Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (864)
Kuinka pitkällä AP:n uusi suhde työkaverin kanssa on hänen päänsä sisällä?
Entä todellisuudessa? Onko suhde edennyt työkaveruutta pidemmälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole edennyt flirttiä pidemmälle?
Miksi ihastumisen mukaan pitäisi toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies mansikka, unohda tämä työkaveri ja kanavoi ihastus omaan mieheesi. Ei se vaihtamalla parane.
Onko näin mustavalkoista? Jos koskaan ei ole tuntenut kunnolla ihastumista tai rakastumista omaan mieheen, niin eikö vaihtamalla parane?
Kaikille sinkuille voisi siis sanoa, että ottakaa kuka tahansa ihan ok tyyppi, ei tarvitse oikeasti rakastua. Ei kuitenkaan parane vaikka löytäisit sen jota rakastat oikeasti?
-ohis
Oikeastiko mietitte vain sitä omaa fiilistä ja onnea? Eikö se toinen, puoliso merkitse mitään?
Rakastuminen ja rakastaminen on eri asioita. Ap rakastaa puolisoaan, eikö se riitä?
Niin. Ap rakastaa puolisoaan kaverina. Riittääkö se, että puoliso on vain kaveri? Joillekin riittää ja toisille ei.
Lompakko pitänyt yhdessä vuosikymmenet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lompakko pitänyt yhdessä vuosikymmenet?
Kyllä. Harva uskaltaa tunnustaa.
Ap:llä ei ole mitään tietoa työkaverin tunteista tai parisuhdetilanteesta.
Koko aloitus on pelkkää kaukoihastuneen fantasiointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lompakko pitänyt yhdessä vuosikymmenet?
Kyllä. Harva uskaltaa tunnustaa.
Koska sehän on omanlaistaan prostituutiota
Minä lähdin, ja oli yksi elämäni parhaita päätöksiä. Nyt on ihana arki ja seksielämä, joka entisessä suhteessa oli ollut kuollut jo useita vuosia. Vaihtamalla parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hajottaa perhettä. Näet sen arvon joskus myöhemmin, kun tämä ihastus menee ohi. Kokemusta on - ja sielu rikki vieläkin.
Teoilla on seurauksensa.
Onhan niitäkin jotka rikkovat perheensä päätyäkseen vuosiksi salasuhteeseen.
Ja lopulta salasuhteen toinen osapuoli ei valitsekaan tätä oman perheensä rikkojaa vaan pysyy avioliitossaan.
Se on varmastikin hyvin kipeää tajuta mitä tuli tehtyä ja mitä jäi jäljelle koko sekoilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies mansikka, unohda tämä työkaveri ja kanavoi ihastus omaan mieheesi. Ei se vaihtamalla parane.
Onko näin mustavalkoista? Jos koskaan ei ole tuntenut kunnolla ihastumista tai rakastumista omaan mieheen, niin eikö vaihtamalla parane?
Kaikille sinkuille voisi siis sanoa, että ottakaa kuka tahansa ihan ok tyyppi, ei tarvitse oikeasti rakastua. Ei kuitenkaan parane vaikka löytäisit sen jota rakastat oikeasti?
-ohis
Oikeastiko mietitte vain sitä omaa fiilistä ja onnea? Eikö se toinen, puoliso merkitse mitään?
Rakastuminen ja rakastaminen on eri asioita. Ap rakastaa puolisoaan, eikö se riitä?
Niin. Ap rakastaa puolisoaan kaverina. Riittääkö se, että puoliso on vain kav
Saattaahan se riittää niin kauan, kuin ei ole rakastunut keneenkään. Mutta rakastuminen muuttaa ihmisen elämää niin paljon. Ei ehkä enää pysty elämään kulissiliitossa, vaikka se olisi aiemmin ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies mansikka, unohda tämä työkaveri ja kanavoi ihastus omaan mieheesi. Ei se vaihtamalla parane.
Onko näin mustavalkoista? Jos koskaan ei ole tuntenut kunnolla ihastumista tai rakastumista omaan mieheen, niin eikö vaihtamalla parane?
Kaikille sinkuille voisi siis sanoa, että ottakaa kuka tahansa ihan ok tyyppi, ei tarvitse oikeasti rakastua. Ei kuitenkaan parane vaikka löytäisit sen jota rakastat oikeasti?
-ohis
Oikeastiko mietitte vain sitä omaa fiilistä ja onnea? Eikö se toinen, puoliso merkitse mitään?
Rakastuminen ja rakastaminen on eri asioita. Ap rakastaa puolisoaan, eikö se riitä?
Niin. Ap rakastaa puolisoaa
On petos mennä avioliittoon jos ei rakasta. Läheisriippuvaisten ja piilonarsistien tapa.
Monesti näissä lennosta vaihtamisissa pettämisen kautta ensimmäinen askel on nykyisen puolison syyllistäminen itse tekoon.
Mistä sen tietää rakastaako se oma mieskään ap:ta.
Hiljaiset sillat -elokuva tulee mieleen
Vierailija kirjoitti:
"Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi? "
Mainitset tuossa sanan RAKASTAA. Ei, et ole rakastanut tähän ihastukseesi. En usko, että rakkaus missään olosuhteissa syntyy noin nopeasti. Rakkaus ei ole sama asia kuin ihastus. Sinä tuskin tunnet tätä toista. Miehesi tunnet läpikotaisin ja ongelmia ei ilmeisesti ole.
Ja todennäköisesti olet ihastunut siihen huomioon, jota saat tältä toiselta.
Alat panostaa siihen omaan liittoosi. Kyllä se hehku ja kipinä sieltä sieltä löytyy, kun teet töitä asian eteen. Puhu siitä miehellesi. Varmasti hänkin ilahtuu jos vaikka menette treffeille ja pidätte toisianne hyvästä. Läheisyys lisää läheisyyttä, seksi lisää seksin määrää, hellä puhe lisää hellää puhetta. Jne.
En mistään hinnasta iki
Tietynlaiset ihmiset eivät ole kasvaneet henkisesti vakaiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi.
Voi yllättää, mutta ihastuksen kanssa ei välttämättä onnistu lainkaan pidempi suhde tai edes seksi. Hyvää ei kannata riskeerata siksi, että hormonihöyryt sekoittaa elimistön. Ne myös haihtuvat.