä vaihtoehtoa pois. Olisihan se hienoa työllistää itsensä.

Mmm, pitääpä tuota edes katsoa kun jaksaisi keskittyä katsomaan Youtube-vudeoita, sillä tietenkin minä avaan useita välilehtejä ja multitaskaan. Tuntuu, että minulla on nykyisin kultakalan hermot sillä television katsomisestakaan ei mitään tule, kun otan aina puhelimen esiin. Olen riippuvainen, lapsuuden nettiriippuvuus on muuttanut muotoaan.

Täällä, missä minä asun, on koodauskoulutusta tarjoava taho. Toki voisin vielä googlettamalla selvittää, onko muita tahoja tai kursseja. Vaikka sellaista, jossa tutustuisi koodauksen alkeisiin nähdäkseen mitä ko. hommasta tulisi. 

Pitäisi tietysti ensin selvittää  mahdollisuus lähilaseihin ja kysyä niistä vielä optikolta, että olisiko ne minun tapauksessa sopivat, kun mitään suojatyölasejakaan en saa (no en ole edes tiedustellut). Jäi hieman epäselväksi optikon vastaus hänen suositellessa sinivalosuojalaseja, johon totesin että minulla on aina ollut silmälaseissa sinivalosuoja. Optikko neuvoi minua kokeilemaan puhelimen selaamista ilman silmälaseja. Kuten taisin ymmärtää optikon puheista niin lähinäköä varten tarvitsisin enemmän vahvuuksia vai mitä olikaan. Näköjään ei näistä monitehoista ole lähityöskentelyyn, vaikka niin kuvittelin mutta uusille silmälaseillekaan ei ole vielä tarvetta. Mahdollisia lähilaseja varten kyllä teen uuden näöntarkastuksen, jos minun olisi mahdollista kustantaa ne tulevasta veronpalautuksesta.

Eilinen päivä näön kanssa oli niin inhottava työpäivän jäljiltä niin, että tuli jopa kädellä peitettyä silmiäni katossa olevien valojen heijastaessa silmiini. Vieläkin koskee päähän, ja se pääkipu tuntuu aina kulmien kohdalla. Migreeniä tämä ei ole lääkärin sanojen mukaan, jos nyt koululääkäri voi siitä tehdä arvion vaikka olin valmis jopa neurologisiin tutkimuksiin selvittääkseen asiaa. 

Olisi kyllä hyvä selvittää päänsäryn juurisyyt ja oikeanlaiset lasit, ja vielä nykypäivänä kun AI tulee "fiksummaksi" ja osaa jo helpoimmat koodata, mutta vielä tarvitsee koodarin tarkistamaan missä meni väärin, kun virheitä tekee.

Olisi mahtavaa jos saisit keskityttyä edes koodauksen alkeisiin liittyvän youtube-videon, jos et niin silloin se varmaan ei ole alaasi tai muut henkiset/fyysiset ongelmat estävät sen.

Harmillista että sinulla on kultakalan keskittymiskyky nykyään, voisitko asettaa rajoja kännyn katsomiselle? Olen itse nettiriippuvainen, mutta kännykkäni on vain kommunikaatiolaite ja netinjakaja, en sitä yleensä edes muista katsoa, mutta olenkin vanhenmpi ja kasvoin ilman nettiä. Silti olen täällä vauva foorumilla, koska keskustelupalstat vetävät puoleensa, kun mihinkään muuhun ei jaksa keskittyä. Minulle se aina kertoo siitä, että minulla menee huonosti ja jonkun on muututtava.