Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Oon eri, mutta asun itse perheeni kanssa mieluiten kolmiossa. Tuollainen megatalo kuulostaa ahdistavalta. Mietin vain miten paljon hukkaneliöitä tuossa on, lämmityskuluja ja hukkaan heitettyä energiaa maapallolla joka hukkuu pas kaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt muuta jaksa erityisemmin kommentoida, kuin tuohon "anoppi tarkoittaa hyvää" jaaritukseen.
Se on aivan sama tarkoittaako anoppi hyvää, kun hänen tekonsa ylittävät äidin (ja vauvan!) rajat sekä sietokyvyn. Sillä väitöksellä voi siis pyyhkiä hanurinsa, eikä oikeuttaa rajattomuutta. Sano tämä miehelle, kun seuraavan kerran yrittää aseistaa tuota ja laita itse anopille rajat. Hiton sama mitä mies vieressä mongertaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
60-luvulla annettiin. Mutta ei enää missään tapauksessa 70-luvulla. Ainakaan ohjeiden mukaan.
60-luvulla mitään virallisia ohjeita ei tainnut vielä ollutkaan. Mentiin tunteella ja järjellä, kuka mitenkin. Mun veli sai tuttipullosta sokerivettä kun sai itkukohtauksia, niin kuin vauvat joskus saa. Terve roteva äijä siitä kasvoi, niin kuin kissastakin, jonka kanssa se söi samasta kupista samoja ruokia, jos ei väliin ehditty.
Niin että ei aina ihan heti tarvitse säikähtää, lapsi ei ole lasia. Terveellä järjellä pääsee pitkälle. 60-luvulla sitä sokeria ei tietenkään niin paljon saanut muusta ruuasta eikä karkkeja ja herkkuja nautittu niin paljon kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Oon eri, mutta asun itse perheeni kanssa mieluiten kolmiossa. Tuollainen megatalo kuulostaa ahdistavalta. Mietin vain miten paljon hukkaneliöitä tuossa on, lämmityskuluja ja hukkaan heitettyä energiaa maapallolla joka hukkuu pas kaan.
Mulle tuollainen talo olisi kauhistus jo siksi, etten minä jaksa siivota niin paljon kuin tuo kämppä vaatisi.
Ja rakastan siistiä kotia. Jo isot ikkunat on minusta kamalat, ne likaantuu kuitenkin ja kamala urakka pitää ne kirkkaina ja puhtaina. Olisihan se tietysti sitten hyvä, jos haluaisin maksaa siivoojille, mutta sekin ajatus on ikävä. En halua vieraita ihmisiä kotiini hoosaamaan. Ja aika kalliiksi tulisi.
Jotkut ihmiset ei ymmärrä puhetta eli hyväksy toisen rajoja vaikka niistä miten sanoo. Teot on ne, joilla rajat vedetään. Avain pois anopilta ja ero vireille miehestä, joka ei pidä oman perheensä puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menis täysin kunnoitus tuohon mieheen. En pystyisi rakastamaan, haluamaan, en mitään. Tulis vaan tavatonta vihaa ja pettymystä. Turvaton mies, joka ei pidä huolta perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui ennen miehen +20 v tytär ja anoppi ramppasi jatkuvasti muka tätä tytärtä tapaamassa. Oli vaan niin, että tämä tytär oli liikkeellä kaikki yöt ja päivät makasi pimeässä huoneessaan, ovi lukossa ja nukkui krapulaansa pois. Töissä ei käynyt ja eli meillä täysihoidossa. Kun anoppi ilmestyi monta kertaa viikossa pimpottelemaan ovikelloa, olin se aina lopulta minä joka ovelle raahautui. Keskeytin aina omat puuhani milloin se mitäkin sattui olemaan etätöitä ja myöhemmässä vaiheessa esim imetystä. Tytär saattoi nousta anopin kälätykseen ja ilmestyä tukka pystyssä syömään pari näkkäriä ja valua sitten taas pimeyteensä. Minä jäin siivoilemaan näkkärin muruja lattialta vauvan ja anopin kanssa.
Mies kävi töissä ja ei nähnyt tilanteessa mitään ongelmaa, sanoi vaan että yrittäkäähän tulla toimeen kaikki naiset. Päätin että yritänkin oikein kovasti ja hankin oman asunnon ja muutin vauvan kanssa sinne. Nyt
Näin toimii vastuullinen ja henkiseti terve äiti. Pelastaa itsensä ja vauvansa henkisesti sairaasta ympäristöstä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kahden aikuisen kodin avain on kummankaan vanhemmilla?
Niinpäin voi olla että vanhuksen avain on lapsilla , pääsevät sisään jos jotain sattuu.
Tätä sietää kyllä ihmetellä. Ei kai täysijärkien anna avaimia appivanhemmille ja sitten itke, että anoppi tunkee kylään omilla avaimilla :D
tossukkapoika tietty antaa kun eihän äiti mitään pahaa tarkoita...itse pääsin tollaseta kuviosta eroon, onneksi ei kerennyt lapsia tulla. Mut siis anoppi ja koko miehen suku määräsi miten meidän olisi pitänyt elää ja se oli ex-miehen mielestä ihan ok. Ja ihan kantasuomalaisia eikä mitään uskispiirejä.
En tiiä mitä mun mielenterveydestä kertoo , että pisti ihan naurattamaan tää ketju. Pystyn niin samaistumaan näihin tapauksiin ja miehenkin suhteen on tunteet niin miinuksella jo, että ei voi kun nauraa. No joo, oon ehkä pari lasia viiniäkin ottanut.
Meillä anoppi ( anteeksi avoanoppi,enhän ole sukuun kelvannut enkä enää edes haluais) mm leikkaa lasten hiuksia miten tykkää, jos on vaikka liian pitkät etuhiukset niin kätevästi siitä potta pojalle, turha sitä on äidiltä kysellä. Siivoaa myös ihan omine lupineen kaikki mitä katsoo roskiksi. Tätä listaa voisi jatkaa. Jos erehdyn yhdenkään negatiiviseen viittaavan sanan avoanopista sanomaan, niin mies loukkaantuu verisesti. Olen vastikään ymmärtänyt että eihän tällasesta voi tulla yhtään mitään, että mies ei ole ikinä päässyt eteenpäin vaiheesta jossa vanhemmat on ihailtavia yli- ihmisiä, eikä niihin voi mitään huonoa liittää. Oon jo aiemmin tajunnut että hän on hemmoteltu miesvauva, mutta ehkei asia aiemmin ihan vielä konkretisoitunut tarpeeksi. Mies on selkeästi ongelmainen( epäilen että juurikin äitinsä rajattomuuden seurauksen , mutta vikahan on aina hänen seurustelukumppaneissaan.
En tiiä, mutta musta alkaa tuntua että haluan vähän kypsemmän ihmisen joka näkisi mutkin oikeana ihmisenä eikä äitinsä pahojen puolien heijastimena.
No, mies on kuitenkin sellainen jolle naisia riittää että kunhan vaan ihailet perusteetta häntä ja perheestään niin ehkä se hyvin menee. Minä oon siihen liian kypsä ja ehkä liian fiksukin. Omat terapiat on käytynä joten ei jaksa kattoo tällasta. Onneksi mies ehdottikin jo eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ap näyttää miehellesi tätä ketjua ja vastauksia. En tiedä kyllä auttaako. Ongelma on myös se, että lapatossuiksi kasvatetut miehet eivät näe äitinsä piruilua nuoremmalle naiselle. Joistakin naisista tulee kuin mustasukkaisia piruja kun poika puolisoineen saa vauvan. Ehkä se konkretisoi jotenkin näille anopeille sen, että ei voi eikä kuuluisi enää olla määräilemässä ja häärimässä. Sitten tämä tunkeilu, mustasukkainen ilkeily ja kontrollointi esitetään jonain hyvyytenä kuten auttamisena. Ehkä vanhemmille naisille on myös vaikeaa vanheneminen ja se tietoisuus, että enää ei voi saada vauvaa. Mutta ihan vastaavantyylisiä asioita itsekin olen joutunut kokemaan kuin ap. Todella, todella raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Äidillä on oikeuksia lapsiin, ei mummolla. Itsellä lapset aikuisia. Jos minusta tulee mummo ei minulla ole mitään oikeuksia. Hoidan lapsia, jos pyydetään. En arvostele miniöitä. Keksin omaa tekemistä elämääni ja otan vaikka suloisen koiran, jolle voi ostaa vaatteita ja hoidan sitä.
Juuri näin. Äidillä on oikeudet ja velvollisuudet. Mummolla ei kumpiakaan. Mummo on bonusta ja jos on kiva ja hyvä mummo, niin kuka semmoisen lapsen elämästä kieltää. Mutta päsmäröivät, ilkeät ja arvostelevat mummot painukoon hiiteen. Pelkkää vahinkoa saavat aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kahden aikuisen kodin avain on kummankaan vanhemmilla?
Niinpäin voi olla että vanhuksen avain on lapsilla , pääsevät sisään jos jotain sattuu.
Tätä sietää kyllä ihmetellä. Ei kai täysijärkien anna avaimia appivanhemmille ja sitten itke, että anoppi tunkee kylään omilla avaimilla :D
Ei tietenkään, mutta ei täysjärkinen poika näytti antaneen sen äidilleen. En ihan ymmärrä kenen mielestä tuollainen anopin käytös on ok. Lähinnä ihan sairasta häiriköintiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kahden aikuisen kodin avain on kummankaan vanhemmilla?
Niinpäin voi olla että vanhuksen avain on lapsilla , pääsevät sisään jos jotain sattuu.
Tätä sietää kyllä ihmetellä. Ei kai täysijärkien anna avaimia appivanhemmille ja sitten itke, että anoppi tunkee kylään omilla avaimilla :D
Kyllä mä olen ihan itse jakanut avaimia kaikille, Kivahan se on, kun käyvät. Pääsevät sitten sisään, jos ei olla kotona. Saavat keitettyä kahvia ja siivottua jos häiritsee. Tai jos vaikka ollaankin kotona, niin sama asia. Kummankn äidille olen avaimen antanut, sisaruksilleni ja miehen enolle. Muutamalla kaverillakin on.
Ainoa on miehen eno, juro aikamiepoika - isähahmo. Hän ei ole niin oma-aloitteinen, muttei se mistään valitakaan. Se touhuaa lasten kanssa ulkorakennuksessa. Tekevät puumajaa ja esikoisen kanssa kasaavat mopoa. Mietittiin vasta, että voitais pyytää se meille asumaankin tuohon ulkomökkiin, kun ensin remppattais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP voisi sanoa anopille suoraan, että teidän koti teidän tavat. Jos ei kelpaa, niin sitten sanot, että käy vaan slloin kun sä et ole kotona. Ottakoot mies vastaan äitinsä pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Että sellainen spermaviemärin miesvihapurkaus
Kenelle olet kotisi avaimen antanut? Äidillesi kenties? 😌
Vierailija kirjoitti:
Että sellainen spermaviemärin miesvihapurkaus
Sun mielestäsi anopin ja miehen käytös on ok?
Toivottavasti sulla, aivoton mulkunheiluttelija, ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi osti 90 luvulla tuttipullon kotiinsa
ja kun selkäni käänsin niin juotti hunajavettä 2kk ikäselle vauvalle. Sanoin että rintamaito riittää. Hymyili vaan et kato kuinka tykkää...
"Hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille lapsille, koska se voi sisältää Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä, jotka voivat aiheuttaa vauvalle hengenvaarallisen botulismi-nimisen myrkytyksen. Vauvojen suolisto ei ole vielä kehittynyt käsittelemään näitä itiöitä, mutta aikuisille ja yli 1-vuotiaille lapsille ne ovat vaarattomia."
Myöskään siitepöpyallergikoille hunaja ei sovi.
200 on onnennumeroni. Merkitsee sattumalta myös etäisyyttä anoppilan ja kotimme välillä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uus
"Vasta tällä viikolla oli keskustelu jossa aikuiset lapset valittivat kun äiti ei ole kiinnostunut sairauksistani, ei tue eikä lohduta eikä puhu oikeista asioista. Suo siellä, vetelä täällä."
Tuossa on puhe urkkimisesta ja kirjesalaisuuden rikkomisesta (viestintäsalaisuuden loukkaaminen). Se on rikos, josta voidaan tuomita sakkoihin, jopa vankeuteen. - Tiedoksi uteliaisuuden riivaamille.
Tätä sietää kyllä ihmetellä. Ei kai täysijärkien anna avaimia appivanhemmille ja sitten itke, että anoppi tunkee kylään omilla avaimilla :D