Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"

Vierailija kirjoitti:

monessa asiassa olen samaa mieltä kanssasi, monessa eri mieltä. Tässä yksi: terveysvaikutukset. Siis haitalliset sellaiset. Jos pettää puolisoaan, niin silloinhan kyse on nimenomaan toiminnasta, jossa tekee toisen selän takana jotain sellaista, mitä toinen ei hyväksyisi ja salaa sen teon. Jos on valmis tekemään tuollaista, niin varmaan sitten on helppo myös oikoa mutkia vaikka suojien käyttämisen kanssa. Ajatellaan, ehkä, että kumin käyttö riittää, mutta kun ne seksitaudit voi levitä myös suuseksissä ja suudellenkin. Harva oikeasti käyttää kaikessa seksuaalisessa aktiviteetissä suojia. 

 

Itse suosin pettämisen sijaan luvallista vieraissa käyntiä, jos pariskunnalla on tilanne, että rakkautta on, mutta seksihalut ei vaan kohtaa tarpeeksi usein. Silloin on ihan ok sopia, että saa käydä hakemassa seksinsä myös muualta. Silloin varmasti on myös motivaatiota käyttää suojia huolellisemmin, koska tietää, että toinen t

Sama täällä, monessa samaa, monessa eri mieltä. Moni shoppailuongelmainen salaa ostoksia puolisoltaan, koska tietää että hän niistä loukkaantuisi ja pahastuisi. Joillekin se on ihan hauskakin vitsi, että ostoksia piilotellaan kunnes voidaan todeta niiden olevan jo aika vanhoja. Jos omia rahojaan tuhlaa, ei se periaatteessa ole toiselta pois, vaikka se samalla toki voikin olla ihan suoraan pois perheeltä. Niin kauan kun homma pysyy hallinnassa eikä näy henkisenä pahoinvointina tai yhteisessä taloudessa, on monikin sitä mieltä, että turha loukata kertomalla ihan kaikista pikkuasioista. Silti, jos kaikki vuosien salashoppailut lyötäisiin kerralla naaman eteen, olisi loukkaus valtava.

Toisille pettäminen on ihan samanlainen rikos. Se tuo tekijälleen suurta iloa, mutta puoliso ei koskaan epäile tai tiedä asiasta yhtään mitään, joten hänkään ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinulle tietysti on myös ok, että kumppanisi pettää sinua? Ja sekään ei kaiketi harmita, että saat sukupuolitaudin häneltä ja että hän vahinkoraskautuu jonkun muun kanssa?

Tapaus "Ristohan" on maankuulu. 

 

Mikä on tapaus "Risto"?

Nainen hankki lapsen toisen kanssa ja maksatutti elarit Ristolla. 

Toki jos pettäminen aiheuttaa ärtymystä, mielipahaa, etääntymistä, terveysriskejä, niin silloin kyllä, mutta mitä haittaa siitä oikeasti on toiselle?

Niin no eikö se pettäminen yleensä aina aiheuta ärtymystä, mielipahaa ja etääntymistä ja tee alttiiksi terveysriskeille? Jos kumppani ei ärsyynny, että sekstailee muiden kanssa niin silloin voi varmaan ryhtyä avoimeen suhteeseen ja tehdä asian ihan avoimesti ja silloin ei ole kyse pettämisestä. Mutta juusi siksihän se pettäminen tehdään salassa, koska tiedetään, että se kumppani ei hyväksy tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinulle tietysti on myös ok, että kumppanisi pettää sinua? Ja sekään ei kaiketi harmita, että saat sukupuolitaudin häneltä ja että hän vahinkoraskautuu jonkun muun kanssa?

On ok, jos en saa koskaan pettämisestä tietää, enkä osaa sellaista edes aavistaa. Johan se on moneen kertaan täällä toistettu. Jälkimmäisessä tapauksessa siitä saa tietää, joten kyse on ihan eri aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mistä sinä tiedät, että rakastat puolisoasi? Korostat aiemmin, että teillä on kivaa yhdessä. Sekö sinulle on rakkauden määritelmä? 

Mikä sitten on rakkauden määritelmä? Onko edes olemassa siitä joku pyhä totuus, jota levittää kuin jotain evankeliumia? Minusta yksi määritelmä on ymmärrys ihmisen erilaisista tarpeista. Realistinen rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.

Minusta Tommy Hellstenin rakkauden määritelmä on aika hyvä, sillä se antaa paljon tilaa erilaisille tarpeille: rakkaus kunnioittaa toista ja tahtoo toiselle pelkkää hyvää, ja rakkaus antaa toiselle vapauden.

 

Eli toisin sanoin rakkaus ei

Kaikki nuo asiat ovat mahdollisia myös ilman mitään rakkautta.

Kun sitä sovelletaan parisuhteen ulkopuolelle, niin kyse on lähimmäisenrakkaudesta. Rakkaus on alkuperältään aina samaa rakkautta.

Hellstenin mäöritelmässä hyvin korostuu tahdon ja valinnan luonne. Harva meistä on niin jeesus, että luonnostaan toimii noin. Emme luonnostamme välitä, tuleeko toiselle paha mieli, vaan haluamme itse voittaa väittelyn ja olla oikeassa. Elämä on valintoja ja rakastava toimintatapa on valinta.

"Kaikki nuo asiat ovat mahdollisia myös ilman mitään rakkautta."

Välinpitämättömyys on yksi asia. Mutta psykologisesti on melkoinen ero välinpitämättömyydellä ja rakkaudella. Esimerkiksi on havaittu, että vaikka ruokaa saa, mutta kiintymystä puuttuu, se tekee isoa tuhoa, ajaa jopa kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Oletko lukenut nämä kirjoitukset. Aika hiton monen kirjoituksista näkee ettei pettämisen jälkeen vaikka ei jääty edes kiinni mikään ollut ennallaan.

Nyt onkin kyse siitä, että kaikki pysyy ennallaan tai jopa paranee. Totta hitossa monesti tilanne on valmiiksi huono tai sellaiseksi pettämisen myötä muuttuu. Mutta se ei nyt ollut käsittääkseni aloittajan tar

Sä varmaan selittäisit murhankin niin, että tilanne parani kun murhattu kuoli.

Tämä alkaa muistuttamaan uskontokesktelua: juupas-eipäs inttämistä, mikä ei kustanna yhtään mitään. Yläpeukutin miesoletettuja, koska samaa mieltä.

Itse mietin (ja "määrittelin") itselleni näin: jos kävisin vieraissa, niin se suhde olisi sitten siinä. Tulisi niin huono omatunto, et tosiaankin itsari voisi olla aika lähellä.

Yhdestä asiasta olen lähes varma: kun pettää muita (seksissä tai vaikka raha-asioissa), niin lopulta jää aina yksin; muut tajuaa sen eikä halua olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinulle tietysti on myös ok, että kumppanisi pettää sinua? Ja sekään ei kaiketi harmita, että saat sukupuolitaudin häneltä ja että hän vahinkoraskautuu jonkun muun kanssa?

On ok, jos en saa koskaan pettämisestä tietää, enkä osaa sellaista edes aavistaa. Johan se on moneen kertaan täällä toistettu. Jälkimmäisessä tapauksessa siitä saa tietää, joten kyse on ihan eri aiheesta.

Et voi asiaa oikeasti kontrolloida, mutta selkeästi osa viehätyksestäsi perustuukin kiinnijäämisen riskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.

Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.

Kuten jo sanoin tunteet ovat kropanhälytysjärjestelmä. Ja petetyn tulisi osata kertoa omista tunteistaan. Ei omia tunteita tarvitse osoittaa todeksi ja olla passivisena tilanteen vietävissä. Syyllistäminen ja toisen pahuuden ja epäluotettavuuden korostaminen ja osoittaminen ei paljon itseään auta.

 

 

Mitä se auttaa kun kerrot epäilyistä jos ei ole todisteita? Pettäjä suuttuu ja yhtäkkiä sä oletkin anteeksi pyytelemässä..

Kun mua petettiin mä yritin se

Niin, kyllä sitä rakkautta saa itsensä tuntemaan toista kohtaan juurikin järkeilemällä. Itseään rakastava ihminen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi ja siksi todellinen emansipaatio on aina lähtöisin rehellisyydestä itseä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä pettäjät voivatkaan olla niin vellihousuja ja arkoja, etteivät vaan voi kertoa puolisolleen missä mennään?  En ymmärrä.

Sinä ajattelet eri tavalla kuin ns. sarjapettäjät. Ei kyse ole arkuudesta. Kyse on siitä, että pettäjä nauttii kun saa pelehtiä muiden kanssa. Hän nauttii huomiosta tai vallantunteesta. Voi joku nauttia molemmistakin.

Nimenomaan. Pettäjä on yleensä alemmuudentuntoinen ja itsetunnoltaan heikko. Kokee olevansa alakynnessä puolisoonsa nähden. Hänen on todisteltava itselleen, että kelpaa. Häntä hivelee se salailu ja vallan tunne, jonka pettäminen aiheuttaa. 

Häntä on turha syyttää tai syyllistää. Hän ei kykene tasavertaisiin, luottamukseen ja kunnioitukseen perustuviin ihmissuhteisiin. Hänen ongelmansa ovat syntyneet lapsuudessa. Vaikka selittäisimme asiaa, hänellä ei ole tunnetason kykyä sitä ymmärtää. Sama, jos vaatisimme sokeaa näkemään. Puolisona katastrofi monella tapaa.

En tykkää että puolisoni juo kaljaa. Silti tiedän hänen sitä joskus tekevän, ja toivon hänen hoitavan sen minulta salaa. Ei meistä kumpikaan hyötyisi, että hän kertoisi joka tuopillisesta minulle avoimesti. Ihan sama koskee flirttailua, tanssimista tai vaikka sitä pettämistä. Niin kauan kuin suhteemme voi hyvin, en toivo hänen pilaavan sitä turhalla raatorehellisyydellä. Ellei siis ole pelkoa, että asia selviää myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä pettäjät voivatkaan olla niin vellihousuja ja arkoja, etteivät vaan voi kertoa puolisolleen missä mennään?  En ymmärrä.

Sinä ajattelet eri tavalla kuin ns. sarjapettäjät. Ei kyse ole arkuudesta. Kyse on siitä, että pettäjä nauttii kun saa pelehtiä muiden kanssa. Hän nauttii huomiosta tai vallantunteesta. Voi joku nauttia molemmistakin.

Tuon vuoksi narsistiseen ihmiseen ei oikein voi koskaan luottaa täysillä. Ei tarvitse olla patologisesti sairas, mutta jos nauttii vähän liikaa huomiosta ja keskipisteenä olosta.

Jokaisessa meissä on eriasteisia narsistisia piirteitä, sillä niiden kirjo on laaja. Yhtään parisuhdetta eikä lasta syntyisi, jos ihmisellä ei olisi niitä omia narsistisia tarpeita tyydytettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap on adrenaliinijunkie. Se ei ole ihastuminen, joka antaa sitä energiaa, vaan kiinni jäämisen riski. Hän väittää rakastavansa kumppaniaan, mutta oikeasti hän rakastaa vain itseään.

Tämä on nyt vähän yksioikoista. Rakkaus ei tarkoita esimerkiksi sitä, että silloin ei ajattele, viehäty, katsele tai kiihotu kenestäkään muusta.

Rakkaus on enemmänkin sitä, että antaa toiselle tilaa myös muista viehättymiseen ja kiihottumiseen - mutta silti luottaa, että toinen haluaa olla yksin minun kanssani. Rakkaus on siis omistamisen puuttumista, mutta silti toisen elämän keskuksena näkemistä.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjän kanssa on sama juttu kuin vaikka rikollisen kanssa. Vaikka ei jäisi kiinni, kuva itsestä muuttuu. On menettänyt jotain lopullisesti. Tulee ryvettynyt olo.

Jos oma tunne-elämä ei ole tasapainossa, tällä ei välttämättä ole merkitystä, mutta ei sitten monella muullakaan asialla.

Rima madaltuu pettämiskertojen edetessä. Lopulta mikään ei tunnu miltään. Pettämisestä saadut kiksit laimenevat, täytyy saada isompia kiksejä. Lopulta jäädään kiinni kun ollaan turruttu, eikä jakseta enää kunnolla salailla. 

Pettäminen ei ole mikään harmiton harrastus, vaan tietoinen valinta rikkoa toisen luottamus ja siihen ei tarvita kumppanin näkyvää tuskaa, että teon moraalinen ongelma olisi totta. Rakastaminen ei tarkoita vain lämpimiä tunteita, vaan tekoja, jotka osoittavat sitoutumista, rehellisyyttä ja kunnioitusta. Jos sanot rakastavasi, mutta toimit täysin sen vastaisesti, sanoillasi ei ole painoa.

Vertaus harrastuksiin on täysin ontuva. Laskuvarjohypyllä ei ole eettisiä seurauksia toiselle ihmiselle. Pettämisellä on. Se, että toinen toimii selän takana ja valehtelee, on syvästi haavoittavaa useimmille ihmisille ja vaikuttaa kumppanin itsetuntoon, turvallisuudentunteeseen ja käsitykseen suhteesta. Se, että joku kokee ensihuuman voimakkaasti, ei oikeuta rikkomaan toisen rajoja. Kyky olla pettämättä ei synny siitä, että ihminen ei tuntisi kiusausta vaan siitä, että hän valitsee rehellisyyden ja kunnioituksen riippumatta tunnehurmoksestaan. Valehtelu ja itsensä korottaminen moraalisen selkärangan puuttuessa ei ole mikään vapauttava valinta vaan se on vastuun väistämistä.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää että puolisoni juo kaljaa. Silti tiedän hänen sitä joskus tekevän, ja toivon hänen hoitavan sen minulta salaa. Ei meistä kumpikaan hyötyisi, että hän kertoisi joka tuopillisesta minulle avoimesti. Ihan sama koskee flirttailua, tanssimista tai vaikka sitä pettämistä. Niin kauan kuin suhteemme voi hyvin, en toivo hänen pilaavan sitä turhalla raatorehellisyydellä. Ellei siis ole pelkoa, että asia selviää myöhemmin.

Suhde ei voi hyvin jos toinen pettää.

Vierailija kirjoitti:

Sä varmaan selittäisit murhankin niin, että tilanne parani kun murhattu kuoli.

 

No kieltämättä tulee mieleen muutamakin koko maailman tuntema ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinulle tietysti on myös ok, että kumppanisi pettää sinua? Ja sekään ei kaiketi harmita, että saat sukupuolitaudin häneltä ja että hän vahinkoraskautuu jonkun muun kanssa?

On ok, jos en saa koskaan pettämisestä tietää, enkä osaa sellaista edes aavistaa. Johan se on moneen kertaan täällä toistettu. Jälkimmäisessä tapauksessa siitä saa tietää, joten kyse on ihan eri aiheesta.

Onko murha oikein jos kukaan ei saa koskaan tietää?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se petetty tuntee?

Se ei taida aapeetä pahemmin kiinnostella.