Miksi niin moni keski-ikäinen ei harrasta juoksua tai muuta kuntolikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Onnelliseen vanhuuteen tarvitaan vireä mieli ja vahvat reidet. 

Jep ja vahvat reidet saa ilman juoksuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

En ole aloittaja, mutta samoilla linjoilla hänen kanssa. Olen 37-vuotias. Minulla on hankala astma, jonka hoitotasapaino on radikaalisti PARANTUNUT juoksuharrastuksen myötä. Elän keskellä ruuhkavuosia ja jokainen päivä on aikatauluttamista. Silti valitsen säännöllisen juoksemisen, koska vaihtoehto olisi todella paljon huonompi. Joskus väsyttää ja ottaa päähän, kun pitää olla menossa aamusta iltaan, mutta en enää ikinä halua olla se ihminen, joka hengästyy portaita kulkiessa tai koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolme kertaa viikossa juoksua, yksi kuntosali ja yhtenä päivänä muuta liikuntaa. Jokainen päivä on sen arvoinen, vaikka kiire on.

Reilun viiden vuoden päästä olet perimenopaussissa ja joudut miettimään juoksuasian uusiksi. Kävely on silloin hyvä vaihtoehto. 

Monien polvi- ja lonkkaongelmat johtuvat siitä, että kävellään niin, että varpaaat sojottaa sivuille, 45 asteen kulmassa. kiertää polven ja lonkan koko ajan väärään asentoon. ja aikanaan tulee kivut, liikkumattomuus ja lihavuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

En ole aloittaja, mutta samoilla linjoilla hänen kanssa. Olen 37-vuotias. Minulla on hankala astma, jonka hoitotasapaino on radikaalisti PARANTUNUT juoksuharrastuksen myötä. Elän keskellä ruuhkavuosia ja jokainen päivä on aikatauluttamista. Silti valitsen säännöllisen juoksemisen, koska vaihtoehto olisi todella paljon huonompi. Joskus väsyttää ja ottaa päähän, kun pitää olla menossa aamusta iltaan, mutta en enää ikinä halua olla se ihminen, joka hengästyy portaita kulkiessa tai koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolme kertaa viikossa juoksua, yksi kuntosali ja yhtenä päivänä muuta liikuntaa. Jokainen päivä on sen arvoinen, vaikka kiire on.

 

Reilun viiden vuoden päästä olet perimenopaussissa ja joudut miettimään juoksuasian uusiksi. Kävely on silloin hyvä vaihtoehto. 

 

Onko sinulla aiheesta joku pakkomielle? Että kaikkien on nyt pakko vaihtaa kävelyyn. Piste.

Maratoneja juoksee kaiken ikäiset naiset. Vaihdevuodet ei ole mikään tuomio. Yleensä aktiivijuoksijat/-liikkujat osaavat kuunnella kehoaan ja palautumistaan hyvin, joten tuskin tässä nyt on muuta ongelmaa kuin sinun jankkaaminen perimenopaussista ja kävelystä.

Minun tuttavapiirissäni kyllä liikkuvat ja kuntoilevat, ehkä sinun seurasi on erilaista?

Vihaan pitkäkestoista juoksua. Olen aina vihannut vaikka olen yrittänyt sillekin mahdollisuuden antaa. Harrastan kyllä monenlaista liikuntaa mutta juoksulenkeillä en aio käydä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

Heh. Olen neljässäkymmenissä, sairastan syöpää, aktiivihoidot yhä meneillään, olen osa-aikaisesti töissä hoitojen takia ja kotona on kolme lasta. En tosin ole ap, mutta tuo sinun kirjoittelusi kertoo enemmän siitä että olet -anteeksi vain - laiska. Liikun joka ikinen päivä, koska se parantaa syövän ennustetta.

Onpa ahdistava ketju. Kuin paluu avioliittooni ex-mieheni kanssa, joka oli urheiluhullu. Tässä ketjussa on sama fiilis.

Kaikki ne vuodet hän painosti minua liikkumaan enemmän ja enemmän. Kun kävin jumpassa, niin painosti minua vielä kuntosalille. Kun kävin kuntosalilla, painosti hän minua vielä juoksulenkeille. Mikään ei riittänyt. Aina piti tehdä enemmän. 

Sairaanakaan ei saanut olla kuin yhden päivän, kun tuli jo valitusta, että aina sä olet kipeä. Suklaata ei saanut syödä kuin yhden rivin, vaikka olin bmi 22. Itsensä ruoskiminen - ja muiden tuomitseminen - on kyllä sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

En ole aloittaja, mutta samoilla linjoilla hänen kanssa. Olen 37-vuotias. Minulla on hankala astma, jonka hoitotasapaino on radikaalisti PARANTUNUT juoksuharrastuksen myötä. Elän keskellä ruuhkavuosia ja jokainen päivä on aikatauluttamista. Silti valitsen säännöllisen juoksemisen, koska vaihtoehto olisi todella paljon huonompi. Joskus väsyttää ja ottaa päähän, kun pitää olla menossa aamusta iltaan, mutta en enää ikinä halua olla se ihminen, joka hengästyy portaita kulkiessa tai koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolme kertaa viikossa juoksua, yksi kuntosali ja yhtenä päivänä muuta liikuntaa. Jokainen päivä on sen

Menopaussista puhutaan liian vähän ja siitä miten kokonaisvaltainen muutos se on naiselle. Jos on aiemmin juossut maratoneja, ja pystyy ja haluaa käyttää hormonikorvaushoitoa, niin maratoni varmasti onnistuu riittävällä palautumisella. Nämä maratoonarit ovat kuitenkin poikkeuksellisia ihmisiä ja tavan viisikymppinen Sanna ei hyödy tästä tiedosta, että hyvin pieni osa menopausaalisista naisista juoksee maratoneja. Tavallinen nainen tarvitsee tietoa ravitsemuksesta, kevyemmästä liikkumisesta ja mahdollisista lisäravinteista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi, ei jaksa, ei osaa, ei viitsi, pelkää että BMI putoaa vakavan alipainon (alle 25) puolelle, ei ole varaa, pitää palautua raskaasta työstä vaativana asiantuntijana, jne. Syitä kyllä löytyy. Suomessa ihaillaan keskinkertaisuutta, ei kyvykkyyttä. Keskinkertaisuuden eteen ei tarvi nähdä vaivaa.

Keski-ikäisen lenkkeilyharrastus ei kyllä ole mikään erityinen kyvykkyys.

Moni laiska ja lihava taas pahoittanut mielensä🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

Heh. Olen neljässäkymmenissä, sairastan syöpää, aktiivihoidot yhä meneillään, olen osa-aikaisesti töissä hoitojen takia ja kotona on kolme lasta. En tosin ole ap, mutta tuo sinun kirjoittelusi kertoo enemmän siitä että olet -anteeksi vain - laiska. Liikun joka ikinen päivä, koska se parantaa syövän ennustetta.

En pidä itseäni laiskana, vaan armollisena. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja silloin asiat pitää priorisoida. On elämäntilanteita, jolloin juoksu on prioriteetti,istan viimeisenä.

Jos sydämestään haluaa pitää huolta pitäisi syke saada nousemaan muutaman kerran viikossa. Juoksemalla se tapahtuu automaattisesti mutta on siihen muitakin keinoja, kova pyöräily esimerkiksi missä hengästyy kunnolla. Pyöräily on kuitenkin juoksuun verrattuna kipulaji.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan pitkäkestoista juoksua. Olen aina vihannut vaikka olen yrittänyt sillekin mahdollisuuden antaa. Harrastan kyllä monenlaista liikuntaa mutta juoksulenkeillä en aio käydä ikinä. 

Sama. Liikun viikon jokaisena päivänä, mutta juosta en aio kuin pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia.  Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.

En ole aloittaja, mutta samoilla linjoilla hänen kanssa. Olen 37-vuotias. Minulla on hankala astma, jonka hoitotasapaino on radikaalisti PARANTUNUT juoksuharrastuksen myötä. Elän keskellä ruuhkavuosia ja jokainen päivä on aikatauluttamista. Silti valitsen säännöllisen juoksemisen, koska vaihtoehto olisi todella paljon huonompi. Joskus väsyttää ja ottaa päähän, kun pitää olla menossa aamusta iltaan, mutta en enää ikinä halua olla se ihminen, joka hengästyy portaita kulkiessa tai koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolme kertaa viikossa juoksua, yksi kuntosali ja yhtenä

 

Menopaussista puhutaan liian vähän ja siitä miten kokonaisvaltainen muutos se on naiselle. Jos on aiemmin juossut maratoneja, ja pystyy ja haluaa käyttää hormonikorvaushoitoa, niin maratoni varmasti onnistuu riittävällä palautumisella. Nämä maratoonarit ovat kuitenkin poikkeuksellisia ihmisiä ja tavan viisikymppinen Sanna ei hyödy tästä tiedosta, että hyvin pieni osa menopausaalisista naisista juoksee maratoneja. Tavallinen nainen tarvitsee tietoa ravitsemuksesta, kevyemmästä liikkumisesta ja mahdollisista lisäravinteista.

Olen kyllä aika varma, että kaikki ne maratoneja juoksevat vaihdevuosia elävät naiset eivät ole hormonikorvaushoidolla. Toisekseen, jos tämä olisi joku juttu, puhuttaisiin siitä juoksijaporukoissa paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Jos sydämestään haluaa pitää huolta pitäisi syke saada nousemaan muutaman kerran viikossa. Juoksemalla se tapahtuu automaattisesti mutta on siihen muitakin keinoja, kova pyöräily esimerkiksi missä hengästyy kunnolla. Pyöräily on kuitenkin juoksuun verrattuna kipulaji.

Minun suvussani eletään 80-85-vuotiaaksi, vaikka hegästyttäviä lajeja ei harrasteta. Se riittää minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Monien polvi- ja lonkkaongelmat johtuvat siitä, että kävellään niin, että varpaaat sojottaa sivuille, 45 asteen kulmassa. kiertää polven ja lonkan koko ajan väärään asentoon. ja aikanaan tulee kivut, liikkumattomuus ja lihavuus

Minun polviongelmat johtuu siitä, että minulle olisi pitänyt laittaa vauvana lonkkalasta, mutta jota ei laitettu. Jalkaterä ei ole suorassa ja jos yritän kävellä "normaalisti", polveen rupeaa sattumaan. En usko, että olen Suomen ainoa, jonka lonkkavikaa ei ole hoidettu.

55-vuotias ja paha reuma. Lähes kaikki liikunta pannassa, pelkkä kävelykin aiheuttaa hirveät jalkakivut. Näillä säillä kosteus ja kylmyys lisää kipuja. Liiku siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Moni laiska ja lihava taas pahoittanut mielensä🤣

Sitäkö keskustelu on sinun mielestä? 🙄

Mä kävelen 5-7 kertaa viikossa 5-10km. Lihaskuntoharjoittelua en tee, vaikka pitäisi. En keksi mieluisaa lajia eikä olohuoneessa tule tehtyä mitään kahvakuulatreeniä. Lomalla olin sellaisessa resortissa ja siellä oli kiva jumpata kun palmut huojui vieressä. Sen se vaatii mun kohdalla.