Voiko parisuhteessa asua erikseen?

Voi asua. Tiedän useampia pareja, jotka eivät asu yhdessä.

Ei kaikki avioparitkaan asu eikä aiokaan asua yhdessä. Eikä ole mitään syytä, miksi pitäisi. 

Tietenkin, ja kannattaakin. Itse asiassa mielestäni jokainen ihminen pitäisi pakottaa jossain vaiheessa asumaan ihan yksin.

Kiitos kommenteista. Eli tosiaan mekin ollaan 7-vuotta sitten tavattu, ja melkein heti muutin miehen kämpille. Siitä sitten ollaan aina muutettu ja eletty yhdessä. Ollaan vielä 27-vuotias ja 28-vuotias ja tässä kohtaa tuntuu siltä että pieni itsenäistyminen, oman elämänsä ja suuntansa löytäminen tulisi tarpeeseen. Etenkin miehelle. Hän kokee tarvitsevansa käydä jonkun kasvun itsensä kanssa. Vähän ajatus pelottaa, mutta välillä ne pelottavimmat asiat pitää tehdä. AP

onko kellään muuten heittää omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?:)

Paras päätös. Suosittelen.

No tuossa kohtaa ehkä tekee hyvääkin molemmille kokeilla olla yksin. Se saattaa lujittaa suhdettanne ja kasvatte kumpikin ihmisinä. Sikäli se voi myös antaa vastauksia joita ette tajunneet tarvitsevanne. Joskus pitää olla yksin että näkee asioiden laidan.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin, ja kannattaakin. Itse asiassa mielestäni jokainen ihminen pitäisi pakottaa jossain vaiheessa asumaan ihan yksin.

Mielipide ilman perusteluja on järjetön. Eli perustele vielä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Eli tosiaan mekin ollaan 7-vuotta sitten tavattu, ja melkein heti muutin miehen kämpille. Siitä sitten ollaan aina muutettu ja eletty yhdessä. Ollaan vielä 27-vuotias ja 28-vuotias ja tässä kohtaa tuntuu siltä että pieni itsenäistyminen, oman elämänsä ja suuntansa löytäminen tulisi tarpeeseen. Etenkin miehelle. Hän kokee tarvitsevansa käydä jonkun kasvun itsensä kanssa. Vähän ajatus pelottaa, mutta välillä ne pelottavimmat asiat pitää tehdä. AP

onko kellään muuten heittää omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?:)

Pitää muistaa että ketään ihmistä ei voi sitoa parisuhteessa. Jos toinen haluaa etäisyyttä, anna hänelle se tila. Aika näyttää mihin tiet vievät

Yksi iso juttu minkä tiedän plussaksi erikseen asumisessa on se että sellainen tietty jännitys pysyy helpommin. On ihania treffi-iltoja ja oikeasti tulee toista ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Eli tosiaan mekin ollaan 7-vuotta sitten tavattu, ja melkein heti muutin miehen kämpille. Siitä sitten ollaan aina muutettu ja eletty yhdessä. Ollaan vielä 27-vuotias ja 28-vuotias ja tässä kohtaa tuntuu siltä että pieni itsenäistyminen, oman elämänsä ja suuntansa löytäminen tulisi tarpeeseen. Etenkin miehelle. Hän kokee tarvitsevansa käydä jonkun kasvun itsensä kanssa. Vähän ajatus pelottaa, mutta välillä ne pelottavimmat asiat pitää tehdä. AP

onko kellään muuten heittää omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?:)

Pitää muistaa että ketään ihmistä ei voi sitoa parisuhteessa. Jos toinen haluaa etäisyyttä, anna hänelle se tila. Aika näyttää mihin tiet vievät

Kyllä juuri näin. Tämä olikin lopulta minun ideani. Haluan vain että olemme onnellisia :) Yhdessä tai erikseen. Ap

Minun parisuhteeni on aina ollut asumme erillä ja tulee olemaan,minun tahdostani vanhempana naisena.Taloudeliseti tietysti kalista.Naisen tulot aina pienemät kuin miehen.Yksi maksa kaiskesta itse. On aivan eri kun on kaksi ja nimenomaan ne miehen raha kukkaro apuna elämässä.Mutta haluan silti elää itsenäisesti ja kun pärjään,riittää mitä on.

Jos on jo asuttu yhdessä, mitä uutta erikseen asuminen suhteeseen tuo?

Ei se ainakaan suhdetta paranna.

Jos ootte jo asuneet yhdessä niin erikseen muutto on mielestäni eroamista. Tai ainakin sen alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Eli tosiaan mekin ollaan 7-vuotta sitten tavattu, ja melkein heti muutin miehen kämpille. Siitä sitten ollaan aina muutettu ja eletty yhdessä. Ollaan vielä 27-vuotias ja 28-vuotias ja tässä kohtaa tuntuu siltä että pieni itsenäistyminen, oman elämänsä ja suuntansa löytäminen tulisi tarpeeseen. Etenkin miehelle. Hän kokee tarvitsevansa käydä jonkun kasvun itsensä kanssa. Vähän ajatus pelottaa, mutta välillä ne pelottavimmat asiat pitää tehdä. AP

onko kellään muuten heittää omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?:)

Pitää muistaa että ketään ihmistä ei voi sitoa parisuhteessa. Jos toinen haluaa etäisyyttä, anna hänelle se tila. Aika näyttää mihin tiet vievät

Lisään vielä että olemme siis puhuneet asiasta paljon ja mies kokee ettei anna minulle tällä hetkellä parastaan, koska ei ole kokenut sellaista henkistä kasvua jota uskoo tarvitsevansa. Ap

Useita vuosia asuttu jo erillään. Vanhemmille miehille tuntuu olevan ongelma. "Mitä sinä yksin puuhailet, miten pärjäät yksin, miten saat aikasi kulumaan....

m54v

Omat asunnot olisi unelma.

Pari kertaa viikossa voisi tavata, muuten asua erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ootte jo asuneet yhdessä niin erikseen muutto on mielestäni eroamista. Tai ainakin sen alku.

Tämä olisikin kohdallamme väkiaikaista. Toki ero voi tulla myös mutta se voi tulla milloin ja missä tahansa asuimme erillään tai yhdessä. Mies kokee tarvitsevansa henkistä kasvua ja siksi molempien mielestä on järkevää ottaa pari askelta taakse ja antaa toisen löytää itsensä rauhassa. Ap

Voi asua. Vanhempieni 45 vuoden avioliitto ei olisi ikinä kestänyt tähänkään asti jos ei olisi asuneet viimeistä 35 vuotta eri päissä taloa. Välillä tosin isän piti muuttaa 30 kilometrin päähän ottamaan lisäetäisyyttä.

Jos ette ole kertaakaan erillään asuneet, kokeilkaa! Jos parisuhde ei kestä erikseen asumista, ei se kestä ollenkaan ja se on hyväksyttävä.

Meillä tällainen kokeilu nyt neljättä kertaa (naimisissa pian 15 v) enkä usko, että enää tullaan asumaan vain yhdessä asunnossa. Mies toivoo muuttoa yhteen, mikä voi minulle sopia vielä, mutta tahdon pitää myös oman asuntoni. Tässä vaiheessa on jo aika selkeää, että omat asunnot parantavat elämänlaatua aika paljon vaikka yhdessäkin on mukavaa, parhaillaan ihanaa. Ihan riippuu ihmisistä. Valoitan hieman, että meillä kumpikaan ei tee päivätyötä vaan tekemistä ja projekteja on paljon + lapset. Paljon, paljon liikkuvia osia. En jostain syystä kestä sitä meteliä kun muuttuvia aikatauluja sovitellaan yhteen jopa aivan muistinvaraisesti monta kertaa päivässä samalla muksujen mekastaessa ja sitten pitäisi vielä pitää koti siistinä jne. Olin vain niin stressaantunut kun piti huomioida miehenkin elämä/menot... tahdon olla mieheni kanssa, mutta, no... ehkä joku saa kiinni tilanteesta. Omissa asunnoissa sujuu paremmin, kaikki voi paremmin, parisuhde on parempi.