Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?
25.06.2025 |
Ennen lapsia minulla oli tiivis ystäväpiiri. Kävimme ulkona, matkustelimme, jaoimme kaiken. Sitten sain ensimmäisen lapseni, ja kaikki muuttui. Lapsettomat ystävät eivät enää kutsuneet minua mukaan, koska 'olet varmaan väsynyt' tai 'ei sinne voi lasten kanssa tulla'. Yhteydenpito jäi täysin minun varaani.
Nyt vuosia myöhemmin huomaan, että minulla ei ole enää juuri ketään jäljellä vanhoista ystävistäni. Olen yksinäisempi kuin koskaan. Syytänkö hormoneja ja ruuhkavuosia, vai paljastiko lasten saaminen vain sen, mitkä ystävyyssuhteet olivat oikeasti aitoja ja mitkä vain ajanvietettä? Onko muilla käynyt näin? Miten olette löytäneet uusia ystäviä aikuisiällä?
Kommentit (214)
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.
Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?
Minua ei kiinnosta shoppailu juurikaan, mutta siitäkin löytyy aivan varmasti enemmän puhuttavaa kuin Mirkun lapsista. Keskustelu voi rönsyillä chinojen ostosta vaikka mihin teknis-taloudellisiin aiheisiin.
ohis
Ja Mirkun lapsista keskustelu ei voi rönsyillä vaikka mihin kiinnostavaan? La
Ei se kyllä. Ennemminkin toinen on loukkaantunut, kun keskustelu yrittänyt siirtyä _hänen lapsistaan_ yleiseksi keskusteluksi kehityspsykologiaan tai koulutusjärjestelmään.
No tuota et usko itsekään.
Vinkkinä annan että älä ota yhteyttä jättämiisi ystäviin vuosien päästä, kun huomaat ettei nykyisetkään ystävyydet kestäneet. Itse olen joutunut tällaisen ihmisen uhriksi aikoinaan, tunnettiin parikymmentä vuotta, hän sai lapsia ja ystävyys lopahti sitten siihen omista yrityksistä huolimatta. Parikymmentä vuotta tästä hän otti uudelleen yhteyttä. Arvaa vain vastasinko yhteydenottoon?
Loistaa taas tuo naisen itserakkaus ja omahyväisyys. "Kaikissa muissa on pakko olla vikaa kun minussa ei ainakaan ole kun minä olen kaikella tapaa täydellinen"
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä annan että älä ota yhteyttä jättämiisi ystäviin vuosien päästä, kun huomaat ettei nykyisetkään ystävyydet kestäneet. Itse olen joutunut tällaisen ihmisen uhriksi aikoinaan, tunnettiin parikymmentä vuotta, hän sai lapsia ja ystävyys lopahti sitten siihen omista yrityksistä huolimatta. Parikymmentä vuotta tästä hän otti uudelleen yhteyttä. Arvaa vain vastasinko yhteydenottoon?
Uhriksi :D Ihmiset kyllä keksivät nykyään miten uhriudutaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käynyt niin että sinusta tuli äitiyden myötä huonoa seuraa. Kaikille ei käy niin, ehkä noin puolet äideistä pitävät omat aivonsa paikallaan myös synnytyksen jälkeen. Puolelta ne jäävät synnärille ja sellaisten kanssa ei hullukaan vietä vapaa-aikaansa ellei jostain syystä ole pakko.
Äitiviha näkyväksi.
Niinkuin jotkut ryyppyjutut, parisuhdedraamat tms. on jotenkin jalompia keskusteluaiheita. Koska niistähän puolet lapsettomista keskustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä annan että älä ota yhteyttä jättämiisi ystäviin vuosien päästä, kun huomaat ettei nykyisetkään ystävyydet kestäneet. Itse olen joutunut tällaisen ihmisen uhriksi aikoinaan, tunnettiin parikymmentä vuotta, hän sai lapsia ja ystävyys lopahti sitten siihen omista yrityksistä huolimatta. Parikymmentä vuotta tästä hän otti uudelleen yhteyttä. Arvaa vain vastasinko yhteydenottoon?
Uhriksi :D Ihmiset kyllä keksivät nykyään miten uhriudutaan
Toiset joutuu rikoksen uhriksi ja toiset väljähtäneen ystävyyden uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Tässä on nyt kaksi ihan eri asiaa: 1. lapset ja lapsuus yleisesti ja 2. jonkun ystävän lapset. Mielelläni osallistuisin keskusteluun, jonka aiheena on lapset ja lapsuus kansallisromanttisessa taiteessa, mutta ei mua kauheasti kiinnosta jannicajessican kiukkukohtaus ennen Prismaan lähtöä.
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Tässä on nyt kaksi ihan eri asiaa: 1. lapset ja lapsuus yleisesti ja 2. jonkun ystävän lapset. Mielelläni osallistuisin keskusteluun, jonka aiheena on lapset ja lapsuus kansallisromanttisessa taiteessa, mutta ei mua kauheasti kiinnosta jannicajessican kiukkukohtaus ennen Prismaan lähtöä.
Mikä estää sinua aloittamasta keskustelun kansallisromanttisesta taiteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Tässä on nyt kaksi ihan eri asiaa: 1. lapset ja lapsuus yleisesti ja 2. jonkun ystävän lapset. Mielelläni osallistuisin keskusteluun, jonka aiheena on lapset ja lapsuus kansallisromanttisessa taiteessa, mutta ei mua kauheasti kiinnosta jannicajessican kiukkukohtaus ennen Prismaan lähtöä.
Ei kai niistä kiukkukohtauksista yleensä erityisesti keskustella.. "olipa kiukkuinen kohtaus, huh! Anteeksi että ollaan muutama minuutti myöhässä" "Heh, ei se mitään kun sellaista se on lasten kanssa." -- ja puheenaiheen vaihdos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käynyt niin että sinusta tuli äitiyden myötä huonoa seuraa. Kaikille ei käy niin, ehkä noin puolet äideistä pitävät omat aivonsa paikallaan myös synnytyksen jälkeen. Puolelta ne jäävät synnärille ja sellaisten kanssa ei hullukaan vietä vapaa-aikaansa ellei jostain syystä ole pakko.
Äitiviha näkyväksi.
Niinkuin jotkut ryyppyjutut, parisuhdedraamat tms. on jotenkin jalompia keskusteluaiheita. Koska niistähän puolet lapsettomista keskustelee.
Ei suinkaan! Hehän juttelevat kansallisromanttisesta taiteesta ja teknis-taloudellisista aiheista. Etkös tiennyt?
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Mitä helvettiä? Mikset etsi ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Ei ne lapsetkaan seuraa takaa. Voivat asua kaukana tai välit menee poikki. Suomessa on paljon vanhuksia, joita lapset käyvät katsomassa kerran pari vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Mitä helvettiä? Mikset etsi ystäviä?
Kerro, miten niitä ystäviä saadaan 45-50-vuotiaana? Ei siis mitään hyvänpäiväntuttuja, vaan läheisempiä. Sellaisia joiden kanssa voi tehdä asioita yhdessä ja keskustella myös vähän henkilökohtaisemmistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia.
En tarkoita tuomita ja tiedän että moni asennoituu noin, mutta tuo on minusta ihan käsittämätöntä. Ei mulla ole kuin yksi ystävyys katkennut elämäntilanteen vuoksi. Vähän pelottaa tutustua muihin naisiin juuri tämän takia, jos ystävyyteen suhtaudutaan noin.
Ihmiset ovat erilaisia. Minulla on pitkiä ystävyyssuhteita jopa yli 30 vuoden takaa. Yksi ystävättäreni, jota luulin hyväksikin ystäväksi, lopetti yhteydenpidon täysin kun muutin toiseen kaupunkiin. Ei viitsinyt nähdä edes silloin kun olin käymässä hänen asuinpaikkakunnallaan. Ensin ihmettelin mutta sitten tajusin että kaikki hänen ystävänsä asuvat samassa kaupunginosassa kuin hän. Hänelle siis on tärkeää että kaverit ovat lähellä.
Mun parhaalla ystävällä oli lapsia, kun tutustuttiin, minulla ei vielä silloin. Hän sai vielä pari lasta lisää siinä ystävyytemme alkuvuosina. Tottakai se oli silloin sitä, että lapset määrittelivät ystäväni elämää ja tekemisiä ja ystävyyttämmekin tavallaan. Minä olin vapaa liikkumaan ja usein kävin ystävälläni, kun hänen luonnollisesti oli vaikeampi irrottautua kotoaan. Sitten kun mun lapset oli pieniä, niin toisinpäin. Ja nyt kun lapsemme ovat maailmalla, niin näemme useammin. Meidän ystävyys on perustunut pitkälti keskusteluihin ja se onnistuu puhelimitsekin. Ystävälläni on nyt paha nivelrikko, joten emme käy tai tee yhdessä paljonkaan, mutta sitä varten mulla on omat lapset ja muut ystävät.
En tiedä muista, mutta omalla kohdallani en näe syytä irrottautua ystävyydestä sillä perusteella, että toisella on eri elämäntilanne. Sitten vain sumplitaan ja keksitään ne keinot olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Tässä on nyt kaksi ihan eri asiaa: 1. lapset ja lapsuus yleisesti ja 2. jonkun ystävän lapset. Mielelläni osallistuisin keskusteluun, jonka aiheena on lapset ja lapsuus kansallisromanttisessa taiteessa, mutta ei mua kauheasti kiinnosta jannicajessican kiukkukohtaus ennen Prismaan lähtöä.
Toisin sanoen et ole kiinnostunut ystäväsi tunteista tai osoita empatiaa hänen kertoessaan hankaluuksista lasten kanssa. Aika kylmäävää "ystävyyttä".
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Siis logiikka on se että kaikki viiskymppiset on yksinäisiä eikä heillä ole kavereita, mutta jos saat lapsia niin heistä saat seuraa ystävien puutteessa? Vai että ystäviä saa aikuisena vain jos saa lapsia?
mitä nyt tässä sivusta olen seurannut niin lapsia saaneilla on aikuisena itse asiassa vähemmän ystävyyssuhteita kuin samanikäisillä lapsettomilla. Johtuu varmaan myös ajan puutteesta, kun ei ehdi seurustelemaan muiden aikuisten kanssa ruuhkavuosirumbassa?
Alue: Aihe vapaa
Ei se kyllä. Ennemminkin toinen on loukkaantunut, kun keskustelu yrittänyt siirtyä _hänen lapsistaan_ yleiseksi keskusteluksi kehityspsykologiaan tai koulutusjärjestelmään.