Lue keskustelun säännöt.
Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?
25.06.2025 |
Ennen lapsia minulla oli tiivis ystäväpiiri. Kävimme ulkona, matkustelimme, jaoimme kaiken. Sitten sain ensimmäisen lapseni, ja kaikki muuttui. Lapsettomat ystävät eivät enää kutsuneet minua mukaan, koska 'olet varmaan väsynyt' tai 'ei sinne voi lasten kanssa tulla'. Yhteydenpito jäi täysin minun varaani.
Nyt vuosia myöhemmin huomaan, että minulla ei ole enää juuri ketään jäljellä vanhoista ystävistäni. Olen yksinäisempi kuin koskaan. Syytänkö hormoneja ja ruuhkavuosia, vai paljastiko lasten saaminen vain sen, mitkä ystävyyssuhteet olivat oikeasti aitoja ja mitkä vain ajanvietettä? Onko muilla käynyt näin? Miten olette löytäneet uusia ystäviä aikuisiällä?
Kommentit (214)
121/214
|
25.06.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
Ap kuitenkin ilmeisesti kaipaa kavereitaan ja myös heidän kanssaan matkustelua, vaikka se ei käytännössä onnistukaan
Osoittaa AP:ltä aikamoista itsekkyyttä. Niin perhettään kuin kavereita kohtaan nillittää tuollaista. Tai no jos nyt sitten on rajattomasti aikaa ja rahaa.
Ei tulisi mieleenkään lähteä itse reissuun j
Mistä tiedät pääsevätkö ap:n lapset reissuun?
Ällöttää kyllä lapsiperheiden itsekeskeinen luonnon tuhoaminen, mutta se on ikävä kyllä edelleen normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva kehtaa tänä päivänä mitään lyhyitä viikonloppu pysähdyksiä tehdäkään noin ympäristömielessä
Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia.
En tarkoita tuomita ja tiedän että moni asennoituu noin, mutta tuo on minusta ihan käsittämätöntä. Ei mulla ole kuin yksi ystävyys katkennut elämäntilanteen vuoksi. Vähän pelottaa tutustua muihin naisiin juuri tämän takia, jos ystävyyteen suhtaudutaan noin.
Jos on sosiaalinen ja paljon kavereita ja saa helposti uusia, niin jossain tulee raja vastaan, keille kaikille aika riittää. Kun uusia kavereita tulee ovista ja ikkunoista, väkisinkin osa kaverisuhteista etääntyy tai päättyy. Muutamat läheisimmät voivat sitten säilyä vuosikymmeniä, jos hyvin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sä lähtenyt lapsi mukana kavereiden kanssa matkalle? tai jättänyt lapsen hoitoon ja lähtenyt matkalle? Ajattelitko että lapsettomien kavereiden pitää lopettaa matkustelu keskenään koska sinä olet pattitilanteessa lapsesi kanssa matkaan lähdön suhteen?
Mielummin lähden lasten ja puolison kanssa reissuun kun kavereiden. Kaverireissaaminen kuuluu teini ikään ja eläkeläisyyteen
No mikä sitten on ongelma? Lapsettomat kaverit ei saisi matkustaa keskenään?
Niin, lapsettomat ja sinkut matkustuskieltoon vai?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia.
En tarkoita tuomita ja tiedän että moni asennoituu noin, mutta tuo on minusta ihan käsittämätöntä. Ei mulla ole kuin yksi ystävyys katkennut elämäntilanteen vuoksi. Vähän pelottaa tutustua muihin naisiin juuri tämän takia, jos ystävyyteen suhtaudutaan noin.
Jos on sosiaalinen ja paljon kavereita ja saa helposti uusia, niin jossain tulee raja vastaan, keille kaikille aika riittää. Kun uusia kavereita tulee ovista ja ikkunoista, väkisinkin osa kaverisuhteista etääntyy tai päättyy. Muutamat läheisimmät voivat sitten säilyä vuosikymmeniä, jos hyvin käy.
Niin, kavereiksi minä noita kutsuisinkin. En ystäviksi.Kavereita tosiaan saa suht helposti, mutta haluaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.
Tämäpä se on. Vaipat, lapsen taudit, kodin sotku ja mies-ei-tee-sitä-ja-tätä. Kuka jaksaa kuunnella tällaista? Ei kiinnosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa.
Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tuletteko lauantaina kaukana lähiössä olevaan lapsim
Minun on vain niin vaikea ymmärtää sitä, että ystävyys ei ole sen arvoista, että voisi rajallisen aikaikkunan aikana edes kerran tulla sinne vauvakahvilaan klo 9, eikä aina olettaa että se vauvan äiti jaksaa tulla klo 20 BasBasiin. Vuoroin toista tukien. Mutta ei, ystävyys roskakoriin (kyllä olen katkera).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa.
Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tul
Totta kai voi tulla, mutta jos sellaisesta tulee sääntö että tavataan vain tällaisissa merkeissä ja aina lasten kanssa ja heidän ehdoillaan se on niistä lapsettomista ystävistäkin aika raskasta. Riippuen lasten ikätasoista läheskään kaikesta ei voi edes lähtökohtaisesti keskustella.
Pinnallista on jos et voi heidän kanssaan asiasta suoraan puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Totta kai voi tulla, mutta jos sellaisesta tulee sääntö että tavataan vain tällaisissa merkeissä ja aina lasten kanssa ja heidän ehdoillaan se on niistä lapsettomista ystävistäkin aika raskasta. Riippuen lasten ikätasoista läheskään kaikesta ei voi edes lähtökohtaisesti keskustella."
Tämä. Sukulaiseni vei vuoden ikäisen lapsensa jopa hyvän ystävänsä polttareihin. Eipä sillä enää vaikuta ystäviä olevankaan muutaman vuoden lapsiperhe-elämän jälkeen, ymmärrettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa.
Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tul
Itse en tähän vauvakulpaan uponnut vaan kävin kaverin kanssa kahvilla, kyllä saa kivittää ilman vauvaa kun tämä oli pari viikkoinen. Meillä on miehen kanssa ns vuoroviikko vanhemmuus vaikka olemmekin yhdessä. Joka toinen viikko kun on päävastuussa jää toisella viikolla sitten aikaa levätä ja tavata niitä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.
Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?
Lasken lapset ja shoppailut siihen samaan tylsien aiheiden kategoriaan.
Oon kirjoittanut tämän ennenkin. Ystäväpiiristä 1 sai lapsen 21 vuotiaana. Ei puhunut mistään muusta, kuin lapsesta. 27 vuotiaana oli 3 lasta ja otti lapsia mukaan kaikkialle.
Mm kerrankin sanoin suoraan lapset eivät ole tervetulleita. Silti tuli mun juhliin 2 lapsen kanssa. Pieni asunto, makkari, olohuone, pieni keittiö. Lapset olivat omin luvin hakeneet mustikkapiirakkaa ja olivat sotkeneet . Mä sain tietty kohtauksen ja äiti selitti kyllä hänelläkin on oikeus ja joku muukin voisi katsoa. Kun häneltä kysyin miksi tuo lapset mukaansa, sanoi tuli näyttämään, kyllä kaikkia kiinnostaa mitä lapsille kuuluu. Tää mustikkapiirakka episodi puuttui heitin heidät pois kotoa ja tämän jälkeen kukaan ei kutsunut häntä.
Meni monta v ja joku oli käynyt heillä. Oli selvinnyt, isä ei jaksa lapsia. Jos äiti lähtee, pitää ottaa mukaan lapset.
Olen lapsuudenystävä äidil kanssa ja hänen äitinsä oli tän mustikkapiirakka episodin jälkeen soittanut mun äidille. Joka oli sanonut ei ole kukaan tullut korjaamaan jälkiä.
Tämä äiti jossain vaiheessa oli sanonut kyllä mekin sitten. Kun meistä tuli äitejä, kukaan ei vienyt lasta paikkaan, minne ei ollut tervetullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kyl muuttunu mikään radikaalisti. Ei ny ihan joka viikonloppu enää jätkien kaa rimpsutella mutta sitten entistä rajummin kun aika. Ei miehillä ole tätä ongelmaa.
No minulle tuli jokin henkinen este olla yhteydessä ystävääni, joka sai lapsen. Tuntuu, että hänen elämänsä on nyt perheessä ja meidän aikamme on ohi.
En yksinkertaisesti pysty menemään vierailemaan. Olen ikään kuin luopunut ystävyydestämme.
Vaikea selittää tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta ystävyyssuhteet on kuin ajanvietettä?
Ystävyys on tai voi olla myös keskinäistä arvostusta, huolenpitoa, avunantoa, tukemista jne.
Esimerkiksi kun ystäväni sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, otimme hänen lapsensa muutamaksi päiväksi meille hoitoon. En tehnyt sitä siksi, että se olisi ollut mukavaa ajanvietettä, vaan koska ystäväni lapset tarvitsivat jonkun tutun aikuisen huolenpitoa sillä hetkellä. Hänen lapsensa ovat kyllä ihan mukavia, mutta stressaantuneiden lasten hoitaminen keskellä omia työkiireitä oli silti stressaavaa ja haastavaa, kun omissakin lapsissa riittää tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa.
Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tul
Vegaanit kirjoittaa juuri näin. Kuka lapseton haluaa olla vauvakahvilassa ?
Sillä lapsella on isäkin ja äiti varmaan pääsee basbasiin klo 20. Se lapseton on tohon aikaan töissä
Nuori äiti harvoin tajuaa itse kuinka raskassoutuista seuraa se on lapsettomille kavereilleen jatkuvilla lapsihöpinöillään
Lisäksi kaikki aktiviteetit, joita aloitusviestissä mainitsit ovat lasten kanssa täysin mahdottomia ja silloinkin jos saat sen lapsen johonkin hoitoon, niin tavallaan illanviettoon lähdetään sen lapsen ja lapsenhoitajan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.
Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?
No jos puhuu shoppailusta ja politiikasta, niin on se ainakin monipuolisempaa kuin jauhaa pelkästään Nico-Petteristä.
Miksi sä muuten pidät yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joiden juttuja pidät epäkiinnostavina?
Eli ap:n saa reilusti dumpata kaveriporukasta, kun sen tylsiä perhejuttuja ei jaksa enää kuunnella? Toivottavasti kukaan ei va
Tietysti saa lopettaa yhteydenpidon ihmisiin, jotka ovat epäkiinnostavia, tylyjä, itsekkäitä tai muuten vain ikäviä ihmisiä. Ei maailma ole mikään lasten hiekkalaatikko, jossa on pakko ottaa kaikki mukaan leikkiin. Saat ihan itse valita seurasi.
Ja kannattaa myös itse huolehtia, ettei ole mitään noista mainituista, ettei itse tule dumpatuksia niiden kiinnostavien, kivojen ja auttavaisten taholta. Koska kaikki muutkin saavat vapaasti valita seuransa.