Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"

On kyllä totta, että toisista riippuvainen ei ole hyväitsetuntoinen. Eli joka kokee esimerkiksi suurta konformismia.

Rakkaus on sitä, että tehdään oikea valinta myös silloin kun toinen ei ole näkemässä. Rakkaus on vastuullisuutta, rehellisyyttä ja kunnioitusta toista kohtaan. Rakkaus näkyy siinä, että asettaa toisen ihmisen luottamuksen niin arvokkaaksi, ettei ole valmis rikkomaan sitä omien hetkellisten mielihalujen vuoksi.

151:lle, pitkä lainsusketju ei enää toimi:

Täytyy muistaa, että seksisuhteiden ja sukupuolikättäytymisen biologinen tarkoitus on lisääntyminen.

Hyvinkin häikäilemätön kyrpyröinti on yksi lisääntymistraregia muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en    petä, ei sovi moraliini.

       Vältän tietoisesti ihastumista  ollessani suhteessa

Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?

Ap

 

Olen eri. Mutta vastaan. Sinä tuhoat puolisosi itsetuntoa. Se on se huono asia. Et voi rakadtaa häntä eniten maailmassa, eikä hän ole yksin sinulle riittävä. Ymmärrätkö miltä se tuntuu? Jatkuvasti miettiä miksi en kelpaa ja riitä minuna sille toiselle. Sitä tuntee olevansa vajavainen ja riittämätön, se käy psyykeen päälle. Koska puolisolle pitäisi olla se tärkein ihminen ja tuntea olevansa hyväksy juuri sellaisena kuin on. Sinun puolisonasi ei näin voi tuntea. Sinä olet koukussa adrealiiniin. Älä alkaa suhteisiin ja murra toista ihmistä, jos hän ei jaa samanlaista ajatusmaailmaa kuin sinä itse.

Tämä on hyvin tyhjentävästi sanottu. Puolisoni petti. Hänellä oli kuukausien sivusuhde ja samaan aikaan eli aivan normaalisti ja päivittäin tunnusti rakkauttaan minuun, kosketteli, suukotteli - kuin kaikki olisi hyvin. Jäätyään kiinni tuosta suhteesta koko maailmani romahti ja samoin hänen. Meillä oli aivan järkyttäviä riitoja (aiemmin koskaan ei edes ääntä korotettu) ja mies vihasi itseäänkin niin paljon, että välillä vahingoitti itseään siitä, että on voinut tehdä minulle jotain niin hirvittävää. Yritimme päästä siitä yli, mutta kun vielä 3 vuoden jälkeen välillä katson miestäni ja mieleen nousi erilaisia asentoja ja katseita, mitä kuvittelin hänellä olleen toisen naisen kanssa, totesin, että en kykene enää kunnioittamaan, luottamaan enkä edes katsomaan miestäni. Pidän häntä täytenä luuserina, vaikka hän olisi mitä mukavin ihminen ja taitava työssään, huolehtiva ym. ym. mutta se, miten mitättömäksi hän minut teki teollaan ja se, että hän on nostanut toisen naisen tavallaan minun asemaani, hänen "rakkaakseen" (ihan sama vaikka kyse on vaan seksistä, silti) niin oli näiden muutaman vuoden aikana syönyt loppuun rakkauteni häntä kohtaan ja totesin, että ero on enää ainoa vaihtoehto. Elämäniloni oli kadonnut, sillä elin ihmisen kanssa, jota en enää voinut kunnioittaa mitenkään ja näin ollen itsepetoksessa kuvitellen, että voisin joku päivä antaa anteeksi. En voinut.

Dopamiiniryöppy tulee hakea muualta kuin toisen naisen/miehen sängystä.

Laitoin tuosta yksinjäämisestä: Mulla taitaa olla kohtalaisen korkea moraali, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Vanhemmat erosivat kun olin lapsi (9-10v). Isällä sivusuhde, omalla tavallani annoin hänelle anteeksi jo vuosikymmeniä sitten. Hän vielä melkein kuolinvuotellaan sanoi, et teki väärin, kun jätti äidin ja minut.

Mietin tuota joskus ja isän kanssa julteltiinkin siitä (tais olla se anteeksianto....): En pitänyt siitä, että 70-luvulla koko pikkukaupunki meni jotenkin sekaisin, osa ihmisistä oli isän puolella osa taas äidin. Isä sanoi, et niinhän se oli.

Vierailija kirjoitti:

Minua on petetty. 30 vuotta sitten. Ikävää on että sain tietää siitä tai oikeastaan niistä kuukausui sitten. Vaimoni petti minua 3 tai enemmän kertaa suhtemme alussa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Olen melko rikki asiasta ja en tiedä miten saan painon rinnaltani. Pettämisestä ei ole epäilyksiä kun satuin näkemään sarjan valokuvia kaverin kaverin autotallilla kun autoin muutossa. Tämä tuttu oli aikoinaan samassa duunissa kun vaimoni.

Järjellä ajateltuna en saisi olla katkera 30 vuotta vanhoista asioista, vaimoni on kuitenkin nyt jo eri henkilo. Mutta kun silti olen hyvin mustissa pilvissä.



M51

Ymmärrän sinua Miesystäväni kertoi pettämisistään kun oltiin etsimässä ja ostamassa yhteistä kotia. Tämä siis 15 v yhdessäolon jälkeen. Oli kuulemma tasaiseen tahtiin nusiskellut siellä täällä, osa oli tuntemiani naisia. Eli hän petti minua 14 vuoden ajan. Olimme perustamassa perhettä, kun hän yhtäkkiä halusi avautua asiasta. 

olen nyt yli 40v enkä esim voi saada enäänomia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Ei välttämättä suhde ole ihan pilalla pettämisen jälkeen mutta peruuttamattomasti muuttunut. Pettämisen rima madaltuu ja suhde rakentuu valheiden päälle, jossa toinen on pahimmillaan autuaan tietämätön, eikä voi antaa omaa mielipidettään asiasta.

Oma ex sai lisäbuustinsa viestittelemällä viikkokaupalla työpaikkaihastukselleen. Oikeasti tuo aika oli minulta pois, ex oli koko ajan puhelimella. Kun ex lopulta jäi kiinni,

Eli tässäkin on taas suhde muuttunut ja viestittely ollut omalta suhteelta pois. Ihan eri tilanne kuin ap:n tarkoittama, ja toki kaikin puolin perseestä. Sama kuin tuon kohdalla, joka oli nähnyt vuosikymmenten jälkeen valokuvia pettämisestä.

Kun nyt on kyse siitä, että pettämisestä ei koskaan tiedä eikä edes aavista. Kaikki tietävät, että moni pettää uudestaankin ja moni jää kiinni. Monen suhde on valmiiksi karilla ja vielä useamman muuttuu pettämisen myötä. Tämä on kaikille ihan selvää. Nyt ei vain ole kyse siitä, vaan siitä, voiko sellainen satuttaa, mistä ei koskaan yhtään mitään tiedä. Mikä muuttaa oman elämän vain paremmaksi, ilman mitään "alitajuisia" tai muita tuntemuksia siitä, että mikään olisi vinossa. Fakta on, että ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkaa muistuttamaan uskontokesktelua: juupas-eipäs inttämistä, mikä ei kustanna yhtään mitään. Yläpeukutin miesoletettuja, koska samaa mieltä.

Itse mietin (ja "määrittelin") itselleni näin: jos kävisin vieraissa, niin se suhde olisi sitten siinä. Tulisi niin huono omatunto, et tosiaankin itsari voisi olla aika lähellä.

Yhdestä asiasta olen lähes varma: kun pettää muita (seksissä tai vaikka raha-asioissa), niin lopulta jää aina yksin; muut tajuaa sen eikä halua olla missään tekemisissä.

Kun pettää, ei voi enää myöskään luottaa, ettei kukaan pettäisi. Pettäjän on hyväksyttävä ja sisäistettävä, että jokainen voi pettää. Pettäminen muuttaa peruuttamattomasti ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinulle tietysti on myös ok, että kumppanisi pettää sinua? Ja sekään ei kaiketi harmita, että saat sukupuolitaudin häneltä ja että hän vahinkoraskautuu jonkun muun kanssa?

On ok, jos en saa koskaan pettämisestä tietää, enkä osaa sellaista edes aavistaa. Johan se on moneen kertaan täällä toistettu. Jälkimmäisessä tapauksessa siitä saa tietää, joten kyse on ihan eri aiheesta.

Onko murha oikein jos kukaan ei saa koskaan tietää?

No silloin on tietysti toimittu väärin murhattua kohtaan, koska hän on sen joutunut kokemaan. Seksi on ainakin minulle hiukan eri asia. Mutta kummassakaan tapauksessa ei asiasta mitään tietämättömän ulkopuolisen elämä muutu.

Eli sulle olisi ok, jos kumppanisi olisi murhaaja, koska sinun elämäsi ei muutu niin kauan kun häntä ei saada kiinni ja laiteta vankilaan?

Äärimmäisen itsekästä. Valitset toisen puolesta niin että hän joutuu elämään mahdollisesti koko elämänsä valheessa. Jos rakastat kumppaniasi, annat hänen valita mitä elämällään tekee ja kenen kanssa sen viettää. 

Pettäminen tekona on tuomittava ja valinta. Mutta abstraktit muihin kohdistuvat ajatukset, viehätykset ja tunteet eivät sitä ole.

Vetäisin itse rajan suuteluun.

Ap:n viestissä ei ole mitään logiikkaa. Se on pettävän ihmisen mustan valkoiseksi pesua ja aivan naurettavan heikkoa päättelyä. 

Puolisoni jäi kiinni pettämisestä. Jatkoimme kuitenkin suhdetta, kun hän niin kovasti katui tekemäänsä. Itse olisin ollut valmis eroamaan, mutta toinen ei millään. Tästä on jo muutama vuosi. Suhteemme ei ole minun puoleltani sama. En tunne enää samaa rakkautta, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta häntä kohtaan. Jokin muuttui pysyvästi. Ehkä olisi kuitenkin siinä vihan puuskassa pitänyt heti erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Oletko lukenut nämä kirjoitukset. Aika hiton monen kirjoituksista näkee ettei pettämisen jälkeen vaikka ei jääty edes kiinni mikään ollut ennallaan.

Nyt onkin kyse siitä, että kaikki pysyy ennallaan tai jopa paranee. Totta hitossa monesti tilanne on valmiiksi

 

Realismi on aina negatiivistä. Pystyn kirjoittamaan tähän usemmankin murhatun nimen jolle kuolema oli se parempi vaihtoehto.

Eli murhaaminen pitäisi saada myös sallittujen toimintojen listallesi, jos se parantaa ihmisen tilannetta?

Koskisiko tämä kaikkia ihmisiä, että itselleen sopivassa tilanteessa on ok vähän murhailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Ei välttämättä suhde ole ihan pilalla pettämisen jälkeen mutta peruuttamattomasti muuttunut. Pettämisen rima madaltuu ja suhde rakentuu valheiden päälle, jossa toinen on pahimmillaan autuaan tietämätön, eikä voi antaa omaa mielipidettään asiasta.

Oma ex sai lisäbuustinsa viestittelemällä viikkokaupalla työpaikkaihastukselleen. Oikeasti tuo aika oli minulta pois, ex oli

Ex tunnusti rakkauttaan päivittäin ja kaikki oli hyvin. Pettäminen tuli aivan puskista. Ilman kiinni jäämistä en olisi tiennyt mitään. Eli periaatteessa, se mitä ei tiedä, ei satuta. Pettäjä silti valitsee kumppaninsa satuttamisen, sillä jos pettäminen tulee ilmi, kumppaniin sattuu. 

"Väitteeni saa haastaa, ja toivoisinkin sitä, mutta toivon myös perusteluita enkä pelkkää parjaamista ilman että minun esittämiäni perusteluita on yhtään pohdittu. "

Aloituksessa heti valehtelua. 1) Ap tietää ihan hyvin, että moni ihminen on joutunut miettimään pettämistä ja siihen suhtautumista. On lapsellista kuvitella, että pettämistä vastustavat vain heittelisivät mielipiteitään ilman pohdintaa.  2) Ap:lle ei kelpaa mikään perustelu. 

Vierailija kirjoitti:

Eli sulle olisi ok, jos kumppanisi olisi murhaaja, koska sinun elämäsi ei muutu niin kauan kun häntä ei saada kiinni ja laiteta vankilaan?

Eh, en nyt ihan ymmärrä kysymystä. Mistä minä tiedän, onko puolisoni joskus murhannut jonkun jäämättä kiinni? Mistä kukaan voi sitä kenestäkään tietää, edes minusta tai sinusta? Jos tietäisin tuollaisen asian kenestäkään, ei se tietenkään olisi ok, kuten ei pettäminenkään.

Tuntuu kuin puhuisin osan kanssa ihan eri kieltä, vaikka näennäisesti suomella tässä mennäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen tekona on tuomittava ja valinta. Mutta abstraktit muihin kohdistuvat ajatukset, viehätykset ja tunteet eivät sitä ole.

Vetäisin itse rajan suuteluun.

Okei, mun mielestä suutelu on tosi intiimiä. Jopa jotkut maksulliset kieltävät suutelemasta.

Kuinka monella pettäjällä on diagnosoitu ADHD tai vahva epäily siitä?

Vierailija kirjoitti:

"Huomiohakuiset ihmiset kerjäävät [huomiota], koska heidän henkinen kehityksensä on viisivuotiaan tasolla."

Tämä ei ole totta. Itseään arvostamaton yksilö ei koskaan voi ihanteellisesti. Arjen tulkinnoissa itsearvostus voidaan helpostikin tulkita huomiohakuisuudeksi.

Suomen normi on ollut, että itseään ei saa tuoda esille. Tämä ei kuitenkaan ole tieteellinen totuus, vain arvodiskurssi.

IItsearvostus tarkoittaa sitä, että ihminen arvostaa itseään niin paljon, ettei pilaa omakuvaansa moraalittomilla teoilla. Joku täällä sanoikin, ettei petettyään voisi katsoa itseään rehellisesti silmiin. Huomionhakuisuus ei liity asiaan mitenkään.

Moraali kehittyy lapsella ja nuorella vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Jos tämä vuorovaikutus häiriytyy, moraali ei pääse kehittymään. 

Moraaliton ihminen ei ymmärrä ihmisiä, joiden moraali toimii. Hänelle moraalinen toiminta on kuin vieras kieli, jota hän ei ymmärrä.  

Tällainen ihminen itse ei tiedosta ongelmaansa eikä koe toimivansa väärin,  joten hän ei tunne syyllisyyttä vääristä teoistaan. On kylmäverisiä tappajia, jotka voivat tekonsa jälkeen elää kuten mitään ei olisi tapahtunut. Heillä ei ole tunneyhteyttä tekoihinsa.

Ap voi menetellä kuten haluaa, se ei kuulu kenellekään muulle kuin hänen puolisolleen, ja hänellä tuskin on selkärankaa paljastaa todellinen minänsä tälle.