Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (886)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi? "
Mainitset tuossa sanan RAKASTAA. Ei, et ole rakastanut tähän ihastukseesi. En usko, että rakkaus missään olosuhteissa syntyy noin nopeasti. Rakkaus ei ole sama asia kuin ihastus. Sinä tuskin tunnet tätä toista. Miehesi tunnet läpikotaisin ja ongelmia ei ilmeisesti ole.
Ja todennäköisesti olet ihastunut siihen huomioon, jota saat tältä toiselta.
Alat panostaa siihen omaan liittoosi. Kyllä se hehku ja kipinä sieltä sieltä löytyy, kun teet töitä asian eteen. Puhu siitä miehellesi. Varmasti hänkin ilahtuu jos vaikka menette treffeille ja pidätte toisianne hyvästä. Läheisyys lisää läheisyyttä, seksi lisää seksin määrää, hellä puhe lisää hellää puhetta. Jne.
En mistään hinnasta iki
Jotkut rakastavat jotain hamsteriakin, vaikka eivät tiedä mitä sen päässä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
"Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi? "
Mainitset tuossa sanan RAKASTAA. Ei, et ole rakastanut tähän ihastukseesi. En usko, että rakkaus missään olosuhteissa syntyy noin nopeasti. Rakkaus ei ole sama asia kuin ihastus. Sinä tuskin tunnet tätä toista. Miehesi tunnet läpikotaisin ja ongelmia ei ilmeisesti ole.
Ja todennäköisesti olet ihastunut siihen huomioon, jota saat tältä toiselta.
Alat panostaa siihen omaan liittoosi. Kyllä se hehku ja kipinä sieltä sieltä löytyy, kun teet töitä asian eteen. Puhu siitä miehellesi. Varmasti hänkin ilahtuu jos vaikka menette treffeille ja pidätte toisianne hyvästä. Läheisyys lisää läheisyyttä, seksi lisää seksin määrää, hellä puhe lisää hellää puhetta. Jne.
En mistään hinnasta iki
Nopeasti? Ovat tunteneet jo kolme vuotta ja AP on vasta nyt rakastunut. Mielestäni se on todella hidasta.
Itse olin tuntenut edesmenneen aviomieheni noin kuusi viikkoa, kun tajusin että olin häneen rakastunut. Ja se rakastuminen oli varmasti tapahtunut jo aiemmin, minulla vain meni aikaa ennen kuin tiedostin asian. Kuulin jälkeenpäin, että mies oli rakastunut minuun heti, melkein ensitapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi? "
Mainitset tuossa sanan RAKASTAA. Ei, et ole rakastanut tähän ihastukseesi. En usko, että rakkaus missään olosuhteissa syntyy noin nopeasti. Rakkaus ei ole sama asia kuin ihastus. Sinä tuskin tunnet tätä toista. Miehesi tunnet läpikotaisin ja ongelmia ei ilmeisesti ole.
Ja todennäköisesti olet ihastunut siihen huomioon, jota saat tältä toiselta.
Alat panostaa siihen omaan liittoosi. Kyllä se hehku ja kipinä sieltä sieltä löytyy, kun teet töitä asian eteen. Puhu siitä miehellesi. Varmasti hänkin ilahtuu jos vaikka menette treffeille ja pidätte toisianne hyvästä. Läheisyys lisää läheisyyttä, seksi lisää seksin määrää, hellä puhe lisää hellää puh
Sinulla ja miehelläsi on terminologia hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Hohto seksistä uuden kumppanin kanssa haihtuu n. 3 kuukaudessa.
No sitten eiku uutta ja uutta ja ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi? "
Mainitset tuossa sanan RAKASTAA. Ei, et ole rakastanut tähän ihastukseesi. En usko, että rakkaus missään olosuhteissa syntyy noin nopeasti. Rakkaus ei ole sama asia kuin ihastus. Sinä tuskin tunnet tätä toista. Miehesi tunnet läpikotaisin ja ongelmia ei ilmeisesti ole.
Ja todennäköisesti olet ihastunut siihen huomioon, jota saat tältä toiselta.
Alat panostaa siihen omaan liittoosi. Kyllä se hehku ja kipinä sieltä sieltä löytyy, kun teet töitä asian eteen. Puhu siitä miehellesi. Varmasti hänkin ilahtuu jos vaikka menette treffeille ja pidätte toisianne hyvästä. Läheisyys lisää läheisyyttä, seksi lisää seksin määrää, hellä puhe lisää hellää puhetta. Jne.
En mistään hinnasta iki
Tää vaan on nykyajan trendi, ei mahda mitään. Mikään ei tunnu riittävän.
Osa ihmisistä on niin perustavalla tavalla rikkinäisiä etteivät he ole kenenkään rakkauden arvoisia. Ap on yksi esimerkki näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa kohtaa parisuhdetta kannattaa keskittyä siihen olemassa olevaan parisuhteeseen ja puhaltaa siihen uusi liekki. Kunhan se suhde ei ole kokonaan päässyt sammumaan tai sytyttää liekki kokonaan uudestaan.
Olen parisuhteessa, joka on kestänyt nyt 45 vuotta ja uskon, että parisuhteissa tulee nousua ja laskua ihan niinkuin missä muussakin asiassa elämässä. Olen tänä aikana rakastunut mieheeni useamman kerran ja se on aina yhtä ihanaa. Kokemusta on monenlaisista tilanteista, niistä huonoistakin.
Pitkässä liitossa suhde voi arkipäiväistyä ja silloin on hyvä miettiä, miten suhteen saa nostettua arjen yläpuolelle. Lämmin suhtautuminen toiseen, läheisyys sisältäen seksin, toisen huomioiminen ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu on pitänyt liittomme kasassa.
Kannattaa hoitaa sitä keski-iän kriisiä muuten, kuin lähtemällä ensimmäisen kiinnostuneen työkaverin matkaan. Pitkää avioliittoa kannattaa vaalia, eikä antaa himon pilata elämää. Tuskinpa uutuuden viehätys seksistä kestää kauaa ja sitten on avioliitto, elämä, suhde lapsiin pilalla.. Hillitse himosi ja hallitse halusi, hetken hurmio voi olla elämäsi turmio. Vastaus on että olisi typerää sännätä jonkun flirttailijan matkaan, mies joka vikittelee varattua naista, ei ole luotettava. Etkä kyllä sinäkään. Tutustu siihen miten voit selvitä keski-iän kriisistä pilaamatta elämääsi ja perheesi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hoitaa sitä keski-iän kriisiä muuten, kuin lähtemällä ensimmäisen kiinnostuneen työkaverin matkaan. Pitkää avioliittoa kannattaa vaalia, eikä antaa himon pilata elämää. Tuskinpa uutuuden viehätys seksistä kestää kauaa ja sitten on avioliitto, elämä, suhde lapsiin pilalla.. Hillitse himosi ja hallitse halusi, hetken hurmio voi olla elämäsi turmio. Vastaus on että olisi typerää sännätä jonkun flirttailijan matkaan, mies joka vikittelee varattua naista, ei ole luotettava. Etkä kyllä sinäkään. Tutustu siihen miten voit selvitä keski-iän kriisistä pilaamatta elämääsi ja perheesi elämää.
Jotkut pilaavat sen. Ja monesti kärsivät hiljaa aiheesta vaikka ulospäin väittävät kovaan ääneen muuta.
Näin miehenä sanon, että tässä voi polttaa näppinsä pahasti ja kusta loppuelämänsä asiat. Onko tämä toinen mies oikeasti tarpeeksi kiinnostunut sinusta ja tunteeko hänkin sinua kohtaan jotain elämää suurempaa? Flirtti ei meinaa yhtään mitään ja mies saattaa harrastaa sitä ilman sen vakavampaakin rakastumista pilke silmäkulmassa. Et voi yksinkertaisesti mukautua miehen rooliin naisen ajatusmaailmalla, koska se tunne-elämä on niin erilaista.
Saatat polttaa näppisi ja pahasti. Menee pari vuotta ja huomaat, ettei sinulla ole enää sitä uutta saati vanhaa ja turvallista suhdetta. Voit heittäytyä, mutta kasvata kova sisäinen panssari, se on ykkösvinkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä toverillinen liitto.
Ihastuksia tulee ja menee. Miksi pilata kaikki vain sen hetkellisen tunnevyöryn vuoksi? Nauti ihastuksen tunteesta ja siirrä fiilis omaan puolisoosi. Itsekin olen näin tehnyt, ja ihastus meni ohi reilun vuoden sisällä. Huh jos olisin rikkonut perheeni!
Arvioisin, että liitossa ei ole kaikki kuitenkaan pohjimmiltaan niin kunnossa, sillä muuten ei olisi mahdollista edes ihastua kehenkään muuhun. Itse olin samanlaisessa tilanteessa ja onneksi ymmärsin erota. En sen ihastuksen vuoksi, vaan itseni vuoksi. Mielenterveys olisi kärsinyt, jos olisi pitänyt jaksaa sitä kulissieloa pidempään. Onnen löysin eron jälkeen ja olen ollut naimisissa ihastukseni kanssa jo 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvioisin, että liitossa ei ole kaikki kuitenkaan pohjimmiltaan niin kunnossa, sillä muuten ei olisi mahdollista edes ihastua kehenkään muuhun. Itse olin samanlaisessa tilanteessa ja onneksi ymmärsin erota. En sen ihastuksen vuoksi, vaan itseni vuoksi. Mielenterveys olisi kärsinyt, jos olisi pitänyt jaksaa sitä kulissieloa pidempään. Onnen löysin eron jälkeen ja olen ollut naimisissa ihastukseni kanssa jo 12 vuotta.
Osittain näin, osittain ei. Yksikään suhde tai liitto tässä maailmassa ei ole täydellinen, ja niitä huonoja hetkiä tulee oikeasti hyvissä liitoissakin. Siihen rakoon se ihastus voi tulla, mutta ei se tarkoita että automaattisesti pitäisi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies mansikka, unohda tämä työkaveri ja kanavoi ihastus omaan mieheesi. Ei se vaihtamalla parane.
Onko näin mustavalkoista? Jos koskaan ei ole tuntenut kunnolla ihastumista tai rakastumista omaan mieheen, niin eikö vaihtamalla parane?
Kaikille sinkuille voisi siis sanoa, että ottakaa kuka tahansa ihan ok tyyppi, ei tarvitse oikeasti rakastua. Ei kuitenkaan parane vaikka löytäisit sen jota rakastat oikeasti?
-ohis
Ongelma on että on vaikea löytää ihmisiä jotka ovat edes ihan ok. Voihan sitä ihastua, mutta todennäköisesti kuukaudessa, parissa selviää että elämät on täysin yhteensopimattomia. Parikymppisenä on helpompaa, kun molemmat ovat hiomattomia ja persoonat kehittyy toistensa seurassa.
Jos jätät nyt ihmisen jonka kanssa olet vuosikymmenet viettänyt miellyttävää elämää, et tule koskaan saamaan vastaavaa. Saat hyvää seksiä ja ihastumisen kokemuksen pariksi kuukaudeksi. Sitoutumista ja luottamusta ja yhteenkuuluvuutta et todennäköisesti tule koskaan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Arvioisin, että liitossa ei ole kaikki kuitenkaan pohjimmiltaan niin kunnossa, sillä muuten ei olisi mahdollista edes ihastua kehenkään muuhun. Itse olin samanlaisessa tilanteessa ja onneksi ymmärsin erota. En sen ihastuksen vuoksi, vaan itseni vuoksi. Mielenterveys olisi kärsinyt, jos olisi pitänyt jaksaa sitä kulissieloa pidempään. Onnen löysin eron jälkeen ja olen ollut naimisissa ihastukseni kanssa jo 12 vuotta.
Tuo on eri asia.
Monesti vaan kyse ei ole kulissista jossa kumppani olisi täysin välinpitämätön, ohikävelevä, jopa väkivaltainen vaan tarinasta jonka lennosta vaihtaja kehittää päässään oikeuttakseen toimintansa.
Mitä parempi suhde on oikeasti sitä enemmän valheisiin lennosta vaihtaja turvautuu tuossa tilanteessa.
Tätä narratiivia näkyy usein.
En sano että juuri sinun kohdallasi näin on mutta monesti noin on.
Vierailija kirjoitti:
Arvioisin, että liitossa ei ole kaikki kuitenkaan pohjimmiltaan niin kunnossa, sillä muuten ei olisi mahdollista edes ihastua kehenkään muuhun. Itse olin samanlaisessa tilanteessa ja onneksi ymmärsin erota. En sen ihastuksen vuoksi, vaan itseni vuoksi. Mielenterveys olisi kärsinyt, jos olisi pitänyt jaksaa sitä kulissieloa pidempään. Onnen löysin eron jälkeen ja olen ollut naimisissa ihastukseni kanssa jo 12 vuotta.
Minä väitän, että ihastua voi aivan hyvin, vaikka liitossa olisi kaikki oleellinen kunnossa. Itse ainakin olen aina ollut helposti ihastuva, mutta ei se tarkoita, että omassa suhteessa olisi jotain vikaa. Se "vika" on minussa, mutta en koskaan toimi ailahtavien ihastusteni mukaan. Miestäni kuitenkin rakastan <3
Kaiken lisäksi ihminen voi erehtyä. Aika idealistinen kuva sinulla ihmisistä ja avioliitoista, jos luulet että hyvissä liitoissa olevat eivät voi ihan jopa vain mokatakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvioisin, että liitossa ei ole kaikki kuitenkaan pohjimmiltaan niin kunnossa, sillä muuten ei olisi mahdollista edes ihastua kehenkään muuhun. Itse olin samanlaisessa tilanteessa ja onneksi ymmärsin erota. En sen ihastuksen vuoksi, vaan itseni vuoksi. Mielenterveys olisi kärsinyt, jos olisi pitänyt jaksaa sitä kulissieloa pidempään. Onnen löysin eron jälkeen ja olen ollut naimisissa ihastukseni kanssa jo 12 vuotta.
Tuo on eri asia.
Monesti vaan kyse ei ole kulissista jossa kumppani olisi täysin välinpitämätön, ohikävelevä, jopa väkivaltainen vaan tarinasta jonka lennosta vaihtaja kehittää päässään oikeuttakseen toimintansa.
Mitä parempi suhde on oikeasti sitä enemmän valheisiin lennosta vaihtaja turvautuu tuossa tilanteessa.
Tätä narratiivia näkyy usein.
En sano että juuri sinun kohdallasi näin on mutta monesti noin on.
Mitäköhän tarkoittaa loppupeleissä se mitä parempi suhde? Luulin itsekin, että suhde oli hyvä ja podin ihastumisestani kauhean huonoa omaatuntoa. Ajan myötä ymmärsin, että meidän suhde oli miehestäni hyvä, mutta minusta se ei pohjimmiltaan ollut. En nimittäin ollut tajunnut, millaisessa ahdistavassa häkissä elin. Koko elämämme meni miehen suunnitelmien mukaan ja elin jotain statistin roolia hänen tähdittämässä elokuvassa. Se ihastus avasi vaan silmät pohtimaan, ettei kaikki ollut tasapainossa suhteessamme. Päätin, että mielummin olen loppuelämäni yksin kuin jatkaisin siinä liitossa. En todellakaan usko, että mitä parempi suhde, niin sitä enemmän turvaudutaan valheisiin. Silloin ei ole oikeasti edes rakastanut. Jos rakastaa oikeasti ja suhde on tasapainoinen, sekä kunnioittava, niin silloin ei ole tarve vilkuilla sivulle. Näin olen ainakin itse todennut sen oikean rakkauden osuttua kohdalle.
Kuka menee suhteeseen joka on ahdistava häkki?
Puhuitko koskaan avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi vai haudoitko niitä jopa vuosia?
Kuulostaa vahvasti välttelevältä kiintymyssuhteelta. Kannattaa katsoa peiliin eikä syytellä muita.
Ei kukaan mene alun perin mihinkään häkkiin, vaan kaikki tapahtuu vähitellen manipuloinnin kautta. Olen iloinen, jos et ole joutunut koskaan kokemaan mitään vastaavaa henkistä väkivaltaa, jossa tarpeesi sivuutetaan täysin ja elämä pyörii vain toisen ihmisen ympärillä. Välttelevällä kiintymyssuhteella tällä ei ole mitään tekemistä. Lue narsismista, niin pääset ehkä alkuun.
Tai sitten ei ymmärrä, jos on riittävän vakavia pysyviä tunne-elämän ongelmia.