Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
"Katos, naiset lähti töihin, kun ei ollut vuoden äitiyslomia."
Näinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niin kuin haluat ja nyökyttelet anopille. Anopeilla on muistissa ihanat lapsivuotensa, jotka kultaantuneet. En usko hänen olevan pahaa ajatteleva on vain innostunut neuvomaan ja kertoilee omiaan. Alkuinnostuksen lapsenlapsesta haihduttua hän löytää itsensä pohtimasta omaa elämäänsä ja saat rauhan. Kyllä 65vuotiaalla täytyy olla tänä päivänä omaa elämääkin. On vielä nuori ja pystyy osallistumaan vaikka mihin. Voi olla että eläköityminen on tuottanut tyhjiön ja ei ole vielä löytänyt itselleen uutta roolia elämään. Ehdottele matkustamista ja harrastuksia hänelle. Käännä keskustelu aina johonkin muuhun kuin lapseesi. Kysy vaikka miehesi lapsuudesta, sukulaissuhteista anoppi on osa elämäänne. Osta korvakuulokkeet hänelle ja itsellesi ehkä myös. Sieltä voi kuunnella mieluista puhetta ja musiikkia.
Mulla oli samanlainen anoppi kun ap,lla. Jos mieheni ei olisi pitänyt mun puolia äitiään vastaan niin ero olisi tullut.
Nyt anoppi on hoitokodissa ja tilanne on rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
70-luvulla käskettiin antaa ihan pienille vauvoille appelsiinimehua että saavat c-vitamiinia. Todennäköisesti ei sokerivesikään ollut pannassa.
Kun hoidin 60-luvulla syntyneitä serkkupoikia, annettiin myös sokerivettä. 1976 syntyneelle esikoiselleni annettiin tosi aikaisin maistiaisia vaikka mistä, mutta ei sokeria yhtään. Oli hänellä sitten vatsa niistä sekaisin... 3 vuotta nuorempi sisarus oli täysimetyksellä, mutta maisteltiin banaania, kun hän oli 5 kk.
4 lasta 2-3 vuoden välein ja aina oli neuvolalla uudistuneet ruokintaohjeet tarjolla. :D
Muita vastauksia lukematta: Sun mies on tässä se ongelma. Hän on äitinsä kanssa henkisesti insestisessä suhteessa: äidin pikku aviomies. Anoppi on ilmeisesti narsisti, ne kasvattaa pojistaan tollaset riippuvaiset.
En näe muuta vaihtoehtoa kuin tuo sanomasi, että miehen pitää valita. Todennäköisesti valitsee äitinsä, varaudu siihen.
Nyt ekana avaimet pois anopilta, etkä enää avaa ovea anopille, estä puhelimesta myös hänen numero. Jos hakkaa ovia/ikkunoita niin soita joka kerta poliisit. Luultavasti tokenee, mutta jos ei muu auta niin syyte kotirauhanhäirinnästä.
Sun pitää nyt saada keskittyä vauvaan. Rajaa henkisesti väkivaltainen muija elämänne ulkopuolelle ennen kuin sun voimat menee. Sun vauva tarvii sua ei toi kiusaava ämm*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha viisaus pätee tähänkin. Jos et tiedä mitä tehdä, älä tee mitään. Anoppi tarkoittaa toiminnallaan pelkkää hyvää. Hänkään ei ole ihan oma itsensä. Vauva saa myös hänen hormonit aivan sekaisin ja käytös on sen mukaista. Tue miestäsi, jotta hän kestää läpi tämän kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Monet kysyivät anopin iästä ja siitä sokerimehusta. Anoppi on 65-vuotias, eli ei mikään ikäloppu, joka ei ymmärtäisi maailman menosta. Hänen selityksensä mehulle oli, että se on "vanhan kansan konsti vatsanväänteisiin" ja että "kyllä teillekin on annettu eikä mitään ole tullut". Kun yritin sanoa vastaan, hän vain nauroi ja sanoi minun lukevan liikaa "höpöhöpö-oppaita netistä".
Ap
Älä keksi, me 65v emme ole sokerilientä lapsillemme juottaneet. Me ihmettelemme kun nykyvauvoille ei imettämisen jälkeen anneta pikkulusikalla keitettyä vettä suun huuhdontaan, niin opetettiin 80-90luvulla kun me lapsemme saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Annettiin. Ainakin mun typerä äitini antoi mulle ja siskolle, 60-70-l taitteessa. Hän oli pelkän kansakoulun käynyt ja lapsi itsekin, joten vauvanhoitotavoista vastasi 1913 syntynyt isoäiti. Tuskin kaikissa perheissä, mutta ilman koulutsta olevissa kyllä.
Anopilta tai mieheltä tai molemmilta avaimet pois. Sun mies ja sen suku on näköjään va jakkeja.
Ero vireille. Ei tartte elää vaj akkisuvun kanssa jos ei halua. Soita neuvolaan ja kerro, että romahdat. Sä tarvitset itsellesi hoitoa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus pätee tähänkin. Jos et tiedä mitä tehdä, älä tee mitään. Anoppi tarkoittaa toiminnallaan pelkkää hyvää. Hänkään ei ole ihan oma itsensä. Vauva saa myös hänen hormonit aivan sekaisin ja käytös on sen mukaista. Tue miestäsi, jotta hän kestää läpi tämän kaiken.
Kenelle se anoppi tarkoittaa toiminnallaan hyvää? Mitä hyvää voi seurata siitä, että hän pitää pienen lapsenlapsensa äitiä kynnysmattonaan käyttäytymällä totaalisen rajattomasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Oon eri, mutta asun itse perheeni kanssa mieluiten kolmiossa. Tuollainen megatalo kuulostaa ahdistavalta. Mietin vain miten paljon hukkaneliöitä tuossa on, lämmityskuluja ja hukkaan heitettyä energiaa maapallolla joka hukkuu pas kaan.
Nykyisin osataan rakentaa myös energiapihisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Annettiin. Ainakin mun typerä äitini antoi mulle ja siskolle, 60-70-l taitteessa. Hän oli pelkän kansakoulun käynyt ja lapsi itsekin, joten vauvanhoitotavoista vastasi 1913 syntynyt isoäiti. Tuskin kaikissa perheissä, mutta ilman koulutsta olevissa kyllä.
Tarkoitatko ettei kansakoulun käyneet osanneet lukea ja ymmärtäneet neuvolan ohjeita? Noihin aikoihin oli vielä aikakauslehtien lukeminenkin muotia. Joku vauvoihin keskittynyt lehtikin oli, tilasin sitä vähäksi aikaa. En muista nimeä, oliko vauva vai se toinen. Kodin kuvalehti oli himppu nuorekkaampi jaa lapsiaiheisempi kuin Kotiliesi.
Tosin olen lapseni saanut kaupungissa, eikä ollut anopeista, äideistä , mummoista harmia kun olivat kaukana.
Luin vanhoja vauvanhoito-ohjeita kesällä. 1960-luvulla oli nykypäivään verrattuna aivan kummallisia ruokintaohjeita. Appelsiinmehut ym. annettiin hyvin pienelle vauvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhoja vauvanhoito-ohjeita kesällä. 1960-luvulla oli nykypäivään verrattuna aivan kummallisia ruokintaohjeita. Appelsiinmehut ym. annettiin hyvin pienelle vauvalla.
Appelsiinimehuthan tuli aikoinaan vain mainosten takia. Koko juttu mehusta aamupalalla on vain mainos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kahden aikuisen kodin avain on kummankaan vanhemmilla?
Niinpäin voi olla että vanhuksen avain on lapsilla , pääsevät sisään jos jotain sattuu.
Tätä sietää kyllä ihmetellä. Ei kai täysijärkien anna avaimia appivanhemmille ja sitten itke, että anoppi tunkee kylään omilla avaimilla :D
Kyllä mä olen ihan itse jakanut avaimia kaikille, Kivahan se on, kun käyvät. Pääsevät sitten sisään, jos ei olla kotona. Saavat keitettyä kahvia ja siivottua jos häiritsee. Tai jos vaikka ollaankin kotona, niin sama asia. Kummankn äidille olen avaimen antanut, sisaruksilleni ja miehen enolle. Muutamalla kaverillakin on.
Ainoa on miehen eno, juro aikamiepoika - isähahmo. Hän ei ole niin oma-aloitteinen, muttei se mistään valitakaa. Se touhuaa lasten kanssa ulkorakennuksessa. Tekevät puumajaa ja esikoisen kanssa kasaavat mopoa. Mietittiin vasta, että voitais pyytää se meille asumaankin tuohon ulkomökkiin, kun ensin remppattais.
Kuulostaa suloisen vanhanaikaiselta ja epätodelliselta maalaisidylliltä. Mutta on äärimmäisen harvinaista.
Onnea teille lintukotoonne :)
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Vierailija kirjoitti:
On sun asiasi sanoa anopille, että meidän lapset ei juo sokeriliemiä tai what ever. Hanki housut ja puolusta perhettäsi ja lapsiasi. Jos ei usko, sano kovemmalla äänellä uudestaan.
Mä olen aina noudattanut "pahin mahdollinen skenaario" -menetelmää, kun en meinaa jotain tohtia sanoa tai tehdä.. Miettisin ennen anopille toiveiden esittämistä, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua. Ehkä tapauksessasi se, että anoppi vetäisi herneen nenään. Eli ei mitään lopullista ja tärkeää-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Annettiin. Ainakin mun typerä äitini antoi mulle ja siskolle, 60-70-l taitteessa. Hän oli pelkän kansakoulun käynyt ja lapsi itsekin, joten vauvanhoitotavoista vastasi 1913 syntynyt isoäiti. Tuskin kaikissa perheissä, mutta ilman koulutsta olevissa kyllä.
Tarkoitatko ettei kansakoulun käyneet osanneet lukea ja ymmärtäneet neuvolan ohjeita? Noihin aikoihin oli vielä aikakauslehtien lukeminenkin muotia. Joku vauvoihin keskittynyt lehtikin o
Vauva oli uudempi, oisko ollut kaksplus tai joku muu jo loppunut lehti.
Raihoitu. Hormonit sotkee sun ajatukset. Älä anna alkukantaisten reaktioiden ohjata elämääsi.
En myöskään tajua miten voi vauvojen mummot kaikiss tarinoissa olla pirtsakoita , mutta eivät työelämässä. Joutavat päiväkaudet luuhaamaan miniöittensä riesana.