Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?

"Minun on vain niin vaikea ymmärtää sitä, että ystävyys ei ole sen arvoista, että voisi rajallisen aikaikkunan aikana edes kerran tulla sinne vauvakahvilaan klo 9, eikä aina olettaa että se vauvan äiti jaksaa tulla klo 20 BasBasiin. Vuoroin toista tukien. Mutta ei, ystävyys roskakoriin (kyllä olen katkera)."

Huomaatko ollenkaan, että vaadit kaikkia muita hyppimään oman vauva-arkesi mukaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Minua kiinnostavat ystäväni elämän asiat, joten kuulen niistä mielelläni. Vaikkapa lapsista. Ystävä kuuntelee sitten minun asioitani ja jutellaan yhdessä, välillä enemmän toisen juttuja, välillä minun. Shoppailusta en ole kovin innostunut, mutta voi siitäkin jutella, jos ystävä haluaa kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa

Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Miksei ihmisiä, etenkin naisia, kiinnosta inttijutut? Yhteiskunnan tulevaisuus, kansallinen turvallisuus? Yhteiskunnan eri kerrosten hitsautuminen yhteen yhteisen haasteen edessä? Ryhmädynamiikan muotoutuminen uudenlaisessa ympäristössä? Valtavan kehittynyt aseteknologia? Luovuus taistelutaktiikassa? Yhteiskuntaamme ei olisi edes olemassa ilman maanpuolustusta.

Ymmärrän kyllä sen, jos ei halua suorittaa asepalvelusta, mutta outo ihminen jos maanpuolustus ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta tuli tylsä. Aloit elämään tylsää suorittavaa arkea ja varsinkin ruuhkavuosista puhuminen on sellaista, joka tuhoaa kaiken mielenkiinnon. 

Naulan kantaan! Vauva-sitä-ja-tätä, voi että kun väsyttää, ei ole nukuttu taas viime yönä, voi että kun töissä ei taas jaksanut tehdä mitään, lapsi on mahataudissa, lapsi rikkoi pleikkarin jne....

Vanhemmuus on 24/7 palkaton työ, joka ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselta. Kaiken sen energian voisi käyttää muullakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa

Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Miksei ihmisiä, etenkin naisia, kiinnosta inttijutut? Yhteiskunnan tulevaisuus, kansallinen turvallisuus? Yhteiskunnan eri kerrosten hitsautuminen yhteen yhteisen haasteen edessä? Ryhmädynamiikan muotoutuminen uudenlaisessa ympäristössä? Valtavan kehittynyt aseteknologia? Luovuus taistelutaktiikassa? Yhteiskuntaamme ei olisi edes olemassa ilman maanpuolustusta.

Ymmärrän kyllä sen, jos ei halua suorittaa asepalvelusta, mutta outo ihminen jos maanpuolustus ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Miksi ihmisiä ei kiinnosta sairaanhoitajan/rakentajan työ. Yhteiskunta ei pärjää ilman näitä ammatteja. Totta kai jokaisen pitää olla kiinnostunut kuinka dosetti täytetään tai elementti kiinnitetään taloon 

Ilman näitä ihmiset kuolisivat Suomessa ilman hoitoa / ilman asuntoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

 

Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin y

Tää vuoroviikkosystemeemi ei ole parisuhde. Se on etäinen "With benefits" -sopimus ilman todellista panostusta parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

 

Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse,

Perustele?

Ohis

Yllättävän moni ihminen on melko kapeakatseinen loppujen lopuksi. Näytellään trendikästä ja joka asiasta kiinnostunutta, mutta oikeasti se mikä kiinnostaa, on oma elämä sellaisena, millaiseksi on sen tehnyt.

Ja sitten kun joku poikkeaa siitä, esim.tulemalla vanhemmaksi, ymmärrys ja kiinnostus loppuu siihen.

Aika jännä täälläkin huomata, kuinka moni on sitä mieltä, että on väärin tai tylsää puhua lapsista ystävilleen. Sehän on sen ihmisen tärkein ja rakkain henkilö ja siitä ei saisi sitten puhua. Ystävät saavat kyllä puhua poikaystävistään, perheestään, matkoistaan, shoppailustaan ym.ja sen sitten pitäisi kaikkia kiinnostaa loputtomiin.

Siitä lapsesta ei sitten saa puhua, kun se on niiiiin tylsää. 

Itselläni on tuttavapiiri, jossa puhutaan asioista laidasta laitaan. Lapsista, puolisoista, omista vanhemmista, matkoista, töistä, psykologiasta, maailman tilanteesta, kulttuurista jne jne jne. Keskusteluihin osallistutaan ja kuunnellaan, vaikkei aina aihe niin kiinnostaisikaan. Ja sitten aihe taas vaihtuu.

Ei oikea ystävyyssuhde ole sitä, että kiinnostaa vain omat asiat ja mieltymykset ja ystävät hylätään, kun elämäntilanteet muuttuu. Eli aapeelle sanoisin, että ystävyyssuhteesi eivät alunperinkään olleet aitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta tuli tylsä. Aloit elämään tylsää suorittavaa arkea ja varsinkin ruuhkavuosista puhuminen on sellaista, joka tuhoaa kaiken mielenkiinnon. 

Naulan kantaan! Vauva-sitä-ja-tätä, voi että kun väsyttää, ei ole nukuttu taas viime yönä, voi että kun töissä ei taas jaksanut tehdä mitään, lapsi on mahataudissa, lapsi rikkoi pleikkarin jne....

Vanhemmuus on 24/7 palkaton työ, joka ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselta. Kaiken sen energian voisi käyttää muullakin tavoin.

Mikä nyt kuulostaa kenestäkin mielenkiintoiselta. Isänä voin todeta, että lapset ja perheenä touhuaminen on parasta ja keskustelen siitä myös ystävieni kanssa. Heilläkin on samoja juttuja. Arvomaailmat ja mielenkiinnon kohteet kohtaavat joten ovat edelleen ystäviä. opiskeluaikojen baarituttujen kanssa ei tule oltua tekemisissä. 

Jos ystävät eivät ole kiinnostuneita sinusta ja sinun jutuista niin ei ne sitten ole sinun ystäviäsi. Hännystelemään ei pidä ruveta.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni ihminen on melko kapeakatseinen loppujen lopuksi. Näytellään trendikästä ja joka asiasta kiinnostunutta, mutta oikeasti se mikä kiinnostaa, on oma elämä sellaisena, millaiseksi on sen tehnyt.

Ja sitten kun joku poikkeaa siitä, esim.tulemalla vanhemmaksi, ymmärrys ja kiinnostus loppuu siihen.

Aika jännä täälläkin huomata, kuinka moni on sitä mieltä, että on väärin tai tylsää puhua lapsista ystävilleen. Sehän on sen ihmisen tärkein ja rakkain henkilö ja siitä ei saisi sitten puhua. Ystävät saavat kyllä puhua poikaystävistään, perheestään, matkoistaan, shoppailustaan ym.ja sen sitten pitäisi kaikkia kiinnostaa loputtomiin.

Siitä lapsesta ei sitten saa puhua, kun se on niiiiin tylsää. 

Itselläni on tuttavapiiri, jossa puhutaan asioista laidasta laitaan. Lapsista, puolisoista, omista vanhemmista, matkoista, töistä, psykologiasta, maailman tilanteesta, kulttuurista jne jne jne. Keskus

Ihan asiaa puhut, mutta itse uskon että ne jotka sanovat etteivät jaksa kuunnella juttuja vauvasta, tarkoittavat etteivät jaksa kuunnella juttuja pelkästään vauvasta. Itselläni on monia äitikavereita. Puhutaan asioista laidasta laitaan, myös niistä lapsista. Tietenkin, sillä kuten sanoit, se lapsi on äidin elämän tärkein ihminen ja määrittelee elämää ja sen rytmiä paljon. Ei minua välttämättä kiinnosta kuunnella asiaa pikku-Iitun vatsataudista, mutta kuuntelen sillä se on ystäväni elämässä nyt päällimmäinen asia. Vastaavasti hän kuuntelee mitä minulla on sanottavana.

On olemassa yllättävän paljon äiti-ihmisiä jotka unohtavat vastavuoroisuuden ja ihan perus käytöstavatkin kokonaan lisäännyttyään. Ne ovat niitä joihin monet katkaisevat lopulta välit kokonaan. Omalle kohdalleni näitä on onneksi osunut vain yksi. Lapsi sitä lapsi tätä, hei lapsi teki näin, lapsi lapsi, hei kuuntele nyt kun lapseni teki näin ja oikeasti näin tapahtui lapselle ja lapsi lapsi lapsi. Ei sellaista jaksa kuunnella edes tulpat korvissa kovinkaan kauaa.

Tää on kyllä törkeä kyynisten toisiin luottamattomien palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa

Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Miksei ihmisiä, etenkin naisia, kiinnosta inttijutut? Yhteiskunnan tulevaisuus, kansallinen turvallisuus? Yhteiskunnan eri kerrosten hitsautuminen yhteen yhteisen haasteen edessä? Ryhmädynamiikan muotoutuminen uudenlaisessa ympäristössä? Valtavan kehittynyt aseteknologia? Luovuus taistelutaktiikassa? Yhteiskuntaamme ei olisi edes olemassa ilman maanpuolustusta.

Ymmärrän kyllä sen, jos ei halua suorittaa asepalvelusta, mutta outo ihminen jos maanpuolustus ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Inttijutut ei yleensä sisällä sen syvällisempää analysointia aseteknologiasta tai muusta. Yleensä se on vain jotain aivotonta pojat-on-poikia möyhyymistä.

Usein monia inttiasioita ei myöskään saa kertoa esim. aseteknologiasta, harjoituksista ja kertauksien sisällöstä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen ystävä sai lapsen, ja vannotti raskausaikana, että pyydän normaalisti mukaan kaikkeen, mihin ennenkin. Näin tein, ja tarjosin apuani joka välissä missä vain pystyin auttamaan. Sain haukut ja katkaisi välit, koska kuulemma yritän viedä huomiota hänen perheeltään.

Voi herranjestas, mikä tyyppi! En ole pahoillani nyt sun puolesta, vaan onnittelen, että pääsit eroon hänestä. Kiessus. Muista sitten, että kun hön 15-20 vuoden kuluttua ottaa uudelleen yhteyttä, niin vastaat vaan että et nyt halua häiritä hänen keskittymistään siihen perheeseensä!

Minulla oli aiemmin lapsettomia miespuolisia ystäviä ja on edelleen. Kyllä heille sietää vähän mainita omasta lapsiarjestaan ja minä kuuntelen heidän valokuvaus- ja urheilujuttunsa samalla lailla. Tietysti jutunjuuren edellytys on, että huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella.

Minulla ei ole lapsia. Lapsien myötä osa ystävistä on jäänyt ja osa ei. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että puhutaan lapsista ja kyselen ihan aktiivisesti.

Yhteistä näille ystävistä poistuneille on se, että yhteydenpito on yksipuolista ja en nyt ihan huvikseni jaksa pitää yksipuolisesti yhteyttä. Sitten saattavat 3-5 vuoden jälkeen pölähtää tyhjästä ja olis kuulemma kiva tavata. Sitten kehtaavat kiukutella,  kun on minulla suunnitelmia/reissuja/elämää/työvuoroja ja ehdotan että katsellaan sopivia aikoja esim. syksyllä. Ihan kuin sillä parilla kuukaudella olis oikeasti väliä.

Välillä tuntuu siltä, että kuvittelevat lapsettomien elämän olevan staattisessa tilassa. Ystäväpiirit muotoutuvat uudelleen koko ajan. Jos joku poistuu, niin siihen tulee tilalle jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aiemmin lapsettomia miespuolisia ystäviä ja on edelleen. Kyllä heille sietää vähän mainita omasta lapsiarjestaan ja minä kuuntelen heidän valokuvaus- ja urheilujuttunsa samalla lailla. Tietysti jutunjuuren edellytys on, että huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella.

huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella

Mitä kuvittelet "äitikuplan" olevan? Kuvitteletko että vapaaehtoisesti joku on luopunut omista jutuistaan koska on niin rakastunut lapsiinsa? "Äitikupla" tarkoittaa yleensä isää joka on rakastunut omiin harrastuksiinsa ja käy joskus kotona kääntymässä. Jestas....

Olen itse huomannut jotenkin sellaista outoa sääliä mitä lapsiperhe-elämän ihmisiltä lähipiirissä on tullut. Olen yrittänyt parhaimpani mukaan jo kymmenen vuotta sitten kun ensimmäisen ystävät alkoivat saada lapsia, alkaa säätää aivojani sen mukaan, että puheenaiheet muuttuvat ja elämä vie ja itsekin on syytä säätää omia odotuksia ystävyyssuhteissa. Jotenkin nyt kymmenien lähipiirin lastensaannin jälkeen on alkanut käydä selväksi miten erilaisia ihmiset ovat vanhempina ja miten eri tavoin he suhtautuvat lähipiirin lapsettomaan.

Raskainta ovat äidit, jotka projisoivat lapsettomaan läheiseen omaa vapaudenkaipuutaan, mistään omassa elämässä ei saa olla itse iloinen, kun joku on sanomassa että kyllä minäkin jos elämässäni ei olisi mitään sitovaa kuten sinulla, mutta tämä onkin paras valinta jonka ihminen voi tehdä, hankkia lapsia ja varmaan sinunkin pitäisi miettiä mikä on oikeasti tärkeää ja tuollainen on kovin pientä. Koita siinä sitten kertoa omasta elämästä yhtään mitään.

Toiseksi pahinta ovat nämä äidit, jotka yrittävät tiristää jokaisen yksityiselämän asian, jotta saisivat itselleen viihdykettä monotoniseen elämään. 

Sitten ovat nämä, jotka eivät ymmärrä, että jos lähipiirissä tulee 10 vuoden sisään 20. lapsi, se ei nyt kertakaikkiaan ole enää itselleni samanlaisen kiinnostuksen kohde kuin läheiselle itselleen. Sitten alkaa tulla syytöksiä, että sinua varmaan kiinnostavat nykyään niin erilaiset asiat. Ihan sama vaikka olisit pohtinut toisen kanssa parasta talkkia viisi vuotta sitten esikoisen vauva-aikana ja kuunnellut tietysti ummet ja lammet uudenkin tulokkaan menosta ja viettänyt yhdessä aikaa.

Ja sitten äidit, jotka vetävät lapsettomat läheiset mukaan oman parisuhteen järjestelyongelmiin ja draamaan. Sovitaan tapaamisia, joita käytetään kostona miehelle, että minullakin on oikeus mennä ja kun tulee riita, perutaan tapaaminen parisuhteen säilymisen takia. Tai painostetaan johonkin lomamatkaan, koska mieskin menee ja koko matka vertaillaan lapsetonta ystävää matkaseurana mieheen ja lapsiin. Sitten haukutaan miehelle ystävää, miten pikkumainen ja itsekeskeinen tämä on, kun ei ymmärrä mitään lapsiperhe-elämästä ja että pitää tehdä kompromisseja.

Muutamaa tällaista tyyppiä lukuunottamatta kaikki muut lapsiperheystäväni ja tuttuni ovat kyllä oikein mukavia eikä mitään ongelmia ole ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa

Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

Miksei ihmisiä, etenkin naisia, kiinnosta inttijutut? Yhteiskunnan tulevaisuus, kansallinen turvallisuus? Yhteiskunnan eri kerrosten hitsautuminen yhteen yhteisen haasteen edessä? Ryhmädynamiikan muotoutuminen uudenlaisessa ympäristössä? Valtavan kehittynyt aseteknologia? Luovuus taistelutaktiikassa? Yhteiskuntaamme ei olisi edes olemassa ilman maanpuolustusta.

Ymmärrän kyllä sen, jos ei halua suorittaa asepalvelusta, mutta outo ihminen jos maanpuolustus ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.

En nyt ihan ymmärrä mistä horiset. Tottakai kun vaikka veljeni kävi intin, olin hyvin utelias kyselemään millaista siellä oli.

Mutta outo ajatus tulla sekoilemaan jostain naiset/miehet-tyylisestä jaosta keskusteluun, joka koskee lapsia. Tulee kuva että unohdat että lapsilla on myös ylpeät isät, lapset ei ole mikään naisten juttu. :D

Vierailija kirjoitti:

"Minun on vain niin vaikea ymmärtää sitä, että ystävyys ei ole sen arvoista, että voisi rajallisen aikaikkunan aikana edes kerran tulla sinne vauvakahvilaan klo 9, eikä aina olettaa että se vauvan äiti jaksaa tulla klo 20 BasBasiin. Vuoroin toista tukien. Mutta ei, ystävyys roskakoriin (kyllä olen katkera)."

 

Huomaatko ollenkaan, että vaadit kaikkia muita hyppimään oman vauva-arkesi mukaan 

Minulla ei ole lapsia, mutta minulla on aivot ja empatia. Vauva-arki on hyvin rajoittavaa ja silloin tottakai aikuiset joustavat vauvan ehdoilla. Minulle on todella helppoa joustaa omista jutuistani verrattuna pienen vauvan äitiin. Olen suoraan sanottuna itsekäs ja huono ystävä jos kuvittelen että tilanne on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Aitina muiden lapsijutut kiinnostaa luonnollisesti, mutta villin sinkun shoppailueeissut ja konsertit ei niinkaan. 

Oikeastaan se ei valttamatta ole pelkastaan aitiys vaan ika. Kun ei caan enaan halua porista tyhjanpaivaisista asioista. Hiljaisuus pitaa sisallaan niin paljon.