Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Ei välttämättä suhde ole ihan pilalla pettämisen jälkeen mutta peruuttamattomasti muuttunut. Pettämisen rima madaltuu ja suhde rakentuu valheiden päälle, jossa toinen on pahimmillaan autuaan tietämätön, eikä voi antaa omaa mielipidettään asiasta.

Oma ex sai lisäbuustinsa viestittelemällä viikkokaupalla työpaikkaihastukselleen. Oikeasti tuo aika oli minulta pois, ex oli

 

Fakta on että kyllä voi. Pettäjällä itsellään on tunteet myös, ei vain petetyllä. Miltä pettäjästä tuntuu katsoa omaa autuaan tietämätöntä ja onnellista puolisoa jonka on asettanut elämään valheessa? Tai miltä tuntuu kun ei haittaa yhtään että puoliso ei petturuudestasi tiedä? 

Kumpikin ajatus on täysin sietämättömiä itselleni, joten siinäpä vastaus kysymykseen mitä pettäminen ketään haittaa jos siitä ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni jäi kiinni pettämisestä. Jatkoimme kuitenkin suhdetta, kun hän niin kovasti katui tekemäänsä. Itse olisin ollut valmis eroamaan, mutta toinen ei millään. Tästä on jo muutama vuosi. Suhteemme ei ole minun puoleltani sama. En tunne enää samaa rakkautta, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta häntä kohtaan. Jokin muuttui pysyvästi. Ehkä olisi kuitenkin siinä vihan puuskassa pitänyt heti erota.

Itsensä kunnioittamista on erota myöhemminkin, jos ei tunne enää puolisoaan kohtaan sitä mitä haluaisi tuntevan. Itseäsi sinä vain tuossa rikot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Oletko lukenut nämä kirjoitukset. Aika hiton monen kirjoituksista näkee ettei pettämisen jälkeen vaikka ei jääty edes kiinni mikään ollut ennallaan.

Nyt onkin kyse siitä, että kaikki pysyy ennallaan tai jopa

Eli murhaaminen pitäisi saada myös sallittujen toimintojen listallesi, jos se parantaa ihmisen tilannetta?

Koskisiko tämä kaikkia ihmisiä, että itselleen sopivassa tilanteessa on ok vähän murhailla?

Pystyn kirjoittamaan tähän usemmankin "ihmisryhmän" jotka voisi laittaa samojen muurin sisäpuolelle tappaamaan toisiaan ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen tekona on tuomittava ja valinta. Mutta abstraktit muihin kohdistuvat ajatukset, viehätykset ja tunteet eivät sitä ole.

Vetäisin itse rajan suuteluun.

Fantasioita ei voi kukaan kontrolloida, mutta ne eivät perustukaan todellisuuteen vaan meidän omien aivojen tuottamiin mielikuviin, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se hymyilevä ihminen, jota et oikeasti edes tunne, voi ajatella sinusta voi kamala mikä idiootti, vaikka olet korvia myöten ihastunut häneen.

En lukenut kuin alun. Lopetin siihen sinun uskomukseen vilpittömästä rakkaudesta, mutta PETÄT! Vilpitön ihminen ei petä. Välinpitämätön ihminen, joka ei kykene kunnioittamaan itseään ja puolisoaan pettää. Pettämiselle ei ole koskaan selitystä. 

Pettäjä luulee, ettei se ole toiselta pois jos ei tiedä. Kyllä se on. Se kaikki salailu vie aikaa. Pitää valehdella toiselle omista menoista. Petettynä olen nähnyt nämä vaikutukset. Poissaolevuus, kun ollaan yhdessä. Puhelimen jatkuva vahtiminen. Tunnetilojen  ja mielialojen muutokset. Ollaan ärtyneitä jos ei päästä tapaamaan salattua. Otetaan tietoinen riski, että oma parisuhde päättyy, jos jää kiinni. Mitä rakkautta sellainen on. Pettäjä rakastaa eniten vain itseänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sulle olisi ok, jos kumppanisi olisi murhaaja, koska sinun elämäsi ei muutu niin kauan kun häntä ei saada kiinni ja laiteta vankilaan?

Eh, en nyt ihan ymmärrä kysymystä. Mistä minä tiedän, onko puolisoni joskus murhannut jonkun jäämättä kiinni? Mistä kukaan voi sitä kenestäkään tietää, edes minusta tai sinusta? Jos tietäisin tuollaisen asian kenestäkään, ei se tietenkään olisi ok, kuten ei pettäminenkään.

Tuntuu kuin puhuisin osan kanssa ihan eri kieltä, vaikka näennäisesti suomella tässä mennäänkin.

Pointti on se, että jos asia satuttaa silloin kun siitä kuulee, se nyt vaan on väärin toista kohtaan. Itsekäs tuudittautuminen siihen, että toisen pitäminen pimennossa asiasta, josta tämä ei pidä, on oikeutettua eikä mukamas millään tavalla vähentäisi rakkautta.

Rakkaudelle on määritelmänsä ja vaikka se voi vähän vaihdella ihmisestä toiseen, se ei koskaan ole tarkoittanut pelkästään sitä, että vain minä saan tehdä mitä lystään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en    petä, ei sovi moraliini.

       Vältän tietoisesti ihastumista  ollessani suhteessa

Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?

Ap

Et erota harrastusta, hauskanpitoa vieraasta sängystä?! Kun keräät päänahkoja, mihin tarvitset puolisoa?! Olet kuvottava!

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni jäi kiinni pettämisestä. Jatkoimme kuitenkin suhdetta, kun hän niin kovasti katui tekemäänsä. Itse olisin ollut valmis eroamaan, mutta toinen ei millään. Tästä on jo muutama vuosi. Suhteemme ei ole minun puoleltani sama. En tunne enää samaa rakkautta, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta häntä kohtaan. Jokin muuttui pysyvästi. Ehkä olisi kuitenkin siinä vihan puuskassa pitänyt heti erota.

Miksi jatkat suhdetta nyt jos et tunne enää samaa rakkautta, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta häntä kohtaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle luottamus-käsite on ilmeisen vieras, joten kanssasi on tästä turha keskustella.

Luottamusta on monenlaista. Vaikka olen pettänyt/petän jatkossakin, olen hyvin luotettava ja vastuullinen ihminen. Pidän salaisuudet, maksan tunnollisesti laskut ja teen työni, läheiseni voivat luottaa apuuni ja että teen sen, mikä sovitaan tehtäväksi, ajoissa ja hyvin. 

Ap

Minä pystyn luottamaan puolisooni kaikessa arkeen liittyvässä. Tärkein luottamus on, että olen ainoa. Tämä tunne on molemminpuolinen. Mummu 60

Vierailija kirjoitti:

Aika onnetonta yrittää puolustella pettämistä millään tavalla, saati sitten tuollaisella impulsiivisuudella ja hetkellisten ilojen vietäväksi menemisellä.

Olet jonkinlainen addikti, joka kaipaa jatkuvasti sitä uutta tunneryöppyä. Alkeellinen olento.

Koko tämän ketjun tarkoitus on kerätä ap:lle huomiota.

En usko, että hänellä on kumppania, jota pettäisi. Kommenteista paistaa ihan muu.

Hän on yksinäinen, ehkä osin syrjäytynyt. Hän on katkera naisille, koska ei kelpaa, mutta ei pääse tätä katkeruuttaan purkamaan muuten kuin tällä palstalla, jossa hän yrittää ärsyttää naisia näillä pettämisfantasioillaan. 

Tämäkään ei täysin toimi, koska ketjuun on tullut miehiä, jotka esittävät vastakkaisia kantoja hänen mielipiteisiinsä.

Mitä järkeä hänen muuten olisi kysellä muitten mielipiteitä, jos on varma omasta kannastaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse petin rakastamaani ihmistä, koska eräs henkilö kiristi minulta seksiä. En siis halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan, mutta siinä tilanteessa koin sen pienemmäksi pahaksi kuin toisen vaihtoehdon. Lopulta pettämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska kiristäjä ei tehnyt niin kuin oli luvannut, vaan juuri päinvastoin.

Ja lankesit. .

Vierailija kirjoitti:

Yksikään suhde ei ole turvassa.

Vaatii itsehillintää ja moraalia, molemminpuolista kunnioitusta. Kyllä sitä on useammallekin ihmiselle suotu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.

Oletko lukenut nämä kirjoitukset. Aika hiton monen kirjoituksista näkee ettei pettämisen jälkeen vaikka ei jääty edes kiinni mikään ollut ennallaan.

Nyt onkin

 

Pystyn kirjoittamaan tähän usemmankin "ihmisryhmän" jotka voisi laittaa samojen muurin sisäpuolelle tappaamaan toisiaan ihan rauhassa.

Et vastannut kysymykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni jäi kiinni pettämisestä. Jatkoimme kuitenkin suhdetta, kun hän niin kovasti katui tekemäänsä. Itse olisin ollut valmis eroamaan, mutta toinen ei millään. Tästä on jo muutama vuosi. Suhteemme ei ole minun puoleltani sama. En tunne enää samaa rakkautta, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta häntä kohtaan. Jokin muuttui pysyvästi. Ehkä olisi kuitenkin siinä vihan puuskassa pitänyt heti erota.

Olisitko aloittanut koko suhdetta, jos tunteesi häntä kohtaan olisivat olleet samanlaiset kuin ne ovat nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän siitäkin, miten rakastaminen määritellään.

Tämä lienee totta. 

Olen itse kyseenalaistanut rakkauteni, juuri sen väitteen vuoksi, ettei muka voi pettää, jos rakastaa.

Mutta kuka voi väittää, etten rakasta kumppaniani? Kuka voi määritellä asian, ja varsinkin toisen puolesta? Olen ollut kumppanini kanssa jo hyvin pitkään. Viihdyn hänen kanssaan ja hän minun. Meillä on hauskaa yhdessä. Halailemme, koskettelemme jne joka päivä. Haluan hänelle hyvää, olla tukena tarvittaessa, auttaa häntä, kehua, olla apuna. Olemme ystävällisiä, kohteliaita ja kunnioittavia toisiamme kohtaan. Ymmärrän ettei hän ole täydellinen, kuten en minäkään, ja annan anteeksi hänelle epätäydellisyytensä kuten hänkin minulle. Olemme selvinneet monenlaisista karikoista vuosikymmenten aikana.

Näin ollen, enkö rakasta, eikö rakkauteni olekaa

Et kykene kunnioittamaan edes itseäsi ja puhut molemminpuolisesta kunnioituksesta! Sinä olet ihastunut vain itseesi. Vedärunkkukäteen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse petin rakastamaani ihmistä, koska eräs henkilö kiristi minulta seksiä. En siis halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan, mutta siinä tilanteessa koin sen pienemmäksi pahaksi kuin toisen vaihtoehdon. Lopulta pettämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska kiristäjä ei tehnyt niin kuin oli luvannut, vaan juuri päinvastoin.

Ja lankesit. .

Tuohan on melkein kuin raiskaus. Ei voi verrata johonkin kiusaukseen, joka saa jonkun "lankeamaan".

Jos alkuhuuma ja seksi muiden kanssa ovat sinulle niin tärkeitä, miksi et pysy sinkkuna tai etsi avoimeen suhteeseen halukasta kumppania? On äärimmäisen itsekästä ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, jonka tiedät arvostavan yksiavioisuutta ja silti et itse aio toimia sen mukaan.

Pettämisen taustalla voi olla myös paha addiktio. Vastaa alkoholistin/huumeidenkäyttäjän toimintaa. Näissä tapauksissa kyse ei ole henkilön omasta valinnasta eikä pettäminen tuo lopulta mielihyvää. Tuolloin tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän jotain mistä stimuloituu eli mahdollisimman julkiset paikat jossa suuri kiinnijäämisen riski yms. Tämä ei liity henkilön kokemaan rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse petin rakastamaani ihmistä, koska eräs henkilö kiristi minulta seksiä. En siis halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan, mutta siinä tilanteessa koin sen pienemmäksi pahaksi kuin toisen vaihtoehdon. Lopulta pettämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska kiristäjä ei tehnyt niin kuin oli luvannut, vaan juuri päinvastoin.

Ja lankesit. .

 

Tuohan on melkein kuin raiskaus. Ei voi verrata johonkin kiusaukseen, joka saa jonkun "lankeamaan".

Jos minua kiristetään, saa kiristää. Kun veitsi on kaulalla, voi olla, että alistun. Sitten voidaan verrata raiskaukseen.