Lue keskustelun säännöt.
Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?
25.06.2025 |
Ennen lapsia minulla oli tiivis ystäväpiiri. Kävimme ulkona, matkustelimme, jaoimme kaiken. Sitten sain ensimmäisen lapseni, ja kaikki muuttui. Lapsettomat ystävät eivät enää kutsuneet minua mukaan, koska 'olet varmaan väsynyt' tai 'ei sinne voi lasten kanssa tulla'. Yhteydenpito jäi täysin minun varaani.
Nyt vuosia myöhemmin huomaan, että minulla ei ole enää juuri ketään jäljellä vanhoista ystävistäni. Olen yksinäisempi kuin koskaan. Syytänkö hormoneja ja ruuhkavuosia, vai paljastiko lasten saaminen vain sen, mitkä ystävyyssuhteet olivat oikeasti aitoja ja mitkä vain ajanvietettä? Onko muilla käynyt näin? Miten olette löytäneet uusia ystäviä aikuisiällä?
Kommentit (214)
Okei, sinun suhteesi äitiyteen on tuo...olipa jotenkin tylysti sanottu.
- eri
No hän itse kyllä kirjoitti todella tylysti olevansa itse sillä lailla tärkein ihminen, että DUMPPAA kaikki ystävät, joiden seurassa joutuu kohtaamaan oman lapsettomuutensa. Siis ei vain niitä, jotka lällättelevät hänen elämänsä merkityksettömyyttä (mikä onkin törkeää), vaan ilmeisesti myös ne, joilla vain ei ole tätä traumaa omassa elämässään, eli on lapsia ja se näkyy elämässä. Tai siltä se kuulosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi myös niin, että saatuani lapsen (ensimmäisenä ystäväpiiristä), yhteydenpito hiipui. Olin itse aktiivinen pitämään yhteyttä, mut silti minua ei enää kutsuttu samalla tavalla mukaan. Lisäksi minulle ei järjestetty esim. babyshowereita, mitä myöhemmin näin, että muille ystäville järjestettiin. Instagramista sain nähdä kun kaverini hehkuttivat toisiaan yhteisillä reissuilla. Katkaisin sitten itse välit koko ystäväpiiriin kokonaan. Helpotti, mutta samalla olen nyt yksinäisempi kuin koskaan. Parempi kuitenkin näin, kuin pitää yllä illuusiota ystävistä, joita ei oikeasti ollut, ainakaan siinä ystävyyden loppumetreillä.
Mulla lähes sama. Itsellä paha olo kun en kelpaa mihinkään
Ei mun ystävyyssuhteisiin ole vaikuttanut onko lapsia vai ei, ja kenellä. Mutta ihan samoja asioita on tehty kuin ennenkin, ja pikkuhiljaa muutkin sai lapsia, ei siinä ole mitään outoa. Nyt mun esikoinen on naimisissa ja joillain ystävillä on jo lapsenlapsia, sekin tulee tässä sitten vähän eri tahtiin, mutta ei me edelleenkään vaan lapsista puhuta, kuten ei ennenkään.Aina ollaan puhuttu puolisoista, sukulaisista, ystävistä, politiikasta, työstä jne. aivan kaikesta, ja toki joskus kun jotain erikoista on ollut, myös lapsista.
Tosin mun ystävistä ei kukaan ole koskaan ollut mikään pinnallinen bilettäjä-bimbo.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun ystävyyssuhteisiin ole vaikuttanut onko lapsia vai ei, ja kenellä. Mutta ihan samoja asioita on tehty kuin ennenkin, ja pikkuhiljaa muutkin sai lapsia, ei siinä ole mitään outoa. Nyt mun esikoinen on naimisissa ja joillain ystävillä on jo lapsenlapsia, sekin tulee tässä sitten vähän eri tahtiin, mutta ei me edelleenkään vaan lapsista puhuta, kuten ei ennenkään.Aina ollaan puhuttu puolisoista, sukulaisista, ystävistä, politiikasta, työstä jne. aivan kaikesta, ja toki joskus kun jotain erikoista on ollut, myös lapsista.
Tosin mun ystävistä ei kukaan ole koskaan ollut mikään pinnallinen bilettäjä-bimbo.
Miksi on jotenkin hienompaa puhua puolisoista, ystävistä tai työstä kuin lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun ystävyyssuhteisiin ole vaikuttanut onko lapsia vai ei, ja kenellä. Mutta ihan samoja asioita on tehty kuin ennenkin, ja pikkuhiljaa muutkin sai lapsia, ei siinä ole mitään outoa. Nyt mun esikoinen on naimisissa ja joillain ystävillä on jo lapsenlapsia, sekin tulee tässä sitten vähän eri tahtiin, mutta ei me edelleenkään vaan lapsista puhuta, kuten ei ennenkään.Aina ollaan puhuttu puolisoista, sukulaisista, ystävistä, politiikasta, työstä jne. aivan kaikesta, ja toki joskus kun jotain erikoista on ollut, myös lapsista.
Tosin mun ystävistä ei kukaan ole koskaan ollut mikään pinnallinen bilettäjä-bimbo.
Miksi on jotenkin hienompaa puhua puolisoista, ystävistä tai työstä kuin lapsista?
Luettiin kyllä tosi eri tavoin tuo kommentti. Minusta pointti oli se, että puheenaiheissa ei ole suuria muutoksia eikä tabuja, tai sellaisia mihin kukaan jumittuisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sillon eri ystävät, kun lapset oli alaikäisiä. Enää meillä ei ole mitään yhteistä. En jaksa kauheasti tavata pienten lasten vanhempia. Se aika meni jo.
Entinen ystävä sai lapsen, ja vannotti raskausaikana, että pyydän normaalisti mukaan kaikkeen, mihin ennenkin. Näin tein, ja tarjosin apuani joka välissä missä vain pystyin auttamaan. Sain haukut ja katkaisi välit, koska kuulemma yritän viedä huomiota hänen perheeltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käynyt niin että sinusta tuli äitiyden myötä huonoa seuraa. Kaikille ei käy niin, ehkä noin puolet äideistä pitävät omat aivonsa paikallaan myös synnytyksen jälkeen. Puolelta ne jäävät synnärille ja sellaisten kanssa ei hullukaan vietä vapaa-aikaansa ellei jostain syystä ole pakko.
Äitiviha näkyväksi.
Niinkuin jotkut ryyppyjutut, parisuhdedraamat tms. on jotenkin jalompia keskusteluaiheita. Koska niistähän puolet lapsettomista keskustelee.
Voi olla. Itse en tunne ainuttakaan lapsetonta ihmistä joka jauhaisi ystävää/ystäviä tavatessaan vain ja ainoastaan ryyppäämisestä tai parisuhdedraamasta. Itseasiassa valtaosa tuntemistani lapsettomista ei ryyppää ollenkaan ja ovat pitkissä parisuhteissa. Ehkä sinun piireissäsi nuo aiheet ovat tuttuja, kunnes vihdoin hankitaan ne lapset pelastamaan kadotukselta.
Mutta tosiaan, tunnen äitejä jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Pelottavaa. Normaaleilla ihmisillä on elämänkestäviä ystävyys- ja kaverisuhteita. Sinun piti tehdä lapsia itseäsi viihdyttämään kun muut eivät seuraasi suostu. Aikamoinen taakka lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että ystävyyteen yleensä tarvitaan tietynlainen sama elämän vaihe. Tavallisestihan ystävät löytyvät opiskelu- ja harrastuspiireistä ja tyypillisesti tällaisena aikana hengailu yhdessä paljon onnistuu siksi, koska siihen on paljon aikaa, kiinnostusta ja energiaa. Juuri tästä syystä aikuisena on vaikeampi solmia pysyviä ystävyyssuhteita, koska useimmilla on jo ns. "valmiit" elämät omine sääntöineen, puolisoineen ja piireineen. Ollaan niin eri elämäntilanteissa.
Joten kyse ei ole aina siitä etteikö ystävät olisi olleet oikeita ystäviä, mutta ette vain ole onnistuneet pitämään sitä yllä sellaisessa tasapainossa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Tämä on kyllä aika surullinen puoli aikuisuudessa. Ystäville ei kaikilla oikein ole aikaa (ja aina niin kiinnostustakaan) ja toiset kaipaisivat heitä kipeästi.
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa.
Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat elämältään eri juttuja.
Mutta tällaiset tapaukset jotka haluavat ikuisesti olla teinejä eivät sitten ole ystävyyden arvoisia. Mieluummin sitä laittaa matka rahat perheen kanssa ressaamiseen ja tarjoaa lapsille matkustusta kuin elää teini elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa.
Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat
Ymmärrän, ja vahvistit edelleen pointtiani. Ylimielisten, itsekkäiden ja paremmuudentuntoisten ihmisten kanssa en jaksa olla tekemisissä. Oli heillä lapsia tai ei.
Enkä minä ole teini vaikken lapsia hankikaan. Ikävä kyllä. Ikuinen nuoruus voisi olla hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
Ap kuitenkin ilmeisesti kaipaa kavereitaan ja myös heidän kanssaan matkustelua, vaikka se ei käytännössä onnistukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
No mikä sitten on ongelma? Lapsettomat kaverit ei saisi matkustaa keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
No mikä sitten on ongelma? Lapsettomat kaverit ei saisi matkustaa keskenään?
Minusta saa. Mielestäni keskustelu on typerää vouhotusta. Kyllä siinä ystävyyssuhteet katkeaa tai menee tauolle kun arvomaailmat ja elämäntilanteet eriytyvät. Turha sitä on itkeä valintojen maailma mitä arvottaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
No mikä sitten on ongelma? Lapsettomat kaverit ei saisi matkustaa keskenään?
Minusta saa. Mielestäni keskustelu on typerää vouhotusta. Kyllä siinä ystävyyssuhteet katkeaa tai menee tauolle kun arvomaailmat ja elämäntilanteet eriytyvät. Turha sitä on itkeä valintojen maailma mitä arvottaa enemmän.
Kenellä katkeaa, kenellä ei. Hyvillä tyypeillä riittää kavereita ja ystäviä lisääntymisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
Ap kuitenkin ilmeisesti kaipaa kavereitaan ja myös heidän kanssaan matkustelua, vaikka se ei käytännössä onnistukaan
Osoittaa AP:ltä aikamoista itsekkyyttä. Niin perhettään kuin kavereita kohtaan nillittää tuollaista. Tai no jos nyt sitten on rajattomasti aikaa ja rahaa.
Ei tulisi mieleenkään lähteä itse reissuun jos lapset eivät pääsisi kanssa muutaman kerran vuoteen.
Näissä on se ongelma, että olemalla myöhässä perhesyistä osoitetaan ystävälle, että et sinä ole enää yhtä tärkeä kuin ennen. Ystävä kokee, että hän kelpaa seuraksi silloin, kun ei ole niin tarkkaa, ollaanko ajoissa vai ei. Tietenkin sitä ymmärtää, että lasten kanssa elämä ei mene juuri niin kuin suunniteltiin, mutta mielessä käy, että hei, minä panostin tähän tapaamiseen, sovittelin aikatauluja jne. ja sinä et edes yrittänyt suunnitella päivääsi niin, että olisit ollut ajoissa.