Sairastuneen opiskelijan kokemus: Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä vähän avautumistaan teille, ilmaiset nettiterapeuttini, lukekaa jos jaksatte, 

Mutta siis - tämä satuttaa myös siksi, että vaikka olen usein huono kehumaan itseäni, voin nyt kuitenkin ihan neutraalisti ja kuin faktan todeten, että olen yksi ihmisistä, joista yhteiskunnan olisi oikeasti järkeväkin huolehtia.

Olen sivistynyt, kunnollinen ihminen, joka toki on saanut yhteiskunnalta paljon lapsesta asti, mutta on myös maksanut sille jo tähän mennessä veroja takaisin teini-ikäisestä lähtien kesät töissä ollen, ahkerasti opiskellen ja niissä ihan hyvin menestyen, ja on kaiken lisäksi vielä raitis, en riehu, rellestä tai aiheuta mitään häiriötä yhteiskunnassa.

Yksinkertaisesti, yhteiskunta vain menettää kun se ei pysty hoitamaan kansalaisiaan tehokkaasti ja järkevästi organisoiden. Jonkin täytyy myös

"Hyvä tarkennus, koska olin jo tulossa kyseenalaistamaan edellisen kirjoituksen arvolatausta."

Jos tarkoitit kommenttejani esimerkiksi riippuvuuden hoidon suhteen, niin siis juu, kun luin lähettämäni viestin niin tajusin, että ehkä siitä saattoi saada vähän väärän kuvan ajatusmaailmastani, sillä en todellakaan samalla koe, että kaikki ihmiset eivät olisi oikeutettuja yhtä hyvään ja tehokkaaseen hoitoon.

Yksi tekijä omien kokemuksieni lisäksi, miksi haluaisin jotenkin voida vaikuttaa näihin asioihin, itse asiassa juontuu paljon myös näistä julkisuutta vuonna 2023 saaneista kuolemantapauksista (Miki ja Jasmin), joissa kyseisten henkilöiden saama hoito oli joissakin tilanteissa suorastaan törkeän huonoa.

Ehkä olen viime aikoina miettinyt heidän tapauksiaan tavallista enemmän, koska vaikka en ole kuuluisa ja halua tai edes voi rinnastaa itseäni heihin monissa asioissa, joissa he olivat hyvin lahjakkaita, näen kuitenkin sen saman piirteen itsessäni mikä heissä molemmissa oli, että minussa on samaa tietynlaista herkkyyttä ja kiltteyttä ja varmaan osittain halua olla olematta vaivaksi muille jne.

Heillähän ehti loppua jo täysin usko edes siihen, että heitä voitaisiin auttaa eivätkä enää jaksaneet taistella hoidon eteen. 

Ja ehkä se on korostanut kokemustani siitä, että hoidon saaminen ei pitäisi olla kiinni mistään persoonallisuuspiirteistä. Voisiko tuota tuoda esim. terveydenhuoltoalojen koulutuksessa enemmän esille? Pyrkiä välttämään sitä, että hoidetaan se vaativa ja jatkuvasti tänne uudestaan soittava asiakas nyt ensin alta pois häiriköimästä ja sitten sen jälkeen se rauhallinen tyyppi, joka kyllä varmasti jaksaa taas odottaa vielä hetken jonossa jne.?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on erityisasemassa, jos pääsi lääkärin pakeille. Minun syöpäni on sairaanhoitajan diagnoosin perusteella stressin aiheuttama tensiopäänsärky. Parannuskeinona tyynyn vaihto!

Itsekö olet syöpäsi diagnosoinut vai pääsitkö kuitenkin lääkäriin?

"Pyrkiä välttämään sitä, että hoidetaan se vaativa ja jatkuvasti tänne uudestaan soittava asiakas nyt ensin alta pois häiriköimästä ja sitten sen jälkeen se rauhallinen tyyppi, joka kyllä varmasti jaksaa taas odottaa vielä hetken jonossa jne.?"

Julkinen terveydenhuolto toimii suomessa parhaiten siten, että potilas sinnikkäänti jonottaa omaa ensiaikaansa sen oireen kanssa, josta ajan on saanut julkiselle puolelle. Sitten asia käsitellään ja jos ammattilainen on todennut, että potilas tarvitsee lisää tutkmuksia, hoitoja tai seurantaa, hän ikäänkuin tuossa vaiheessa vasta pääsee myllyyn sisään ja sen jälkeen kaikki toimii kuin rasvattu. Tätä ei kaikki potilaat ymmärrä. Joidenkin sairauksien hoitosuositukset ja hoitokäytännöt ovat muuttuneet. Minullakin saiaus, jota piti ennen kontrolloida lääkärissä 1-2 vuoden välein, mutta nyt olen viimeksi nähnyt lääkäriä viisi vuotta sitten. johtuu muuttuneista hoitokäytännöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun pyrit politiikkaan saat huomata, että rahaa palaa paljon ennenkuin pääset sinne, ellei sinulla ole todella laajaa kannattajakuntaa. Kun olet päässyt eduskuntaan, huomaat että asioiden käsittely on paljon puhetta, vähän tekoja. Joudut puhumaan, verkostoitumaan, vaikuttamaan ja sinulle puhutaan, sinua manipuloidaan ja saat kaikenlaista palautetta. Joudut pitämään pääsi kylmänä että pystyt erottamaan mikä on sinulle se tärkein agenda. Kun olet muutaman vuoden hakannut päätä seinään angentasi kanssa, alat luovuttaa ja siinä vaiheessa valta on jo turmellut sinut. Et enää erota oikeaa väärästä ja olet unohtanut ne, joiden avulla pääsit valtaan. 

Lannistavasta viestistä huolimatta (kiitos siis kuitenkin myös ajatuksistani, joissa oli todellista realismia, tiedän), jostain syystä minulla on tullut tästä kaikesta sellainen ikään kuin lähes vakaumus, että ainaki haluan saada ääneni kuuluviin - ei siis mitenkään "julkisuudessa", mutta kai politiikkaa voi tehdä myös esimerkiksi ottamalla yhteyttä päättäjiin ja pyrkiä vaikuttamaan heihin esim. siten, että yksinkertaisesti perehtyy asiaan syvällisesti, keskustelee ihmisten kanssa kuullen yhä lisää erilaisia (tai samanlaisia) kokemuksia ja näkökulmia asioihin ja laatii kaiken keräämänsä tiedon pohjalta niin vakuuttavan kirjeen, että se poliitikko, jolle sen lähetän, alkaa itse edistämään näitä asioita.

Joo, kunnianhimoinen tavoite varmaan jo pelkästään tuokin, mutta ainakin tuolla tavalla voin jo tässä vaiheessa ainakin pyrkiä vaikuttamaan

Ja pienikin askel olisi askel eteenpäin. Vaikkakin uskon itse, että jos se olisi mahdollista, tässä tetveydenhoitohommassa paras ratkaisu olisi kertarysäyksellä päästä irti tehottomuutta ja varojen vähyyttä lisäävistä rakenteista. Itse koen, että systeemi on vain niin rikki että se kannattaisi uusia kerralla kokonaan eikä käyttää enää yhtään aikaa, energiaa ja varoja pikku paikkailujen tekemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pyrit politiikkaan saat huomata, että rahaa palaa paljon ennenkuin pääset sinne, ellei sinulla ole todella laajaa kannattajakuntaa. Kun olet päässyt eduskuntaan, huomaat että asioiden käsittely on paljon puhetta, vähän tekoja. Joudut puhumaan, verkostoitumaan, vaikuttamaan ja sinulle puhutaan, sinua manipuloidaan ja saat kaikenlaista palautetta. Joudut pitämään pääsi kylmänä että pystyt erottamaan mikä on sinulle se tärkein agenda. Kun olet muutaman vuoden hakannut päätä seinään angentasi kanssa, alat luovuttaa ja siinä vaiheessa valta on jo turmellut sinut. Et enää erota oikeaa väärästä ja olet unohtanut ne, joiden avulla pääsit valtaan. 

Lannistavasta viestistä huolimatta (kiitos siis kuitenkin myös ajatuksistani, joissa oli todellista realismia, tiedän), jostain syystä minulla on tullut tästä kaikesta sellainen ikään kuin lähes vakaumus, että ainaki hal

Korjaus viestiini: siis, "kiitos myös (sinun) ajatuksistasi" 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole käynyt kuuteen vuoteen kroonisen sairauteni vuoksi lääkärissä. Ei ole lääkkeitä, hoitoa, tutkimuksia. Olen työssäkäyvä ja sinua sentään pompotellaan siellä koneistossa. Itse elätän myös sinutkin loinen

Onpa outo kommentti. Opiskelijoita ne kaikki esim lääkäritkin on joskus olleet. Kaikki joilla joku ammatti on. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole käynyt kuuteen vuoteen kroonisen sairauteni vuoksi lääkärissä. Ei ole lääkkeitä, hoitoa, tutkimuksia. Olen työssäkäyvä ja sinua sentään pompotellaan siellä koneistossa. Itse elätän myös sinutkin loinen

🤣 Älä nyt viitsi. 1/5 (koska varmaan kuitenkin yritit parhaasi, muuta ei voi vaatia varsinkin kun vauvalla ollaan.) -eri 

Hyvinvointivaltio-hokemasta on jo tullut taakka ja kirous normaalille yhteiskunnalle. Sen varjolla tänä päivänä manipuloidaan, kinutaan ja vaaditaan yksittäisten henkilöiden, väestöryhmien, poliitikkojen ym. toimesta asioita, jotka ovat mahdottomia ja joihin yhteiskunnalla ei ole todellisesti resursseja eikä varaa.  60-luvulla kyseistä taikasanaa ei ollut edes olemassa. Ihmiset kantoivat silloin itse päävastuun omasta elämästään. Siihen Suomessa tulisi tähdätä tänäänkin. Hokemaa toistelevat puolueet eivät ole tajunneet retoriikkansa inflaatiota.

"itse asiassa juontuu paljon myös näistä julkisuutta vuonna 2023 saaneista kuolemantapauksista (Miki ja Jasmin), joissa kyseisten henkilöiden saama hoito oli joissakin tilanteissa suorastaan törkeän huonoa."

Mehän emme itse asiassa tietä millaista hoitoa nämä nimeämäsi henkilöt ovat oikeasti saaneet tai olleet saamatta. Meillä on vain median kertomat seikat eikä tervyssektori koskaan saa tulla julkisuuteen kertomaan omaa näkemystään heidän tai kenenkään muunkaan saamasta hoidosta.  On totta, että mielenterveyshoito on suomessa huonolla tolalla ja aiva liian usein potilaille sanotaan, että tätä ei hoideta julkisella, jos haluat, niin voit itse hakeutua yksityiselle. 

Meidän terveyskeskuksessa oli walk-in tyyppinen mielenterveyshoitajan vastaanotto, johon sai mennä puhumaan asioistaan. Sitä ennen netissä täytettiin oirekysely (sen pystyi tekemään nimettömästi) ja anettiin sen koodi hoitajalle, joka sitten luki vastaukset ja juteltiin sen mukaan. Oman vanhempani kuoltua kävin tuollaisessa ja sain hoitajalta sitten parin kerran maksusitoutumuksen kriisiterapiaan yksityiselle terapeutille. Minulla oli fyysisinäoireina nukkumattomuus ja syämättömys ja mitä nyt niiden mukana tulee. En kokenut tarvitsevani lääkitystä, vaan halusin nimenomaan käydä surun läpi enkä tukahduttaa sitä, joten sen vuoksi sain sen kriisiterapialäheetteen lääkärin reseptin sijaan. Hoitaja toki otti fyysiset oireenikin huomion ja krijasi ylös ja sovittiin, että jos ne pahenee, niin lääkäri sitten kirjoittaa jotain jolla pääsen pahimman yli. 

suosittelen kaikkia tutustumaan oman hyvinvointialueen sivuihin ja siellä mt-puolen sivuihin ja selvittämään miten teidän kunnassa menee ja mitä yhteyskanavia teille on tarjolla mt-puolen asioissa. 

AP:n ja muiden alle 40-vuotisten pitäisi vaan tajuta se fakta, että te olette täällä olemassa vain, että saadaan nykyiset vanhukset ja omien vanhempienne eläkkeet katettua. Tätä samaa etuoikeutta ei ole teille tulossa.

Kannattaa katsella muualta mahdollisuuksia tämän tappiin verotetun, mutta silti joka vuosi omien varojensa yli elävän valtion sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä vähän avautumistaan teille, ilmaiset nettiterapeuttini, lukekaa jos jaksatte, 

Mutta siis - tämä satuttaa myös siksi, että vaikka olen usein huono kehumaan itseäni, voin nyt kuitenkin ihan neutraalisti ja kuin faktan todeten, että olen yksi ihmisistä, joista yhteiskunnan olisi oikeasti järkeväkin huolehtia.

Olen sivistynyt, kunnollinen ihminen, joka toki on saanut yhteiskunnalta paljon lapsesta asti, mutta on myös maksanut sille jo tähän mennessä veroja takaisin teini-ikäisestä lähtien kesät töissä ollen, ahkerasti opiskellen ja niissä ihan hyvin menestyen, ja on kaiken lisäksi vielä raitis, en riehu, rellestä tai aiheuta mitään häiriötä yhteiskunnassa.

Yksinkertaisesti, yhteiskunta vain menettää kun se ei pysty hoitamaan kansalaisiaan tehokkaasti ja järkevästi organisoiden. Jonkin täytyy myös

"Vai todetaan 60+ ihmisille, että ei teitä kannata hoitaa, tuossa jonossa seuraavana olevalla 21v narkkarilla voi olla edessä 60 hyvää vuotta, joten hän ansaitsee superkalliit hoidot keskimääräisen eliniänodotteen takia, mutta ei me sun lonkkaan 20 vuoden käytön takia proteesia laiteta!"

Ap kommentoi vielä tähän:

Jos siis käsitit tuon yhden aikaisemman viestini niin, että ajattelisin että erityisesti nuoremmat ihmiset ansaitsivat sitä nopeampaa ja tehokkaampaa hoitoa, en siis todellakaan tarkoittanut sitäkään.

Tuntuu, että olisi vielä vaikka kuinka monta ihmisryhmää, joiden kohdalla voisin käsitellä taas saman asian, mutta mitä olen kuullut, lukenut ja nähnyt, niin kyllä myös iäkkäämpien ihmisten hoidon suhteen olisi paljon parannettavaa. En tiedä, onko vain sattumaa ja voiko tätä yleistää, mutta olen vain törmännyt usein erityisesti juuri iäkkäämpien ihmisten kohdalla siihen "ajan odotuttamiseen". Olen kuullut moniakin tapauksia, joissa esimerkiksi vanhus, jolla oikeasti on jo vakavempikin asia, joka pitäisi hoitaa, yksinkertaisesti ei meinaa päästä sinne lääkäriin.

Lapset ja muut sukulaiset (parhaassa tapauksessa, jos henkilöllä on tällaisia läheisiä, jotka yrittävät auttaa), ovat saattaneet kuukausia, en tiedä uskaltaisinko sanoa jopa vuosia - minulla on mielikuva, että olen kuulut myös näin pitkistä ajoista, mutta en voi nyt varmaksi vakuuttaa tuota ihan "vuosia", mutta joka tapauksessa pitkiä aikoja potilaan terveydentilaan nähden - ottaa säännöllisesti yhteyttä hoitotahoon ja edistää sinne lääkäriin pääsyä, mutta se ei vain tunnu järjestyvän.

Syytä sille (tai miten se heille perustellaan aina yhä uudelleen) että miksi asia ei edisty en tiedä tarkemmin, pitäisi joskus kysyä lisää.

Tässä yhteydessä huomautus myös siitä (ja tämä nyt taas kaikkia ikäryhmiä koskien), että sitten olen ainakin kuullut myös, (taas saa korjata, jos minulla on väärä käsitys), että päivystyksen suhteen jonoja lisää ja tutkimuksiin pääsyä hidastaa suuresti se, että siellä käy niin paljon ihmisiä, joilla ei oikeasti ole terveydenhoidon palvelujen todellista tarvetta juuri sillä hetkellä.

Jos tuo ongelma on todellinen, niin siihen minulla ei ole nopeita ratkaisuja nyt itse antaa vaan pitäisi vaikkapa tuohon perehtyä enemmän. Miten päivystyksestä saataisiin ystävällisesti mutta tehokkaasti karsittua nykyistä enemmän niitä, joilla ei oikeasti ole akuutti hätä? 

Aikaisemmin minäkin olin tuollainen idealisti, mutta nyt vanhempana on joutunut huomaanaan, että omillaan joutuu pärjäämään pitkälle. Kaikkiin sairauksiin ei ole hoitoa tai apua, niiden kanssa on elettävä ja keksittävä omat selviytymiskeinot. Mielenterveysongelmiin ei ole kovin helposti saa apua, onneksi nykyisin on kaikki tieto saatavilla silmien edessä.  Osastohoitoon tuskin pääsee muuten kuin psykoositason sairauksissa. Sielläkin muuten hoito lähtee siitä, että ihminen syö, juo, ottaa lääkkeensä, nukkuu yöt, herää aamulla. 

Kokemus riippuu varmasti paljon sairaudesta. Toisiin tauteihin saat hoidon välittömästi, toisia ei välttämättä perusterveydenhuolto kykene edes diagnosoimaan tai löydy osaamista ohjata jatkotutkimuksiin. Tässä ei ole yhtä suurta totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltio-hokemasta on jo tullut taakka ja kirous normaalille yhteiskunnalle. Sen varjolla tänä päivänä manipuloidaan, kinutaan ja vaaditaan yksittäisten henkilöiden, väestöryhmien, poliitikkojen ym. toimesta asioita, jotka ovat mahdottomia ja joihin yhteiskunnalla ei ole todellisesti resursseja eikä varaa.  60-luvulla kyseistä taikasanaa ei ollut edes olemassa. Ihmiset kantoivat silloin itse päävastuun omasta elämästään. Siihen Suomessa tulisi tähdätä tänäänkin. Hokemaa toistelevat puolueet eivät ole tajunneet retoriikkansa inflaatiota.

Kaikella ystävällisyydellä, tiedätkö, jos joskus itse sairastut vakavemmin ja satut olemaan elämäntilanteessa, että julkinen terveydenhuolto on käytännössä ainoa väylä saada apua, saatat sitten huomata mistä tässä puhutaan.

Toki toivon, että jos sinulle niin käy, tähdet sattuvat olemaan oikeissa asemissa ja hoitosi etenee kohtuullisella nopeudella, säännöllisesti eikä sinun tarvitse pomppia ensin muutaman terveydenhoitajan takaisinsoittopalvelun kautta tekemän yhteydenoton ensin sitten edes hoitoarvion tekijän kuultavaksi ja sitten voit jopa päästä siihen jonoon, ehkä ensin sairaanhoitajalle, sitten jopa lääkärille aikanaan.

Moni asia on nykyään erittäin hyvin, jopa paremmin kuin ennen, mutta ainakin omilta jo hyvinkin iäkkäiltä sukulaisiltani olen kuullut, että ei lääkäriin pääsyä heidän aikanaan tarvinnut odottaa samalla tavalla kuin nykyään. 

En tiedä, että oliko tilanne sitten erilainen suurissa kaupungeissa, mutta he olivat pieniltä paikkakunnilta, jossa kylän lääkäriin, joka käytännössä tunsi kaikki kyläläiset ainakin jollain tasolla, ei ollut vaikea saada yhteyttä tai joutunut jonottamaan pitkiä aikoja hänen vastaanotolleen.

Toki tällaisessa "James Herriot" - tyyppisessä työskentelyssä olisi varmasti nykypäivänä ongelmansakin, en sitä kiistä. Todennäköisesti olisi lääkärille liian raskasta, jos matkapuhelimien ja netin aikakautena olisi vallalla sellainen työskentelytapa, että

"tohtori, kuule, saanko häiritä hetken, sitä siis vain että Meikäläisen Miina tiedäthän se Pönkiäisen talon tyttö sieltä Pönkälän kylältä, joka on nyt ollut pappilassa rovastin apulaisena, ja jonka lakananviikkaustarkkuus on niin rovastia ilahduttanut, soittelee että siellä on rovastilla kurkku käheänä, ei meinannut eilen kirkossa Isä meitääkään saada loppuun asti lausuttua, että ehtisikö tohtori käydä katsomassa pitäisikö vähän tujumpaakin rohtoa kenties määrätä Miinan tujun ruusunmarjateen lisäksi, ai että kotimatkalla voit piipahtaa, kello kuuden aikoihin olet paikalla, minäpä kerron Miinalle, hän lupasi keittää teet valmiiksi, tiedäthän hän on ylpeä siitä teestään, siitä ruusunmarjateestä puhutaan tuossa naapurikylälläkin - "

Ei me enää tarvita pahoinvointivaltiota. Ihmiset kuolee nälkään.

No AP:lle sanon, että auta eka itseäsi, kun puhut kaiken maailman asioihin vaikuttamisesta ja politiikasta, ulos toi itsesi auttamiseen...

Ja ei ole idealismia, jos sairastuu ja saa ei oo ja buranaa, eikä pääse edes sairaala tason tutkimuksiin hyvä jos edes terveyskeskuslääkärille, siis ihan järkyttävää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun siellä poliittiikassa olet, niin mistä otat rahat palveluihin, jotka vastaavat sinun ja muiden kriteereitä? 

Nostetaanko veroja? Mistä kiristetään?

Vaikka typeristä tutkimusrahoista joita jaetaan satojatuhansia euroja täysin turhuuksiin tai säätiöt verolle, sopeutumisrahat pois muutaman mainitakseni.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Julkinen puoli on hirveä kun pääset lähinnä terv aseman yleislääkärille joka voi olla nuori harjoittelija suoraan korkeakoulusta. Eivätkä kuitenkaan myönnä virheitään. 

Yksityinen taas rahastaa minkä kerkiää 

Pahinta, että yksityisellä puolellakin on nuoria lääkäreitä suoraan korkeakoulusta. Eivät osaa ja lisäksi rahastavat. Esimerkiksi minulla oli väsymysoireita, sain yksityiseltä nopeasti ajan lääkärille, joka määräsi masennuslääkkeet ja kirjoitti laskun, eikä tutkinut mitään, ei verikokeita ei mitään. Kun masennuslääke ei tehonnut, olin yhteydessä terveysaseman sairaanhoitajaan, joka laittoi labralähetteen ja löytyi diabetes, sain myös ajan tk-lääkärille ja oikeat lääkkeet, jotka auttavat. 

Aplle toivon kärsivällisyyttä hurjasti lisää. Vuosi sitten sairastuit ja nyt jo noin pettynyt systeemiin.

Minä sairastuin seitsemän, siis 7!!!!! vuotta sitten ja edelleen jauhetaan samaa paskaa tapaturman vuoksi. Tyypit vaihtuu mutta mitään apua ei saa. Lääkäriltä toiselle, työkkärin virkailijalta toiselle, Kelan päätöksestä toiseen kolmanteen neljänteen. Samaa paskaa! Kukaan ei osaa hoitaa, ketään ei kiinnosta että työkyky on tässä samalla mennyt, kukaan ei halua elättää eikä kukaan palkkaa töihin. Nyt vielä tänä keväänä koko stanan rumba piti aloittaa alusta, lääkärin virheen vuoksi. Halusi väen vängällä tehdä virheen josta varoitin häntä.

Tervetuloa hvettiin ap! Et ole tässä karusellissa yksin. Pyörittävät niin että päässä pimenee ja nauravat päälle.