Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli kuin mun näppikseltä 10 vuotta sitten. Miten selvisin?
1. Anopilta avain pois.
2. Anopille selväksi, että voi käydä kylässä vain ennalta sovitusti kun mies on kotona. Mies ei sitten livahda mihinkään, vaan viihdyttää äitiään.
Avain saatiin pois, kun mies keksi, että meidän loman aikana kaverinsa majailee meillä, ja hänelle tarvitaan avain. Avain otettiin pois heti. Avain oli sellainen, että ei voitu kopioida.
Kohtaan kaksi anoppi ei suostunut, vaan jatkoi ramppaamistaan varsinkin silloin, kun mieheni ei ollut kotona. Etukäteisilmoitukseksi kuulemma riittää ovikellon soitto, sitten marssi sisälle. Jos oli ovi lukossa, rimputeltiin kunnes ovi aukesi. Päälle motkotus, miksi kesti niin kauan! Ovikellista katosi paristo tuon jälkeen. Niin, sitten alkoi koputtelu ja ikkunoista kurkkiminen ja ikkunoihin koputtelu. Se vaihtoehto ei käynytkään anopin mi
On kyllä koomista, että anoppi on kai kiivennyt rännejä pitkin kurkkimaan ikkunoista vai olisko asunto ekakerrokseessa ja siinä oli kuitenkin parveke(????? ) johon saatoit mennä anopille huutemaan, vaikka anoppi on sitten seisonut ihan siinä samalla tasolla. Anoppihan olisi vaan voinut nousta kaiteen yli siihen parvekkelle joka oli maassa.
Vai miten se anoppi pääsi ikkunoista kurkkimaan? Jos kerran asuitte korkeammalla?
Ja jos asuitte omakotitalossa niin olisit vaan pitänyt ovet lukossa ja antanut mummon pimputella, kai tuo olis joskus kotiinsa lähteny.
Mun ystävä on syntynyt -56 ja kun katsoin hänen tapojaan lastenlasten hoidossa niin ne oli mielestäni kivikautisia. Näissä on varmaan isoja eroja suvuttain ja paikkakunnittain, että kuinka nopeasti uusi tieto on saavuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli kuin mun näppikseltä 10 vuotta sitten. Miten selvisin?
1. Anopilta avain pois.
2. Anopille selväksi, että voi käydä kylässä vain ennalta sovitusti kun mies on kotona. Mies ei sitten livahda mihinkään, vaan viihdyttää äitiään.
Avain saatiin pois, kun mies keksi, että meidän loman aikana kaverinsa majailee meillä, ja hänelle tarvitaan avain. Avain otettiin pois heti. Avain oli sellainen, että ei voitu kopioida.
Kohtaan kaksi anoppi ei suostunut, vaan jatkoi ramppaamistaan varsinkin silloin, kun mieheni ei ollut kotona. Etukäteisilmoitukseksi kuulemma riittää ovikellon soitto, sitten marssi sisälle. Jos oli ovi lukossa, rimputeltiin kunnes ovi aukesi. Päälle motkotus, miksi kesti niin kauan! Ovikellista katosi paristo tuon jälkeen. Niin, sitten alkoi koputtelu ja ikkunoista kurkkiminen ja ikkunoihin
Niin, kaksikerroksinen omakotitalo? 😀
Onko sut ap lapsena tallottu ja totutettu kynnysmatoksi? Jos siksi oot kattonut tota anoppia teillä haukkumassa sun äitiyttä niin ehkä terapia voisi auttaa sua parantamaan itsetuntoa ja olemaan vähemmän peloissaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin, että mun 78v äiti juotti sokerivettä vauvoilleen. Kyllä se oli 60-l tapana ja jotkut teki niin myös 70-l. Kaupungissa asuttiin, ei maalla. Äitini oli kouluttamaton ja oman äitinsä talutusnuorassa.
Äitisi on s 1947. Nuorena on lapset saanut kun 1970 täytti 23. Kouluttamattomille opetettiin lastenhoitoa kansalaiskoulussa.
Itse 60-luvulla hoidin veljieni lapsia. Vesipullossa oli keitettyä vettä ilman sokeria, samoin omilla lapsillani 70-luvulla. Se veden keittäminen oli tärkeää, vasta likemmäs vuotta suoraan hanasta.
En usko tarinaasi. Ei kenelläkään ole tänä päivänä noin typerää anoppia. Ja tulee vaan omalla avaimellaan milloin haluaa. Jos olisi totta niin kyllähän sinä fiksuna ihmisenä olisit ensi työksesi ottanut häneltä avaimen pois ja selvittänyt hänelle teidän perheen säännöt ihan ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli kuin mun näppikseltä 10 vuotta sitten. Miten selvisin?
1. Anopilta avain pois.
2. Anopille selväksi, että voi käydä kylässä vain ennalta sovitusti kun mies on kotona. Mies ei sitten livahda mihinkään, vaan viihdyttää äitiään.
Avain saatiin pois, kun mies keksi, että meidän loman aikana kaverinsa majailee meillä, ja hänelle tarvitaan avain. Avain otettiin pois heti. Avain oli sellainen, että ei voitu kopioida.
Kohtaan kaksi anoppi ei suostunut, vaan jatkoi ramppaamistaan varsinkin silloin, kun mieheni ei ollut kotona. Etukäteisilmoitukseksi kuulemma riittää ovikellon soitto, sitten marssi sisälle. Jos oli ovi lukossa, rimputeltiin kunnes ovi aukesi. Päälle motkotus, miksi kesti niin kauan! Ovikellista katosi paristo tuon jälkeen. Niin, sitten alk
Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Mietin kun.äidillä on vauva ja tenava, sisustuksesta päätellen kouluikäisen lisäksi, saa siinä juosta rappuja tenavat kainalossa pyykkien ja ruokien kanssa . Itse kompaktissa kolmiossa asuin lasten ollessa pieniä, oli se helpompaa kuin rikkaan rouvan elämä.
Ap tulet katumaan sitä jollet pidä puoliasi! Tsemppiä!
Meillä oli sama tilanne ja jätin jo asumuseropaperit kertaalleen ja uhkasin miestä tosissani erolla jos ei asetu mun puolelle.
Päätin että mun ainutlaatuista vauva-arkea ei tuo rajaton mummeli pilaa.
Anopille laitoin siis rajat kun neljännen kerran änki kutsumatta ja yritti keulia mummoilullaan ohi äitiyteni. Laitoin ystävällisen mutta tiukan tekstarin perään että nyt ei enää yllätysvisiitteja ja kutsuttuna voit tulla. En kutsutunut eikä tullut.
Mies puolusteli alkuun hirveästi äitiään mutta lopulta tajusi että äitinsä on väärässä. Kävimme myös perheterapiassa asian vuoksi.
En tehnyt lasta heidän sukuunsa vaan MEIDÄN perheeseen johon anoppi ei kuulu. Emmehän elä enää agraariyhteiskunnassa.
Anoppi mökötti lähes 2 vuotta! Mies kyläili siellä yksin puolen vuoden välein lapsen tultua taaperoikään.
En estänyt miestä käymästä siellä mutta eipä tuo halunnut mennäkään!
Näin anopin ekan kerran pari viikkoa sitten kun tuli kylään itse itsensä kutsumana. Oli hyvin kohtelias ja selvästi ymmärtää nyt roolinsa.
Ap jätä se mies ja käske asumaan äitinsä luo jos ei ymmärrä mitä kumppanuus on.
Vierailija kirjoitti:
Ap tulet katumaan sitä jollet pidä puoliasi! Tsemppiä!
Meillä oli sama tilanne ja jätin jo asumuseropaperit kertaalleen ja uhkasin miestä tosissani erolla jos ei asetu mun puolelle.
Päätin että mun ainutlaatuista vauva-arkea ei tuo rajaton mummeli pilaa.
Anopille laitoin siis rajat kun neljännen kerran änki kutsumatta ja yritti keulia mummoilullaan ohi äitiyteni. Laitoin ystävällisen mutta tiukan tekstarin perään että nyt ei enää yllätysvisiitteja ja kutsuttuna voit tulla. En kutsutunut eikä tullut.
Mies puolusteli alkuun hirveästi äitiään mutta lopulta tajusi että äitinsä on väärässä. Kävimme myös perheterapiassa asian vuoksi.En tehnyt lasta heidän sukuunsa vaan MEIDÄN perheeseen johon anoppi ei kuulu. Emmehän elä enää agraariyhteiskunnassa.
Anoppi mökötti lähes 2 vuotta! Mies kyläili siellä yksin puolen vuoden välein lapsen tultua taaperoikään.
Lisäys: avaimia en anopille edes antanut vaikka mies ehdottikin sitä joskus. Joten lukot vaihtoon tai avain pois!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoititko tämän tekoälyn avulla?
Ei kirjottanut, kun ei tässä ole minkäänlaista älyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tulet katumaan sitä jollet pidä puoliasi! Tsemppiä!
Meillä oli sama tilanne ja jätin jo asumuseropaperit kertaalleen ja uhkasin miestä tosissani erolla jos ei asetu mun puolelle.
Päätin että mun ainutlaatuista vauva-arkea ei tuo rajaton mummeli pilaa.
Anopille laitoin siis rajat kun neljännen kerran änki kutsumatta ja yritti keulia mummoilullaan ohi äitiyteni. Laitoin ystävällisen mutta tiukan tekstarin perään että nyt ei enää yllätysvisiitteja ja kutsuttuna voit tulla. En kutsutunut eikä tullut.
Mies puolusteli alkuun hirveästi äitiään mutta lopulta tajusi että äitinsä on väärässä. Kävimme myös perheterapiassa asian vuoksi.En tehnyt lasta heidän sukuunsa vaan MEIDÄN perheeseen johon anoppi ei kuulu. Emmehän elä enää agraariyhteiskunnassa.
Anoppi mökötti lähes 2 vuotta! Mies kyläili siellä yksin puolen vuoden välein lapsen tultua taaperoikään.
En est
Onhan sulla nössö anoppi kun välejä yrittää korjata tasapainottoman ihmisen kanssa ja samaa nössöyttä ukollasi kun äidillään on käynyt. Kun tulee nainen isolla ännällä sukuun, välit on ja pysyy poikki. Joka sanelee säännöt, kutsukaa minua teidän armoksenne, tuossa on paikka, siigen. Audienssia myönnetty 10 minuuttia.
Pois noin nössöstä suvusta, muista arvosi, viisautesi, täydellisyytesi.
Minun anoppi on vähän samaa kaliiperia kuin apn, ja oma isä tuollainen jonkun mainitsema rojun kerääjä. Mitä anoppiin tulee niin vähät puhumiset, eikä juuri näe sitä niin on paras, sille kun mikään ei kelpaa ja ole oikein tehty. Mitä isääni tulee sille piti kahdesti sanoa etten halua tavaroita nurkkiini, niitä kun saatiin kaatopaikalle asti kantaa. Myös minun mies on vatula ainesta, ei se äidilleen saa mitään sanottua kun äitinsä on sen jo lapsena liiskannut tahtoonsa. Siispä otin ite etäisyyttä enkä enkä aijo enää olla paikalla silloin kun esim hakee lapset yökylään, niin jäätävä sirkus se tuppaa olemaan.
Minäkin neuvoisin että avain pois, vaikka jollain keksityllä verukkeella. Sitten jos miehes haluaa äitiään nähdä niin menköön vaikka käymään sen luona mutta teille sitä ei tarte laskea. Kun vauva vähän kasvaa voit poistua kotoas anopin vierailun ajaksi jos vaikuttaa että se on ok.
Ihmiset osaa käyttäytyä kuin mitkäkin perseet jos niille ei tee selväksi asioita, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ap tulet katumaan sitä jollet pidä puoliasi! Tsemppiä!
Meillä oli sama tilanne ja jätin jo asumuseropaperit kertaalleen ja uhkasin miestä tosissani erolla jos ei asetu mun puolelle.
Päätin että mun ainutlaatuista vauva-arkea ei tuo rajaton mummeli pilaa.
Anopille laitoin siis rajat kun neljännen kerran änki kutsumatta ja yritti keulia mummoilullaan ohi äitiyteni. Laitoin ystävällisen mutta tiukan tekstarin perään että nyt ei enää yllätysvisiitteja ja kutsuttuna voit tulla. En kutsutunut eikä tullut.
Mies puolusteli alkuun hirveästi äitiään mutta lopulta tajusi että äitinsä on väärässä. Kävimme myös perheterapiassa asian vuoksi.En tehnyt lasta heidän sukuunsa vaan MEIDÄN perheeseen johon anoppi ei kuulu. Emmehän elä enää agraariyhteiskunnassa.
Anoppi mökötti lähes 2 vuotta! Mies kyläili siellä yksin puolen vuoden välein lapsen tultua taaperoikään.
En est
Etkö parempaa miestä löytänyt? Ja oikein ihmettelen miten armollinen ollut, olisit sallinut miehen käydä äidillään. Kodin hyvä hallitsijatar!
Miehet ne vaan yrittää luovia raivopäidensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi on vähän samaa kaliiperia kuin apn, ja oma isä tuollainen jonkun mainitsema rojun kerääjä. Mitä anoppiin tulee niin vähät puhumiset, eikä juuri näe sitä niin on paras, sille kun mikään ei kelpaa ja ole oikein tehty. Mitä isääni tulee sille piti kahdesti sanoa etten halua tavaroita nurkkiini, niitä kun saatiin kaatopaikalle asti kantaa. Myös minun mies on vatula ainesta, ei se äidilleen saa mitään sanottua kun äitinsä on sen jo lapsena liiskannut tahtoonsa. Siispä otin ite etäisyyttä enkä enkä aijo enää olla paikalla silloin kun esim hakee lapset yökylään, niin jäätävä sirkus se tuppaa olemaan.
Minäkin neuvoisin että avain pois, vaikka jollain keksityllä verukkeella. Sitten jos miehes haluaa äitiään nähdä niin menköön vaikka käymään sen luona mutta teille sitä ei tarte laskea. Kun vauva vähän kasvaa voit poistua kotoas anopin vierailun ajaksi jos vaikuttaa että se on ok.
Ihmiset osaa kä
Kyllä. Ja aviomiehet kestävät nää perseilevät ja epäkohteliaat vaimonsa. Joilla mitään käsitystä hyvistä tavoista. Ei tarvitse anoppia laskea kylään mutta jos lapsensa laittaa yökylään anopin hoidettavaksi kai vois edes muodollisen kohtelias olla.
Miehet maksavat joskus kovaa henkistä hintaa viettiensä takia.
Mun anoppi osti 90 luvulla tuttipullon kotiinsa
ja kun selkäni käänsin niin juotti hunajavettä 2kk ikäselle vauvalle. Sanoin että rintamaito riittää. Hymyili vaan et kato kuinka tykkää...
Ei voi sanoa että laitan lapseni yökylään, kyllä se tämä anoppi on joka lapsia sinne pyytää. Olen ihan varma että olen ollut kohtelias mutta siinä kohti kun pakatut tavarat eivät kelpaa, ulkovaatteet ja kengät on vääränlaiset niin saat uskoo että hermo menee. Kaiken kruunaa se että mies on äitinsä puolta ja molemmat yksissä tuumin sättivät etten ole ostanut oikeanlaisia vaatteita lapsille. Sitä en tiedä miksi eivät itse sitten hanki parempia. Sitähän en tuo julki mutta otin oppia enkä enää ole paikalla näissä haku hetkissä.
Toivon teille raivottarille oikein häijyä ja itsetietoista miniää sitten joskus. Ette millään mutkalla heille kelpaa ja poikanne saa heitellyistä esineistä vammoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi sanoa että laitan lapseni yökylään, kyllä se tämä anoppi on joka lapsia sinne pyytää. Olen ihan varma että olen ollut kohtelias mutta siinä kohti kun pakatut tavarat eivät kelpaa, ulkovaatteet ja kengät on vääränlaiset niin saat uskoo että hermo menee. Kaiken kruunaa se että mies on äitinsä puolta ja molemmat yksissä tuumin sättivät etten ole ostanut oikeanlaisia vaatteita lapsille. Sitä en tiedä miksi eivät itse sitten hanki parempia. Sitähän en tuo julki mutta otin oppia enkä enää ole paikalla näissä haku hetkissä.
No et kaipaa sitä parisuhdeaikaa, eihän niitä lapsia ole pakko yökylään laskea. Itse en ole koskaan pyytänyt mutta ihan pyytämättä ovat meillä paljon olleet.
Minä häipyisin aina omille asioilleni, ja jättäisin anopin huolehtimaan vauvasta. Sokerivesi olisi pieni hinta tällaisesta palvelusta