Mikä nykyään paheksuttu asia tai tapa oli ihan normaalia sinun nuoruudessasi?
Ei meillä karkkia päin syljetty. Karkkia syötiin.
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole käytännössä ollut sitä kuin reilut kymmenen vuotta. Ihmeen nopeaan ihmisiltä historia unohtuu.
Höphöpö. Sairaat ihmiset normalisoivat raiskausta ja sinä väität, että kyse on vain unohtamisesta. Olen itse elänyt nuoruuteni 70-luvulla ja kukaan ei todellakaan pitänyt normaalina asiana mennä panemaan, jos toiselta oli taju kankaalla. Vähän nyt valoja päälle!
Ei raiskausta kukaan normalisoi, mutta ennen piti olla todisteet raiskauksesta. Sammuneen kanssa panemista eivät kaikki mieltäneet raiskaukseksi, koska uhri ei ollut puolustautunut eikä saanut vammoja. Yleisesti sellaista toimintaa paheksuttiin, mutta raiskaus ymmärrettiin eri tavalla.
Ja se paheksunta kohdistui lähinnä niihin naisiin. "Miten se joi itsensä niin tolkuttomaan kuntoon että päätyi sänkyyn sen häntäheikin kanssa?!"
Minusta tämä ketju jankkaa nyt liikaa jostain nuoret tytöt ja vanhemmat miehet tai pojat. Eikö teille muuta tapahtunut? Siinä tapauksessa oli todella köyhää.
Siis puukon heitto ja heittely ylipäätään. Ihan kerrostalon pihassa puukon heittoa nurmikolle ja puihin ajan kuluksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis puukon heitto ja heittely ylipäätään. Ihan kerrostalon pihassa puukon heittoa nurmikolle ja puihin ajan kuluksi.
Onko se nykyään paheksuttavaa jossain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pelkää mustaa miestä pelit ja neekerinsuukot. Afrikan tähti.
Lastenkirjat, esim. kymmenen pientä n poikaa.
Kuka ostaisi lapselle tällaisen kirjan? Mitä silloin ajateltiin? Mukava seikkailukirja?
Ei se koskaan lastenkirja ollut. Tuon kirjoittanut tietää vain nimen, ei oikeasti tunne kirjaa. Kyllähän sitä yläkouluikäisille edelleen koulussa luetutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä ketju jankkaa nyt liikaa jostain nuoret tytöt ja vanhemmat miehet tai pojat. Eikö teille muuta tapahtunut? Siinä tapauksessa oli todella köyhää.
No oli niin silmiinpistävä ero nykyaikaan. Minulla oli kaksi kaveria, jotka seurustelivat n 13 v alkaen n 20 v pojan kanssa. Silloin ajattelin, että ovat jotenkin hienoja nuo tytöt. Nyt tietysti ymmärrän, että täysin hyväksikäytettyjä, ja nuo pojat sairaita. Mutta vanhemmat sallivat näille jopa ulkomaanmatkat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen miesopettaja taputteli tyttöjä takapuolelle. Nykyään tuosta heilahtaisi häkki.
Meilläkin oli näin 80-90-lukujen taitteessa.
Kuten moni muukin on maininnut: seksuaalinen häirintä oli paljon hyväksytympää. Kutosluokalla ala-asteella yksi poika puristeli minua aina ympäri kroppaa, ja miespuolisen opettajan vastaus oli, että rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Esim Brunbergin nee kerisuukot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isoisoäitini oli 18-vuotias, kun meni naimisiin 41-vuotiaan isoisoisäni kanssa. Neljä lasta (joista isoisäni vanhin) ja pitkä avioliitto. Kukaan ei kummeksunut ikäeroa tuohon aikaan, lapset syntyivät 1930-luvulla. Myös vanhemmillani on kavereita, joiden puoliso noin 20 vuotta nuorempi. Ei ollut tässäkään mitään omituista aikoinaan.
On nykyäänkin ison ikäeron suhteita. Tietenkin.
Silti vielä tänäkin päivänä kauhistellaan jos vanhemmalla naisella nuori miesystävä mutta jos vanhemmalla miehellä nuori naisystävä jostain kumman syystä se ei herätä paheksuntaa!
Muistan isäni kotikylässä vielä1980- luvulla monella miehellä oli reilusti vanhempi vaimo. 55-75- vuotiaat lesket olivat nuorempien, vähän alkoholisoituneiden 10-25- vuotta nuorempien miesten suosiossa. Mennään vielä varhaisempaan aikaan, yksi paikkakunnan kulkumies nai parikymmentä vuotta vanhemman sotalasten ja pääsi nuorena taloon reittä pitkin isännäksi ja elleivät sopuisasti vielä 1980-luvulla. En tiedä, kumpi kuoli ensin, kun käynnit siellä vähenivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinityttöjen seurustelu ja jopa avoliitot aikuisten miesten kanssa.
Tämä.
Monet vanhemmat saattoivat jopa hieman ylpeillään, kun teinitytöt seurusteli vanhemman turvallisen miehen kanssa, jolla oli auto ja tavarat eikä minkään räkänokan kanssa. Ihan kansanedustajapiireissäkin on ollut tällaista.
Suu pestiin tarhassa ja kotona saippualla jos kiroili. Nykyään se olisi varmaan törkeä pahoinpitely
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen miesopettaja taputteli tyttöjä takapuolelle. Nykyään tuosta heilahtaisi häkki.
Naisten ja jopa tyttöjen kouriminen oli muutenkin ihan tavallista eikä kukaan sille korviaan lotkauttanut jos sanoi että onpa sulla hyvät tissit ja tarttui samalla rinnoista sitä korostaakseen. Tai siis kukaan ulkopuolinen, tuskin ne naiset sitä mitenkään kovin hyvällä katsoivat.
Tuollainen tyttöjen kourija oli yläkoulussa ja tosiaan aikuiset siellä seisoivat vain tumput suorina, vaikka aivan takuulla tiesivät, se oli kai sen ajan tapa. Kaikki tuki tuli samanikäisiltä tytöiltä.
Suomen kuvalehti kysyi ysärillä teinitytöiltä, mitä mieltä he olivat lähentelevistä pojista ja miehistä - aikuisilta miehiltä ei haluttu minkäänlaisia lähestymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isoisoäitini oli 18-vuotias, kun meni naimisiin 41-vuotiaan isoisoisäni kanssa. Neljä lasta (joista isoisäni vanhin) ja pitkä avioliitto. Kukaan ei kummeksunut ikäeroa tuohon aikaan, lapset syntyivät 1930-luvulla. Myös vanhemmillani on kavereita, joiden puoliso noin 20 vuotta nuorempi. Ei ollut tässäkään mitään omituista aikoinaan.
On nykyäänkin ison ikäeron suhteita. Tietenkin.
Silti vielä tänäkin päivänä kauhistellaan jos vanhemmalla naisella nuori miesystävä mutta jos vanhemmalla miehellä nuori naisystävä jostain kumman syystä se ei herätä paheksuntaa!
Muistan isäni kotikylässä vielä1980- luvulla monella miehellä oli reilusti vanhempi vaimo. 55-75- vuotiaat lesket olivat nuorempien,
Mä muistan myös tällaisen pariskunnan. Vähän reppana kolmekymppinen mies ja aivan rapajuoppo viisikymppinen kolmen aikuisen lapsen äiti.
Etelänmatkailu. Ei ymmärtänyt kukaan katsoa vinoon lentämistä.
Vierailija kirjoitti:
"Ei muuten pidä paikkaansa, opettajatkin käyttivät ihan kasarin alussa- n-sanaa."
Meillä oli ala-asteella vuonna -83 liitutaulun päällä aakkoskortit, ja jokainen saa nyt arvata mikä kuva oli N-kirjaimen kortissa :)
Se muuttui 1990- luvun aikana. Muistan Valitut Palat -lehdessä käytettiin 1990- luvun alkupuolella n-sanaa, sitten vuosikymmenen lopulla olin yliopistolla aineopintojen seminaarissa, yksi seminaarilainen, vanhempi mies, käytti tekstissään n-sanaa. Seminaarin vetäjä sanoi, että nykyään ei käytetä tuollaista sanaa, koska se on monitulkintainen. Asia jäi siihen. 1980-90-lukujen vaihteessa paikkakunnallamme tuli musta jalkapalloilija, maakuntalehtemme toimittaja käytti hänestä haastattelussa n-sanaa. Se oli neutraali sana ja kyseisen toimittaja ei ikinä olisi halventanut tai suhtautunut rasistisesti toisenväriiseen urheilijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pelkää mustaa miestä pelit ja neekerinsuukot. Afrikan tähti.
Lastenkirjat, esim. kymmenen pientä n poikaa.
Kuka ostaisi lapselle tällaisen kirjan? Mitä silloin ajateltiin? Mukava seikkailukirja?
Ei se koskaan lastenkirja ollut. Tuon kirjoittanut tietää vain nimen, ei oikeasti tunne kirjaa. Kyllähän sitä yläkouluikäisille edelleen koulussa luetutetaan.
. . .mutta versiota nimellä Eikä yksikään pelastunut. Erikoista kuten, että kirja on suomennettu jo 1940- luvulla, mutta nimi Kymmenen pientä *afroamerikkalaista* poikaa tuli suomennoksen nimeksi vasta 1960-luvun loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vastuunkanto, työnteko, vastuun ottaminen omasta elämästä ja olemalla normaali ihminen. Ja ennen hoidettiin itse ongelmat nykyään itketään terapeutille niistä ongelmista sillä aikaa kun odotetaan että joku muu hoitaa ongelman pois
Milloinkohan tämä "ennen" on ollut kun Kelan tukemana ensimmäiset psykoterapiat toteutettiin jo 70-luvulla?
Höpö ja höpö. Rippikoulu piti olla käytynä vai mistä Lähi-idän kehitysmaakulttuurista olet lähtöisin? Joskus 1600- luvulla on aatelispiireissä voitu vihkiä lapsiakin avioliittoon keskenään, mutta eivät he muuttaneet yhteen kuin parinkymmenen kieppeillä.