Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (861)
Ei parane vaihtamalla, vaan voi mennä kaikki ihan päin p...settä, jos alkaa säätämään. Ja sitten kaduttaa koko loppuelämänsä, kun entiseen ei enää ole paluuta, vaan pitää juoda omat keitoksensa loppuun saakka. Nimimerkillä Kokemusta on. Kannattaa miettiä tarkasti, että onko ihastunut toiseen ihmiseen, vai ihastumisen tunteeseen. Jos ainoa puute on se, että oma mies tuntuu liian arkiselta, niin kannattaa edes kokeilla, että miten sitä entistä suhdetta voisi hieman taas liekittää. Kylpyläviikonloppu tai viikonloppu esim Pariisissa tai Roomassa tai jossain muussa kauniissa paikassa tekee varmasti ihmeitä. Onhan miehessäsi edes joskus ollut jotain sellaista, mikä on sinua viehättänyt, Se sama pitää vaan molempien löytää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Muutan mielipiteeni heti kun kirjoittaja avaa ja selittää ymmärrettävästi, mikä tuo kuvio on."
Mitä oikeastaan haluat tietää? Voisin yrittää selittää, mutta on vaikea vastata kun ei tarkalleen tiedä mikä se kysymys edes on.
Omituisia toveriliittoja teillä.
Vierailija kirjoitti:
"Muutan mielipiteeni heti kun kirjoittaja avaa ja selittää ymmärrettävästi, mikä tuo kuvio on."
Mitä oikeastaan haluat tietää? Voisin yrittää selittää, mutta on vaikea vastata kun ei tarkalleen tiedä mikä se kysymys edes on.
No ihan aluksi vaikka, et miksi et ole a) naimisissa tämän ihastuksen kanssa b) päässyt pakeista yli c) ihastunut kehenkään toiseen kivaan tyyppiin viimeiseen 30 vuoteen?
Miksi itse luulet jämähtäneesi vanhaan ihastukseen? Oletan että olet miettinyt asiaa itsekin ja reflektoinut tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia toveriliittoja teillä.
Mikä siis meidän rakkaissa toveriliitoissamme on omituista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kunnon pano, jotta kuonat kasseista.
Sitten onkin hiljaisempaa sillä sektorilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muutan mielipiteeni heti kun kirjoittaja avaa ja selittää ymmärrettävästi, mikä tuo kuvio on."
Mitä oikeastaan haluat tietää? Voisin yrittää selittää, mutta on vaikea vastata kun ei tarkalleen tiedä mikä se kysymys edes on.
No ihan aluksi vaikka, et miksi et ole a) naimisissa tämän ihastuksen kanssa b) päässyt pakeista yli c) ihastunut kehenkään toiseen kivaan tyyppiin viimeiseen 30 vuoteen?
Miksi itse luulet jämähtäneesi vanhaan ihastukseen? Oletan että olet miettinyt asiaa itsekin ja reflektoinut tunteitasi.
A. Hän ei ole kiinnostunut minusta.
B. Olen päässyt pakeista yli, ainakin niin hyvin kuin niistä voi yli päästä ilman että pääsee koko miehestä yli. Tosin yli pääsemiseen meni noin kymmenen vuotta.
C. En ole tutustunut keneenkään toiseen, josta pitäisin enemmän tai edes läheskään yhtä paljon. Olen kyllä jollain lailla ihastunut muutamaan muuhunkin näinä vuosina, mutta en ollenkaan samalla tavalla. Kerran luulin, että olen vielä enemmän ihastunut yhteen toiseen, mutta sitten huomasin etten olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muutan mielipiteeni heti kun kirjoittaja avaa ja selittää ymmärrettävästi, mikä tuo kuvio on."
Mitä oikeastaan haluat tietää? Voisin yrittää selittää, mutta on vaikea vastata kun ei tarkalleen tiedä mikä se kysymys edes on.
No ihan aluksi vaikka, et miksi et ole a) naimisissa tämän ihastuksen kanssa b) päässyt pakeista yli c) ihastunut kehenkään toiseen kivaan tyyppiin viimeiseen 30 vuoteen?
Miksi itse luulet jämähtäneesi vanhaan ihastukseen? Oletan että olet miettinyt asiaa itsekin ja reflektoinut tunteitasi.
A. Hän ei ole kiinnostunut minusta.
B. Olen päässyt pakeista yli, ainakin niin hyvin kuin niistä voi yli päästä ilman että pääsee koko miehestä yli. Tosin yli pääsemiseen meni noin kymmenen vuotta.
C. En ole
Kiitos vastauksesta! Ajattelitko vielä joskus lähestyä häntä, jos nyt natsaisikin?
^ Olen lähestynytkin, viime vuosina. En sillä ajatuksella että "nyt natsaisi", olen halunnut vain pitää yhteyttä. Se on riittänyt paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valoja päälle nyt. Se mikä syttyy nopeasti myös sammuukin nopeasti. Hitaasti hyvä rakentuu eli ystävyyteen pohjautuva rakkaussuhde on paras.
Vierailija kirjoitti:
Valoja päälle nyt. Se mikä syttyy nopeasti myös sammuukin nopeasti. Hitaasti hyvä rakentuu eli ystävyyteen pohjautuva rakkaussuhde on paras.
Jos heti alussa haluaa vain ystävyyttä jonkun kanssa, todennäköisesti ei myöhemminkään halua enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näin sanotaan AINA tässä tilanteessa. Itsellä ei ole vielä ainakaan 11v mennyt ohitse joten kerrotko meille miten kauan tarvitsee vielä odotella, kun kerran niin hyvin tiedät?"
Jotain varmaan teet väärin? Tapailetko tai näetkö häntä?
Minä näin ihastukseni kohteen viimeksi 90-luvulla. Ei se mitään auta, vaikka ei nähtäisi tai ei olisi mitään kontaktia. Päinvastoin sehän vain varmistaa sen, etteivät tunteet voi muuttua, kun ei tapahdu mitään mikä voisi muuttaa ne.
Olet vaalinut mielessäsi kuvaa ihmisestä, jonka tunsit 1990-luvulla. Kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on nyt 30 vuotta vanhempi ja elänyt 30 vuotta sen jälkeen. Hän ei ole enää samanlainen kuin silloin.
Oma tulkintani tällaisista kymmenien vuosien takaisten ihmisten perään haikailusta on, että tuttu muisto toimii ihmiselle itselleen ikäänkuin lohtuna ja turvasatamana ankean tosielämän keskellä. Se on selviytymiskeino ja elämäntapa.
Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että se on sinun oma valintasi ja tuttu mielen mekanismisi, eikä sillä ole käytännössä tekemistä kyseisen ihmisen kanssa. Toki jos pidätte yhteyttä jotenkin niin tilanne on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näin sanotaan AINA tässä tilanteessa. Itsellä ei ole vielä ainakaan 11v mennyt ohitse joten kerrotko meille miten kauan tarvitsee vielä odotella, kun kerran niin hyvin tiedät?"
Jotain varmaan teet väärin? Tapailetko tai näetkö häntä?
Minä näin ihastukseni kohteen viimeksi 90-luvulla. Ei se mitään auta, vaikka ei nähtäisi tai ei olisi mitään kontaktia. Päinvastoin sehän vain varmistaa sen, etteivät tunteet voi muuttua, kun ei tapahdu mitään mikä voisi muuttaa ne.
Olet vaalinut mielessäsi kuvaa ihmisestä, jonka tunsit 1990-luvulla. Kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on nyt 30 vuotta vanhempi ja elänyt 30 vuotta sen jälkeen. Hän ei ole enää samanlainen kuin silloin.
Oma tulkintani tällaisista kymmenien vuosien takaisten ihmisten perään haikailu
Ei ihminen 30 vuodessa muutu täysin erilaiseksi. Poikkeuksena jotkut aivovauriot ja vastaavat, jotka voivat muuttaa persoonallisuuden lyhyessäkin ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohto seksistä uuden kumppanin kanssa haihtuu n. 3 kuukaudessa.
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, joista naimisissa 14. Rehellisesti sanon, että seksi on hohdokasta ja mun makuun parasta vieläkin. Meillä on kyllä intohimoinen rakkausliitto. Ollaan menty yhteen tulisesti rakastuneina lomaromanssin jälkeen. Luulenkin, että todellinen rakkaus ja intohimo ovat syynä pitkään parisuhteeseen ja hyvään seksiin. Molemmat olemme suhteen alusta asti kokeneet vetoa myös toisen ulkonäköön. Ollaankin huolehdittu siitä, että molemmilla on aikaa treenata ja pitää huolta itsestään. Minä olen synnyttänyt meidän kolme muksua ja mies mahdollistanut mulle aikaa treenata ja palautua synnytyksistä. On ihana elää kumppanin kanssa, joka näyttää niin hiton hyvältä arjessa. Nyt lasten ollessa isoja, ollaan suorastaan liekeissä yhdessä, en mitenkään allekirjoita siis tätä väitettä.
Aina pitkässä suhteessa ei tietysti ole niin hohdokas vaihe. Jos ajatellaan raskauksia, pikkulapsiaikaa jne.
Ah, kuinka ihanan raikasta ap!
Nyt vaan kaikki savuaviksi raunioiksi ja matkalle sateenkaaren taakse josta varmasti löytyy todellinen(!) aarre.
Tai sitten ei.
Älä vaihda, tuollainen ihastuminen tai rakastuminen laimenee aina jossain vaiheessa ja viimeistään silloin kysyt itseltäsi, että mitä tuli tehtyä. Todennäköisesti kävisi niin että elämä myös tämän "uuden" kanssa tasoittuu ennen pitkää toverisuhteeksi ja ihastuisit taas johonkin uuteen. Koita ennemmin panostaa nykyiseen avioliittoosi ja yrittää löytää sinne uutta kipinää.
Viisasta, että harkitset huolella. Olen tutkija ja tutustunut mm. Kaarina Määtän tutkimuksiin rakastumisesta ja rakastamisesta. Rakastumisvaiheen kesto on tavallisesti 1-3 vuotta, ja se kestää vähän pidempään, jos rakkaus ei pääse todellistumaan arjessa vaan pysyy salassa vailla muun elämän realiteetteja. Vaihe on niin intensiivinen, ettei sitä pitkässä suhteessa aina edes muista olleen tai muista, millaista se oli. Katselee epäuskoisena saamiaan rakkauskirjeitä yms.
Työpaikalla ja harrastuksissa olemme parhaimmillamme ja innoissamme. Siellä syntyvät myös useimmat ihastukset ja sivusuhteet. Ihmiset ovat useimmiten aika erilaisia jäteasemalla ja ruokaostoksilla.
On viisas neuvo pitää ihastus mielessään ja vaikka kirjoittaa päiväkirjaa tai kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Näin ehkä huomaat, mitä yleisemmin kaipaat elämääsi. Puolisoni kirjoitti ihastuneena ollessaan työkaverille kirjeen, ja nyt vuosikymmenten jälkeen hän ei tajua, miten sekaisin saattoi olla ja irtisanoutuu kirjeen sisällöstä. Niin kummallinen ihmismieli on. Tunteet palavat yhdessä hetkessä täysillä ja toisessa ne sammuvat ja melkein kauhistuttavat.
Voithan myös kertoa puolisollesi, että vaikka rakastat häntä, kaipaat jotain uutta yhteiseen elämäänne ja olla rehellinen. Rehellisyys kannattaa aina.
Ehdottomasti toverillinen liitto!
Vierailija kirjoitti:
Ah, kuinka ihanan raikasta ap!
Nyt vaan kaikki savuaviksi raunioiksi ja matkalle sateenkaaren taakse josta varmasti löytyy todellinen(!) aarre.
Tai sitten ei.
Tämä on just näin. Kuvitellaan, että vaihtaminen tuo vain onnen ja pelkkää autuutta. Typerää, josta puuttuu perustavaa laatua olevaa elämänviisautta. Turha sitten itkeä, jos ei näe timanttia kultakimpaleesta ja menettää sen plus muutakin itselleen tärkeää.
Lopulta kaikki on jokaisen kanssa samaa. Alkusoidinmenot satua ja mielenhäiriö.